markja kirjoitti:ketsku kirjoitti:Naiset syyllistyvät perheväkivaltaan ja parisuhdeväkivaltaan myös mutta huomattavasti yleisempää on se, että parisuhdeväkivaltaa harjoittaa mies ja uhrina on nainen.
Luvut on miltei 50-50. Joten aivan turha syyllistää miehiä.
Ei. Luvut eivät ole edes melkein 50-50. Tässäpä ihan tuore raportti aiheesta. LUE SE!
http://www.optula.om.fi/uploads/3ey309hz08t.pdf
Otteita:
Tiivistelmä
● Tilanne, jossa parisuhdekumppani surmaa naisen, on toiseksi yleisin
henkirikostyyppimme. Henkirikoksistamme viidesosa kuuluu tähän
tyyppiin. 4 % henkirikoksista on naisen puolisoonsa kohdistamia, 6 %
vanhemman lapseensa kohdistamia ja 6 % muiden perheenjäsenten
välisiä. Kaikkiaan perhe- ja parisuhdeväkivaltaan liittyvät rikokset
muodostavat kolmasosan vuosittaisista henkirikoksistamme.
● Kuolemansyytilaston mukaan puolison surmaamien naisten ja miesten
määrät ovat pysyneet 2000-luvulla suhteellisen vakaina. Myös vanhempien
surmaamien alaikäisten lasten määrä on säilynyt vakaana.
● Euroopan unionin jäsenmaiden vertailussa naisen riski tulla surmatuksi
on Suomessa 11. korkein. Miesten riski on 7. korkein.
● Poliisin tietoon tulleesta väkivallasta noin 12 % on perheväkivaltaa (9 %
naisiin ja 3 % miehiin kohdistuvaa).
● Oikeustilaston mukaan vuonna 2007 poliisin tietoon tulleista lievistä
ja perusmuotoisista ruokakunnan sisällä tapahtuneista pahoinpitelyistä
71 % oli kohdistunut yli 15-vuotiaaseen naiseen, 15 % yli 15-
vuotiaaseen mieheen ja 14 % alle 15-vuotiaaseen lapseen. Törkeissä
pahoinpitelyissä ja henkirikoksen yrityksissä 50 % oli kohdistunut yli
15-vuotiaaseen naiseen, 42 % yli 15-vuotiaaseen mieheen ja 8 %
alle 15-vuotiaaseen lapseen.
Kansainvälisten kyselytutkimusten perusteella
voidaan todeta, että naisiin kohdistuu miehiä enemmän
vakavampaa parisuhdeväkivaltaa. Vaikka tutkimustulokset
eivät ole yksiselitteisiä (ks. Capaldi & Owen
2001; Felson & Cares 2005), on naisten todettu vammautuvan
miehiä useammin ja kokevan esimerkiksi
enemmän pelkoja, ahdistuneisuutta ja masennusta
parisuhdeväkivallan seurauksena (ks. esim. Hamel
2007).
On myös esitetty, että naisten suhteellisesti korkeampi
osuus törkeissä parisuhdeväkivaltatapauksissa johtuisi
siitä, että nainen miestä fyysisesti heikompana turvautuu
useammin jonkin aseen käyttöön, jolloin teko kvalifi oidaan
helposti törkeäksi pahoinpitelyksi. Miehen usein ilman
asetta tehdyt vakavatkin teot (kuristaminen, potkiminen)
taas helposti jäävät tavallisiksi pahoinpitelyiksi. (Niemi-
Kiesiläinen 2004, 96; Niemi-Kiesiläinen 2005, 233.)
Lapsiin kohdistunut perheväkivalta. Lapsiin ja nuoriin
vanhempien taholta kohdistunut kuritusväkivalta on
vähentynyt voimakkaasti jaksolla 1988–2008 (kuvio
15). Trendi on sama sekä äitien että isien lapsiinsa
kohdistamassa fyysisessä väkivallassa (Sariola &
Ellonen 2008). Kuritusväkivallan tekijänä on hiukan
useammin äiti kuin isä.
Edellä esiteltyjen tulosten perustellaan näyttää siltä,
että suomalainen perheväkivalta kohdistuu naisuhrien
lisäksi myös miehiin ja lapsiin. Myös naiset käyttävät
perheissä väkivaltaa. Heidän käyttämänsä väkivalta
kohdistuu erityisesti lapsiin, mutta myös puolisoihin.
Miesten kokema parisuhdeväkivalta ei joitakin poikkeuksia
lukuun ottamatta (Flink 2006) ole juurikaan
saanut huomiota suomalaisessa tutkimuksessa. Samoin
maastamme toistaiseksi puuttuu parisuhdeväkivaltaa
kartoittava kyselytutkimus, jossa vastaajina olisi sekä
miehiä että naisia.
Kansainvälinen tutkimustieto miehiin kohdistuneesta
parisuhde- ja perheväkivallasta on lisääntynyt
viime vuosina. Sen perusteella tiedetään, että myös
miehiin kohdistuu merkittävässä määrin väkivaltaa
puolisoidensa taholta (esim. Archer 2000 ja 2002;
Hamel 2007). Tutkimustiedon perusteella on alettu
kehittää perheväkivallan ehkäisymuotoja, joissa väkivaltaa
tarkastellaan perhetason ilmiönä siten, että
tekijänä voi olla niin nainen kuin mieskin. Perhekeskeisessä
mallissa kiinnitetään huomiota myös lapsen
asemaan niin vanhempien väkivallan näkijänä kuin sen
uhrinakin. (Hamel & Nicholls 2007.)
Viimeaikoina huomiota on alettu aiempaa enemmän
kiinnittää myös naisten tekemään lähisuhdeväkivaltaan.
Suomessa Ensi- ja turvakotien liitto julkaisi
hiljattain raportin, joka tarkasteli naisten lähisuhteissa
käyttämää väkivaltaa ja osoitti, että ilmiö on huonosti
tunnistettua (Törrönen 2009). Raportti perustui käytännön
lähisuhdeväkivaltatyössä tehtyihin havaintoihin.
Väestöliitto on julkaissut naisten omiin kertomuksiin
perustuvan katsauksen, jossa käsitellään mm. äitien
lapsiinsa kohdistamaa väkivaltaa (Janhunen & Oulasmaa
2008). Lattu (2008) on tutkinut naisten kokemuksia
ja tulkintoja parisuhteessa tekemästään ja lapsiinsa
kohdistamastaan väkivallasta.