Elias kirjoitti:Näiden Vapautemme ja Demokratiamme puolustajien ansiosta sitä nyt sitten kelpaa kirjoittaa tänne murha.infoon ja parjata taas SDP:tä kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä.
Tunnustaudun mielihyvin sosialidemokraattisen puolueen vastustajaksi ja löysin itseni helposti tuosta vuodatuksesta. Hyvin on nimimerkki
Elias läksynsä lukenut. Päivitys on vain päässyt unohtumaan.
Kirjoitin - tänään viimeksi mm. näin;
mutta jo 60-luvulta lähtien SDP on saastunut ylihumaanilla aineksella, joka lopulta on päässyt puolueen ytimeen ja lopulta päässyt valtaan puolueen päättävissä elimissä. Nyt SDP:ssä ollaan huolestuneita ihmisoikeuksien rikkomisesta Absurdistanissa sen sijaan että keskittyisivät puhumaan suomalaisen työn puolesta ja íhmisten oikeudesta elää ja kulkea rauhassa.
Mustasin ja alleviivasin tuon kohdan, jonka katson mielestäni olevan hyvinkin tarpeellinen. En kiistä SDP:n saavutuksia puolueen perustamisen jälkeen enkä etenkään sodan jälkeisessä Suomessa 40- ja 50-luvuilla. Mutta: jostain ihmeen syövereistä ao. puolueen toimintaan on ensin päässyt mukaan haihattelijoita ja heidän siivellään aineksia, jotka ovat lopulta onnistuneet mädättämään koko työväenaatteen ja tehneet puolueesta kieltoihin sekä rajoituksiin keskittyneen trustin, jossa pääasia ei enää ole puolueen alkuperäinen ohjelma, vaan valtaan pääseminen ja siinä pysyminen keinoja kaihtamatta.
Edesmennyt
Kalevi Sorsa aiheutti toiminnallaan miljoonatappiot Valco-kuvaputkitehtaan kanssa kiristäen muita puolueita. "Jos tehdasta ei tule, niin SDP lähtee hallituksesta..." Koko homma meni päin helvettiä.
Alpo Rusi kirjassaan
Vasemmalta ohi epäilee Sorsaa yhdeksi tärkeäksi linkiksi DDR:n tiedustelupalveluun STASI:in. Kirjassa mainitaan myös muita merkittäviä poliitikkoja. Yhteistä on se, että suurin osa heistä on sosialidemokraatteja. Iltasanomissa oli 90-luvun alussa kuva 70-luvulta, jossa Kalevi Sorsa kättelee toveriaan, metallimiestä ja tavoitteena kuului olevan sosialistinen Suomi!
Harri Holkerin hallituksen vv-ministeri, sittemmin toisen demarin tuella Suomen Pankin johtajaksi nimitetty
Erkki Liikanen lupasi kolminkertaistaa lapsilisät. Juuri ne tuet, joita työväestö kipeimmin tarvitsee. Valehteli omille kannattajilleen jo näin luvatessaan. Lopulta SDP-vetoinen Holkerin (kok) hallitus demaritaustaisen ja Suomen surkeimman presidentin
Mauno Koiviston avulla raunioitti maan talouden ja tämä vv-ministeri pakeni savuavia rauniota Brysseliin, josta käsin ryhtyi neuvomaan kuinka Suomessa pitää elää.
Sorsan diktaattorimaisen otteen lipsuttua vallan kahvasta luulin jo parempien ja uskottavimpien aikojen koittaneen, kun puolueen puheenjohtajaksi valittiin
Pertti Paasio. Inhmillinen, huumorintajuinen sekä mielestäni jopa fiksu demari. Hänen kohtalokseen muodostui synnynäinen puhevika ja mies katsottiin parhaaksi kammeta sivuun. Toki vuoden -91 eduskuntavaalien tappio kaadettiin surutta hänen niskaansa.
