Lähiöiden eriytyminen loi pohjan jengiväkivaltakierteelle – osa tukholmalaisen erityisopettajan oppilaista ei tiedä asuvansa saaristokaupungissa
Tukholmassa Farstan lähiön ostoskeskuksen läpi kulkee poikaporukka. Geir Stakset nostaa peukun pystyyn. Poikaporukka näyttää yläpeukkua takaisin.
– Jos he olisivat laskeneet peukun alas, se olisi tarkoittanut, että jotain on vialla. Olisin silloin lähtenyt heidän peräänsä kysymään, mikä hätänä.
Peukku on osa Staksetin ja nuorten välistä koodikieltä. Hän on tukholmalaismies, joka on omistanut elämänsä sille, etteivät nuoret liittyisi jengeihin.
Hän kulkee päivisin Farstassa juttelemassa nuorille. Hän kysyy nuorilta, miksi he eivät ole koulussa tai onko heillä huolia. Täysin vapaaehtoisesti.
– Jotkut nuoret ovat huolissaan heitä pelottavista ihmisistä ja haluavat minun puhuvan heille. Tai heillä on muita huolia.
Monet nuoret luottavat Staksetiin ja uskaltavat puhua tälle. Staksetin on myös helppo ymmärtää nuoria. Hänen veljensä on aiemmin Kartellen-ryhmään kuulunut ganstaräppäri Sebastian Stakset.
Katupartioinnin lisäksi Stakset pyörittää Farstassa matalan kynnyksen jalkapallokerhoa, jonka tarkoitus on houkutella nuoria kaduilta jalkapallon pariin iltaisin.
– Jos pyörii kadulla väärien ihmisten kanssa, voi joutua väkivallan kohteeksi tai rekrytoiduksi. Siksi nuorten pitäminen pois kadulta on tärkeää.
Tästä huolimatta Stakset on joutunut taistelemaan kerhon budjetin kanssa ja keräämään rahaa myös itse toimintaan.
Satoja ampumisia ja räjähdyksiä
Jengiväkivallan vuosi on ollut Ruotsissa tavanomaistakin synkempi. Maassa on koettu syksyn ajan viikoittain ampumisia ja räjähdyksiä, jotka kytkeytyvät jengikonflikteihin. Ruotsin poliisi oli lokakuun puoliväliväliin mennessä tilastoinut yhteensä yli 300 ampumista.
Myös Farstassa on tapahtunut ampumisia ja räjähdyksiä.
Kesäkuussa ihmisiä järkytti erityisesti se, kun Farstan ostoskeskuksen edessä ammuttiin kuoliaaksi 45-vuotias mies ja 15-vuotias poika. Stakset näyttää rikospaikan ostoskeskuksen oven edessä.
Väkivalta oireilee monin tavoin. Stakset näyttää saamaansa videota puhelimestaan. Videolla nuoret teinitytöt retuuttavat toista tyttöä väkivaltaisesti.
– He ovat täältä Farstasta, tapausta selvittänyt Stakset sanoo.
Lähiöt eriytyneet
Tukholmalaisella Christine Namdarilla on pitkä ymmärrys jengiväkivallasta.
Namdarin Britanniasta kotoisin oleva bahai-perhe muutti ensin Kangasalle Suomeen ja sieltä sittemmin Ruotsiin. Namdarin puheessa soljuvatkin sekaisin sujuvasti suomi, ruotsi ja englanti.
Rinkeby on yksi niistä lähiöistä, joka on ollut toistuvasti uutisotsikoissa jengisotien vuoksi. Siellä toimii kaksi jengiä, Shottaz ja Dödspatrullen (Kuolemanpartio). Jengisota sai alkunsa kahden ystävän kiistasta.
Poliisiasema oli käytöstä pois vuodesta 2014 lähtien remontin vuoksi, mutta palasi muutama vuosi sitten takaisin naapurustoon.
Poliisin lisäksi monia muita tärkeitä palveluita poistui Rinkebystä 2000-luvun alussa – pankki, työnvälitys, kaupunginosatoimisto.
Tätä on pidetty yhtenä syynä sille, miksi jengiväkivalta sai kasvualustaa. Ruotsissa lähiöiden annettiin eriytyä liiaksi toisistaan, eikä kotouttamisesta huolehdittu tarpeeksi.
– Toisaalta on syytä muistaa, että integroituminen on kaksiosainen prosessi, jossa myös toisella osapuolella on vastuu, Namdar sanoo.
Rinkebyn naapurilähiössä Kistassa opettava Namdar sanoo, että naapurustojen eriytyminen on osittain jo niin isoa, että hänellä on oppilaita, jotka eivät tiedä asuvansa saaristokaupungissa. Osa on nähnyt meren vain muutaman kerran.
Todellisuuksien eriytymisestä kertoo se, että keskiluokkaisessa naapurustossa asuvan Namdarin naapurit suhtautuvat tähän kuin hän kävisi sota-alueella töissä.
