Ad blocker detected: Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors. Please consider supporting us by disabling your ad blocker on our website.
sisotalo kirjoitti:Amanda näki murhaajan vasta minuutin murhaajan lähdön jälkeen, minkä hän oli itse todennut. Paljon sekaannusta aiheuttaa, että puolustus ei selvästi totea, että Amanda ei mennyt takkahuoneen ovelle silloin kun siellä vielä tapeltiin.
Ihmettelen edellä olevia väitteitäsi. Vanhin tytär näki nimittäin murhaajan lähtevän juuri sillä hetkellä, kun tämä katsoi parhaimmaksi poistua paikalta. Äiti oli samaan aikaan puhelimessa keittiössä, josta oli suora näköyhteys siihen kohtaan, missä tytär teki havaintojaan. Keittiöstä ei kuitenkaan ollut suoraa näköyhteyttä takkahuoneen oven ikkunaan, joten äiti ei murhaajan poistumista nähnyt.
Ei tappelua tosiaan enää käyty siinä vaiheessa, kun lapsi poistuu puhelimesta. Jukka oli tuossa vaiheessa jäänyt lopullisesti alakynteen lattialle makaamaan ja hiljentyi ikuisesti. Murhaaja suoritti viimeiset iskunsa juuri kuolleeseen ruumiiseen häkepuhelun ajassa 2:41,95 ja 2:47,35.
"If she confesses the game ends, there's no need to continue this. But if she doesn't confess and is innocent - the game continues."
sisotalo kirjoitti:Amanda näki murhaajan vasta minuutin murhaajan lähdön jälkeen, minkä hän oli itse todennut. Paljon sekaannusta aiheuttaa, että puolustus ei selvästi totea, että Amanda ei mennyt takkahuoneen ovelle silloin kun siellä vielä tapeltiin.
Erikoinen kyky Amandalla, vai kurkkasko joku ikkunasta?
sisotalo kirjoitti:Amanda näki murhaajan vasta minuutin murhaajan lähdön jälkeen, minkä hän oli itse todennut. Paljon sekaannusta aiheuttaa, että puolustus ei selvästi totea, että Amanda ei mennyt takkahuoneen ovelle silloin kun siellä vielä tapeltiin.
Ihmettelen edellä olevia väitteitäsi. Vanhin tytär näki nimittäin murhaajan lähtevän juuri sillä hetkellä, kun tämä katsoi parhaimmaksi poistua paikalta. Äiti oli samaan aikaan puhelimessa keittiössä, josta oli suora näköyhteys siihen kohtaan, missä tytär teki havaintojaan. Keittiöstä ei kuitenkaan ollut suoraa näköyhteyttä takkahuoneen oven ikkunaan, joten äiti ei murhaajan poistumista nähnyt.
Ei tappelua tosiaan enää käyty siinä vaiheessa, kun lapsi poistuu puhelimesta. Jukka oli tuossa vaiheessa jäänyt lopullisesti alakynteen lattialle makaamaan ja hiljentyi ikuisesti. Murhaaja suoritti viimeiset iskunsa juuri kuolleeseen ruumiiseen häkepuhelun ajassa 2:41,95 ja 2:47,35.
En tosiaankaan näe tässä mitään kiistelemistä. Amanda näki murhaajan poistumisen samalla kun hän luovutti puhelimen äidille. 02.42. Murhaaja poistui juuri samalla hetkellä, eikä Aneli voinut sitä nähdä. Isänsä Amanda näki 03.14. Jukka kuoli 02.29.
Pienen liekin riidan haastaminen ulottuu nyt jo meihin Annelin puolustajiin. Lautamiehissä hän vielä moitti Jemma ja Taraa. Anneli on itse nimittänyt Jemman KROn äänitutkija Niemeksi ja PL väittää molempien kirjoittavan rahasta. Metsään menee tämä ainoa media jossa Ulvilan surmasta on vuosikaudet keskusteltu.
Veitolan haastattelusta. Erilainen oli kuin Enbusken tekemä aiempi haastattelu, no, haastatteluaikaakin oli paljon vähemmän Veitolalla. Enbusken haastattelu oli tiukkaa ja säästelemätöntä pakettia, Veitolan taasen myötäelävää ja lämmintä keitosta. Harkittua strategiaa ohjelmalta? Enbusken tykityksellä ei saatu mitään irti, nyt mukavammalla tatsilla koitantaa.
