Kuva: IS, KRP
IS sai 15 vuotta sitten nähdä salatut arkistot Bodom-surmaajaksi epäillystä Hans Assmanista.
Julkaistu: 8:40
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Ilta-Sanomien printtilehdessä 1.10.2005. Artikkelin julkaisuhetkellä Espoon käräjäoikeus käsitteli tapausta, syytteessä oli henkiinjäänyt Nils Gustafsson. Käräjäoikeus hylkäsi päätöksessään kaikki Gustafssoniin kohdistuneet syytteet lokakuussa 2005.
Erikoistoimittaja Mika Mölsä oli ennen tuomiota ensimmäisenä ulkopuolisena saanut luettavakseen keskusrikospoliisin kansion Hans Assmanista, jota on eri yhteyksissä arvuuteltu Bodominjärven murhaajaksi. Tänä kesänä tulee kuluneeksi 60 vuotta kolmoismurhasta, joka tapahtui Bodominjärvellä Espoossa 5. kesäkuuta 1960.
Poliisin aineiston perusteella Mölsä vakuuttui Assmanin alibin pitävyydestä. Hän kirjoitti artikkelinsa oheen kommentin otsikolla ”Antakaa Assmanin jo maata haudassaan!”.
Ilta-Sanomat 1.10.2005.
Bodominjärven murhia tutkinut poliisi on avannut 45 vuotta salaisena pidetyn ns. Assman-kansion. Julkisiksi tulleiden asiakirjojen mukaan Hans Assmanilla oli kolmen henkilön antama varma alibi surmayölle. Alibia yritettiin horjuttaa eri tavoin, mutta se osoittautui täydelliseksi.
Espoon käräjäoikeus antaa ensi viikon perjantaina päätöksensä Bodomin 45 vuoden takaisista kolmoismurhista, joista syytetään Nils Gustafssonia.
Assmanin osuuden selvittämistä surmiin on toistuvasti vaatinut mm. emeritusprofessori Jorma Palo. Hän kohtasi nuorena lääkärinä 1960 sairaalaan tuodun, oudosti käyttäytyneen miehen.
Ilta-Sanomat tutustui ensimmäisenä ulkopuolisena keskusrikospoliisin Assman-asiakirjoihin, joita on noin 70 liuskaa. Moni Palon kummallisena pitämä asia sairaalaan hakeutuneessa miehessä saakin poliisin tutkimuksissa luonnollisen selityksen.
Hans Assmanin henkilökortti keskusrikospoliisin arkistosta.
Kuva: KRP
Asiakirjat vahvistavat poliisin aiemmin antamat tiedot, että Hans Assman, tuolloin 36, yöpyi surmayön naisystävänsä asunnossa. Nainen asui alivuokralaisena sisarensa ja tämän miehen asunnossa Inarintiellä Helsingissä.
Naapuritalossa maalausurakkaa tehnyt Assman oli tullut helluntaiaattona noin kello 18 ja valitellut vatsapoltteitaan. Hän nukkui 33-vuotiaan naisystävänsä kanssa samassa vuoteessa, kuten usein aiemminkin.
Ovi toisen pariskunnan huoneeseen oli koko yön auki eikä Assman paikalla olleiden mukaan voinut poistua huomaamatta. Sisarenmies heräsi aamuvirkkuna jo kello 6 ensimmäisenä helluntaipäivänä ja Assman herätettiin kahville kello 9.
Surmat oli tuolloin jo tehty Bodomilla ja ensimmäiset ohikulkijat olivat nähneet kaadetun teltan.
Ns. ritsilappu, jonka poliisi laati heti saatuaan Kirurgista soiton.
Kuva: KRP
Naisystävän sisar erehtyi kuulustelunsa alussa yöstä. Hän kertoi aluksi Assmanin yöpyneen ensimmäisen ja toisen helluntaipäivän välisen yön eli murhien jälkeen. Aamulla hän oli lähtenyt miehensä kanssa kyläilemään.
