MURHA.INFO

Itse en kovin helposti usko mihinkään yli luonnolliseen. Ja joskus oli tästä puhetta myös mieheni isän kanssa. Keskusteltiin onko kuoleman jälkeistä elämää jne.. Jonkun keskustelun aikana mainittiin että ensin kuolevahan voi tulla toisille asiasta ketomaan tavalla tai toisella. No asia unohtui ajan saatossa kuten keskusteluilla on tapana.
Eräänä päivänä olin sitten nukuttamssa lapsia kun kuulin ovelta koputusta nousin ylös ja menin ovelle ei ketään missään lähimaillakaan vaikka avasin oven ja katselin pihalle.
Menin takaisin kamariin ja jatkoin nukuttamista. Sama toistui koputus ja ketään ei näy.
Sattumalta minulla oli myös vieras käymässä joka kuuli samat koputukset ja ihmetteli miksei ketään näy missään.
Illalla kun mies palasi töistä hänellä oli tuomisinaan suruviesti vaari (mieheni isä siis) oli kuollut puolenpäivänaikaan. Eli samoihin aikoihin kuin meillä oli koputeltu.
Voihan tuon asian selittää monella tavalla, mutta väkisellä tulee mieleen oliko koputukset vaarin viimeiset tervehdykset.
Mitään vastaavia ääniä ei ennen eikä jälkeen tuon hetken ole kuultu

Mulle on jäänyt mieleen lapsuudesta (olin n. 10v) tapaus, kun löysin vaatekaapistani kuusenoksia. Koko perhe oli aidosti ihmeissään kun tivasin kuka ne on sinne vienyt. Ihmeteltiin asiaa vielä myöhemminkin.

Samaisessa talossa on sattunut muutakin mystistä. Itse heräsin monta kertaa yöllä siihen kun jokin tumma hahmo leijaili yläpuolellani. Veljeni heräsi useamman kerran tunteeseen, että joku istuu hänen rintansa päällä. Siskoni taas heräsi kerran siihen kun "jokin" huusi täyttäkurkkua hänen kasvojensa edessä. Toki nämä on asioita jotka voinee selittyä unihalvauksella tms. Mutta creepyä oli silti kun aloimme asiasta puhumaan ja jokaisella oli näitä kokemuksia.
Äidillekin oli jotain omituista käynyt, mutta ei suostunut kertomaan meille asiasta.

Kerran ollessani yksin kotona, kuulin vintiltä aivan selviä askelia. Talo on rakennettu vuonna -90 eikä siellä kuulunut mitään rakenteisiin liittyviä kolinoita tai natinoita.

Sen jälkeen kun muutin pois kotoa, ei mitään vastaavia ole tapahtunut. Ei leijuvia hahmoja eikä muuta.

yläkerran emäntä kirjoitti:Itse en kovin helposti usko mihinkään yli luonnolliseen. Ja joskus oli tästä puhetta myös mieheni isän kanssa. Keskusteltiin onko kuoleman jälkeistä elämää jne.. Jonkun keskustelun aikana mainittiin että ensin kuolevahan voi tulla toisille asiasta ketomaan tavalla tai toisella. No asia unohtui ajan saatossa kuten keskusteluilla on tapana.
Eräänä päivänä olin sitten nukuttamssa lapsia kun kuulin ovelta koputusta nousin ylös ja menin ovelle ei ketään missään lähimaillakaan vaikka avasin oven ja katselin pihalle.
Menin takaisin kamariin ja jatkoin nukuttamista. Sama toistui koputus ja ketään ei näy.
Sattumalta minulla oli myös vieras käymässä joka kuuli samat koputukset ja ihmetteli miksei ketään näy missään.
Illalla kun mies palasi töistä hänellä oli tuomisinaan suruviesti vaari (mieheni isä siis) oli kuollut puolenpäivänaikaan. Eli samoihin aikoihin kuin meillä oli koputeltu.
Voihan tuon asian selittää monella tavalla, mutta väkisellä tulee mieleen oliko koputukset vaarin viimeiset tervehdykset.
Mitään vastaavia ääniä ei ennen eikä jälkeen tuon hetken ole kuultu

Hui! Koputuksiahan on kai joillakin kuulunut myös ennen kuolemaa tai läheisen kuolemaa. Joskus yöllä aina pelottaa kun lukee näitä juttuja ja sitten kuulee jostain koputusta.

