Mitä tarkoitetaan termillä, kasaari?
Kirjoittanut Markku Juutinen (8. tammikuu 2012, 17:56)
Juutalaisten alkuperään tulee kiinnittää huomiota siksi, että nykyajan juutalaiset eivät ole enää Palestiinassa asuneiden heprealaisten jälkeläisiä, jotka joutuivat roomalaisten pakkosiirron eli diasporan kohteeksi ympäri Rooman valtakuntaa Israelista valtaosin vuosien 66-70 ja loputkin vuosien 132-135 juutalaissotien jälkeen. Aikamme juutalaiset ovat enimmäkseen juutalaisuuteen kääntyneiden Lähi-idän, Euroopan ja Pohjois-Afrikan asukkaiden jälkeläisiä kuten esimerkiksi kasaareja ja berberejä. Ei ole mielekästä puhua geneettisestä perimästä, vaan paremminkin, kansasta joka jakautuu kielen perusteella tiettyihin kansoihin. Esimerkiksi muinaiset heprealaiset olivat ja nykyiset arabit kuuluvat seemiläisiin kansoihin, jotka ovat seemiläisiä kieliä puhuvia kansanryhmiä. Mutta Itä-Euroopan ”juutalaiset” eli kasaari toisin sanoen askenasimjuutalaiset, eivät sisälly seemiläisiä kieliä puhuvien kansojen joukkoon. Itä-Euroopan kasaarit muodostuivat jid¬disiä pu¬huvasta juu¬talaisväestöstä, jonka uskonto pohjautui Tal¬mudiin. Jiddisillä ei ole mitään sukulaisuutta seemiläisten kielien kanssa, paitsi heprealaiset lainasanat.
Näistä kasaarijuutalaisista, joita täytyy olla suurin osa ”juutalaisiksi” itseään nimittävistä ihmisistä, vallitsee aikanamme lähes totaalinen tie¬tämättömyys, sillä juutalaisten mafia on onnistunut aivo¬pe¬semään mediavallallaan kaikki kansat. Tämän vuoksi, kerron ly¬hyesti juutalaisten eli ka¬saarien his¬toriasta. Se, että suurin osa maailman ”juutalaisväestöstä” täytyy olla askenasim- eli kasaarijuutalaisia, todistaa se tosiasia, että kasaarikansa oli yksitoistamiljoonainen väestö, joka ei voi haihtua tyhjään.
Itä-Euroopassa asui 1900-luvun alussa noin yksitoista miljoonaa juutalaista. Mistä he oli-vat peräisin? Heti toi¬sen maa¬il¬mansodan jälkeen juutalaiset jakoivat Palestiinan perustamalla sinne Israelin valtion. Tämän Palestiinan jako, ”juutalaisten” ja arabien kesken, oli mahdollista YK:n vuoden 1947:n päätöksellä. ”Juutalaiset” perustelivat Israelin luomista ”paluulla (Exodus) koti¬maa¬hansa”. Moni – varsinkin kristitty – uskoi tämän ja siitä tuli vuo¬sikymmeniksi eräänlainen oppi: natsien vainot kärsinyt kansa pääsi vih¬doin palaamaan kotimaahansa. Palestiinassa vuo¬sisatoja asunut seemi¬läinen kansa – palestiinalaiset – joutui luopumaan kotimaastaan tämän toisen kansan hyväksi. Tähän YK:n pää¬tökseen olivat vaikuttaneet eniten USA:n ja Eu¬roopan kristityt, jotka mielsivät juutalaiset muinaisten hep¬realaisten jälkeläisiksi ja siten tavallaan oi¬keutetuiksi muut¬tamaan Pales¬tiinaan. Ja tätä käsitystä juutalaiset itse voi-makkaasti tiedotusvälineillään tukivat. Onko Pa¬lestiina nyky¬ajan juutalaisten esi-isien kotimaa? Olivatko Itä-Euroopan juu¬ta¬laiset roo¬malaisten Palestiinasta karkottamien juutalaisten jälke¬läisiä?
