MURHA.INFO

Mihaela Stoican synnytys alkoi Asematunnelissa vuonna 2008 – nyt kolmilapsinen kerjäläisperhe asuu Itä-Helsingissä ja Stoica haaveilee lukemaan oppimisesta

Toimittaja Kimmo Oksanen ja valokuvaaja Heidi Piiroinen ovat seuranneet romanialaisen Mihaela Stoican ja hänen perheensä elämää Euroopassa kymmenen vuoden ajan.
Mihaela Stoica on matkalla synnyttämään. Tämä kuva julkaistiin Helsingin Sanomissa 9.2.2008.

Julkaistu: 4.2. 2:00 , Päivitetty: 4.2. 13:43

Onko siitä jo kymmenen vuotta? Monet saattavat silti muistaa valokuvan, joka julkaistiin Helsingin Sanomien etusivulla lauantaina 9. helmikuuta 2008.

Kuvassa 16-vuotias Mihaela Stoica makaa ambulanssissa ensihoitajien ympäröimänä. Pelokkaan näköisen tytön vatsa kohoaa pyöreänä paareilla. Pian hän synnyttäisi.

Stoica oli seissyt aiemmin päivällä Asematunnelissa Helsingin päärautatieasemalla kahden sukulaisnaisensa kanssa. Virginia Moldovan ja Violeta Rostas olivat lähdössä saattamaan Mihaelaa Ruotsin-lautalla Tukholmaan. Sieltä matkan piti jatkua busseilla Romaniaan, Cetatea de Baltăn kylässä sijaitsevaa kotia kohti.

Helsingin sosiaaliviranomaiset olivat määränneet viimeisillään raskaana olevan Mihaelan poistumaan Suomesta kotimaahansa synnyttämään.

Romanikerjäläiset Florian Rostas sekä Virginia, Suras ja Preda Moldovan sytyttivät tammikuussa 2008 nuotiota leirissään sillan alla Herttoniemessä.

Viranomaisten korviin oli kantautunut, että romanit asuivat telttaleirissä sillan alla Herttoniemessä. Joillakin oli mukanaan lapsia, jotka istuivat kerjäävien vanhempiensa mukana kaduilla.

Se ei käy Suomessa laatuun, viranomaiset päättivät. He uhkasivat ottaa lapset huostaan tai vaihtoehtoisesti romanien piti lähteä maasta.

Ennen Mihaelaa joitakin äitejä lapsineen olikin jo ”avustettu maasta”, kuten virallinen ilmaisu kuului.

Viranomaisten maksamat laivaliput olivat taskussa ja kaikki oli kunnossa matkaa varten, kun keskellä Asematunnelia tapahtui jotakin yllättävää: Mihaelan lapsivedet menivät.

Mihaelan kanssa ambulanssiin nousi myös valokuvaaja Heidi Piiroinen. Minä ja Heidi olimme tulleet Asematunneliin seuraamaan romanien lähtöä maasta.

Lähtökuvien sijaan tulikin ambulanssikuva ja herkkä perhepotretti. 9. helmikuuta 2008, omana 17-vuotissyntymäpäivänään, Mihaela Stoica synnytti Naistenklinikalla esikoispoikansa Fernandon.

Mihaela Stoica synnytti esikoisensa omana 17-vuotissyntymäpäivänään, 9. helmikuuta 2008, Naistenklinikalla Helsingissä.

Noista kymmenen vuoden takaisista ajoista lähtien olemme seuranneet Mihaela Stoican ja hänen avomiehensä Suras Moldovanin perheen elämää. Tai oikeammin koko suvun elämää. Suku on romaneille tärkeä.

Stoica ja suku olivat alun alkaen tulleet Helsinkiin kerjäämään syksyllä 2007. Romaniasta oli tullut saman vuoden alussa Euroopan unionin jäsenmaa, ja vapaa liikkuvuus oli avannut portit länteen.

Stoica, Moldovan ja heidän sukulaisensa olivat ensin lähteneet etsimään on­neaan Puolaan, Belgiaan ja Irlantiin. Missään ei ollut oikein hyvä. Heitä syljettiin ja potkittiin. Kerran Moldovan sai turpiinsa oikein kunnolla.

”Neljätoista huumehörhöä hyökkäsi kimppuun. 130-kiloisia lihapäitä”, hän kertoo.

Kun matkaajat palasivat kotikylään, joku kertoi romaneille, että Suomessa olisi töitä. Lähes 3 000 kilometrin pituiselle matkalle lähti Stoican ja Moldovanin lisäksi kymmenkunta heidän sukulaistaan.

