https://www.hs.fi/suomi/art-2000011109893.html
Krp tutkii hetki hetkeltä Suomen kuuluisimman hätäpuhelun
Joulukuun yönä 2006 Anneli Auer soitti hätäkeskukseen. Asiantuntijat ovat tutkineet puhelunauhoitetta satoja tunteja, mutta silti tulkinnat eroavat. Voisiko avuksi tulla tekoäly?
Tilaajille
Kuuntele juttu
Riika Nykänen HS
15.4. 20:00
Lue tiivistelmä
Keskusrikospoliisi aikoo tutkia uudelleen puhelua, jonka Anneli Auer soitti kotoaan hätäkeskukseen joulukuisena yönä vuonna 2006.
Asiantuntijat ovat tutkineet nauhoitetta satoja tunteja, mutta tulkinnoista on erimielisyyttä.
Näytä lisää
”Tääl o joku tappaja. Tulkaa nopeesti.”
Näillä sanoilla alkoi Suomen kuuluisin hätäpuhelu, jonka Anneli Auer soitti joulukuun 1. päivän yönä vuonna 2006 keittiönsä lankapuhelimesta hätäkeskukseen. Kello oli 2.43.
Puhelu kesti 4 minuuttia ja 20 sekuntia. Sen aikana Auer kertoi, että joku oli hajottanut heidän kotinsa takaoven ikkunan ja tullut siitä sisään.
”Ja hakkaa puukol mun miestäni. Muaki on hakattu.”
Esitutkinnan aikana asiantuntijat ovat tutkineet puhelunauhoitetta satoja tunteja.
Viime joulukuussa tutkinta siirtyi Lounais-Suomen poliisilta keskusrikospoliisille (krp). Krp:n aloitteesta nauhoite aiotaan nyt tutkia uudelleen.
”Tsekkausprosessi on käynnistetty. Että voidaanko sille jotakin tehdä”, kertoo uusi tutkinnanjohtaja Olli Töyräs keskusrikospoliisista.
Nauhoitteessa kiinnostavat erityisesti puhelun taustalla kuuluvat äänet: Auerin miehen Jukka S. Lahden valitus, epäselvät sanat, kolahdukset ja askeleet. Tai äänet, joita ei kuulu.
Sekä se, että kesken puhelun Auer poistui luurista 59 sekunnin ajaksi.
Rikosta alun perin tutkinut Lounais-Suomen poliisi kirjoitti nauhoitteen tekstimuotoon jo esitutkinnan alkuvaiheessa. Se pyysi lausunnon myös krp:n äänitutkijalta, joka teki nauhoitteesta kaksi eri versiota: ensimmäisen pari viikkoa rikoksen jälkeen, toisen vajaat kolme vuotta myöhemmin.
Asiantuntijat ovat olleet nauhoitteen tulkinnasta erimielisiä: Kuuluuko vai eikö nauhalta kuulu ääniä ulkopuolisesta tekijästä? Huutaako Auer ”kuole”, ”älä kuole” vai jotain muuta?
Krp:n rikosteknisen laboratorion äänitutkija päätyi myöhemmässä analyysissään vuonna 2009 siihen, että Auer sanoi kaksitavuisen sanan, jonka loppuosassa olivat äänteet -u-o-l-e.
Seuraavassa on esitetty yksi kiistanalainen kohta puhelusta. Vuonna 2006 sitä analysoi Lounais-Suomen poliisi (LSP), vuonna 2009 krp:n äänitutkija (krp). Tässä kohtaa nauhoitetta Anneli Auer poistuu hetkeksi puhelimesta:
Kun juttu vuonna 2010 eteni oikeuteen, tallenne oli syyttäjän avaintodiste. Krp:n rikoslaboratorion tuolloisen lausunnon mukaan nauhoitteella ei kuulunut ulkopuolisen tekijän ääniä: puhetta, kamppailua uhrin kanssa, kävelyä lasinsirujen päällä tai poistumista ikkunasta.
Krp:n äänitutkija arvioi myös olevan mahdollista, että taustalla kuuluva Lahden kuolinkamppailu olisi nauhoitettu aikaisemmin ja soitettu lavastuksena hätäpuhelun aikana.