Minulle kävi eilen hieman outo juttu. Minulla oli ollut virtsatietulehdus pari viikkoa sitten ja minulla on myös sellaisia testiliuskoja kotona, joista voi mitata virtsasta leukosyytit, proteiinit, veren yms. Halusin testata huvikseen, onko vti mennyt ohi, joten etsin ja etsin liuskoja joka paikasta, eikä niitä millään löytynyt. Olin jo unohtanut asian, mutta vessasta kuului jokin kolahdus. Joku purkki varmaan tippui hyllyltä, ajattelin... Kun mies seuraavan kerran meni käymään vessassa, niin hän sanoi, että ne liuskat ovat keskellä vessan lattiaa! Se kolahdus oli kuulunut niiden putoamisesta. Ilmeisesti ne olivat olleet jossain ylähyllyllä ja pudonneet.

Nyt kävi pieni tenkkapoo. Eilen näet kirjoitin omat kokemukseni tuohon toiseen ketjuun joka myös liippaa läheltä "oikeaa osastoa" kuten tämäkin. Päätinkin siis kopioida eilisen viestini kokonaisuudessaan myös tänne. Modet poistakoot sitten väärästä osastosta toisen viestin mikäli niin parhaaksi näkevät.

Minua on aina omalla tavallaan kiinnostanut kaikki hieman yliluonnollinen ja "hömppä" mm. kaikkia x-filesejä on tullut katsottua ja sen sellaista. Kuitenkin lähinnä viihdepohjalta, silloin tällöin myös (lähinnä tylsinä viikonloppuina) googlettelen joitakin tunnettuja tapauksia ja luen wikipediasta yms artikkeleita näistä - niin kävi myös viime ja tänä viikonloppuna. Eksyin sattumalta viikko takaperin tänne murha.info -sivustolle ja hieman selailin tätä lankaa. Nyt luin sen kokonaisuudessaan lävitse ja päätin lopulta itsekkin tehdä tunnukset tänne, itselläni näet on kanssa muutama outo-sattuma-tapaus jaettavanani.

Koitan kuvailla tapaukset mahdollisimman neutraalisti ja niin hyvin kuin muistan. Niistä on kuitenkin kulunut jo useampi vuosi, mutta ne ovat kyllä mieleen painuneet. En ole niistä juuri kenellekkään lörpötellyt kylillä - helposti saa "hullun"-leiman otsaansa. Kerran aikaisemmin olen tosielämässä näistä puhunut kun olimme erään kaverini mökillä ja sopivasti iltanuotiolla järven rannalla (itse olin kuskina) porukalla kaljottelun ohessa rupesi jutut menemään vähän kummitus yms osastolle. Eräs hyvä kaverini silloin totesi vain jotakin tähän tyyliin "sussa on kyllä joku kyky/ juttu".

Sivuutin toki naureskellen sen silloin. Toisaalta olen hieman leikitellyt myös sillä ajatuksella näin vuosia myöhemmin, että mitä jos onkin olemassa jotakin herkkyyttä joillakin aistia joitakin asioita, mitä ei voi arkijärjellä selittää. Ainakin minut tuntevat ihmiset ovat luonnehtineet minua "todella empaattiseksi ihmiseksi" näin sanoi jo äidilleni kuulemma päiväkodin johtaja, saatoin itkeä toisien puolesta jos joku toinen lapsi oli kokenut vääryyttä jonkun toisen ilkeän lapsen puolesta yms. Samoiten on nykyään vaikken enää aikuisena nuorena miehenä tunteinani niin helposti näytäkkään - jos nään esimerkiksi epäreiluja tilanteita kadulla kävellessäni niin vähän tulen surulliseksi toisten minulle tuntemattomien ihmisten puolesta. Vähän sellaista Bruce Wayne / Batman -mentaliteettia, haluaisin pyyteettömästi auttaa toisia mutta kuitenkin anonyymisti.

Sitten pitkien alkulöpinöiden jälkeen kerron ne varsinaiset tarinani. Tämä ensimmäinen erikoinen tapaus tapahtui kun olimme rippikoulussa 2005 -kesällä. Rippikoulu oli lähestymässä loppuaan ja meidän oli aika valita "rippi biisimme" jonka sitten esittäisimme kirkossa alpat päällämme konfirmaatiossa. Vaihtoehtoja oli varmaankin 10-20 eri virttä ja biisiä. Kaikki huutelivat ja äänestivät tietysti vähän mitä sattui ja ääniä jakautui useisiin kappaleisiin - jotenkin itselleni tuli sellainen pakottava tunne. Numero 14 (tms) Eino Enkeli, tuo on se. Tunne oli siis todella voimaannuttava, tuntui kuin se olisi tärkein tehtäväni sillä hetkellä. Itse ehdotin tietysti sitä sitten ja jotenkin sain muutkin taivuteltua kyseisen kappaleen kannalle.