Täytyy sanoa, että heti Veitolan alettua haastatella ihmettelin, että missäs nyt mennään, kun Veitola ei tapansa ja tyylinsä mukaan olekaan ärsyttävän veemäinen ja knoppaileva..... Täysin epätyypillinen haastattelu häneltä. No, sitten Veitola sanoikin että on vakuuttunut Auerin syyttömyydestä, että siinä varmaan selitystä Veitolan lähes sydämelliselle tyylille. Kenties taustalla myös strateginen lähestymistapa (kts yllä mietittyä). No, lopputulema oli se ettei tälläkään tyyliä Auerin kontrolli alkanut rakoilla.
Auer esiintyi kuitenkin edukseen. Itseäni ei vakuuttanut hänen rakkaustarinakerrontansa.
☀︎☾✧☄︎☙○➣❊
Y-boksista: Vain 100% ystävät. Old school heart on. Ei paskaa, fake ass toimintaa, tietojenkalastamisia, piirien pyörintää, testaamisia, huvipuistokokemuksen hakemista tai vääriä motiiveja.
AA epäili murhaajan olevan vielä paikalla hetken sen jälkeen kun lapsi oli huutanut sydäntäsärkevästi. Lapsi näki mitä näki, mutta AA ei sitä tuossa hetkessä voinut tietää, eikä pelästynyt että lapseen oli sattunut vaikka lapsi oli huudon aikana samassa tilassa tekijän kanssa.
Lassie kirjoitti:No, lopputulema oli se ettei tälläkään tyyliä Auerin kontrolli alkanut rakoilla.
Luulen että terveellä ihmisellä kontrollin rakoileminen edellyttäisi sitä että tilanne koetaan turvalliseksi ja tuo talkshow tuskin oli sellainen ympäristö? Ottaen huomioon että ainakin 90% suomalaisista kokee ajatuksen kontrollin pettämisestä suorassa lähetyksessä kiusallisena ja koettaa kaikin tavoin välttää sitä. Muutenkaan en ihan saa kiinni väitteestä että Anneli olisi jotenkin erityisen kontrollissa ollut, enemmänkin vaikutti siltä että jännitti suoraa lähetystä kovasti niinkuin kuka tahansa tottumaton ja varmaan aika moni tottunutkin. Kai tässä nyt taas haetaan jotain tunteettomuutta mutta kyllähän Anneli minusta menee studiokäytöksensä puolesta ihan selkeästi kategoriaan hermoileva tavis. Takavuosina Tauskin silloinen vaimo postasi julkisuuteen kuvan mustasta silmästään ja kävi ilmi että Tauski oli pahoinpidellyt molempia vaimojaan viimeisillään raskaana ja turpaan oli tullut hääyönäkin. Tuon kohun aikoihin Tauskia haastateltiin vastaavassa ohjelmassa ja mies levittäytyi sohvalle kuin kotiinsa, nautti silminnähden saamastaan huomiosta, ei voinut havaita vähäisintäkään nolotusta tai häpeää vaimon tuoreesta mustasta silmästä tai raskaana olevien naisten hakkaamisesta, lipevästi lirkutteli Hennasta. Tuosta tilanteesta ajattelin että siinä meillä on psykopaatti.
Ajattelin tehdä pienen ajatusleikin ja lähteä Sternin Crimen toimittajan matkassa fiktiiviselle tutustumisreissulle Ulvilaan (huom. tämä tarina on siis kuvitteellinen).
Ensimmäisenä laitan saksalaiset silmälasit päähäni Helsinki-Vantaan lentoasemalla ja etsin taksin. Firma maksaa, ja haluan nähdä ja kokea miltä tuntuu matkustaa tämä vähän yli kahdensadan kilometrin matka. En ole ensimmäistä kertaa Suomessa, mutta en tunne Satakuntaa, joksi aluetta kutsutaan. Porissa en ole käynyt koskaan. Olen kuullut, että se on jazzkaupunki. Kuski kääntyy Turun moottoritielle. Tähän mennessä kaikki hyvin. Istun taksin takapenkillä ja selaan mukaani ottamaani Ulvilan karttaa.