Krp:n ohella nauhaa tutki muun muassa Yhdysvaltojen liittovaltion poliisi FBI. Se totesi 27. huhtikuuta 2012 päivätyssä raportissaan, että nauhoitteesta ei pystytty tekemään ratkaisevia tieteellisiä johtopäätöksiä. FBI:n mukaan syynä oli se, että tilassa oli useita akustisia muuttujia ja tallentamisympäristö oli luonteeltaan monimutkainen. Lisäksi tallennuksessa oli rajoitteita, jotka johtuivat puhelimen mikrofonityypistä, puhelun siirtojärjestelmästä ja digitaalisesta tallennusjärjestelmästä.
Auerin puolustus teetti tallenteesta myös erillisen version äänitysstudiolla. Sen näkemys oli, ettei ulkopuolista rikoksentekijää voida sulkea pois.
”Vaatii paljon asiantuntemusta ottaa kaikki yhtä aikaa huomioon.”
Vanhassa lankapuhelintekniikassa oli käytössä niin sanottu kapea taajuuskaista, kertoo signaalikäsittelyn professori Tuomas Virtanen Tampereen yliopistosta. Se tarkoittaa, että puheluissa välittyi vain osa äänen alkuperäisistä taajuuksista. Matalimmat ja korkeimmat taajuudet suodattuivat pois.
Matalien ja korkeiden taajuuksien puuttuminen voi vääristää äänen väriä. Puhe saattaa kuulostaa tunkkaiselta tai kapealta, Virtanen kuvailee.
”Informaation kannalta korkeiden taajuuksien puuttuminen vaikuttaa siihen, miten hyvin puhuja tai hänen (tunne)tilansa voidaan tunnistaa.”
Lankapuheluissa oli myös rajoitettu äänenvoimakkuusalue. Sen vuoksi hiljaiset tai kaukana mikrofonista olevat äänet, vaikkapa askeleet, oven avaukset ja yskähdykset, eivät välttämättä kuuluneet lainkaan tai niissä oli säröä ja kohinaa.
Näin oli yleensä vuoden 2006 lankapuhelintekniikassa. Todennäköisesti siis myös puhelussa, jonka Auer soitti hätäkeskukseen.
Virtanen ei ota tarkemmin kantaa Ulvilan tapauksen nauhoitteeseen, vaan kommentoi asiaa yleisellä tasolla.
Äänten kuuluvuuteen vaikuttavat Virtasen mukaan monet muutkin asiat: Missä asennossa puhelimen luuri on? Onko mikrofoni osittain käden peitossa? Miten ääni kulkee akustisesti puhelimeen toisesta huoneesta?
Esimerkiksi seinät, huonekalut ja tavarat voivat vaikuttaa siihen, kuinka asunnossa kuuluvat äänet kantautuvat tai eivät kantaudu puhelimeen.
”Vaatii paljon asiantuntemusta ottaa kaikki nämä yhtä aikaa huomioon.”
Kun poliisi muutama vuosi rikoksen jälkeen teki hätäpuhelusta rekonstruktion, surmapaikka takkahuone oli eri tavoin sisustettu kuin vuonna 2006. Hovioikeus totesi, että kalustusta ja akustiikkaa ei rekonstruktiossa saatu samanlaisiksi kuin tapahtumahetkellä.
Ylemmässä kuvassa on merkitty sinisellä nuolella lankapuhelin, josta Anneli Auer soitti hätäkeskukseen. Alemmassa kuvassa on näkymä puhelimen luota takkahuoneeseen ja terassin ovelle, jonka ikkunasta oletettu surmaaja tuli sisään.
Ylemmässä kuvassa on merkitty sinisellä nuolella lankapuhelin, josta Anneli Auer soitti hätäkeskukseen. Alemmassa kuvassa on näkymä puhelimen luota takkahuoneeseen ja terassin ovelle, jonka ikkunasta oletettu surmaaja tuli sisään. Kuva: Poliisin esitutkintamateriaali
Voisiko puhki analysoidulta tallenteelta löytää vielä vuosia myöhemmin jotain uutta? Näyttöä, joka veisi poliisia eteenpäin.
Tekoälyn ansiosta äänenkäsittelyteknologiat ovat vuosien aikana muuttuneet radikaalisti, Virtanen kertoo.
”Nykymenetelmillä pystytään erottelemaan ääniä toisistaan paljon paremmin kuin 10–15 vuotta sitten. Ja parantamaan äänenlaatua.”
Nauhoitteiden kohinaa ja säröä voi häivyttää. Taustaääniä voi korostaa ja niiden tarkkuutta parantaa. Hiljaisia ääniä saa kuulumaan paremmin. Ääniä voi erotella toisistaan.