Noh sehän sitten valittiin rippibiisiksimme ja seuraavana päivänä tapahtui kummia. Pelasimme jalkapalloa koko porukka niinkuin monena muunakin päivänä siellä särkisaaren leirikeskuksessa. Rippi-pappimme Pentti kertoi meille joko jalkapallopelin keskeyttämällä tai sitten iltaohjelman yhteydessä, että hänelle rakas ja läheinen Eino-enonsa oli kuollut silloin edeltävänä iltana. Siis sinä iltana kun valitsimme rippibiisimme. Hän sanoi itkien, että "te ikäänkuin aavistitte ja kerroitte sen minulle". Hän myös kertoi pitävänsä kyseisestä kappaleesta paljon muutenkin, ilman tuota omaa suruviestiään.

Toinen erikoinen tapahtuma koskee erästä pois nukkunutta sukulais-tuttuani. Kyseessä oli serkkuni pappa, joka ei siis ollut minulle varsinaisesti sukua ja minun pappani. Tietysti näimme serkuillani järjestetyissä juhlissa aina silloin tällöin ja juuri tuohon rippikoulu ja mopoikään tultaessa aloin kesällä leikkaamaan hänelläkin nurmikkoa. Se oli sellainen win-win tilanne, hänen ei vanhana miehenä tarvinnut sitä tehdä ja minä sain aina 20€ rahaa leikkaamisesta (piha oli muuten aika iso, sellainen puolitoisa tuntia yleensä meni per leikkauskerta) ja lisäksi yksinäinen pappa sai seuraa minusta aina muutamaksi tunniksi. Jäin aina leikkauksen jälkeen pitämään hänelle seuraa, useimmiten istuimme pihakeinussa ja katselimme viereiselle maantielle, ohi kulkevia ihmisiä ja mopoilijoita ja juttelimme niitä näitä samalla. Pentti kertoi todella mielenkiintoisia juttuja ja viihdyin hänen seurassaan, joskus saatoin olla 3-4 tuntiakin "ylimääräistä" siellä leikkauksen jälkeen ja vanhempani soittelivat jo syömään yms. Taisin joskus käydä muutaman kerran muutenkin häntä morjestamassa ja viettämässä seuraa - omat lapsen lapsensa (serkkuni) eivät juurikaan vierailleet siellä.

Eräs perjantai sain omituisen tunteen, rupesin ajattelemaan Pentti-pappaa jostain syystä. Ajattelin käydä katsomassa häntä ja pitämässä seuraa koulun jälkeen illalla, mutta jotakin siinä sitten tuli muuta ohjelmaa ja en käynyt. Vieläkin harmittaa. Se tunne oli todella voimakas silloinkin, lähes pakottava kun ajattelin Penttiä. Sunnuntaina sitten kuulin äidiltäni, että serkkuni äiti oli soittanut. Kertoi, että Pentti oli nukkunut pois sinä viikonloppuna sängyssään nätisti ja rauhallisesti. Oli kuulemma naapuri ihmetellyt kun valot palavat talossa yötä päivää. Varmaankin oli jostakin sitten onkinut serkkujeni numeron, soittanut poliisille tai käynyt itse tarkistamassa mikäli ulko-ovi on ollut auki. Vieläkin tuo juttu hieman kaivelee, olisin varmaankin voinut vielä viimeisen kerran nähdä Pentin ja jutella hänen kanssaan. Jos olisin vain mennyt suoraan koulun jälkeen sinne morjestamaan.

Muuten todettava, etten ole sitten kovinkaan uskonnollinen ihminen vaikka tuosta rippitarinasta ehkä sellaisen kuvan voisi saadakkin. Lisäksi mummollani on ollut joitakin erikoisia "ennenäkyjä" tms tuntemuksia. Kerran kun serkkuni oli kaatunut laskettelurinteessä lumilaudalla ja katkaissut kätensä niin mummoni oli yöllä herännyt outoon tunteeseen ja ajatellut taukoamatta tätä serkkuani. Hän sitten oli päivällä soittanutkin serkkuni äidille ja tiedustellut mitä serkulleni kuuluu. Serkun äiti oli valehdellut että hyvin voi tämä serkku tyttöni, halusiko välttää turhan hössötyksen sitten tms. mene ja tiedä. Vasta myöhemmin tapauksen jälkeen serkkuni oli vieraillut mummolassa tai jotenkin muuten se oli käynyt ilmi, ettei serkullani ollutkaan kaikki täysin "hyvin" silloin mummon tiedustellessa tästä. Mummolla on ollut muitakin vastaavia tapauksia, joista on kertonut minulle.

Ei voi muuta todeta, kuin että ihmeellisiä sattumia sitä vain tulee elämässä joskus vastaan.

Lisään tähän ketjuun vielä yhden omituisen kokemuksen joka on omakohtainen. Se muistui yks kaks mieleeni kun kuuntelin radiota tänään, sieltä tuli eräs kappale joka toi muistoja mieleen lukio-ajoiltani, kuulin sen näet silloin kun isäni haki minua koulusta ja oli eräs traaginen tapahtuma koskettanut koko Suomea.