Olen Porissa ennen kuin huomaankaan. Poliisilaitoksen ulkopuolella minua odottaa autollaan suomalainen poliisimies, jolle olen soitellut. Hän on lupautunut esittelemään minulle Ulvilan aluetta. Nousen taksista ja istun miehen viereen. Hän kääntää tottuneesti rattia ja sanoo, että me menemme syömään. Minä tarjoan. Kuuluu diiliin. Kaarramme auton Porin parhaaseen ravintolaan ja tilaan kalaa. Seuralaiseni tilaa pippuripihvin mediumina. Katselen toisella puolella pöytää istuvaa rikostutkijaa tarkemmin. ”Hän on kookas ja ryhdikäs kuin jääkiekkoilija. Vatsakas kuin passivirkailija. ”
Hän kertoo minulle, miksei usko Aueria syylliseksi miehensä murhaan. Hän kertoo mitä hänelle itselleen on tapahtunut. Hän ei ole enää rikostutkija, vaan tänä päivänä hän on oikeasti se ”passivirkailija”. Edessäni istuu mies, joka on tuhonnut oman uransa. Minua alkaa kiinnostaa, miksi hän teki niin. Samalla havaitsen, että suomalainen tervehtii jotakin henkilöä melkein huomaamattomasti. En ole missä tahansa maassa kenen kanssa tahansa. Olen paikassa, jossa ihmiset tuntevat toisensa, ja olen sellaisen ihmisen kanssa, joka varmasti tunnetaan.
Minulle alkaa muotoutua jonkinlainen ennakkoaavistus.
Ruoka oli herkullista. Tiesin entuudestaan, että Suomesta saa hyvää ruokaa. Niin tälläkin kertaa. Oppaani kaartaa kohti Ulvilaa.
Ensin näen tavallisia kerrostaloja, pienen ostoskeskuksen ja muutamia ihmisiä kaduilla. Enhän ole nyt Berliinissä, vaan pienessä ”uneliaassa Ulvilassa”. Ajamme keskustan halki ja käännymme vasemmalle. Tietä reunustavat vanhat puut. Alan aavistella mitä on tulossa. Ehkä se ”paremman väen alue”.
Kyseinen alue ei ala keskustasta, vaan ehkä kilometrin päästä siitä. Ensin ”tiet kapenevat, omakotitaloja on vaikea erottaa toinen toisistaan. Punatiilisiä, puulla verhoiltuja taloja. Valkoisiksi maalattuja ikkunanpieliä. Siellä täällä näkyy etupihalla trampoliini. Joissakin rumia muovituoleja terasseilla.” Tällä alueella asuvat lapsiperheet. Ne, joilla on varaa ostaa täältä talo, vaikka vain se pienikin.
Suomalainen seuralaiseni kertoo kaikkien ihmisten omistavan omat talonsa. Uskon sen, kun katselen ympärilleni.
Emme ole vielä tapahtumapaikalla, vaan uusi ystäväni puikkelehtii autolla pienten teiden risteyksissä. Hän tuntee alueen ja sen asukkaat. Melkein voisi luulla, että hän on asunut ikänsä täällä. Huomaan hänen ajavan erästä tiettyä katua pitkin, joka näyttää erilaiselta. Poliisi on mietteissään. Tällä kadulla talot eivät ole huoliteltuja, vaan ehkä hieman nuhjuisia. Pohdin, mitä mahtaa liikkua synkeän seuralaiseni mielessä.
Samassa tulemme alueelle, jonka pihoilla ”on niin huolellisesti leikattu pensasaita, että voisi luulla naapureiden kilvoittelevan puutarhanhoidossa.” Pysäytämme auton, ja henkäisen syvään. En ole koskaan nähnyt mitään tällaista. Kuin viivoittimella leikattuja ruohoalueita. Alueelta paistaa vauraus ja hyvinvointi. Sen voi melkein aistia. Viivasuoraan rajatut, huolellisesti hoidetut pihat ovat mieliinpainuva näky.
Ajamme vain muutaman lyhyen kadunvälin. Suomalainen sammuttaa auton. On jo hämärä, miltei pimeä. Otan kamerani ja kävelen seuralaiseni kanssa lyhyen matkan. Hän pysähtyy punatiilisen, yksikerroksisen talon eteen, jota varjostaa pensasaita molemmin puolin. Kierrämme illan hämärässä varovasti talon taakse. Siellä on katettu terassi, jonka kehikko on rakennettu valkoisesta puusta. Puhumme hyvin hiljaa, sillä talossa on uudet asukkaat.
