Konstan pyynnöstä: Kaiken sen epämääräisyyden keskeltä, mikä on liittynyt Bodom-tapaukseen, nousee helposti esiin tarinan mukainen selkeä ja testattava väite murha-aseen kätköpaikasta. Kun asianharrastaja sen kuulee ensi kerran, niin hän ihmettelee, miksi näin yksinkertaista asiaa ei ole tarkistettu. Projektin seuraava vaihe on kyseleminen muilta harrastajilta, missä se kaivo oli. Kun siihen ei tule vastausta, vaan pidätellyn huvittuneita kommentteja, niin nikki joko luopuu tai tekee omia kenttätutkimuksia. Kummassakaan tapauksessa kaivoa ei löydy. Muutama harrastaja lienee tosissaan yrittänyt löytää sitä, mutta yhtä etäiseksi se on jäänyt kuin aarre sateenkaaren päässä. Kotiseudun tuntemus on toki lisääntynyt ja harrastaja saanut raitista ilmaa. Positiivinen lopputulos siis.konsta kirjoitti:...Kaivosta ei ole varmuutta, se ei tainnut sijaita ihan talon lähellä. Teemu voisi siitä kertoa lisää.
...
Kuitenkin jotain voisi olla tarinan takana. Kioskin tonitilla ei ilmeisesti ole ollut kaivoa, vaan juomavesi on haettu jostain muualta. Lähimmät tienvarren kaivot ovat ilmakuvan mukaan olleet runsaan sadan metrin päässä sekä Bemböleen että Emilsbergiin menevien teiden varsilla. Jälkimmäinen on yhä käytössä, mutta edellistä ei löydy. Syykin on selvä. Kaivo on ilmeisesti ollut hyvin vanhan tien vieressä ja aina tietä levennettäessä se on jäänyt enemmän ja enemmän tien alle, lopulta häviten kokonaan.
Vuoden 1956 ilmakuvalla näkyvä kaivo törrötti tien penkassa, tiealueella lähellä ajorataa, paikassa missä ei luulisi kenenkään pitävän kaivoa, koska tielle kesällä ajettava lipeä ja talvella kylvettävä suola pilaisivat veden. Ainakaan kesällä 1961 siitä ei enää otettu vettä, koska se oli täytetty hiekalla.
Tämä kaivo näkyi sen naapurin ikkunaan, joka kertoi kioskimiehen täyttäneen kaivon. Se voisi olla juuri sama kaivo. Kuitenkin, kaivo oli tiealueella, ja kioskimies kauppalan maanrakennustöissä leipänsä eteen. Tuskin hän on oma-aloitteisesti lähtenyt kaivoa täyttämään omalla hiekallaan, vaan työnjohtajan määräyksestä, kauppalan konein ja sen maa-aineksella. Perusteena on voinut olla, että kaivo haittasi talviaurausta ja rupesi olemaan vaaraksi liikenteelle sekä oli mahdollisesti saastunut.
Kioskimiehen virkatoimien näkemisestä olisi lähtenyt liikkeelle kaupunkilegenda. Minkäänlaista tietoa ei ole siitä, että kaivoon olisi nähty pantavan jotain kätköön tai, että kioskimies olisi kertonut kätkeneensä kaivoon jotain. Sellaiset väitteet ovat alkujaan jostain tuntemattomasta lähteestä.
No, missä se kaivo oli? Paikka on nykyisen Kunnarlantien asfaltin alla 150 m entiseltä kioskilta Bemböleen päin ja 80 m entiseltä Lindholmin kaupalta Oittaalle päin. Mitat perustuvat ilmakuvaan. Sitä en tiedä, onko mitään enää jäljellä tien massojen alla vai kaivettiinko renkaat pois tietä levennettäessä. Lähin asumus samalla puolella tietä on ollut Lindholmin kauppa, jonka pihassa ei ole kaivoa. Hävinnyt kaivo on voinut olla Lindholmin kaivo. Mahdollisesti joku paikallinen asukas tietää tämän tarkemmin.
Kuriositeettinä voin mainita, että viereisellä, Oittaanjokeen viettävällä pellolla on Museoviraston mukaan ollut esihistoriallinen asuinpaikka. Tarinan kaivoa on mainittu hyvävetiseksi. Mahdollisesti kaivo oli tehty lähteeseen, jota jo muinaiset alueen asukkaat ovat käyttäneet talousvetensä ottoon ja asuinpaikkansa valintaan.
Tiealueelle ja esihistorialliselle asuinpaikalle ei saa lupia uteliaisuuskaivelemiseen, joten siellä on mitä on, ellei tien runkoa uusita pohjia myöden tai ellevät viranomaiset joskus avaa paikkaa. Mutta miksi he niin tekisivät? Gyllströmin kotietsinnän yhteydessä poliisi lienee tutkinut jo yhden Gyllströmin perheen käyttämän kaivon. Ehkä se oli Emilsbergin tien varren kaivo, ehkä joku muu. Sitä ei tiedetä tarkemmin, koska kukaan etsinnässä läsnä ollut ei ole kertonut paikkaa. Pöytäkirjat taas ovat KRP:n tutkintamateriaalia, eivätkä julkisesti saatavilla. Sen pituinen se, ellei parempaa tietoa ilmene.