Olin edeltävänä iltana jotenkin tosi tuskissani ja näin painajaista lähes koko yön. Hikoilin hirveästi ja näin sellaista looppimaista unta, että olin koulussa ja siellä tapahtui jotakin hirveää. Itse tapahtumaa en nähnyt, mutta unessa kaikki vain juoksentelivat sinne tänne ja pyrkivät vimmatusti pois rakennuksesta, uni päättyi aina koulun "bunkkerin" ovelle - joka oli koulumme oppilaille varattu vapaa-ajan tila (siellä välitunneilla me pojat pelasimme aina mm. korttia ja ovi oli aina auki). Unessa se oli jostakin syystä teljetty ja sieltä pommisuojan ovien välistä tuli verta.

Voitte vain kuvitella millaisia ajatuksia päässäni pyöri kun kokeen jälkeen isäni tuli hakemaan minua koulun edestä ja sanoi "taas on joku kahjo ammuskellut jossakin koulussa". En ole tästä tapahtumasta ikinä ennen kertonut kenellekkään, olin sen jopa jo unohtanut täysin. Korostan, että minkäänlaista tietoa minulla ei ollut etukäteen että tuollainen veriteko tulisi tapahtumaan Suomessa, enkä ole siitä unestani uskaltanut liiemmin edes puhua kenellekkään aikaisemmin.

Sibuli kirjoitti:3.Tämä on kokemuksista kaikkein karmein, ja jätti kyllä pienen inhon tunteen tuulikaappia kohtaan. Oli koulupäivä ja olin lähdössä aikaisin aamulla (olisiko ollut joskus kuuden aikoihin) bussipysäkille. Pukiessani kenkiäni jalkaan tuulikaapissa yhtäkkiä vierestä alkoi kuulua joidenkin sekunttien ajaksi omituista huohotusta tai hengenvetoja, joka loppui isompaan hönkäykseen tai puhallukseen. Tuo oli kaikista pahiten säikäyttänyt tapaus, ja lähdinkin pinkomaan ovesta ulos niin nopeasti kuin vain pääsin. Mielestäni tätä on myös kaikkein vaikein selittää, koska tuo huohotus ja hönkiminen kuuluivat selvästi, ja ne eivät voineet tulla mistään kauempaa. Tuon tapauksen jälkeen tuulikaapissa olo hermostutti mua ja yritinkin vielä vuosien ajan kulkea siitä läpi vain mahdollisimman nopeasti, vaikka koskaan sen jälkeen ei sattunutkaan mitään vastaavaa.

Itselläni on ihan samanlainen kokemus! Menin silloisen parhaan ystäväni kanssa talomme vastapäiseen metsään leikkimään piilosta (ikää oli 12). Oltiin usein siellä leikitty eli ihan tuttu paikka oli. Tosiaan itse seisoin bussipysäkillä laskemassa, en siis edes metsässä, sillä aikaa kun kaverini juoksi piiloon. Kesken laskemisen ihan vierestäni alkoi kuulumaan raskasta huohotusta. Paniikissa tietysti avasin silmät, mutta ketään ei näkynyt missään. Pidätin jopa itse hengitystä varmistaakseni etten se ollut minä itse. Pelästyneenä kehotin (huusin) kaveriani tulemaan pois piilostaan ja juoksin suoraan kotiin. Suoraan sanottuna en keksi yhtään teoriaa, mikä selittäisi tuon ilmiön. Aika traumatisoivaa oli.

Hirvi ainakin pitää ihan julmettua huohotusta joka on todella karmivaa ja kuuluu kyllä selkeästi metrien päähän. Tuskinpa eteisessä hirveä oli, mutta jos se bussipysäkki oli metsän vieressä, voisiko olla, että hirvi kävi metsänreunassa ja juoksi sitten pois? Se nimittäin liikkuu hiljempaa kuin hönkii. Joskus hirvi pelästyttänyt ja "pitänyt vankina" ulkohuussissa...

https://www.youtube.com/watch?v=ejlCv9pAiHY

Hmm, eihän tuo teoria hirvestä nyt aivan mahdottomalta kuulosta. Tosin aiheeseen perehtymättömänä on aika vaikea uskoa niin suuren eläimen liikkuvan niin hiljaa. Loppujen lopuksi se kuulostaa kyllä enemmän järkeen käypältä, kuin kaikki mielessä pyörineet kummitusjutut. Ei sillä, ettenkö uskoisi poltergeistiin, mutta en vain usko sen kaltaisten ilmiöiden esiintyvän tuollaisissa tilanteissa.