Mielenkiintoisia pohdintoja NS:lta "oikeusmurhan anatomiasta". Laitan vähän tuonne NS:n tekstin lomaan omia kommentteja:
Nicht schuldig kirjoitti:
Se toinen vaihtoehto sille, että tekijää suojeltaisiin on se, että jos syyttäjä on valinnut linjansa se viedään loppuun saakka, on syyttäjän tekemä tapahtumakuvaus kuinka mieletön tahansa. Olen itsekin miettinyt sitä, että voidaanko tähän tilanteeseen joutuminen selittää ihmisten erilaisella ajattelulla vai sisältyykö tähän tarinaan jotain karmivampaa. Olisiko kysymys salaliittoteoriasta, jossa todellinen tekijä on tarpeeksi korkea-arvoisessa asemassa kyetäkseen hallitsemaan tilannetta ylhäältä käsin ja vetelemään naruja aina tarpeen tullen. Jos näin olisi, se selittäisi pitkälti monta asiaa.
Jos ”salaliittoa” ja jotain korkean tahon toimijaa aletaan etsimään, muistuttaisin, että ZEM on jo aikanaan ”Ulvilan aikakirjoissa” esittänyt tästä perustellun näkemyksen, joka näyttää pitävän edelleenkin aika hyvin kutinsa. Ajan myötä päivänvaloon on tullut aina vain enemmän yksityiskohtia, joita tarkastelemalla kriittisiin tapahtumiin (esim. syyttäjän, muiden viranomaisten ja median toiminta) saadaan oikeaa perspektiiviä. Olen sitä mieltä, että jos joku salaliitto on, se on varmasti pääpiirteissään sellainen, jollaiseksi ZEM on sen hahmotellut.
Minun tekisi kuitenkin mieleni vähän ajantasaistaa ZEMin teoriaa joidenkin viimeaikaisten havaintojeni perusteella. ZEMin näkemys on ehkä vähän ”kapea”, mikä saattaa vähän nakertaa sen uskottavuutta. Olen miettinyt, olisiko Luvatan toimitusjohtajalla yksinään ollut sellaista vaikutusvaltaa, että olisi pystynyt vaikuttamaan sisäministeriin ja käynnistämään sellaisen prosessin, että näkemämme suurimittainen syyttäjän ja median manooveri olisi ollut mahdollinen – siis operaatio, jolla luvatalaisen henkilöstovalmentajan murhaan liittyvä negatiivinen huomio saatiin pysyvästi ja lopullisesti (siltä näyttää!) siirrettyä porilaisesta yhtiöstä erääseen tuntemaamme perheenäitiin ja hänen elämänsä oletettuihin yksityiskohtiin?
Eikö olisi todennäköisempää, että Helavirta on parahtanut ongelmastaan ensin kavereilleen joko Satakunnan kauppakamarissa tai Porin Ässien silloisessa hallituksessa; voisi kuvitella, että jääkiekon kanssa puuhastelevilla sponsoreilla ja muilla alan vaikuttajilla olisi ollut jonkinlaista miehistä kaverihenkeä, minkä ansiosta olisi sitten päätetty käyttää joukkovoimaa ”kaveria ei jätetä” ‑hengessä. Varmaan tällaisen jengin vaikutusvalta ja painostusvaikutus Suomen elinkeinoelämässä olisi jo ollut sitä luokkaa, että sillä olisi saatu useampikin
presidentintekijöiden (siis kokoomuksen viestintäammattilaisten) kaltainen koneisto liikkeelle.
Olen miettinyt, että näin sen on täytynyt mennä. Yritän laittaa tätä teoriaa tukevia havaintojani myöhemmin paremmalla ajalla.
Mikäköhän se Porin Ässien sponsoritilanne mahtaa olla nykyään? Luvata ainakin on ollut vuosikausia mukana tässä toiminnassa, kuten moni muukin satakuntalainen yritys.
Enhän minäkään voi tietenkään tietää, mitä on touhuttu kaikenmaailman toimistoissa, kabineteissa ja jääkiekkoareenoiden VIP-aitioissa. Tämä on vain spekulaatiota.
Sen kuitenkin sanon, että jos jossain yleensä on olemassa ”salaliitto” Aueria vastaan, se on Satakunnassa. Muualla on todennäköisesti enimmäkseen vain hiljaisia viranomaisia, jotka katsovat, että on omalta kannalta harmittomampaa ja kannattavampaa olla puuttumatta muiden asioihin. Tällöin ei siis ole kysymys mistään salaliitosta tai edes korruptiosta, vaan pelkästä (rikollisen) leväperäisestä viranhoidosta. Olisihan se ihan kiva ajatella, että nämäkin ”päänsä pois kääntäneet” viranomaiset voitaisiin jotenkin saada tilille laiminlyönneistään. Turha toivo, tietysti.
Nicht schuldig kirjoitti: Toisaalta tähän koko tarinaan on sekaantunut kymmeniä asiantuntijoita, tuomareita, juristeja, poliiseja, syyttäjiä ym.
Varmasti näissä edellä mainituissa on ollut myös ainakin muutama sellainen henkilö, jotka ovat ottaneet tilanteesta kaiken henkilökohtaisen hyödyn irti. Ovat siis päätään sen kummemmin vaivaamatta toimineet epäeettisesti ja kanssakansalaisen edun vastaisesti siinä toivossa, että saavat myöhemmin joltain tietyltä taholta vastapalveluksia/tukea jossain muodossa. Ehkä heidän silmissään on häämöttänyt tutkimus‑ (tai muu projekti‑) -rahoitus, ylennys, ulkomaankomennus tai muu vastaavaa ”herkku”. Onhan tällaista palkitsemista tämän Ulvila-keissin yhteydessä jo nähtykin.
