MURHA.INFO

Vielä lyhyesti kommentoin.

rosamarine kirjoitti:Niinkuin sanoinkin, hyvä että käytätte itkuhälytintä. En edelleenkään löytänyt Jarmo Björqvistin kirjeestä mainintaa itkuhälyttimen käytöstä.

Joten ongelma olikin hälyttimen puuttuminen, ei nukutuspaikka. Sama tilanne olisi ollut vaunuissa.

rosamarine kirjoitti: Sinä et siis ole lukenut sitä kirjettä...Yhdessä kohdassa isovanhemmat hakevat lapsen autosta pois.
Aika todennäköistä on, että tässä kyseisessä casessa on myös tyttö nukahtanut autoon, koska isä ei ollut noteerannut, että lapsi on autossa.

Luin joskus, kun se julkaistiin. En silti ymmärrä, miten tämä liittyy tähän ulkomailla tapahtuneeseen caseen.

rosamarine kirjoitti: Mulla on 3.5 vuotias nuorimmainen ja nukutin kyllä vaunuissa Suomessa.

Niin, tässähän lapsi jätetään / jätettiin yksin. Normihommaa.
Jos me olemme jättäneet lapsen autoon, on auto suunnilleen samassa paikassa, missä lapsi nukkuisi vaunuissa. Siksi en ymmärrä kohua, kun tässä ketjussa tehdään juuri autosta jotain synninpesää.

Eri asia on kaupungissa, ei siellä kannata lapsia mihinkään parkkipaikalle tai kadulle jättää autoon nukkumaan. En ihan muista, minkälaisissa paikoissa pjörkvistien tapahtumat olivat, mutta käsittääkseni maalla, jossa homma on ihan ok.

Enkä sinulle kiukkua tai arvostele mitenkään. Pahoittelen jos siltä vaikutti.

Canaris kirjoitti:Vaikea ymmärtää, miten nämä itkuhälyttimet ja nukuttamiset liittyvät tähän ketjuun. Liikaa OT:tä.

Niinpä. Täällä on tehty luonneanalyysejä viitaten, että ei ole ihmisellä kaikki kotona jos lapsikin jätetään autoon nukkumaan. Tätä nyt lähdin hieman kommentoimaan, että höpölöpö.

Niinno, täähän onkin keskustelupalsta, I guess...

ps. ja ei me mitn psykologeja olla, saahan sitä analysoida. Jos ei puhetta, niin ei silloin mitään.

edit.

canaris kirjoitti:Vaikea ymmärtää, miten nämä itkuhälyttimet ja nukuttamiset liittyvät tähän ketjuun. Liikaa OT:tä.

Lue se kirje, niin alat ymmärtämään, aivan turha tulla tekemään välikommenttia, jos ei tiedä mistä puhutaan.

Lukaisin aikani kuluksi tuon suomi24sen kirjeen. Melko raskasta luettavaa ja kyllähän tuosta rivien välistä on pääteltävissä yhtä sun toista fläppitaulumiehen persoonallisuudesta ja kyllä Paulankin.

Olkoon vaikka kuinka ohitopikin, mutta itkuhälytin ei minusta koskaan voi korvata vanhempien valvontaa! Kyllä meilläkin ovat lapset nukkuneet ulkona vaunuissa ja autossa, muttei ikipäivänä niin, etteikö jompikumpi vanhemmista ole näkö ja kuulo etäisyydellä lapsesta! Sitä voi hittosoikoon vaikka jumpata pihalla vieressä jos ei muuta keksi . Ei pitäisi hankkia lapsia alkuunkaan, jos ei niitä 24/7 viitsitä valvoa. Ei mikään oma homma saa mennä sen edelle.


Ote Jarmon tekstistä. Kyllä melko vastuuttomalle toiminalle kuullostaa jättää lapsi yksin kotiin. Minusta tuon pitäisi olla itsestään selvyys eikä mikään "kasvun paikka". Ei ole kyllä äiti ja isä tienneet mitä tekevät, vaikka Jarmo niin kovasti väittääkin! Ja yllättäen Jarmon vastauksessa käsiteltiin ensin Paulan "vastuuttomuus" ja sitten oma.