Jengiväkivalta on kuitenkin levinnyt yhä enemmän myös keskiluokkaisiin naapurustoihin. Räppäri Einarin laajasti järkyttänyt murha Tukholman vauraassa Hammarby sjöstadissa oli muistutus tästä.
"Hyvänteko voimaannuttaa"
Namdar haluaakin näyttää lapsille vaihtoehtoisia maailmoja. Jos lapset jäävät jumiin huono-osaisuuteen ja kokevat olevansa kakkosluokan kansalaisia, he eivät edes yritä etsiä uusia tapoja elää.
Namdar on vienyt oppilaitaan esimerkiksi vapaaehtoistyöhön vanhainkotiin.
– Kun nuorille ihmisille annetaan mahdollisuuksia tehdä hyvää toisille, se on hyväksi heidän mielenterveydelleen ja he kokevat voimaantumista. He keskittyvät vähemmän omiin ongelmiinsa.
Vanhainkodissa nuoret juttelivat mielellään yksinäisten vanhusten kanssa. Yksinäiset nuoret taas olivat vastavuoroisesti iloisia ihmisestä, joka kuunteli heitä. Molemmat hyötyivät.
– Se oli monelle luontevaa. He kokivat empatiaa vanhuksia kohtaan, koska monet ovat kulttuureista, jossa vanhukset asuvat perheen kanssa.
Helppo raha houkuttelee
Mutta se ei ole helppoa. Se, millaista elämää nuoret näkevät sosiaalisessa mediassa, vaikuttaa heihin. Some tarjoaa kuluttamisen ihannointia ja materialismia. Nuoret ajautuvat pohtimaan, miten saada rahaa nopeasti, ilman työntekoa.
– Jos kokee, ettei ole toivoa tulevaisuudesta eikä keinoja edetä, on helppo langeta vaihtoehtoisiin keinoihin, Namdar sanoo.
Myös jengit markkinoivat jengielämää nopealla rahalla ja statuksen saannilla, ja lapset saadaan houkuteltua mukaan.
– Monissa perheissä on poissaolevia isiä ja paljon sisaruksia eivätkä vanhemmat valvo riittävästi. Lapset ovat ulkona ympäristöissä, joissa on rikollisia, missä heidät kasvatetaan macho-kulttuurissa, joka ylistää väkivaltaa, Götbland sanoi Mitti-kaupunkilehdelle.
"Otimme vastaan paljon ihmisiä ilman suunnitelmia"
– Ruotsi otti vastaan paljon ulkomaalaisia ilman kunnon suunnitelmia. Ja oletimme, että he tulevat demokraattisista yhteiskunnista ja että etenkin miehet sopeutuvat, Namdar sanoo.
Moni saapui kollektiivisesta ja uskonnollisesta kulttuurista individualismia vahvasti korostavaan Ruotsiin.
Vaikeaa on etenkin miehillä. Moni on menettänyt Ruotsissa aiemman asemansa eikä ole löytänyt töitä tai paikkaa yhteiskunnassa. Pahimmillaan ammuskeluista tulee nuorten miesten kunniaväkivaltaa.
Vaikea ongelma ei ratkea helposti
Jengiväkivallan ehkäisyyn tarvitaan useita keinoja, Namdar sanoo. Mitään helppoa tai yhtä ratkaisua ei ole, mutta hän listaa asioita. Koulujen ja vanhempien yhteydenpitoa pitäisi parantaa. Lisäksi oppimisvaikeuksista kärsivät lapset tarvitsevat diagnoosin ja apua.
Asia, josta Ruotsissa kannattaisi ottaa Suomesta mallia, on Namdarin mukaan oppivelvollisuusiän nosto. Toisen asteen koulun päättävillä nuorilla on enää hyvin pieni riski ajautua katujengeihin, hän sanoo.
"Kaikki lähtee kouluista"
Myös Geir Staksetin mukaan kaikki lähtee kouluista. Niissä pitäisi keskittää enemmän huomiota huonosti pärjääviin nuoriin.
– Vankiloista ei ole mitään hyötyä, jos yhteiskuntamme tuottaa sinne jatkuvasti lisää nuoria.
Stakset nostaa esille ruotsalaisen Acta Publica -tutkimuslaitoksen tuoreen tutkimuksen. Sen mukaan 90 prosenttia suljetussa nuorisohuollossa olleista jengirikollisista uusii rikoksensa.
Ruotsissa suljettu nuorisohuolto on tarkoitettu rangaistusmuodoksi 15–18-vuotiaille vakavien rikoksien tekijöille.
– Kun lapset eivät pärjää koulussa, he lakkaavat menemästä sinne. Jos he valmistuvat vain peruskoulusta, yritykset eivät palkkaa heitä. Silloin he alkavat ahdistua ja kokea yksinäisyyttä. Silloin jengit tarjoavat yhteisön.
https://www.savonsanomat.fi/uutissuomalainen/6294269