Tämä on tätä Suomelle ominaista korruptiota, josta viime aikoina on paljon keskusteltu. Yöks.
Nicht schuldig kirjoitti:On vaikea sanoa, että syntyikö tämä tilanne siitä, että ei tarpeeksi nopeasti reagoitu syyttäjän tarinan epäjohdonmukaisuuksiin ja lähdetty etsimään totuutta, vai vaikuttiko näihin ratkaisuihin yksinkertaisesti voimakas syyttäjän ja poliisin organisaatio, joka tavallaan kykeni "painostamaan" ihmisiä olemaan olematta eri mieltä. On mielestäni täysin naivia kuvitella, ettei yksittäisellä ihmisellä näitten organisaatioiden sisällä olisi omaa motiivia toimia. Tekisi melkein mieleni sanoa, että totta hitossa on. Mitä enemmän asian tutkimiselle on käytetty varoja, ja mitä enemmän tutkinta on tuonut esille yksittäisiä ihmisiä, sitä suurempi motiivi on pyrkiä saamaan se oma toivottu lopputulos aikaan hinnalla millä hyvänsä.
Taistelussa ei enää välttämättä olekaan kysymys itse asiasta, onko joku syyllinen vai syytön. Kuvitelma siitä, että oikeudenkäynti perustuu loogiseen ajatteluun, saattaa olla vain osittain totta. Tosiasiassa siinä saattaa olla enemmän kuin totuudenetsinnästä kysymys pohjimmiltaan siitä, että se oma tahto saadaan lävitse. Seuraukset voivat olla jossain määrin mielivaltaisia. Tässä tapauksessa uskon, että esim. vuoden 2009 aikana mukana olleet poliisit ja syyttäjät Tapio Santaojan ja Jorma Valkaman johdolla ovat saattanut ajatella, että "pelastetaan se Anneli" sitten myöhemmin esim. puolletaan armahdusta tai jotain muuta voidaan "hänen hyväkseen" tehdä, mutta se ensisijainen tarve on kuitenkin saada tuomio aikaan ja sitten olla "armollinen", kun siihen on varaa.
Tuohon NS:n lopputoteamukseen sanoisin, että niinhän ne trollit ovat kautta vuosien näillä keskustelupalstoilla hokeneet, että ”tunnustaisi, niin pääsisi vähemmällä” (kenenkähän asialla nämä tätä samaa asiaa hokeneet papukaijat ovat olleet?).
Porin mestarietsivä Santis ja syyttäjät Valkama ja Kulmala ovat varmasti sitä mieltä, että eivät he oikeasti mitään pahaa kenellekään halunneet, kaikkein vähiten tietysti Annelille; he olisivat vain toivoneet, että tämä ottaisi kontolleen yhden pikku pikku murhan.
Sitten Annelikin saisi olla rauhassa.
Omaa omaatuntoaan ovat varmasti pyrkineet lievittämään hokemalla toisilleen, että kyllä niin sotkuinen ja tunteeton ämmä ansaitsee tuomion, vaikka ei olisi mitään tehnytkään. Ei me ruveta ketään syyttömiä säälimään, ollaan kato kovia jätkiä...
Taisivat yllättyä, miten paljon selkärankaa ulvilalaiselta perheenäidiltä loppupeleissä löytyi.
Tekisi mieleni vielä muistuttaa, että näissä tarinaan sekaantuneissa ”asiantuntijoissa, tuomareissa ja juristeissa” (ym. ym.) on myös niitä, jotka tulivat alunperin hyväuskoisuuttaan harhaanjohdetuiksi. Heidät todellakin saatiin alussa oikeasti vakuutettua siitä, että Anneli Auer on Suomen historian hirvittävin murhaaja-pedofiili. Surullisinta on ajatella, että monet näistä ihmisistä uskovat Annelin olevan syyllinen suunnilleen vain siksi, että poliisi ja syyttäjä ovat sanoneet niin. Se on aikanaan riittänyt heille. Ja kuten todettua, suomalaisiin tapoihin ei kuulu myöntää omia munauksia.
Jotenkin viimeksi mainittua ryhmää vielä ymmärtää. Kyllä minäkin joskus olen luottanut suomalaisten viranomaisten erikoislaatuiseen velvollisuudentuntoon. Olihan se kieltämättä naivia, kun sitä nyt ajattelee. Kai se oli aikanaan jonkinlaista kansallisromanttista ajattelua. Totta kuitenkin on, että vielä 70-luvulla, jolloin minä vietin lapsuuteni, Suomi oli vielä aikamoinen lintukoto. Ihmisten vastuuntunto oli aivan erilaista. Mutta ajat näköjään muuttuvat.
Ne, joita en alkuunkaan ymmärrä, ovat em. porilainen (vai oliko hän ulvilalainen?) poliisimies ja mukana olleet syyttäjät. Oikein selkäpiitä karmii ajatella, että joku, joka on perehtynyt faktoihin - tai ainakin on saanut kuulla niistä oikeudenkäyntien yhteydessä todistajilta ja puolustusasianajajalta tai lukenut ne vapauttavista tuomiolauselmista - voi kylmän harkitusti edelleen väittää Annelia murhaajaksi ja vaatia hänelle tästä tuomiota.
Se on sellaista julmuutta, mitä en ikinä olisi voinut uskoa mahdolliseksi. On tämä aika järkyttävä tämä raaka oikeusmurha porilaisittain. Mitä luulette, toipuukohan Suomi tästä ikinä?