Menemme takapihan äärimmäiseen nurkkaan. Katselen sieltä talolle päin kamerani linssin läpi. Näen sisälle valaistuun takkahuoneeseen. Siellä on valkoinen takka, joka on varmuudella rapattu uudelleen uusien asukkaiden toimesta. Näen puulattian. Näen penkin, jonka vieressä on valkoiseksi maalattu avonainen, puinen ovi.
Jokaisessa suomalaisessa talossa on sauna. Näin minulle on kerrottu. Siitä, missä olen, näkee saunan pesuhuoneeseen. Mittaan takkahuonetta kamerallani. Havainnoin rakennusta, ja huomaan talon oikeassa reunassa kaksi ovea. ”Ne ovat varaston ovia,” suomalainen kuiskaa.
Talossa ei näy liikettä. Näen puutarhakivien reunustaman polun, joka johtaa oikealta varastonovien ohitse takaisin talon etupuolelle suoraan ajoluiskalle. Zoomaan taloon tarkemmin, ja tutkin olohuoneen oikealla puolella olevia kahta ikkunaa, joista vasemmanpuolimmaisen takainen huone näyttää olevan pienempi kuin huone sen vieressä. Ensimmäinen näistä kahdesta oli tapahtuma-aikaan vanhimman tyttären huone, ja viereisessä suuremmassa huoneessa nukkuivat kolme pienintä lasta.
Zoomailen lisää. Huomaan, ettei yhdenkään naapurin ikkunoista voi nähdä tapahtumia takapihalla. Kuljen ajatuksissani surmaajan jalanjäljissä. Annan kartan kiertää päässäni. Tie tekee ympyrän ja palaa siihen samaan lähtöpaikkaan, jossa seison nyt. Näen sieluni silmillä, miten mies tulee yön pimeydessä paikalle kadulta talon etupuolelta. Hän kävelee oikealta talon taakse, ja aikanaan poistuu vasemmalle suoraan ajoluiskalle. Tällöin hänet voisi nähdä lasten huoneista vain hänen poistuessaan, eikä sillä silloin olisi enää väliä. Näen miehen tarkkailemassa tilannetta juuri siitä missä itse nyt seison. Näen hiljaisen kadun, ja hengitän sisääni raikasta kosteista ilmaa. Näen pimeyden, näen sammuvat valot taloissa. Ei kuulu risahdustakaan.
”Takkahuoneessa ei ollut paljoa tilaa. Sänky oli jouduttu työntämään seinään kiinni, vaikka se oli vain 125 senttiä leveä.” Kuulen suomalaisen äänen viereltäni. Siirrän kameran linssin takaisin tutkimaan takkahuonetta. Päässäni alkaa muotoutua kuva henkensä puolesta taistelevasta miehestä pienessä tilassa, jonne mahtuu vain yksi kapeahko sänky ja lipasto. Missä miehen ruumis on sitten ollut? Suomalainen kertoo, että miehen jalat olivat olleet sängyn alla. En osaa kuvitella sitä. Ajattelen haluavani nähdä kuvia rikospaikalta. Yritän hahmottaa perhettä kamppailemassa tuossa pienessä tilassa hyökkääjää vastaan.
Zoomaan kameralla olohuoneeseen. Olen näkevinäni punapintaisen parketin, näen pistorasioita seinässä juuri sillä kohdin, missä puhelin oli keittiössä ollut; aivan ulko-oven vieressä. Yritän hahmottaa tilaa. Yritän ajatella, miltä tuntuisi seisoa puhelimen äärellä kädessä vanhanmallinen luuri, josta lähtee johto seinään kytkettyyn puhelimeen. Alan ajatella hätäkeskuspuhelua. Mitä nainen oli oikeastaan sanonut?
Seuralaiseni hoputtaa minua lähtemään. Hän ei selvästikään halua tulla nähdyksi paikalla. Jollakin tavalla ymmärrän häntä. Lähdemme yhdessä kävelemään sokkeloisia kävelypolkuja pitkin kohti autoa. Olen itse jo menettänyt suuntavaistoni, enkä tiedä enää missä olen. Kävelypolkuja ja väyliä kulkee talojen välissä joka suuntaan. Jossain vaiheessa ohitamme talonpoikaistyylisen, heinäseipäistä kootun aidan.