Cetatea de Baltăn väkeä lähdössä kohti lähintä kaupunkia, Târnăvenia, helmikuussa 2008.

Helsingissä he kyykistyivät kaduille. ”Mulțumesc, Domnul să vă binecuvânteze”, he sanoivat lantin saadessaan. Kiitos, Jumalan siunausta.

Kymmenessä vuodessa Mihaela Stoicalle on tapahtunut. Paljon, niin uskaltaa sanoa.

Kun Fernando oli kolmiviikkoinen, Stoica lähetettiin Suomesta takaisin Roma­niaan. Lastensuojelun työntekijät ottivat heidät siellä vastaan.

Kaikki meni siis hyvin? Ei. Perheen mökissä kotikylässä ei ollut sähköä, ei kaasua, ei juoksevaa vettä eikä viemäröintiä. Se sai Stoican palaamaan Helsinkiin. Vauva jäi isoäidin hoiviin.

Talvella 2009 Stoica ja hänen avopuolisonsa matkasivat jälleen takaisin koti­kylään. He ottivat vauvan kainaloon ja jatkoivat tietään Kreikkaan. 18-vuotias Mi­haela ja yksivuotias Fernando kerjäsivät lantteja maassa, jossa oli puh­keamassa talouskriisi.

Ei aikaakaan, kun Stoica ja Moldovan olivat taas Helsingissä. Syitä siihen on heidän mukaansa ainakin kaksi: täällä ansaitsee kerjäämällä paremmin kuin muualla,­ ja viranomaiset ja kaupunkilaiset kohtelevat kerjäläisiä paremmin.

Videolla toimittaja Kimmo Oksanen ja valokuvaaja Heidi Piiroinen kertovat, miten he päätyivät seuraamaan Mihaelan ja hänen perheensä elämää kymmenen vuoden ajan. Juttu jatkuu videon jälkeen.

Mihaela Stoica ei ole saanut elämäänsä kummoisia eväitä. Hän ei ole käynyt kouluja, eikä hän osaa lukea eikä kirjoittaa. Hän syntyi Blajin kaupunginsairaalassa Romanian Transilvaniassa ja asui äitinsä kanssa Tătârlauassa, yhdessä Cetatea de Baltăn kolmesta syrjäkylästä. Tătârlaua tarkoittaa jotakuinkin ”mutaista kuoppaa”, paikkaa, jonne kukaan ei halua mennä.

Mihaelan kolhooseissa ikänsä maatöitä tehnyt äiti Angela Varga jäi työttömäksi, kun Romania siirtyi vuoden 1989 vallankumouksen jälkeen kommunismista markkina­talouteen ja maataloutta alettiin modernisoida ja koneistaa.

Äiti lähti Puolaan etsimään töitä mutta asettui niitä löytämättä kerjäämään Varsovaan ja Krakovaan. Mukaansa hän otti tuolloin kaksivuotiaan Mihaelan. Lapsen kanssa kerjääminen on tuottoisampaa.

18-vuotias Mihaela Stoica kerjäsi yksivuotiaan Fernandon kanssa Kreikan Pireuksessa helmikuussa 2009.

Palatessaan äitinsä kanssa Puolasta kotikylään Mihaela oli 13-vuotias. Hän oli käymässä samassa kylässä asuneen isänsä luona, kun isän naapurissa asunut Suras Moldovan näki hänet.

Perheet eivät pitäneet nuorten yhdessäolosta. Kummallekin oli katsottu toinen puoliso. Suras oli sitä paitsi neljä vuotta Mihaelaa vanhempi.

”Halusin kiltin miehen, sellaisen joka ei lyö. Mies voi olla komea, ja sillä voi olla rahaa, mutta se voi katkoa luut”, Stoica on perustellut.

Nuoret olivat kuitenkin päätöksensä tehneet ja lyöttäytyivät yhteen. Stoican äiti ei puhunut tyttärelleen kolmeen vuoteen. Mutta minkä kohtalo ja Jumala ovat määränneet, sitä vastaan ei ihmisen pidä käydä, Stoica ja Moldovan ajattelivat.

Isoäiti Virginia Moldovan kotonaan Cetatea de Baltăssa toukokuussa 2015.

Suomessa Stoican ja Moldovanin elämä alkoi lutviutua. He vaihtoivat uskontonsa ortodokseista helluntailaisiksi. Seurakuntalaiset ja muut uskonnolliset ystävät auttoivat tulemaan toimeen, ja heidän kauttaan Moldovan sai myös töitä.