Sisaren mukaan hän sai tiedon murhista kyläreissun jälkeisenä iltana, kun poliisin ratsaamassa linja-autossa ollut sukulaistyttö oli välittänyt tiedon.
Kun poliisi huomautti, että murhat oli tehty vuorokautta aiemmin, nainen muisti, että kyläreissu tehtiinkin ensimmäisenä helluntaipäivänä, sillä seuraavan päivän hän oli ollut töissä maitokaupassa.
Poliisi halusi täyden varmuuden sisaren muistin paranemisesta ja hankki Elannosta palkkakuitin. Se vahvisti pyhätyön.
Arkistomerkinnän mukaan poliisi tarkisti vielä niinkin myöhään kuin 1978, ettei Bodomilla olleesta limsapullosta löytynyt vieras sormenjälki kuulu Assmanille.
Pian Helsingin olympialaisten (1952) jälkeen avioitunut Assman oli seurustellut rakastajattarensa kanssa tiiviisti jo viitisen vuotta.
Vaimo Vieno Assman oli helluntainakin melko varma, että mies yöpyi työpuheistaan huolimatta ”sen punapään luona”.
Tässä Inarintien talossa rakastavaiset viettivät helluntaiyön.
Kuva: IS / Keijo Leväaho
Vaimo tiesi naisen asuvan miehensä työpaikan vieressä. Vaimo soitteli asuntoon, kyttäili kadulla ja järjesti naisystävän mukaan ”rumia kohtauksia”.
Assmanien avioliitto oli riitaisa ja pariskunta erosikin pari vuotta myöhemmin. Sitä ennen Assman ennätti saada tuomion vaimonsa pahoinpitelystä.
Hans Assman muutti lopulta Ruotsiin, jossa kuoli 1990-luvun lopulla.
”Bordoo-viiniä” työmaalla
Poliisi käänsi lähes jokaisen kiven Hans Assmanin alibin tarkistamiseksi sen jälkeen, kun Uusi Suomi oli lokakuussa 1963 julkaissut laajan kirjoituksen. Siinä esitettiin jälleen kerran epäily Assmanin osuudesta surmiin.
Rikostutkijat olivat jo 1960 vakuuttuneet naisystävän antamasta alibista. Uusien todistajien kuuleminen vahvisti tiedot, että Assman teki pitkät helluntaipyhät maalausurakkaa.
Assman asui vaimoineen Espoossa erään maalarimestarin talon yläkerrassa. Hartsiteollisuus Oy:ssä (HTH) Vallilassa työnjohtajana työskennellyt Assman järjesti vuokraisännälleen urakan HTH:n naapurifirmasta Elimäenkadulla.
Hän lupautui itsekin töihin, sillä urakan piti olla valmis ensimmäisenä arkipäivänä helluntain jälkeen.
Assman maalasi molemmat pyhäpäivät. Niiden välissä hän yöpyi kertomansa mukaan naisystävänsä asunnossa, vaikka tämä ja sisar miehineen eivät toista yötä enää kolme vuotta myöhemmin muistaneetkaan. Assman sen sijaan muisti, että sisar lähti aamulla töihin maitokauppaan.
Työmaalla kävi viikonlopun aikana useita henkilöitä, jotka näkivät saksalaismiehen töissä.
Toisena helluntaipäivänä Elimäenkadun talonmies tuli käymään työmaalla. Assman valitti janoaan, jolloin vieras lupasi tarjota viiniä. Erään todistajan mukaan ”aina kun Assman puhui viinistä, puhui hän Bordoo-viinistä” (Bordeaux).
Talonmies muisteli, että hänen asunnossaan juotiin pullo Vinettoa. Töihin palannut Assman sai mukaansa vielä pullon valkoviiniä.