Tuli ilmi noin kuukausi sitten tapahtuma, että Jarmo oli jättänyt Liisan kotiin pariksi tunniksi yksin, kun oli lähtenyt kaverinsa kanssa oluelle, Paulan kotiintulo oli viivästynyt, tästä yksin jättämisestä oli aiheutunut taas riita.

Äitini oli ollut viikon Liisaa hoitamassa, kun Paula oli Lapissa. Paula oli tullut äitiäni vastaan linja-autoasemalle. Äiti tietää mitä tekee ja isä tietää mitä tekee. Ei kaikkea voi aina tehdä oikein tai väärin. Äiti ja isä oppivat myös vanhemmiksi, vanhemmuus ei ole synnynnäistä. Paula tiesi, ettei Liisalla ollut nukkuessaan mitään hätää ja Liisa ei ollut tottunut herätyksiin.

Äitini ihmetteli jälkeenpäin, miten Paula oli voinut jättää Liisan päivällä nukkumaan yksin, en tiennyt tästä ja vastasin, että Liisalle ei ollut mitään hätää.

Paula oli menossa, mutta oli kertonut koska tulee kotiin. Veljeni oli pyytänyt katsomaan laivan kuljetusta, mutta kerroin etten voi lähteä, koska Paula ei ollut kotona. Paulan tulo oli viivästynyt ja laivan kuljetus viivästyi ja Arto soittaa, että hän voi tulla hakemaan Shell:lle kahville niin näen laivan. Ajattelin, että periaatteessa voisi lähteä, mutta jos tästä tulee sanomista, on se ehkä hyväkin käsitellä asiaa. Liisa nukkui, Arto tuli hakemaan, viivyin noin 20 minuuttia reissussa. Paula tuli kotiin ja kerroin Artolta terveiset.

Esko kirjoitti:Miksi et jättäisi?

Itse en jättänyt siitä syystä, että auto voi syttyä sähkövian takia palamaan ihan itsekseen. Miettikääpä sitä, autonukuttajat.

Neiti Etsivä kirjoitti: Olkoon vaikka kuinka ohitopikin, mutta itkuhälytin ei minusta koskaan voi korvata vanhempien valvontaa! Kyllä meilläkin ovat lapset nukkuneet ulkona vaunuissa ja autossa, muttei ikipäivänä niin, etteikö jompikumpi vanhemmista ole näkö ja kuulo etäisyydellä lapsesta! Sitä voi hittosoikoon vaikka jumpata pihalla vieressä jos ei muuta keksi . Ei pitäisi hankkia lapsia alkuunkaan, jos ei niitä 24/7 viitsitä valvoa. Ei mikään oma homma saa mennä sen edelle.

Lapsettomat neuvoo, arvasinko oikein? Tottakai lasta valvotaan asianmukaisesti. Pointtini oli vain ja ainoastaan se, että ei autossa nukkumisessa (vrt. vaunut, terassit ja muut vaihtoehdot) ole yhtään mitään ihmeellistä tai pahaa, kun valvonta suoritetaan oikein.

Tiina kirjoitti:

Esko kirjoitti:Miksi et jättäisi?

Itse en jättänyt siitä syystä, että auto voi syttyä sähkövian takia palamaan ihan itsekseen. Miettikääpä sitä, autonukuttajat.

No niin, nyt alkaa mennä jeesusteluksi. En minäkään jättäisi mihinkään vuoden 82 Datsuniin. Onko teillä kodissa sähkölaitteita? Kumpia meillä on enemmän lukumäärään suhteutettuna: yllättäviä huoneisto- ja asuntopaloja vai itsestään syttyviä autoja? Molempia on, mutta tarkistapa faktat ja tule sitten neuvomaan taas.