Tässä kaikessa on Virtasen mukaan kuitenkin riskinsä. Kuuluvuuden parantaminen perustuu siihen, että tekoäly pyrkii sille opetettujen mallien ja datan pohjalta tuottamaan parhaan arvauksen siitä, mitä taustalla saattaisi kuulua.
”Jos ääni, joka ei ole kuultavissa alkuperäisessä tallenteessa, pitäisi saada kuuluviin, ei ole sellaisia menetelmiä, jotka pystyisivät luotettavasti tuomaan esiin täsmälleen alkuperäisen äänen.”
Samat riskit koskevat tekniikoita, jotka pystyvät erottelemaan esimerkiksi puhujia toisistaan tai hengitysääniä muista äänistä. Tekoäly saattaa tehdä jäljelle jäävästä taustaäänestä vääristyneen tai voi saada sanat kuulostamaan erilaiselta kuin pitäisi.
Tekoälyn lisäksi nauhaa voisi analysoida ja käsitellä perinteisemmillä menetelmillä, jotka erottelevat ääniä ja esimerkiksi poistavat kohinaa. Myös näillä, ei-tekoälyyn perustuvilla menetelmillä, pystytään nykyään tekemään asioita, jotka aiemmin eivät olleet mahdollisia.
Kuinka realistisena Virtanen pitää sitä, että 19 vuotta vanhasta nauhoitteesta voisi saada nykymenetelmillä luotettavasti irti jotakin uutta?
”Niillä on suuri potentiaali tuottaa hyvin eri tyyppistä tietoa, kuin mitä vanhemmilla menetelmillä on ollut. Tiedon luotettavuus pitäisi kuitenkin aina arvioida tapauskohtaisesti.”
”Tekninen tutkinta pitäisi pystyä suorittamaan ensihetkestä paljon kattavammin, kuin miten se on tehty”
Hätäpuhelunauhoitteen merkitys korostuu uudessa esitutkinnassa siksikin, että tekopaikka on poliisin näkökulmasta menetetty jo vuosia sitten.
”Tapahtumatalon tekninen tutkinta pitäisi pystyä suorittamaan ensihetkestä paljon kattavammin, kuin miten se on tehty”, Olli Töyräs sanoo.
Näin päätteli myös hovioikeus. Takkahuoneen ja terassin ulkopuolisia tiloja ei tutkittu tarkasti. Asunnosta jäivät kateisiin uhrin talvikengät sekä tylppä tekoväline, jota epäiltiin ensin retkikirveeksi ja myöhemmin sorkkaraudaksi.
Kuitututkimusta ei tehty koko talossa, vaan ainoastaan takkahuoneessa ja terassilla.
Rikospaikkaa ei eristetty ja sinetöity. Auer pääsi pian tapahtuneen jälkeen hakemaan asunnosta tavaraa. Hän tyhjensi pakastinta ja vei mukanaan vaatteita.
Myöskään esimerkiksi Auerin kynnenalusia tai jalkapohjien haavoja ei tutkittu.
Keskusrikospoliisi on saanut toistakymmentä vihjettä sen jälkeen, kun murhatutkinta siirtyi sen vastuulle viime joulukuussa. Niitä on tullut eri ihmisiltä sähköpostitse, kirjeitsekin.
”Osa on kiinnostavia ja niissä on selkeästi enemmän sisältöä. Vihjeet ovat ajatuksia, epäilyksiä ja vastaavaa”, Töyräs summaa.
Töyräksen mukaan esitutkinta-aineistolle yritetään nyt tehdä ”jotain fundeerausta”. Sitä käy hänen lisäkseen läpi muutama rikostutkija muiden töidensä ohella. Suoranaista epäiltyä tai tiettyä tutkintalinjaa krp:llä ei tällä hetkellä ole.
”Krp ei lähde kuulustelemaan ihmisiä, joita on kuulusteltu useasti vuosien saatossa.”
Anneli Auer on vapautettu lainvoimaisella tuomiolla. Jotta häntä voisi syyttää uudelleen murhasta, aiempi tuomio pitäisi ensin saada puretuksi korkeimmassa oikeudessa. Käytännössä se vaatisi uutta ratkaisevaa todistetta syytteen tueksi.
Töyräs kuvailee suhtautuvansa tutkintaan ”rauhallisesti ja maltilla.”
”Jotta tällainen juttu saataisiin uudelleen syyteharkintaan, pitäisi olla jotain todella konkreettista. Sellaista, mitä aiemmin ei ole ollut.”