Yhdestä asiasta saatoin olla varma: olen ollut paikalla, jossa voi tehdä täydellisen murhan kenenkään mitään näkemättä, kenenkään mitään kuulematta, ja josta voi kenenkään huomaamatta poistua mihin ilmansuuntaan tahansa.
Ylös alaisin kääntyvät asiat Ulvilan surmassa, kun media pikkusen raottaa. Kaksi haastattelua on MTV lähettänyt ilman, että asiasta on saatu mitään uutta tietoa. Muualla hieman tapahtuu. Annelin ja Pienen Liekin kirjoitukset saavat aikaan kommentteja.Osat kääntyvät päin vastaisiksi. Anneli pahin vainoaja Porin Satakunnan Kansa kirjoittaa ihan asiaa.
Kahdet kasvot tarkoittaa, että ei ole mitään yhteistä sillä mistä Anneli blogissaan syyttää ja mitä hän kertoo TV:ssä. Kirja tulee ulos 16/09. Menen Helsinkiin sitä ostamaan ja lukemaan. Se on myös luvattu Annelin itsensä lukemana äänikirjana ja jotain tehdään Ruotsissakin. Pelkään, että kirjan kustantajat jakavat kirjan etukäteen muillekin kuin MTV:lle ja taas kerran media saa etulyönnin asiallisten kirjoitusten edellä.
ViestiKirjoittaja Nicht schuldig » Ti Syys 06, 2016 11:09 am
Ajattelin tehdä pienen ajatusleikin ja lähteä Sternin Crimen toimittajan matkassa fiktiiviselle tutustumisreissulle Ulvilaan (huom. tämä tarina on siis kuvitteellinen).
Ensimmäisenä laitan saksalaiset silmälasit päähäni Helsinki-Vantaan lentoasemalla ja etsin taksin. ....
jne
Ihan kuin naakan tarinointia, siis aivan samanlaista stoorin vyörytystä kuin hänellä.
jatko kackelissa:
tara, tää oo sulle viimeinen varoitus. Jollet lopeta jo, haemme sinut ja tulet kärsimään todella paljon . Miten oravatädille saisi rasteroinnilla haavaumia ja mustelmia naamaan? Kepittelyiloa tässä tulevaisuudessa odottelen...
Nyt se selvisi: valtio maksaa Anneli Auerille Suomen rikoshistorian suurimmat korvaukset
Anneli Auer esiintyi kesällä SuomiAreenassa Porissa.
Julkaistu: 8.9. 5:05
Anneli Auer haki korvauksia sen jälkeen, kun oikeus totesi hänen istuneen syyttömänä vankilassa miehensä Jukka S. Lahden murhasta.
Ulvilan vuoden 2006 murhamysteeriin liittyvässä kokonaisuudessa tapahtui keskiviikkona jälleen eräänlainen käänne, kun Valtiokonttori päätti Anneli Auerin saamasta kärsimyskorvauksesta.
Auer haki korvauksia sen jälkeen, kun oikeus totesi hänen istuneen syyttömänä vankilassa miehensä Jukka S. Lahden murhasta.
Auer pyysi jokaiselta menetetyltä vuorokaudelta 2 500 euron korvauksia, kun Valtiokonttorin vakiintunut korvaussummassa on viime vuosina ollut 120 euroa. Auer perusteli tavanomaista korkeampaa summaa muun muassa asian saamalla runsaalla julkisuudella.
– Anneli Auer -jutun saama poikkeuksellinen julkisuus ja poliisin sekä syyttäjien valitsema niin sanottu ”avoin ja syyllistävä tiedottaminen” ovat aiheuttaneet sen, että Anneli Auer on esitetty mediassa syyllisenä, Auerin jättämässä korvausvaatimuksessa todetaan.
Tämän lisäksi Auerin hakemuksessa sanottiin, että tutkinnanjohtaja olisi tiedottanut julkisuuteen, että Auer olisi tunnustanut murhan. Tämä ei tosiasiassa kuitenkaan pitänyt paikkaansa.
Valtiokonttori huomauttaa päätöksessään, ettei laaja uutisointi liittynyt nimenomaisesti Auerin vapaudenmenetykseen, josta hän haki korvauksia, vaan koko rikosprosessiin. Tästä syystä laajaa julkisuutta ei voida ottaa ”kaikessa kokonaisuudessaan” huomioon kärsimyskorvausta arvioitaessa.