^Kuka täällä on neuvonut ja ketä ?
Totesin vain, että itse en ole autossa nukuttanut.
Esko saa toki nukuttaa jälkikasvuaan vaikka Ladassa, jos näin parhaaksi kokee.

Esko kirjoitti:

Neiti Etsivä kirjoitti: Olkoon vaikka kuinka ohitopikin, mutta itkuhälytin ei minusta koskaan voi korvata vanhempien valvontaa! Kyllä meilläkin ovat lapset nukkuneet ulkona vaunuissa ja autossa, muttei ikipäivänä niin, etteikö jompikumpi vanhemmista ole näkö ja kuulo etäisyydellä lapsesta! Sitä voi hittosoikoon vaikka jumpata pihalla vieressä jos ei muuta keksi . Ei pitäisi hankkia lapsia alkuunkaan, jos ei niitä 24/7 viitsitä valvoa. Ei mikään oma homma saa mennä sen edelle.

Lapsettomat neuvoo, arvasinko oikein?

No saattaapi tuota olla, että olen sitten vain pimahtanut ja kuvittelen olevani äiti-ihminen kahdelle leikki-ikäiselle.

Palatakseni nyt näihin JB:n sepustuksiin, niin kerron omana mielipiteenäni että suhtaudun niihin varsin nuivasti. Asioilla kun tahtoo olla aina kaksi puolta, se toinen ja sitten se toinen. Paula ei ole täällä enää kertomassa ja puolustamassa itseään, me kuulemme ainoastaan sen toisen puolen asioista, joka on ehkä vain puolet totuudesta ja mahdollisesti sekin vähän väritelty. Kyllähän JB voisi väittää vaikka mitä, Paula oli p*ska äiti, juoksi vieraissa ja hankki rahaa huoraamalla eikä Paula voi sanoa tähän enää mitään vastineeksi. Uskokoon sitten ken tahtoo. Minä en juuri panisi painoa JB:n kirjoituksille.

Wallabi kirjoitti:Palatakseni nyt näihin JB:n sepustuksiin, niin kerron omana mielipiteenäni että suhtaudun niihin varsin nuivasti. Asioilla kun tahtoo olla aina kaksi puolta, se toinen ja sitten se toinen. Paula ei ole täällä enää kertomassa ja puolustamassa itseään, me kuulemme ainoastaan sen toisen puolen asioista, joka on ehkä vain puolet totuudesta ja mahdollisesti sekin vähän väritelty.

Epäilemättä Paula on itse sairastunut myös oltuaan Jarmon kanssa niin pitkään. Nimenomaan sillä tavalla, että on jäänyt koukkuun suhteeseen, joka ei selvästikään ollut hyväksi. Hänen taustoistaan emme tiedä enempää, mutta vaikuttaisi siltä, että piti kulissia ja näennäistä kunniallisuutta tärkeänä (kokemukseni mukaan tämä on tavallista pikkupaikkakunnilla, minkä seurauksena usein ikäviä asioita painellaan villaisella niin pitkään kuin mahdollista). Sekin on tietysti sinänsä yleensä lähinnä haitallinen ominaisuus. Minäkään en kuitenkaan pistäisi paljon painoa Jarmon puheille. Mitkä Paulan virheet sitten olivatkin, tuosta tekstistä niistä ei välttämättä saa oikeaa kuvaa.

Yksi lisäesimerkki Jarmon omituisesta ajattelutavasta kirjeessä on myös se, että kommentoidessaan sitä, että oli vastannut kysymykseen vanhempiensa voinnista "siellähän ne kökkii" vaikka isänsä oli juuri kuollut, Jarmo ensimmäisenä korjaa käyttäneensä sanaa käkkii eikä kökkii. Ikään kuin se olisi ollut jotenkin kovinkin oleellista? Onko sanojen käkkii ja kökkii merkityksessä suurtakaan eroa? Ja miten sanan käkkii käyttäminen tekisi vastauksesta yhtään vähemmän tunnekylmän? Jos nyt kovin kotipsykologeiksi heittäydytään niin tuossahan juuri näkyy psykopaattisen tai äärimäisen narsistisen ihmisen ominaisuus, että hän ymmärtää sanat, muttei tajua itse asiaa, mikäli se liittyy jotenkin normaalien ihmisten tuntemuksiin jossain tilanteessa.

