Kuolemannaakka kirjoitti: Pe Huhti 24, 2020 2:22 pm
teppo kirjoitti: Pe Huhti 24, 2020 1:58 pm
Ja sitten sinun piti keksiä joku ihmeellinen naamioitumisjuttu. Miten alas ihminen voi vajota esittääkseen, että ei ymmärrä yksinkertaista asiaa.
Todellakin.
Tämä huumejuttujen asianajaja Perovuo ei siis ilmeisesti tunnistanut tätä nahkatakkiin pukeutunutta huumepoliisin päällikköä, ja huumepoliisin päällikkö toisaalta tiesi, ettei asianajaja häntä tunnista, vaan laati suunnitelman tällä tavalla jännästi välittää tietoa, ei ainoastaan asianajajalle, vaan hänen kauttaan toiselle asianajajalle ja hänen kauttaan kolmannelle henkilölle, jotta tämä puhelisi sopivia.
Mitä olisi tapahtunut, jos Perovuo olisikin tunnistanut tämän huumepoliisin päällikön? Jonka minä itsekin olisin tunnistanut tuolloin, vaikken, kuten kaikki tietävät, ole huumeita koskaan nähnytkään (olen kerran nähnyt). Eikö Aarnion käytöstä olisi vähän ihmetelty, ja asiasta olisi voinnut nousta ns. pienimuotoinen kohu? Minkäköhän nimen nahkatakkimies kertoi Perovuolle mennessään hänen toimistoonsa juttelemaan? Kuvailiko Perovuo tämän tuntemattoman liivi- / nahkatakkimiehen ulkonäköä ollenkaan, vai oliko se unohtunut? Oliko esim karvoitusta naamassa, vai ihan Aarnion kaltainen kasarisiloposki? Tuskin tämä mies ihan oven raosta tietojaan huuteli, eli kyllähän siinä on ihan puuta painettu ja turinoitu, tämän tuntemattoman miehen kanssa.
Kyllä tuo naamioitumisjuttu tässä nyt todennäköisempi on, kuin että Aarnio vetää nahkatakin päälle ja muuttuu tuntemattomaksi liivimieheksi. Ja se hänen hieno suunnitelmansa, jota hän tässä toteutti.
Käräjäoikeuden tekemä johtopäätös sivulta 756:
”Fagerholm ei ole käräjäoikeudessa kertonut siitä Penttisen kertomasta asiasta, että Penttisen hänelle välittämiin viesteihin olisi liittynyt Perovuon toimistolla käynyt tavallista fiksumpi liivimies. Jostain tällaisesta on kuitenkin ilmeisesti ollut keskustelua, sillä myös Heinikari ja Jokinen ovat kertoneet Fagerholmin kertoneet heille tällaisesta. Se, mitä Perovuo on käyttämällään ilmaisulla "tavallista fiksumpi liivimies" tarkoittanut, jää epäselväksi. Tältä osin käräjäoikeus katsoo, että kuten edellä on lausuttu, on hyvin epätodennäköistä, että jollain "liivimiehellä" olisi ollut käytettävissään sisäpiiritietoa tynnyrijutun tutkinnasta. Käräjäoikeus katsoo myös, että Perovuo ei ole voinut saada tietojaan muualta kuin Tynnyri I -jutun tutkinnassa mukana olleelta henkilöltä.”
Hovioikeus lausuu seuraavaa sivulla 179:
”Perovuon esitutkinnassa antama kertomus tukee tätä johtopäätöstä. Hovioikeudella ei ole pääkäsittelyssä vastaanotetun todistelun perusteella muutoinkaan aihetta arvioida esitettyä näyttöä toisin kuin käräjäoikeus on tehnyt.”
Tietenkin tästä voisi vetää sellaisenkin johtopäätöksen, ettei käräjäoikeus uskonutkaan, että Perovuon toimistolla kävi liivimies. Mutta ongelmallista tässä ei olekaan se, että uskoiko käräjäoikeus liivimieheen vain ei. Sekä käräjäoikeuden että hovioikeuden olisi täytynyt kertoa, että mihin todistajan lausuntoon he uskovat. Siellä on useampia todistajan lausuntoja, jotka kertovat liivimiehestä. Nämä todistajien lausunnot perustuvat Perovuon asianajaja Penttiselle kertomaan. Nämä todistajien kertomukset eivät syntyneet esitutkinnassa vaan aiemmin ennen mitään tutkintaa.