Perheellä meneekin nyt paremmin kuin ehkä koskaan. He asuivat ensin vuokra-asunnoissa Vantaalla mutta muuttivat viime vuonna Itä-Helsinkiin, Mellunmäkeen.

Alkavan viikon perjantaina perheessä vietetään kaksia syntymäpäiviä, kun äiti Mihaela täyttää 27 vuotta ja Fernando kymmenen. Perhe on kasvanut viisihenkiseksi. Fernando on saanut seurakseen pikkuveljen Leonardon, 5, ja pikkusiskon Eman, 3. Kuopus on ollut sairaalahoidossa toisen munuaisen vajaatoiminnan takia mutta voi jo hyvin.

17-vuotiaana esikoisensa saanut Mihaela Stoica oli kotikylänsä romaninaisiin verrattuna iäkäs ensisynnyttäjä. Romanian maaseudulla on yleistä, että romanitytöt lopettavat koulunsa viimeistään teini-ikään tullessa, ja usein he ovat jo silloin aviossa ja synnyttävät pian ensimmäisen lapsensa.

”Ei tehdä enempää lapsia. Olen jo vanha mies”, nyt 31-vuotias Suras Moldovan huokaisi jo kaksi vuotta sitten, kun kuopus Ema oli vuoden vanha.

Suras tekee pätkätöitä maatilalla Etelä-Suomessa. Työsuhde on mahdollistanut sen, että perheen status on vaihtunut kerjäläisistä, siis turisteista, maahanmuuttajiksi. Perheenjäsenillä on Kela-kortit. Heillä on oikeus sosiaaliturvaan, ja he saavat lapsille kuuluvat lisät.

Fernando antoi suukon perheen uusimmalle tulokkaalle, Leonardolle, maaliskuussa 2013.

Perheen esikoinen Fernando käy alakoulun kolmatta luokkaa. Parin vuoden kuluttua häntä seuraa Leonardo ja myöhemmin Ema. Kenties he käyvät koulunsa loppuun. Silloin heidän ei ehkä tarvitsisi kulkea parempaa elämää etsiessään niin pitkän mutkan kautta kuin luku- ja kirjoitustaidottomien vanhempiensa.

Työnteon ohessa Suras Moldovan valmistuu piakkoin kiinteistönhoitajaksi Axxell-koulutuksen maahanmuuttajille suun­natulta linjalta. Myös pitkäaikainen haave on toteutumassa: ajokortin saamiseen tähtäävä toinen vaihe lähestyy.

Perhe elää Moldovanin palkan ja tukien varassa niukasti. Huonekalut ja vaatteet on ostettu kirpputoreilta. Ilman ystävien apua he eivät olisi pärjänneet.

Mihaela Stoica haaveilee opintojen aloittamisesta. Hän haluaisi oppia lukemaan ja kirjoittamaan.

Toinenkin unelma pariskunnalla on. Stoica ja Moldovan toivovat pystyvänsä säästämään rahaa niin, että voivat jonakin päivänä palata kotiseudulleen Transilvaniaan ja ostaa talon Cetatea de Baltăn lähikaupungista Blajista. ”Keskustasta”, Suras Moldovan painottaa.

Kimmo Oksasen ja Heidi Piiroisen kirja Ohikuljetut – Erään kerjäläisperheen tarina (WSOY) julkistetaan 6. helmikuuta. Samalla avataan Heidi Piiroisen samanniminen valokuvanäyttely Suomen valokuvataiteen museossa.

Koko perhe pelleili puhelimella kotonaan Mellunmäessä joulukuussa 2017: isä Suras Moldovan, Leonardo, äiti Mihaela Stoica, Ema ja Fernando. Puhelimessa oli isoäiti Angela Varga.

Toisen kouluvuotensa päättänyt Fernando ja hänen luokkakaverinsa juhlivat lukukauden viimeistä koulupäivää jäätelöllä itähelsinkiläisessä alakoulussa keväällä 2017.

Ensilumi yllätti Fernandon Helsingin Mellunmäessä 26. lokakuuta 2017.

Fernando ja Leonardo leikkivät koiransa kanssa kotonaan Myyrmäessä kesäkuussa 2015.

Mihaela Stoica on kotoisin Cetatea de Baltăn kylästä Romanian Transilvaniasta. Köyhimpien romanien asumuksissa ei ole mitään mukavuuksia. Kuva on otettu helmikuussa 2008.

