MURHA.INFO

Hyvin kirjoitettu murmeli2! Yhdyn täysin tuohon tekstiisi.

Linnalesken ja vangin "parisuhde" on myös vallan helppo verrattuna siviilisuhteeseen. Etenkin jos se on alkanut kirjeitse. Ei nalkuttamisia, ei vittuluita, ei arjen stressiä, ei mielipahaa...Vain rauhassa, harkiten kirjoitettuja kirjeitä ja suloisia mielikuvia. Jokaiseen kysymykseen ennättää miettiä ja muotoilla vastauksensa huolella.

Ei tule puun takaa kysymyksiä, joihin etenkin tunnevammaisen erikielisen, tulisen luonteen ja impullsikontrollihäiriön omaavan pyttyvangin rahkeet ei ehkä ihan riitä. On totuttu selvittämään juttuja nyrkein entisessä elämässä ja sieltähän se kosahtaa. Ja muija ei missään tapauksessa voi mennä poliisille, koska olisi vasikka. Nää on näitä kulttuuri- ja alakulttuurieroja ja kommunikaatio-ongelmia.

Monet todella pitkään lusineet, etenkin eristetyt vangit ovat aivan hukassa ihan perusjutuissa, kuten mitä sitä nyt päällensä laittaisi (omat ryysyt vuodelta -74), ei osaa kokata (jos vaikka ei vaimo olisi ehtinytkään laittaa ruokaa mussukalle illan suussa), "Mitä vittua, miksei voi polttaa röökiä sisällä!?" ja "Mitä vittua sä jostain blossista nalkutat, ei ganja ole mitään huumetta!" Ei osata olla ihmisten kanssa eikä ilman. "Etkö sä kulta voisi jäädä tänään kotiin pussailsemaan? Soita töihin että oot sairaana." Ja viepä tämä murisko jonnekin juhliin; särpii soppansa ja ahmii pihvinsä kuin viimeistä päivää, ei osaa keskustella kenenkään kanssa ja haluaa pian kotiin polttamaan pari pölliä, että rauhottuisi. Tai vetää armon jurrit ja "edustaa". Näistä useimmille ei viina sovi lainkaan,s iksi tykkäävätkin huumeista ja lääkkeistä enemmän, josko nekään sitten kauhean hyvin sovi.

Ja nämä ei yleensä muutu vaikka kuinka rakastaisit. Kieroon on kasvettu ja pienestä lapsesta, kun on nähty että isi tappaa äidin ja sitten asuttu 7-vuotiaasta asti kadulla jengeissä.

^ Jeppis.

Lisäksi oma mielipiteeni on, että noissa kirje suhteissa (siis rakkaussuhteissa) ihminen rakastuu siihen omaan mielikuvaansa toisesta.

Nooruska kirjoitti:^ Jeppis.

Lisäksi oma mielipiteeni on, että noissa kirje suhteissa (siis rakkaussuhteissa) ihminen rakastuu siihen omaan mielikuvaansa toisesta.

Juurikin näin. Onhan se omien mielikuvien mies toki unelmamies, kun se on pelkkää unelmaa.

Toki joskus poikkeus vahvistaa säännön.

Harvoin tekee mieli nostaa hattua kirjoituksille Minfossa, mutta murmelille nostan.

Bias kirjoitti:Harvoin tekee mieli nostaa hattua kirjoituksille Minfossa, mutta murmelille nostan.

Ei mutta kiitos! Olenpa otettu

Ja ite olen sitä mieltä että jos itte ei juo niin semmosta kaveriakaan EI kannata ottaa joka yleensä juo ja toisinpäin EI toimi jutut jollei olla samalal tasolla sen olen huomannu!
Harvalla on voimia jaksaa auttaa minullakin kerran oli enää niitä ei ole...

ei osaa kokata (jos vaikka ei vaimo olisi ehtinytkään laittaa ruokaa mussukalle illan suussa), "Mitä vittua, miksei voi polttaa röökiä sisällä!?" ja "Mitä vittua sä jostain blossista nalkutat, ei ganja ole mitään huumetta!" Ei osata olla ihmisten kanssa eikä ilman. "Etkö sä kulta voisi jäädä tänään kotiin pussailsemaan? Soita töihin että oot sairaana." Ja viepä tämä murisko jonnekin juhliin; särpii soppansa ja ahmii pihvinsä kuin viimeistä päivää, ei osaa keskustella kenenkään kanssa ja haluaa pian kotiin polttamaan pari pölliä, että rauhottuisi. Tai vetää armon jurrit ja "edustaa". Näistä useimmille ei viina sovi lainkaan,s iksi tykkäävätkin huumeista ja lääkkeistä enemmän, josko nekään sitten kauhean hyvin sovi.

Siis mitä helvettiä? Nostatte hattua tällaisesta joka on tässä maassa täysin "normaalien" miesten tapa elää? Jo on aikoihin eletty.