Tämä myös selittää sen, miksi tuollaisen ihmisen kanssa voi olla vaikea oikeasti keskustella (viitaten siihen että kirjeessä kuten myös täällä on syytetty myös paulaa keskustelukyvyttömyydestä). Tietysti sitten jää terveemmän ihmisen (joka luultavasti oli Paula) kontolle tajuta, ettei jänkkääminen kannata vaan apua on haettava muualta.

Sain vihdoin luettua kirjeen kokonaan. Tämä ilta siihen meni, normaalien arkiaskareiden keskeyttämänä, mutta tulihan luettua kuitenkin
Olen kanssasi, Sorsake, aivan samoilla linjoilla.
Uskomatonta tekstiä, ja mitä analysointia Paulan tunteista ja toimista. Itse olisin tukehtunut elämään tuollaisen miehen kanssa.
Kirjeestä jäi olo, että Jarmo yritti selvittää kaikille, myös itselleen, hänen olevan loppujen lopuksi kuitenkin syytön.
Pähkinän kuoressa: Jos Paula olisi kertonut hänelle eroaikeista, eikä puhunut siitä vain muiden kanssa, tässä ei oltaisi.
Tämä loppupään kommentti sai mieleni kihisemään (kuten oikeastaan koko kirje)

Halusin olla hyvä aviomies, hyvä isä ja hyvä töissä. Paula halusi olla hyvä vaimo, hyvä äiti ja hyvä poliitikko. En osannut olla - anteeksi.

Miten säälittävä anteeksi pyyntö, voi Jarmo ressukkaa. Ja samaan syssyyn syytetään kiertotietä Paulaa siitä että hän ei ollut hyvä äiti,hyvä vaimo ja hyvä poliitikko.

En tajunnut mitä Jarmo koitti tuolla suurelle yleisölle julkaisulla hakea takaa, paitsi nyt selitellä toisten todistaja lausuntoja ja ihmissuhdettaan. Anteeksi pyynnölle ja pahoittelulle ei palstamillimetrejä juurikaan herunut, omaan sössötykseen kylläkin kuinka MINÄ ja MEIDÄN suhde sitä ja tätä. Sitten viellä maininta oikeushaasteesta monen kohdalla.

Kai tuokin tilitys nostatti miehen fanipostin määrää 2kpl-> 200kpl:ään

Copy kirjoitti:En tajunnut mitä Jarmo koitti tuolla suurelle yleisölle julkaisulla hakea takaa, paitsi nyt selitellä toisten todistaja lausuntoja ja ihmissuhdettaan.

Minä luulen, että hän tosissaan kuvitteli saavuttavansa massojen ymmäryksen kirjeen julkaistessaan. Kirjeestä minusta huomaa, että JB pitää asiaa selvänä pässinlihana ja olettaa sen olevan sitä lukijallekin.

Teksti tuo muutenkin mieleeni perinteisen naisenhakkaajan. Ei minussa mitään vikaa ole, mutta kun se ämmä... Paula provosoi, Paula alotti, Paula Paula Paula. Tulee mieleen se tyyppi, joka kirkkain silmin, rinta rottingilla ylpeilee ettei ole koskaan lyönyt naista. Mikä onkin totta: tyyppi on lähinnä potkinut ja heitellyt.

Vastaus rosalle, joka kehottaa minua lukemaan JB:n kirjeen, jotta ymmärtäisin mistä puhutaan. Olen lukenut JB:n kirjeen heti sen ilmestyessä sekä tämän ketjun, mutta oletko sinä? Harrastamasi irrelevantit itkuhälytin-jaaritukset eivät ainakaan vie ketjua eteenpäin.

joey kirjoitti:Minä luulen, että hän tosissaan kuvitteli saavuttavansa massojen ymmäryksen kirjeen julkaistessaan. Kirjeestä minusta huomaa, että JB pitää asiaa selvänä pässinlihana ja olettaa sen olevan sitä lukijallekin.