Mihaela ja Fernando söivät lounasta McDonald’sissa Kreikan Pireuksessa helmikuussa 2009.

Mihaela ja Ema rannalla Pärnussa.

Mihaela Stoica ja Suras Moldovan kävivät perheineen kirpputoriostoksilla Myyrmäessä heinäkuussa 2015. Mihaelan äiti Angela Varga kantoi Leonardoa.

Fernando ja Leonardo härnäsivät toisiaan kotonaan Mellunmäessä vuonna 2017.

Ulkomaalaisista vangeista kertyy Suomessa joka päivä noin 35 000 euron lasku. Ulkomaalaisista vangeista iso osa istuu tuomiota huumausainerikoksesta.

Ulkomaalaisista vangeista kertyy Suomessa joka päivä noin 35 000 euron lasku. Suomessa oli viime keväänä 176 ulkomaalaista vankia. Vankeuspäivän hinta vuonna 2017 oli noin 200 euroa suljetussa vankilassa, Rikosseuraamuslaitoksesta kerrotaan.

Ulkomaalaisten vankien määrä on kasvanut Suomessa kymmenessä vuodessa räjähdysmäiset 75 prosenttia. Vuonna 2016 ulkomaalaisten vankien päivittäinen keskimäärä oli 537. Se on 17 prosenttia kaikista vangeista.

Eniten ulkomaalaisia vankeja on Riihimäen vankilassa, jossa viidennes vangeista on ulkomaalaisia. Myös Mikkelin vankilassa lähes viidesosa vangeista on ulkomaalaisia. Molemmat ovat suljettuja laitoksia. Jokelan vankilassa 16 prosenttia vangeista oli ulkomaalaisia 2017.

Tutkintavankeudessa ulkomaalaisia oli vuoden 2017 keväällä 163. Se on vajaa kolmannes kaikista tutkintavangeista. Tutkintavankeudessa oli viime keväänä yhtä paljon ulkomailla asuvia kuin Uudellamaalla asuvia vankeja.


Riihimäen ja Jokelan vankiloissa tutkintavangeista lähes puolet oli ulkomaalaisia. Vantaan vankilassa tutkintavangeista yli kolmannes oli ulkomaalaisia.

Ulkomaalaisista vangeista joka neljäs oli virolainen keväällä 2016. Toiseksi eniten oli irakilaisia vankeja, noin 10 prosenttia. Seuraavaksi eniten oli venäläisiä, liettualaisia, romanialaisia, ruotsalaisia ja somalialaisia. Kaikkiaan eri kansalaisuuksia oli 65.

Ulkomaalaisista vangeista puolet istui tuomiota huumausainerikoksesta keväällä 2016.

Helsingissä tuomittiin marraskuussa kymmenen romanialaisen huumerinki törkeistä huumausainerikoksista. Kaikki tekijät tuomittiin vuosiksi vankeuteen. Yksi tuomituista valitti tuomiosta hovioikeuteen mutta perui valituksensa myöhemmin, kertoi Helsingin Sanomat lauantaina.

Nämä ovat yleiset syyt muuttaa pois lähiöstä Helsingissä: Humalaisten metelöinti ja monikulttuurisuuden tuomat jännitteet

Useat sadat ihmiset kertoivat syynsä asuinpaikan vaihtoon. Apulaispormestari Anni Sinnemäen (vihr.) mukaan Helsinki on onnistunut taittamaan asuinalueiden eriytymisen.

8.2.2018 klo 06:15

Tiina Salo pyrki monin tavoin parantamaan asuinympäristönsä viihtyvyyttä. Hän kuitenkin kyllästyi yölliseen laulantaan, neuloihin ja virtsaan pihalla, lapseen kodistuneeseen koulukiusaukseen sekä yleiseen epäjärjestykseen. Hänen uudella asuinalueellaan vallitsee "ihana rauha".

– Kaikkein kiitollisin olen makuuhuoneeni seinästä, jonka takana kukaan ei enää laula yöllä.

Näin toteaa Tiina Salo, joka muutti ympäristön häiriökäyttäytymisen takia Itä-Helsingin Kontulasta vauraammalle alueelle pääkaupungissa.

Syitä muuttoon Helsingin sisällä on selvitetty myös Helsingin kaupungin ja yliopiston tutkimuksessa, johon vastasi 1 339 ihmistä. Heistä 680 oli vaihtanut asuinaluetta – ja he vastasivat erilaisiin muuttoon johtaneisiin tekijöihin liittyviin kysymyksiin. Tutkimus julkaistiin vuonna 2016.