Aikamme historiantutkimus selvästi osoittaa, että Itä-Euroopan juutalaiset ja valta osa maailman juutalaisista ei periydy Palestiinan juutalaisista, vaan voimakkaasta kasaarikansasta, joka käännytettiin juutalaisuuteen noin vuonna 740 j. Kr tai hiukan myöhemmin, kuten alla tarkemmin kuvaillaan. Koska kysymyksessä oli yksitoistomiljoonainen kansa, niin tuskin ilman kasaarien kääntymistä olisi juutalaisuutta kovinkaan merkittävästi maailmassa. Miksi tämä tieto on salattu historian- ja oppikirjoista, paitsi juutalaisten omista teoksista? Varmaan siksi, että mikäli tämä sanoma olisi paljastunut ennen Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokousta vuoden 1947 lopulla, olisi Palestiina ilmeisesti jäänyt jakamatta ja täten Israelin valtio perustamatta. Luonnollisesti Palestiinan jakamiseen ja juutalaisvaltion syntyyn on vaikuttanut mittava lahjoitus- ja painostuskampanja. Edellä mainittu on varmaan totta, kun ajatellaan, että vielä viikkoa ennen lopullista äänes¬tystä, Palestiinan jako ei saanut riittävästi puo¬lustavia ääniä. Kuitenkin viikon sisällä tietyt val¬tiot ”käänsivät takkinsa” eli jaon vas¬tustajat muuttuivat puolus¬tajiksi. Nämä maat olivat: Belgia, Ranska, Hollanti, Luxemburg, Uusi Seelanti, Paraguay, Filippiinit ja Hai¬ti. Näin haalittiin jakoa kannattamaan vaadittu kaksi kol¬mas¬osaa YK:n edus¬tajista (New York Times 26.-30.11.1947).
Otavan suuri ensyklopedia vuodelta 1982 on niitä har¬voja suo¬menkielisiä tietosanakirjoja, jotka uskaltavat vih¬jaista kasaareihin Itä-Euroopan juutalais¬ten esi-isinä: ”kasaa¬rit, turkk. kansa, jonka luo¬maan suurvaltaan keski¬ajan alku¬puolella kuului suuri osa et. ja it. Venäjää. K:n valta oli mahta¬vimmillaan 700- ja 800-luvulla; ve¬näläiset hävittivät sen n. 1000. Johtava luokka ja suuri osa kansaa tunnustivat juuta¬laisuutta 700-luvulta alkaen. Eräi¬den käsitysten mu¬kaan suuri osa ns. itäjuutalaisista polveutuu k:sta.”
Kasaarien jälkeläinen, Benjamin Freedman selittää hämmästyttävää kasaarien poistumista historian kirjoista, teoksessaan; The Truth About Khazars (New York, 1954) seuraa¬vasti:
Vuonna 1948 luennoin Pentagonissa Washingtonissa suu¬rel¬le joukolle korkeita USA:n up¬seereita, jotka pää¬osin kuuluivat so¬tilas¬¬tiedustelun G 2 osastoon, rä¬jäh-dysherkästä geopoliitti¬sesta ti¬¬¬¬¬¬¬lan¬¬¬teesta Itä-Euroo¬passa ja Lähi-idässä. Silloin kuten nytkin tämä alue oli poten¬tiaali¬nen uhka maailmanrauhalle ja tämän kansan (ame¬¬¬-rikkalaisten, suom. huom.) turvallisuudelle. Selitin heil¬le täy¬dellisesti kasaarien sekä kasaa¬rikuningas¬kunnan alkuperän. Tiesin silloin kuten nytkin, että ilman selvää ja laajaa tietoa tästä aiheesta ei ole mahdollista ymmär¬tää tai arvioida oikein mitä on tapahtunut maa¬ilmassa vuoden 1917 jälkeen eli Venäjän bol¬se¬vik¬ki¬kumouksen jälkeen. Se on ’avain’ tähän ongel¬maan.