Päätöksestä ei kuitenkaan ilmene, miltä osin julkisuus lopulta vaikutti maksettavaan korvaukseen.
Valtiokonttori myönsi Auerille lopulta 800 euron kärsimyskorvauksen jokaiselta menetetyltä vuorokaudelta.
Summa ylittää Bodomin kolmoismurhasta epäillyn Nils Gustafssonin saaman korvauksen. Hän sai vapaudenmenetyksestään päiväkohtaista korvausta yli 700 euroa. Hän oli syyttömänä vapauttaan vailla kaksi kuukautta vuonna 2004.
Ennennäkemättömän suuri summa
Valtiokonttori katsoi Auerin istuneen miehensä murha-asiaan liittyen syyttömänä 611 vuorokautta. Kärsimyskorvaussumma nousi siten 488 800 euroon, joka on täysin ennennäkemätön ja suurin koskaan maksettu summa Suomen rikoshistoriassa.
Valtiokonttori perustelee tavanomaista korkeampaa summaa julkisuuden lisäksi vapaudenmenetysajan pituudella, epäillyn teon törkeydellä sekä rangaistuksen pituudella, jonka Auer olisi saanut, jos hän olisi ollut syyllinen.
Auer pyysi myös tulojenmenetyksistä 400 000 euroa sekä maksetuista vuokrista 40 000 euroa. Valtiokonttori myönsi Auerille kuitenkin 57 000 euroa ansiomenetyksistä. Maksetuista vuokrista Auer ei saa korvausta.
– Se, että vangittu ei voi käyttää vuokraamaansa asuntoa, on luonnostaan sellainen olosuhde ja seikka, joka kuuluu vapaudenmenetyksestä maksettavaan kärsimyskorvaukseen, Valtiokonttori perusteli.
Auer saa siis kärsimys- ja ansiomenetyskorvauksia yhteensä 545 800 euroa, kun hän pyysi yli kolmen miljoonan euron korvauksia.
Auer voi nostaa vielä kanteen käräjäoikeuteen
Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen pitää Auerin saamaa korvaussummaa merkittävänä.
– Ilmeisesti tämä on suurin, mitä on koskaan maksettu päiväkorvauksena. Varsin merkittävästä summasta on kysymys, Tolvanen sanoo.
Asia ei ole kuitenkaan vielä välttämättä tässä, sillä Auer voi halutessaan nostaa päätöksestä kanteen käräjäoikeuteen. Mahdollinen kanne on nostettava kolmen kuukauden sisällä.
– Alustavan päämiehen kanssa käydyn keskustelun perusteella asia viedään käräjille, mutta lopullisesti keskustelemme asiasta ensi viikolla, Auerin asianajaja Juha Manner kommentoi asiaa keskiviikkona.
Niko Ranta
"If she confesses the game ends, there's no need to continue this. But if she doesn't confess and is innocent - the game continues."
UUTISET
KOTIMAA
Kotimaa 8.9.2016 klo 8:13
Auer harkitsee korvausasian viemistä käräjäoikeuteen
Anneli Auerin asianajajan mukaan Valtiokonttori ei perustele riittävästi, miksei tapauksen saama runsas julkisuus ole vaikuttanut enemmän kärsimyskorvaukseen, josta Valtiokonttori teki päätöksen keskiviikkona.
Anneli Auerin asianajaja Juha Manner ei ole täysin tyytyväinen Valtiokonttorin Anneli Auerille myöntämään vajaan 490 000 euron kärsimyskorvaukseen. Mannerin mukaan Valtiokonttori ei esimerkiksi riittävästi perustele sitä, miksi asian saama runsas julkisuus ei vaikuttanut enemmän päätökseen.
Valtiokonttori totesi Auerin istuneen syyttömänä vankilassa 611 vuorokautta miehensä Jukka S. Lahden murhasta. Auerille myönnettiin 800 euroa jokaiselta vuorokaudelta. Auer oli vaatinut 2 500 euron vuorokausikorvausta.
– En tietenkään odottanut pyydettyä korvausmäärää täysimääräisenä, mutta kun tapausta vertaa verrokkitapauksiin, korvaus ei ole paljon suurempi, Manner toteaa.
Mannerin mukaan Auer istui murha-asian takia vankilassa kauemmin kuin 611 vuorokautta. Hän on keskustellut keskiviikkona annetusta korvauspäätöksestä alustavasti Auerin kanssa. Kanteen nostamista käräjäoikeuteen on harkittu.
