Suomen menestyksekäs vastarinta Neuvostoliittoa kohtaan on mittakaavassaan ainutlaatuinen, mutta ei silti lajissaan ainoa. Pienen Kreetan sissien vastarinta milloin mitäkin ylivoimaista vihollista vastaan ansaitsee maineensa historiassa.
Euroopan vanhimman korkeakulttuurin kehdon valloittivat ensin roomalaiset. Tämä ei kuitenkaan vielä uhannut antiikin kreikkalaista kulttuuria, jonka pohjalle roomalaiset käytännössä perustivat oman sivistyksensä. 800-luvulla muslimien pyrkiessä maailmanvaltaan arabit onnistuivat valloittamaan Kreetan ja pitämään sen sadan vuoden ajan. Tämän jälkeen seuraavat valloittajat olivat venetsialaisia, jotka pitivät saarta tärkeänä kauppatukikohtanaan 1200-luvulta 1600-luvun loppupuolelle. Kulttuurille valloituksella oli kuitenkin myös suotuisia vaikutuksia ja esimerkiksi El Greco on tämän aikakauden kreetalainen.
Venetsialaiset menettivät saaren laajentuvalle ottomaanivaltakunnalle 1669. Tästä alkoi saaren pitkä kärsimysnäytelmä. Kristinuskoa ei varsinaisesti kielletty, mutta islamin sääntöjen mukaan kristittyjä verotettiin ankarammin. Omakielinen ja uskonnon opetus kouluissa kiellettiin. Papit pitivät öisin kouluja, joihin mentiin salaa oppimaan kreikkaa ja kristinuskoa.
Kreetalaiset kapinoivat valloittajia vastaan aika ajoin. Varsinkin eteläisen Kreetan Sfakian kylän asukkaat kävivät sissisotaa alueen syvissä rotkoissa ja vuorilla turkkilaisia vastaan. Kapinat vaativat raskaita uhreja. Kokonaisia kyläkuntia tuhottiin. Kyläläisillä oli monesti tapana paeta alueen luoliin, joissa heidät joko savustettiin ulos tai kuoliaiksi. Monet valitsivat kuoleman luolissa. Myös luostareita vainottiin, sillä ne toimivat vastarinnan puolella. Monet kääntyivät näennäisesti islamin uskoon välttääkseen vainon, mutta harjoittivat salassa omaa uskoaan.
Kun Kreikan itsenäisyystaistelu alkoi 1821, Kreeta oli yksi sen tärkeimmistä osallistujista. Kreetalaisten kovan vastarinnan takia useita sen johtajina pidettyjä piispoja teloitettiin. Kun Turkki hävisi sodan ja nykyinen Kreikan valtio sai alkunsa, britit eivät kuitenkaan päästäneet Kreetaa osaksi sitä, sillä he pelkäsivät saaren joutuvan Neuvostoliiton käsiin. Kreetaa hallitsi sen jälkeen käytännössä Egypti brittien käsikassarana vuoteen 1840, jolloin Kreeta joutui takaisin ottomaanivallan alle.
Kreetalaiset jatkoivat kapinointia, saavuttaen niissä mm. oikeuden kantaa asetta 1800-luvun puolivälissä. 1866 alkoi Kreetan suuri kapina turkkilaisia vastaan. Siihen osallistui taistelijoita muistakin Euroopan maista, sillä saarelaisten vaatimukset nähtiin oikeutettuina. Kapina hävittiin. 1878 Kreeta kapinoi uudestaan ja sai osittaisen itsehallinnon. Hallintoa yritettiin sovitella, mutta lopulta Turkin sulttaani marssi paikalle asettaen saarelle sotatilan. Tämän vuoksi 1896 alkanut uusi kapina sai kansainvälisen yhteisön tuen. Itsenäinen Kreetan valtio perustettin 1898. Vuonna 1913 Kreeta liittyi Kreikkaan.
Tämä johdantona kreetalaiseen musiikkiin ja sielunmaisemaan.
Kreetalaiset sissit tanssivat kuolleidensa muistoksi elokuvassa El Greco:
http://www.youtube.com/watch?v=Pm063wrb9m8
Tavalla on ainakin 5000 vuotta vanhat juuret, sillä se alkoi jo minolaisen kulttuurin kthoonisissa seremonioissa.
Kreetalaista soitantoa
Vasilis Skulas: Ilios Theos
Kaikista kreetalaisista kappaleista oma suosikkini on tämä:
Erotokritos,
tässä
Nikos Ksiluriksen esittämänä.
Vielä
toinen versio Erotokritoksesta, ja
täällä tietoa ko. runosta.
Man shapes his plans as he intends and deems,
And not because of visions and of dreams;
The future is not yet, dreams cannot sway,
Man's destiny this, that, or any way;
As each one makes his bed, so does he sleep;
The foolish only trysts with shadows keep.
-- V. Kornaros, Erotokritos IV 139-144 (Stephanides)
Anyone who wants the great things of this life
Yet does not know he is only travelling the road,
And prides himself on his nobility and boasts of his wealth
-I dismiss him as a nobody, to be thought of as mad,
For these things are flowers which come and go,
They are changed by time, and time often takes them away.
-- V. Kornaros, Erotokritos IV 601-6 (Bryans, p. 89)