Paasion häädön jälkeen pj:n hommaan äänestettiin
Ulf Sundqvist. Opetusministerinä ollessaan ehdotti Suomeen mm. DDR-mäistä koulupukupakkoa. Sittemmin Sundqvist nimitettiin STS-pankin johtoon. Pankin yritys laajentua liikepankiksi hinnalla ja taidoilla millä hyvänsä kostautui ja pankki kaatui mittaviin luottotappioihin heti 90-luvun alussa. Jokin järjen ääni puolueessa kuitenkin oli, sillä vihdoin ja viimein Sundqvist suostui eroamaan tehtävästä.
Tilalle tuli ulkopoliittisen instituutin johdossa ollut ja eduskunnasta jo kerran pudonnut
Paavo Lipponen. Öykkäri vailla vertaa. Armahti Sundqvistin miljoonaveloistaan ja pääsi siitä(kin) kuin koira veräjästä itkettämällä toista vv-ministeri
Arja Alhoa. Kukaan ei puuttunut Lipposen toimintaan vaikka siitä esitettiin selviä todisteita. Ei demari toveriaan petä...
Se, joka katsoi vuoden 2003 eduskuntavaalein edellä käytyä väittelyä, muistaa Lipposen kaunaisuuden. Pääministerin homman jäätyä kahteen kauteen nimitti itsensä eduskunnan puhemieheksi, jossa hommassaan paisutti eduskunnan budjetin uusiin sfääreihin. Virnuili tuttuun ivalliseen tapaansa kuin eduskunnan 100-vuotisjuhlavuoden budjetti ylittyi reilusti. Mukana oli häärimässä eduskunnan demarimyönteinen pääsihteeri
Seppo Tiitinen. Kukaan ei ottanut vastuuta asiasta. Ei tietenkään, hehän ovat työläisten parhaita ystäviä. Sosialidemokraatteja.
Mitä saatiin Lipposen jälkeen? Eero Heinäluoma. Jäljet näkyvät. Jokainen muistaa tuon SDP/SAK:n idioottimaisenmainoksen, jossa kerrottiin millaiseksi maailma muuttuu jos ja kun demarit eivät ole vallassa. Onneksi kansa haistoi tuulen kääntyneen... Moniko SDP:n kansanedustajista on työmies? Kaksi tai kolme. Mukana on järjestö- ja piirisihteeriä, ehkäisevän päihdetyön neuvojaa, filosofian tohtoria, kehitysmaaspesialisteja, runoilijaa, sosiaalijohtajaa, hallintotieteiden maisteria... Toki heitäkin tarvitaan. Mutta missä ovat hitsari, siivooja, pyykkäri... Heidät on sivuutettu.
Koohottava akkalauma on ottanut - tai sille on annettu, SDP:ssä kohtuuttoman suuri valta ns. muka tasa-arvon nimissä. Nuo lähes painajaismaiset tantat ovat keskittyneet parveketupakoinnin rajoittamiseen ja kieltojen keksimiseen. Ovathan he toki huolissaankin; tosin ja lähinnä kehitysmäärärahojen riittämättömyydestä ja suomalaisten rasistisesta asenteesta. Onneksi yksi pahimmista jyrääjistä,
Tuula Haatainen poistui Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi
Viime eduskuntavaalien jälkeen mm. SDP:n pitkäaikainen kansanedustaja
Liisa Jaakonsaari arvosteli puoluettaan julkisesti. Samoin teki eduskunnasta pudonnut Arja Alho. Rohkeata ja ennen kuulumatonta.
Ohessa vain yksi osa häikäilemättömästä ja jopa tyrannimaisesta politiikasta jota tuo perusduunarin ystäväksi mielletty puolue on maassamme harjoittanut.
Elias, ole hyvä ja ota ne vaaleanpunaiset lasit pois silmiltäsi ja käännä kellosi oikeaan. Puolustuspuhe; "niin mutta kyllä ne muutkin puolueet..." ei auta enää tässä vaiheessa.