Muuttajille annettiin muun muassa 15 eri vaihtoehtoa, joista sai valita ne syyt, joita piti tärkeinä tai melko tärkeinä tekijöinä muuttopäätöksen syntymiseen.

Sosioekonomisesti heikoimmilta alueilta muuttaneilla toiseksi useimmin tärkeäksi mainittu syy oli sama kuin Tiina Salolla: "Alueella on liikaa sosiaalisia ongelmia".

Dmitri Vorobiev, joka muutti samaisesta Kontulasta Vantaalle, kyllästyi alueen monikulttuurisuuteen. Hän ei kokenut asuvansa Suomessa.

– Se on kuin toinen valtio. Pienelle alueelle on ahdettu ihmisiä, joiden elämän perusperiaatteet ovat niin erilaisia tai suorastaan vastakkaisia, että se on riskitekijä.

Vorobiev asui itse omistusasunnossa, jossa hänen mukaansa oli pääosin rauhallisempaa kuin lähistön vuokrataloissa. Sen sijaan ulkona, ja erityisesti ostoskeskuksen liepeillä, hän koki joutuvansa alituiseen häirinnän kohteeksi.

– "Värikkäät nuorisoporukat" pyörivät metroaseman sisäänkäynnin edessä. Minua ärsytti se, että he pyysivät tupakkaa koko ajan. Jos ei antanut heille tupakkaa, saattoi tulla kiroilua perään.

– He häiritsivät jatkuvasti, eikä ollut sattumaa, että poliisiauto oli koko ajan paikalla läsnä, Vorobiev sanoo.

Helsingin kaupungin ja yliopiston tutkimuksessa kolmanneksi eniten mainintoja tärkeiksi koetuista muuton syistä sosioekonomisesti heikoimmilta alueilta sai se, että "alueella tai koulussa on liikaa maahanmuuttajia".

Syyt muuttaa pois asuinalueelta

Tutkimuksessa sosioekonomisesti heikoimmat alueet erottuvat selvästi muita alueita kerrostalo- ja vuokra-asuntovaltaisempina, ja niillä asuva väestö on keskimäärin muilla alueilla asuvia pienituloisempaa, heikommin työllistynyttä ja vähemmän koulutettua.

Yle kysyy Dmitri Vorobievilta ja Tiina Salolta, mitä Helsingin kaupunki on heidän mielestään tehnyt köyhempien ja sosiaalisten ongelmien värittämien asuinaluiden eteen.

Dmitri Vorobiev ei osaa mainita yhtään asiaa.

Tiina Salo puolestaan puuskahtaa, että "ei yhtään mitään". Hänen mukaansa ihmiset on unohdettu.

– Sinne tullaan pätemään silloin, kun on vaalit. Myydään makkaraa ja annetaan keittoa. Muulloin ne ihmiset saavat olla siellä ihan omassa montussaan.

Salo oli itse aktiivisesti vaikuttamassa siihen, että Kontula olisi mukava paikka asua myös vaalien välissä. Palataan tähän tuonnempana, mutta kuullaan nyt yhtä kaupungin päättäjistä.

"Helsinki on taittanut eriytymiskehityksen"

Helsingin kaupungissa kaupunkiympäristöön liittyvät asiat kuuluvat apulaispormestari Anni Sinnemäen (vihr.) pöydälle. Sinnemäen mukaan Helsinki on pitkään systemaattisesti pyrkinyt rakentamaan alueiden välistä tasa-arvoa.

Tärkeimpinä työkaluina tässä työssä hän mainitsee kaikkien koulujen tasalaatuisuuden ja hyvän opetuksen sekä sen, että erilaisia asuntojen omistusmuotoja ja sitä kautta erilaisissa sosiaalisissa asemissa olevia ihmisiä asutetaan sekaisin samoille alueille.

Sinnemäki sanoo, että Helsinki on onnistunut taittamaan asuinalueiden eriytymiskehityksen eli segregaation. Hän mainitsee pari tuoretta mittaria Helsingin onnistumisista alueiden tasavertaistamiseksi.

– Matalatuloisilla asuinalueilla nuorten osallistuminen koulutukseen on viime vuosina noussut voimakkaasti. Myös asuinalueiden koettu turvallisuus on mennyt parempaan suuntaan.