– Päätämme asiasta lopullisesti ensi viikolla, kun olemme tarkemmin perehtyneet asiaan.
Valtiokonttorin myöntämästä käsrimyskorvauksesta kertoi ensimmäisenä Ilta-Sanomat.
"If she confesses the game ends, there's no need to continue this. But if she doesn't confess and is innocent - the game continues."
Caldera kirjoitti:Jaa sattunut. Niinkuin että aijaijai ja useita hätääntyneitä loikkia taaksepäin ja haavan tai kipukohdan kauhistunutta tarkastelua, tai vähintäänkin pakoon juoksemista tässä tapauksessa jos huppumies olisi käynyt tyttöä satuttamassa. Tai tyttö olisi hänet ylipäänsä nähnyt. Tytön kirkuminen kuulostaa siltä että että hän seisoo jäykkänä paikoillaan, äänen tasaisuudesta päätellen. Annelina päättelisin tuosta ja pakoon lähtemättömyydestä alitajuisesti että huppari on jo lähtenyt, niinkuin Anneli mitä ilmeisimmin päättelikin.
Päättelylläkö ne äidit toimii nykyään eikä sillä kaikensuojelevalla äidinvaistolla?
Eilen (8.9.2016) ilmestyi kirjakauppoihin Mikko Paateron kirja "Sisäinen turvallisuus horjuu". Kirjassa on yksi luku "Tapaus Auerta käsiteltiin kymmenen vuotta", jossa hyvin lyhyesti käsitellään Anneli Auerin aviomiehen surmaa ja siihen liittyvää oikeusprosessia.
Paatero painottaa, että alkutoimissa oli puutteita kirjoittaen siitä seuraavaa:
"Poliisin osuus Auerin jutussa alkoi huonosti, ja sitä on kritisoitu voimakkaasti. Varmasti on niin, että jos alkutoimenpiteet olisi tehty huolellisemmin, seuraavat vaiheet olisivat olleet helpompia. Kun alkutoimissa oli puutteita, ei niitä enää missään seuraavassa vaiheessa ollut mahdollista korjata."
Olisi tietysti ollut toivottavaa, että Paatero olisi avannut meille näitä alkutoimenpiteitä, jotka hänen mielestään on tehty murhapaikalla puutteellisesti. Ainoa puute, jonka olen itse havainnut poliisin suorittamissa alkutoimissa, on se, ettei poliisi kirjannut ylös kaikkia niitä havaintojaan, joiden perusteella se pystyi sulkemaan Anneli Auerin jo melko alkuvaiheessa tekijäjoukon ulkopuolelle.
Surmatalo tutkittiin siellä töitään tehneiden poliisien toimesta huolellisesti, mutta erittäin tarkkaan dokumentoitiin nimenomaan ne paikat, joissa oli jälkiä itse veriteosta ja murhaajan kulkemisesta. Luulen, että murhapaikalla alkututkintaa tehneet poliisit ovat yhtä innokkaita saamaan oikean tekijän kiinni kuin olemme me netti-sherlockitkin. Heitä kiinnostaa varmasti myös oman yhteisönsä sisällä tahratun kunniansa ja arvostuksensa palautuminen siinä sivussa, kun pimeä henkirikos on saatu selvitettyä.
"If she confesses the game ends, there's no need to continue this. But if she doesn't confess and is innocent - the game continues."
Ammattitaitoinen eli laadukas surmapaikan tutkimus olisi saattanut tuoda varman varmuuden siitä, että siellä ei ollut pienintäkään jälkeä huppiksesta eli lepakkomiehestä. Ei lepakkomiehen veripisaraakaan, ei lepakkomiehen hikipisaraakaan, ei lepakkomiehen sylkipisaraakaan, ei lepakkomiehen virtsapisaraakaan, ei lepakkomiehen dna:takaan, ei edes lepakkomiehen hien hajuakaan. Eikä edes sitä lepakkomiehen pumpan hajuakaan. Ei mitään, ei tutkijoille eikä koirille.
Ne kengän- ja hanskanjäljet saattoi tassutella ja hieroskella kuka vaan paikalla ollut...
Asialinjalla alati. Pohjolan poliisi. Varo vaaraa. Kavahda konnaa. Pakene pedofiilia. Ikuinen isä. Salainen sopimus. Hallitse halusi.