Puheeni johtopäätökseen reagoi eräs hyvin valpas evers¬ti¬luutnantti, joka kertoi olevansa yh¬den USA:n suu¬¬rimman ja tie¬teellisesti arvoste¬tuimman korkea-kou¬lun his¬torian osaston reh¬tori. Hän oli opettanut his¬toriaa 16 vuotta. Hänet oli juuri kutsuttu Washingtoniin soti¬las¬tehtä¬viin. Häm¬mästyksekseni hän kertoi, ettei hän ollut koko his¬torian¬opettajan uransa aikana kuullut sa¬naa ’ka¬saari’, ja kuuli sen nyt ensimmäisen kerran.
Tämä antaa jonkinlaisen kuvan - rakas tohtori Goldstein (jolle kirja oli omistettu, suom. huom.) - siitä, kuinka hyvin tä¬mä mysteerinen salainen valta oli onnis¬tunut juonessaan pyyhkiä pois kasaarien ja kasaari¬kuningaskunnan alkuperä ja historia, jotta maailmalta ja etenkin kristityiltä salattaisiin niin sanottujen ’Itä-Eu¬roopan juutalaisten’ todellinen alkuperä ja historia. (Freedman 1954).
Freedman osoittaa teoksessaan, että hänen heimoveljensä ovat tietoisesti salanneet kasaarialkuperänsä, että kristityt uskoisivat kasaarien olevan lähtöisin Palestiinasta, vaikka he ovat alkuperältään jostain Keski-Aasiasta. Benjamin Freedman teki rohkean teon, kun hän kääntyi heimoveljiään vastaan, käyttäen ison osan omaisuuttaan kasaarien alkuperän totuuden mukaiseen julkaisuun. Hän ei hyväksynyt sitä, että kasaarit kutsuivat itseään ”juutalaisiksi”. Freedman nimitti heimoveljiään ”itse-nimitetyiksi juutalaisiksi” (”self-styled Jews”). Freedmanin mukaan Israelin valtion perustaminen oli historian pahimpia kansainvälisiä rikoksia ja totesi sen johtavan kolmanteen maailmansotaan.
Kasaarit eli askenasimjuutalaiset olivat turkkilais-mongolidinen kansa, joka oli ilmeisesti su¬kua hun¬neille. Tämä kansa näytti rakastavan sotimista ja sotaisuuden tähden Aasian muut kansat ajoivat kasaarit län¬teen. Kasaarit valtasivat ajan¬las¬kumme ensimmäisinä vuosi¬satoina suuren alueen Mustanmeren ja Kas¬pian meren poh¬joispuolelta eli Etelä-Venäjältä. Sinne kasaarit loivat suur¬vallan alistettuaan alueen 25 maanviljelystä harrastavaa kansaa. Val¬ta¬kunta oli suurimmillaan 700- ja 800-lu¬vuilla, jolloin se oli kiistatta Eu¬roopan mahtavin valtio. Noin 1000 j. Kr. venäläiset voittivat kasaarit, jol¬loin osa kasaariylimystöstä pakeni Eu¬roop¬paan, lähinnä Unkariin ja Es¬pan¬jaan. Mutta varsinainen monimiljoonainen kansa jäi paikalleen ja tästä muodostui Itä-Euroopan ja Etelä-Venäjän kasaariväestö, joka käsitti 1900-luvun alussa noin yksitoista miljoonaa ih¬mistä.
Juutalaisen tietosanakirjan mukaan kasaarit tunsivat mieltymystä ryös¬telyyn ja olivat kostonhimoisia. Juu¬talainen tietosanakirja myös tunnustaa¬¬¬¬¬¬¬¬¬¬¬¬¬ niin sanottujen itäjuutalaisten (aske-nasim) pol¬veutuvan kasaareista. Kasaari kansan uskontona oli fallos-kultti eli siittimen palvonta. Mutta vuonna 740 j. Kr tai vähän myöhemmin, tapahtui muutos: kasaarikuningas Bulan tympääntyi heimonsa sivistymättömään elämän tyyliin ja pyysi maahansa asiamiehiä kolmesta tuon ajan pääuskonnosta eli islamista, kristinuskosta ja talmudismista, jota nykyisin nimitetään juutalaisuudeksi. (Otavan suuri ensyklopedia 1982).