Tätä koko oikeudenkäsittelyä riivaa sellainen asia sekä käräjä- että vielä enemmän hovioikeudessa, että todistajien lausuntoja ei osata laittaa erilaisiin kategorioihin sen perusteella, että mikä niiden totuusarvo on. Tässä on lähes automaattisesti kaikki se mitä syyttäjän todistajat kertovat katsottu todeksi. Sitten on lähdetty ruotimaan puolustuksen todistajia. Osalle näistä todistajista on langetettu valehtelijan rooli ja osalle rooli on sitten jäänyt epäselväksi. Tätä epäselvyyttä ei ole pyritty selvittämään mitenkään. Näin esimerkiksi tässä tapauksessa Perovuo ja Penttinen. Oikeastaan molempien osalle on langennut rooli olla jonkinlaisia ”puolitotuuksia” kertovia henkilöitä. Näin ollen mm. heidän kertomuksistaan on tullut rusinat pullasta -kertomuksia. Siitä on otettu kulloinkin se osa, joka sopii syyttäjän kertomukseen. Se osa taasen, joka ei sovi siihen syyttäjän kertomukseen, sen osuutta vähätellään tai esitetään hyvin epäselvässä muodossa.
Epäselväksi jää nyt se, että miksi monet todistajat kertoisivat yhdenmukaisesti tällaisesta liivimiehestä, jos siinä ei olisi mitään perää?
Todellisuudessa, jos oletettaisiin, että Aarnio ja Perovuo rupattelivat keskenään ja mitään liivimiestä ei ollutkaan, niin siinä tapauksessa Aarnio ja Perovuo ovat yhdessä keksineet tämän tarinan. Mutta sitäkään ei tuomiossa sanota.
Mutta jos mennään takaisin ajatukseen siitä, että uskoiko hovioikeus Aarnion naamioituneen liivimieheksi, niin mikään ei kieli siitä, että ei uskonut.
Koko tarinan sanamuoto on sellainen, että Perovuon esitutkinnassa antama kertomus liivimiehestä on otettu totuutena. Siellähän sanotaan, että nahkatakkimies kävi toimistolla ja esitutkinnassa on käynyt ilmi, että tämä nahkatakkimies oli Aarnio. Siellä ei siis sanota, ettei nahkatakkimiestä ole olemassakaan vaan Aarnio ja Perovuo kehittelivät tämän tarinan yhdessä.
Nimittäin jos nämä kaksi Aarnio ja Perovuo vain rupattelivat keskenään niin mistä Aarnio olisi voinut tietää mitä Penttiselle sitten kerrotaan siitä rupattelusta.
Liivimiehen kautta kerrottu tehostaa viestien sisältöä ja selvittää sen, että mitä viestejä täytyy Penttiselle välittää. Kahden henkilön keskinäinen rupattelu ei ole viestinvientiä varsinkaan, jos kumpikaan ei sano, että tässä on viesti ja vie se tällaisenaan eteenpäin.
Joten viestintuojan täytyy olla vakuuttava, viestintuojalla täytyy olla selkeä viesti vastaanottajalle. Nyt myöskin vastaanottaja taho on oman kertomansa mukaan ottanut selkokielisen viestin vastaan ja muuttanut omaa kertomustaan. Näin käräjäoikeuden tuomion mukaan, jonka hovioikeus on vahvistanut vain sillä lisäyksellä, että Perovuon luona kävi Aarnio.
Onko tässä enää mitään mahdollisuutta tulkita asiaa toisin kuin kirjoitin. Selkeät viestit, viestintuojan riittävän voimakas taho (jengiin kuuluminen), viestien viittaaminen yhteen henkilöön eli vastaanottaja Fagerholmiin, viestien eteenpäin menon määritteleminen eli Penttisen siis Fagerholmin asianajajan kautta. Niin siis kysymys miten ihmeessä nämä yllä kuvaillut seikat voisivat toimia, jos kyseessä olisi Perovuon ja Aarnion normaali rupattelu asioist?. Vastaus on ei mitenkään.
Vaihtoehdot ovat hyvin vähässä tässä, hovioikeuden tuomarit uskoivat siihen, että Aarnio välitti naamioituneena nämä viestit suoraan Perovuolle.