Helsingin kaupunkiympäristöstä vastaava apulaispormestari Anni Sinnemäki (vihr.) pitää kaikkien koulujen tasalaatuisuutta avaintekijänä alueiden eriytymistä vastaan kamppailtaessa.

Sinnemäen väite segregaation taittumisesta Helsingissä saa tukea Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n ja URMI-kaupunkitutkimushankkeen tuloksista, joiden mukaan Helsingin kaupungin vaikutusalueella pieni- ja suurituloisten välinen eriytyminen Helsingissä kasvaa vain hitusen, kun Tampereen ja Turun vaikutuspiireissä kasvu on selvästi nopeampaa.

Saman tutkimuksen mukaan suomalais- ja ulkomaalaissyntyisten alueellinen eriytyminen on Turussa selvästi korkeammalla tasolla kuin Helsingissä ja Tampereella. Helsingissä tämä eriytyminen on pysähtynyt kokonaan tämän vuosikymmenen puolella.

Helsingin uudessa strategiassa asuinalueiden eriytymiseen pyritään tarttumaan Sinnemäen mukaan entistä määrätietoisemmin. Uuteen kaupunkistrategiaan kuuluu myös se, että kaikissa kouluissa alkaa vieraan kielen opetus jo ensimmäisellä luokalla.

"Oven eteen oli sammunut isokokoinen mies"

Kun Yle kysyy Tiina Salolta, mikä yksittäinen asia hänellä tulee mieleen Kontulassa asumisesta, hän alkaa kertoa samantien eräästä tapauksesta.

– Lapseni kurdiystävä oli meillä kylässä. Kun tämä halusi lähteä kotiin, emme saaneet ovea jostain syystä auki. Oven eteen oli sammunut isokokoinen mies, emmekä saaneet kolmeen pekkaan työnnettyä häntä edestä pois.

Naapurin yöllisiä lauluistuntoja lukuun ottamatta talo oli kuitenkin pääosin rauhallinen. Samaa Tiina Salo ei halua sanoa talon ympäristöstä, kun ovesta astui ulos esimerkiksi koiraa ulkoiluttamaan. Rapun ikkuna oli rikki ja seuraavaksi vastaan tulee ruisku ja virtsaa.

– Pyörää ei voi jättää vartioimatta. Mitään ei voi jättää vartioimatta, koska kaikki kelpaa. Koko ajan pitää miettiä, miten pitää toimia, Salo lisää.

Tiina Salo sanoo törmänneensä pääasiassa kantasuomalaisten aiheuttamiin ongelmiin.

Maahanmuuttajien kanssa hän ei ole joutunut hankauksiin yhtä tapausta lukuun ottamatta. Se liittyi hänen lapseensa kohdistuneeseen koulukiusaukseen. Kun asiaa setvittiin koululla, paikalla oli myös lasta kiusanneen pojan äiti, joka huusi Salon olevan rasisti. Asia saatiin kuitenkin selvitettyä.

Anni Sinnemäki sanoo, että tämän päivän helsinkiläisillä on monenlaisia taustoja ja erilaisia tapoja. Hänen mukaansa helsinkiläinen tapa suhtautua asiaan on "avoin kommunikaatio, jossa ristiriitoja herättävät asiat ratkotaan ihmisarvoa kunnioittaen".

– Ennakkoluujoja tai synkkää rasismia ei pidä esiintyä. Toisaalta, jos syntyy arkisia kysymyksiä esimerkiksi kellonajoista ja tavoista, niitä pitää pystyä ratkomaan.

"Asunnolla sattuneet tulipalot viimeinen pisara"

Sinnemäen mukaan Helsinki pärjää segregaatiota mittaavissa tutkimuksissa hyvin verrattuna vastaaviin kaupunkeihin Pohjoismaissa ja muualla Euroopassa.

Esimerkiksi Ruotsissa poliisijohto on määritellyt 23 suurten tai keskisuurten kaupunkien lähiötä "erityisen ongelmallisiksi" tai "erityisen haavoittuviksi". Näillä alueilla esiintyy paljon jengirikollisuutta ja viranomaisten toiminta on vaikeutunut.

Dmitri Vorobiev uskoo, että Suomi on "Ruotsin tiellä" eli että osa lähiöistä ghettoutuu ja ennen pitkää niissä alkaa "räjähdellä".

– Tulemme näkemään samanlaisia autopaloja kuin Malmössä, Uppsalassa ja ympäri Ruotsia.