Olemme kirjoitelleet jo jonkun aikaa elinkautista (murhasta) istuvan vangin kanssa mutta olen alusta asti tehnyt selväksi että suhdetta en hae enkä jenkkilään muuta miehen takia. Ihan mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia ja uskon kirjeitteni piristävän hänen arkeaan. Ainakin kirjoittaa osaa fiksusti tämä tyyppi.

Miten kirjoittaa kotimaiselle vangille? Mietin, että jos laittaisin silloin tällöin kortin vaikka tuolle lapsuudesta tutulle vangille, ei varmaan ole liikaa postia hänellekään menossa.

Bias kirjoitti:Miten kirjoittaa kotimaiselle vangille? Mietin, että jos laittaisin silloin tällöin kortin vaikka tuolle lapsuudesta tutulle vangille, ei varmaan ole liikaa postia hänellekään menossa.

Näin ohjeistaa sivu http://www.rikosseuraamus.fi/49212.htm

Yhteydenottopyyntö vangille

Mikäli halutaan saada yhteys vankiin, tulee viesti sulkea vangin nimellä ja mielellään syntymäajalla sekä lähettäjän yhteystiedoilla varustettuun kuoreen ja toimittaa joko

Rikosseuraamuslaitoksen keskushallintoyksikön
Oikeudelliseen yksikköön
Lintulahdenkuja 4, 00530 Helsinki

tai suoraan rangaistuslaitokseen,

joista kirjeet toimitetaan eteenpäin vastaanottajalle.

Vanki voi halutessaan olla yhteydessä viestin lähettäjään joko soittamalla, kirjeitse tai sopimalla vierailusta.

Miten voisi kirjoittaa vangeille???

Te ootte ihan kipeitä. Nyt jumaliste hoitoon joka iikka.

....

Joo en mäkään ihan heti suomalaiselle vangille alkais kirjeitä rustaan...

Itseäkin kiinnostaisi kirjoitella jollekin vangille, mutta suomeksi. Nihkeästi täällä saa mitään tietoa mistään vangeista - saati sitten kirjekavereita... Ehkä ex-vankeja, mutta ennemmin kirjoittelisin kiven sisään.

Ajatus jostain lempeästä, tekoja katuvasta uskoon tulleesta miesvangista on kerrassaan hellyyttävä ja itsekin alamaailman tietävänä saattaisin olla hyvää kirjoitteluseuraa. Ehkä jossain takaraivossa kumminkin piilee pelko siitä, että jos myöhemmin esim. erimielisyyksien tullessa alkaa tulemaan jotain lokaa sieltä. Toki on olemassa poste restantet jne, mutta eipä vangilla kauaa mene selvittää henkilöllisyyttä, asuinpaikkaa ja numeroa, kun on kytköksiä alamaailmaan.

Olisi mahtavaa, jos Suomeenkin tulisi joku oikea, hyvin pyöritetty palvelu, jonne vangit voisivat kirjoittelukavereiksi ilmoittautua! Siellä tosin voisi olla joku seula, ettei ihan mielenvikaisimmat sinne joutuisi ja toki jokaisesta vangista siellä kerrottaisiin erikseen, että vähän tietää kenen kanssa on tekemisissä... Tai sitten kirjeisiin ei laitettaisi mitään yhteystietoja, vaan joku niitä toimittaisi jotenkin. Vangeilla kun luppoaikaa riittää reilusti ja sitä mielellään juttelisi myös jonkun ulkomaailman ihmisen kanssa, etenkin jos sukulaiset tmv. eivät pidä aktiivisesti yhteyttä. Olisi kiva olla tällaiselle tyypille seuraksi!
Toki noidenkin kanssa pitää olla hyvin varovainen eikä ainakaan saa rakastua, mutta kun pitää järjen kädessä niin hyvä tulee. Ja mitä mielenvikaisuuteen tulee, esim. tässä ohjelmassa nähdään monen monta ihan hyvätapaista vankia - jo ensimmäisessä jaksossa tuo Timo.

lcifr kirjoitti:Ehkä jossain takaraivossa kumminkin piilee pelko siitä, että jos myöhemmin esim. erimielisyyksien tullessa alkaa tulemaan jotain lokaa sieltä. Toki on olemassa poste restantet jne, mutta eipä vangilla kauaa mene selvittää henkilöllisyyttä, asuinpaikkaa ja numeroa, kun on kytköksiä alamaailmaan.

Suomalaisille vangeille kirjoittamista suunnitellessaan on ehkä hyvä tiedostaa sekin, että heistä joka iikka on todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin vapaalla. En itse ymmärrä ollenkaan tarvetta kirjoittaa vain jollekin lusivalle, mutta jos tarve on ylitsepääsemättömän suuri, kehottaisin lähettämään kirjeet valtameren taakse, ihan oikeille elinkautisvangeille.