Kuukausia, mahdollisesti jo vuosia vatsavaivoista kärsinyt Assman alkoi illan mittaan saada yhä pahempia oireita. Hän soitteli useaan otteeseen vaimolleen, että tämä hakisi pois.
Vaimo tuli lopulta kello 22 jälkeen. Hän löysi miehensä tajuttomana. Vaimo uskoi miehensä olevan aidosti sairas.
Lähipiiri, niin vaimo, vuokraisäntä kuin naisystävä sukulaisineenkin tiesivät Assmanin aiemmista vatsavaivoista. Joku muisti sen sappivaivaksi, toinen maksasairaudeksi. Miestä käytettiin lääkärissä jo kauan ennen murhia ja niiden jälkeenkin.
Kuitti, jonka mukaan Assman tuotiin Kirurgiseen sairaalaan Helsingin palolaitoksen ambulanssilla.
Kuva: KRP
Väite ja selitys
Jorma Palo kertoo kirjoissaan (Bodomin arvoitus ja Matti Paloaron kanssa kirjoitettu Luottamus tai kuolema), että sairaalaan tuotu Hans Assman näytteli tajutonta ja käyttäytyi useita viikkoja hyvin oudosti. Oheen on koottu ne kummallisuudet, joihin löytyy KRP:n arkistoista varma tai uskottava selitys:
Kukaan ei tiedä, miten Assman tuli sairaalaan. – Kuitin mukaan palolaitoksen ambulanssi toi. Vaimo kertoo olleensa saattajana.
Tajuton vai teeskentelyä? – Vaimon mukaan oli tajuton, kun löytyi työmaalta. Lääkärin mukaan teeskenteli, reagoi silmäluomen nostamiseen ja neulaan. Kipukohtauksen uuvuttama A. halusi olla rauhassa?
Sairaus oli teeskentelyä. – Oli käynyt lääkärissä pitkään. Diagnoosin teko oli vaikeaa tai saattoi olla luulotautinen.
Halusi pestä tinnerillä kätensä. – Niissä ei ollut verta vaan maalia, A. oli ollut maalaustöissä.
A. juhannusyön parvekkeella ja pihalla valot päällä auto ZD-779, jossa istui mies. – Espoolainen kuljettaja odotti vaimoaan, jonka syöpäsairas äiti teki kuolemaa sairaalassa
Puhui erittäin hyvää suomea. – Naisystävän mukaan kielitaito oli hyvin heikko, mutta tuli toimeen. Puhuivat välillä keskenään saksaa.
A. keskusteli vieraana käyneen naisen kanssa vain kun muut eivät kuulleet. – Nainen oli rakastajatar...
Assmanin naisystävä antoi alibin ensimmäisessä puhuttelussaan 30. kesäkuuta.
Kuva: KRP
Mika Mölsän kommentti: Antakaa Assmanin jo maata haudassaan!
Itseään huonosti ilmaisevasta ulkomaalaisesta on vilkkaalla mielikuvituksella helppo leipoa väkivaltainen ja huumeriippuvainen neuvostovakooja. Siihen riittää tieto, että mies on päässyt Siperiasta sotavankeudesta 1949.
Jorma Palo on päässyt esittelemään fiksaatiotaan vuosikausia, viimeksi A-Studiossa joitakin viikkoja sitten, kun Bodomista jo käytiin murhaoikeudenkäyntiä. Tuntui siltä, että toimittaja oli unohtanut kutsua vain selvännäkijän vielä täydentämään ”tietoja”.
Assmanista valmistellaan tiettävästi vielä uutta, jo kolmatta kirjaa. Jos oikein arvaan, sen sisältö on, että KGB järjesti 1960-luvulla Krp:n arkistoon tekaistut asiakirjat ja kuulustelukertomukset, joilla hän pääsi pälkähästä. Salaliitto olisi silloin täydellinen!
Mika Mölsä lukemassa keskusrikospoliisin Assman-kansiota. Mölsä kuoli vuonna 2011.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006516554.html