Vorobieville viimeinen pisara Kontulasta muuttamiseen olivat tulipalot. Hänen mukaansa kotitalon liepeillä tapahtui lyhyen ajan sisällä neljä tulipaloa: oma auto oli palavan auton vieressä.

Tiina Salo yritti itse vaikuttaa Kontulan-vuosiensa aikana eri tavoin asuinympäristönsä viihtyisyyteen. Hän istui vanhempainneuvoston puheenjohtajana vaikuttamassa siihen, että paikallinen koulu saatiin pois lakkautuslistalta. Hän istui aluefoorumissa, talotoimikunnassa, vuokralaistoimikunnassa ja jopa alueen talouden ja hallinnon valvojanakin hetken aikaa.

– Istutin pihalle kukkia ja yritin tehdä ihan kaikkea. Se ei johtanut mihinkään. Ovikello soi ja sain kirjeitä. Niissä haukuttiin, että oli valittu vääränvärisiä pelargonioita.

Tiina Salon muuttopäätös kypsyi siitä, kun lapset eivät halunneet lainkaan lähteä asunnosta ulos esimerkiksi koiraa ulkoiluttamaan. Salo kuvitteli mielessään, miten hän vilkkaamman lapsensa varttuessa näkisi tämän puuhastelemassa alueen ostarilla "kaikenlaista".

"Siellä asuu paljon ihan tavallisia ihmisiä"

Anni Sinnemäki sanoo, ettei ole mikään luonnonlaki, että pienituloisten ihmisten asuinalueista syntyy huono-osaisia alueita, joissa asukkaat eivät viihdy.

– Matalan tulotason alueetkin voivat olla viihtyisiä ja turvallisia, ja ihmiset voivat kokea ne omakseen. Kaupungilla on tähän paljon vaikutusvaltaa.

Monia Helsingin Kontulan ja Jakomäen kaltaisten lähiöiden asukkaita ärsyttää se, että heidän kotikulmansa esitetään julkisuudessa usein kielteisessä valossa.

Myös Dmitri Vorobiev ja Tiina Salo löytävät entisestä asuinpaikastaan Kontulasta myönteisiä piirteitä.

– Siellä asuu paljon ihan tavallisia ihmisiä, jotka käyvät töissä, nauttivat asumisesta siellä ja pitävät aluetta omanaan, Tiina Salo kuvailee.

Helsingin kaupungin tutkimus vahvistaa tämän kuvan. Vain vajaa viidennes sosioekonomisesti heikoimmilta alueilta muuttaneista vastasi ykskantaan, ettei yleisesti pitänyt lainkaan alueesta, jolta muutti pois.

Mielipide edellisestä asuinalueesta

Suurin osa sosioekonomisesti heikoimpienkin alueiden asukkaista pitää kotikulmiaan vähintäänkin "ihan hyvinä".

Dmitri Vorobievkin päätti pitää Kontulan-asuntonsa omistuksessaan.

– Asunnosta tulee erinomainen tuotto. Sijoittajan näkökulmasta Kontula on mainio alue. Mitä suurempi riski, sitä suurempi tuotto.

URSA kirjoitti:https://yle.fi/uutiset/3-10054215

Nämä ovat yleiset syyt muuttaa pois lähiöstä Helsingissä: Humalaisten metelöinti ja monikulttuurisuuden tuomat jännitteet
...
Myös Dmitri Vorobiev ja Tiina Salo löytävät entisestä asuinpaikastaan Kontulasta myönteisiä piirteitä.
– Siellä asuu paljon ihan tavallisia ihmisiä, jotka käyvät töissä, nauttivat asumisesta siellä ja pitävät aluetta omanaan, Tiina Salo kuvailee.

Sinnemäen mukaan Helsinki pärjää segregaatiota mittaavissa tutkimuksissa hyvin verrattuna vastaaviin kaupunkeihin Pohjoismaissa ja muualla Euroopassa.

Esimerkiksi Ruotsissa poliisijohto on määritellyt 23 suurten tai keskisuurten kaupunkien lähiötä "erityisen ongelmallisiksi" tai "erityisen haavoittuviksi". Näillä alueilla esiintyy paljon jengirikollisuutta ja viranomaisten toiminta on vaikeutunut.

Dmitri Vorobiev uskoo, että Suomi on "Ruotsin tiellä" eli että osa lähiöistä ghettoutuu ja ennen pitkää niissä alkaa "räjähdellä".

– Tulemme näkemään samanlaisia autopaloja kuin Malmössä, Uppsalassa ja ympäri Ruotsia.