Sain viimein kirjeen luettua loppuun, tosin ihan kaikkea pikkuasioista jankkausta en jaksanut kovin tarkkaan lukea. Samanlainen mielikuva kuin joeylla kirjeen tarkoituksesta jäi. Vaikka kirjeen alussa Jarmo Björkqvist väittääkin, että tarkoitus on tiedostaa asioista ja oppia niistä, niin ei se paljoa kirjeessä näy. Jokaikinen muiden esittämä näkemys Jarmosta nuijitaan ja teilataan ja selitellään toiseksi ja välillä yltyy jopa yksipuoliseksi inttämiseksi (Miksi pelkäsitte ja mitä? Mistä olisin hermostunut? Sanokaa yksikin tilanne tai asia mistä ja milloin olisin hermostunut? No?) Ihan kuin Jarmo luulisi, että koko kuulustelujen tarkoitus olisi ollut selvittää, kuka oli ollut oikeassa ja kuka väärässä perheriidoissa, eikä hän ole saanut tilaisuutta puolustautua niissä.

Tuo kirjeen alku ärsytti minua kauheasti, ja jo siitä oli nähtävissä mitä tuleman pitää. Inhoan "asioista pitää keskustella" -argumenttia, koska sitä yleensä käyttävät ne, jotka itse tuhoavat kaiken keskustelun huutamalla ja jankkaamalla ja floodaamalla pelkkää omaa yksisilmäistä näkökulmaansa olettaen, että vastalauseet vastustavat sitä, että asioista keskustellaan. Myös pyyntö jutun objektiivisesta tarkastelusta vitutti, koska muistin jo edelliseltä lukukerralta että Jarmo on itse kaikkea muuta kuin objektiivinen unohtaessaan ja sivuuttaessaan itse pääasian lähes tyystin.

Tuo käkkii/kökkii -kohta sai minut nauramaan ääneen Sorsakkeen referoimana, mutta itse kirjeessä siitä on luettavissa kova ärtymys ja viha. Samalla tavalla kuin keskustelupalstoilla takerrutaan väärinkirjoittamisiin ja erehdyksiin epäolennaisissa asioissa silloin kun tarkoituksena on enää olla ilkeä ja väittely on jo hävitty.

Ja anteeksipyynnöt ovat minusta ihan shittiä. Tuo yritin olla hyvä - en osannut. Anteeksi. on ihan tyypillistä marttyyripuhetta, jossa anteeksipyyntö on vain syöttinä toiselle jotta tämä sanoisi että ei se mitään, erehtyminen on inhimillistä. Jarmo tosiaan tuntuu pitävän tekoaan täysin inhimillisenä erehdyksenä. Samoin ne ainoat kerrat, kun Jarmo myöntää tehneensä jossain väärin, hän heti vesittää kaiken väittämällä perään että muutkin tekevät samoin. Ja ottaa sillä taas marttyyriasenteen: aivan kuin häneltä olisi vaadittu enemmän kuin muilta, eikä hänelle suoda inhimillisyyttä. Kuvottavaa!

Loppu oli minusta pelottava. Tunteilla ei kannata leikkiä. Ei kannata alkaa kikkailemaan. Ai, koska voi käydä huonosti, jos alkaa kikkailemaan?

Suomalaiset eivät keskustele riittävästi "asioista" vaan kuvittelevat ja antavat toisen ymmärtää että kaikki on hyvin. Toisen tunteilla ei ole suotavaa leikkiä, koska se satuttaa. Se miten näihin reagoidaan on toinen juttu. Jotkut masentuvat, toiset eivät. Eräät sitten tekevät sen mitä suurinosa ei edes voisi kuvitella..