Talmud oli ja on edelleen juutalaisten rabbiinien laatima selitysteos Vanhasta Testamentista eli Toorasta. Koska Talmud ja talmudismi oli rasistisesti Jumalan Sanaa väärentävä ja vallanhimoa edustava uskonto, mieltyi ilmeisen dominoiva kuningas Bulan talmudismiin. Lupasihan juutalaisten uskonto harjoittajilleen Messiaan saapuessa omistukseensa kaikkien kansojen varallisuuden ja muut kansat orjikseen. Niinpä talmudismista tuli kasaarivaltakunnan virallinen uskonto. Babyloniasta kutsutut rabbiinit perustivat kouluja Talmudin-opetusta varten. Kyseinen kansa käännytettiin mainittuun uuteen uskontoon ja samalla fallos-kultti kiellettiin.
Talmudiin liittyen sanottakoon, että Talmud jakaantuu kahteen versioon: Talmud Jerušalmi (Jerusalemin T.) ja Talmud Bavli (Babylonian T.). Sanotaan, että näistä jälkimmäinen on sisällöltään kattavampi, ja Talmudista puhuttaessa monasti viitataan juuri tähän kokoelmaan. Tietysti voidaan puhua vain Talmudista, mikäli tarkoitetaan yleisesti kumpaakin T:n versiota.
Kasaarivaltakunnan jälkeläisistä kehittyi sittemmin Itä-Euroopan ja Etelä-Venäjän yksitoistamiljoonainen jiddisiä puhuva ”juutalaiskansa”, jonka uskonto pohjautui Talmudiin. Niemen mukaan (2001), jiddis on kasaarien kieli, joka on ottanut kirjai¬miston heprean kielestä ja paljon lainasanoja muista kielistä, etenkin saksasta. Niemen mukaan termi ”juutalaissaksa” on väärä ilmaisu jiddisistä, sil¬lä vaikka jiddis sisältääkin lainasanoja saksasta, sitä ei voida pitää germaanisena, vaan turkkilaisena kielenä. 1800-luvun loppupuolella, Euroopassa oli liikkeellä miljoonia Itä-Euroopan ”juutalaisia”, jotka pyrkivät länteen. ( Moraalittomia huijareita vai esimerkillisiä mallikansalaisia?) Muuttoliikettä on varmaan tapahtunut myös aikaisemmin, mutta joka tapauksessa enin osa kasaariväestöstä muutti Länsi-Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Nämä aškenasin- eli askenasimjuutalaiset polveutuvat suoraan kasaareista. Niin sanotut sefardijuutalaiset ovat peräisin osittain Espanjaan muuttaneista kasaareista ja osittain Espanjaan siirtyneistä Palestiinan juutalaisista. Wikipedian (
http://fi.wikipedia.org/wiki/A%C5%A1kenasijuutalaiset) mukaan aškenasien osuuden olevan nykyään noin 80 % maailman juutalaisista. Tämän tiedoston mukaan pääasiassa Keski- ja Itä-Euroopan juutalaiset ovat aškenaseja, eli kasaareja.
Tämän, Wikipedian (
http://fi.wikipedia.org/wiki/A%C5%A1kenasijuutalaiset), tiedoston mukaan pääasiassa Keski- ja Itä-Euroopan juutalaiset ovat aškenaseja, eli kasaareja. Historian tutkimukset sekä juutalaisten tietosanakirjat todistavat, että yli 90% maailman juutalaisista eivät kuulu seemiläisiin kansoihin. Tämän mukaan, mainittu Wikipedian luku (80%) on liian pieni. Tohtori Alfred Lilienthal puhuu teoksessaan, Juutalaiset eivät ole rotu! (The Jews are Not a Race!), että yli 90% maailman juutalaisista eivät kuulu seemiläisiin kansoihin. Ka¬saarit ovat myös yhdistäneet valta osan sefardijuutalaisista itseensä, joten olisiko luontevampaa puhua tällöin kasaareista, kun tarkoitetaan sitä kansaa, joka käyttää itsestään nimitystä ”juutalaiset”. (Jewish Encyclopedia 1906).