Vorobieville viimeinen pisara Kontulasta muuttamiseen olivat tulipalot. Hänen mukaansa kotitalon liepeillä tapahtui lyhyen ajan sisällä neljä tulipaloa: oma auto oli palavan auton vieressä.

Poliisi iski huumeiden katukauppaa vastaan Helsingissä: Toistakymmentä välittäjää otettiin kiinni, valtaosa poistettiin maasta

Rikos Julkaistu 12.02.2018 15:48

Poliisi jatkaa edelleen tehostettua ja näkyvää huumausaineiden katuvalvontaa Puotinharjussa.

Poliisi on tehnyt Helsingissä Puhoksen ostoskeskuksen alueella tehovalvontaa, jolla on kitketty alueelle pesiytynyttä huumeiden katukauppaa. Tehovalvonta aloitettiin joulukuun puolivälissä ja tämän viikon maanantaihin mennessä on kirjattu jo 55 rikosilmoitusta.

Operaatio käynnistettiin sen jälkeen, kun poliisille oli alkanut tulla useita ilmoituksia kansalaisilta, joiden mukaan ostoskeskuksen alueella myytiin huumeita.

– Poliisi kirjasi valvonnan aikana yhteensä 55 rikosilmoitusta, joista yksi kirjattiin törkeänä huumausainerikoksena, kertoo komisario Jari Friman tiedotteessa.

Frimanin mukaan rikosepäilyistä 21 oli käyttörikoksia ja 33 huumausainerikoksia. Huumausainerikoksista 23:ssa oli kyseessä myynti ja kymmenessä hallussapito.

Poliisi takavarikoi projektin aikana myös useita Rivotril, Alprazolam ja Diazepam -tabletteja sekä pieniä määriä muita huumausaineita, kuten kannabista ja Subutexia.

Poliisi otti kiinni yhteensä 17 epäiltyä huumeiden välittäjää. Suurin osa myyjistä oli Kaakkois-Euroopasta. Valtaosa heistä on poistettu maasta. Tapausten tutkinta jatkuu edelleen.

Poliisi jatkaa edelleen tehostettua ja näkyvää huumausaineiden katuvalvontaa Puotinharjussa.

Julperi kirjoitti:Vantaan jumbossa on ainakin repinyt kansaa kahtia.Yritin laittaa jutun( Vantaan Sanomat)ja linkin mut ei vaan jotenkin onnistunut.Onneksi ei ollut viidakkoveitsi.

Vantaan Sanomat kirjoitti:Hurja tilanne Jumbossa: Mies heitti lounasravintolan asiakasta veitsellä päähän

Kahdelle miehelle kehkeytyi sanaharkkaa suositussa ravintolassa ja huudoksi kärjistyneen kiistan päätteeksi toinen mies heitti uhria ruokailuveitsellä päähän.

Veitsi osui uhria ohimoon, johon tuli verta vuotava haava.

Tapausta oli todistamassa Etelä-Suomen Median toimittaja, joka oli syömässä samassa ravintolassa.

Toimittaja kertoo, että miehet istuivat vastakkaisissa pöydissä.

Veitsen heittäjä oli mukana seurueessa, jossa oli muutamia ulkomaalaistaustaisia ihmisiä. Uhri oli valkoihoinen.

Uhri sanoi tapauksen jälkeen toimittajalle, että ennen tilanteen kärjistymistä veitsen heittäjä oli tivannut uhrilta, mitä "mies oikein mulkoilee".

Uhri kertoo sanoneensa miehelle, että tämän pitäisi matkustaa takaisin kotimaahansa.

Uhri myönsi, että hänen kommenttiaan voidaan pitää rasistissävytteisenä.

– Se ei kuitenkaan oikeuta tällaiseen tekoon, uhri korostaa.

Toimittaja kertoo, että tilanne päättyi lopulta kovaan huutoon. Heitettyään veitsen päin uhria, tekijä istui takaisin pöytäänsä ja jatkoi syömistä.

Paikalle saapui nopeasti vartijoita, jotka ottivat miehen kiinni ja veivät tämän ravintolasta odottamaan poliisia. Ravintolan henkilökunta ja osa silminnäkijöistä meni varmistamaan uhrin vointia.

Paikalle hälytettiin myös ambulanssi ja poliisi.

Ravintolassa on tapahtumahetkellä useita ihmisiä todistamassa tilannetta.

Ulkopuolisille ei toimittajan arvion mukaan aiheutunut tilanteessa ainakaan merkittävää vaaraa.