Olet ymmärtänyt kirjoitukseni täysin väärinjmit kirjoitti:Sessan,
Varsin sydäntäsärkevä juttu Annelista. Tavalliselle suomalaiselle miehelle tässä maassa ei usein löydy juuri muuta kuin vähättelyä ja halveksuntaa, mutta kun tekee murhan niin ihminen jotenkin jalostuu ja sitten riittää näitä paapojia. Sten Cristenssenkin laittoi kaksi poliisia polvilleen eteensä ja teloitti. Voi sitä fanipostin määrää. Yksi onnellinen suomalainen nainen muuttikin sitten Tanskaan ja meni Stenin kanssa naimisiin. Ovatko tunteesi ihmisen puolella sitä enemmän mitä suuremman rikoksen hän tekee? Kuinka lämpimän kirjoituksen voisi kirjoittaa Adolf Hitleristä? Mitä sellainen teksti kertoisi kirjoittajasta? Että hän on hyvä ja empaattinen ihminen vai?
. Tekoa en hyväksy enkä voi ymmärtää millään tavalla, en myöskään muita rikollisia tekoja. En voi käsittää että lapsiaan rakastava äiti ottaa hengiltä heidän isänsä koska se riskeeraa lasten tulevaisuuden , eikä teolle ole myöskään mitään moraalista oikeutusta, ei edes pitkään jatkunut perheväkivalta (josta tässä ei edes ole kysymys). Aina on vaihtoehto- voi lähteä ja erota jos parisuhteen tila on niin huono, ettei ahdistuksen kanssa kykene elämään. AA:lla oli myös tilaisuus hakea Jukalle apua ajoissa ja on käsittämätöntä ettei hän siinä vaiheessa tullut järkiinsä. Siksi tämä teko on niin käsittämätön. Toivoisin, että AA murtuisi oikeudenkäynnissä ja kertoisi taustat ja todelliset tapahtumat ja mitä hänen päänsä sisällä on oikein liikkunut, ilman tuota keissi jää varmaan arvoitukseksi. Tosin mielentilatutkimushan satavarmasti tulee, joten siinä nyt voi sitten jotain selvitä.Normaalille äidille (ja pitäisi olla isällekin) lasten hyvinvointi on asia numero yksi. Yritin vain sanoa että AA:n teko on pahin rangaistus hänelle itselleen. Täytyy olla täysin murskaavaa tajuta mitä tuli tehtyä ja että lapset on menetetty loppuiäksi- ja tätä menetystä kohtaan voin tuntea sääliä tai jotakin empatian tapaista, koska minulla itselläni on lapsia ja voin vain kuvitella sen asian kauheuden.
On surkeaa että Suomessa on paljon tapauksia joissa lapsi riitaisissa erotilanteissa määrätään äidilleen vaikka isä olisi itse asiassa parempi huoltaja mutta sitä en nyt lähtisi tähän keissiin sotkemaan.
Asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Läpeensä paha ihminen olisi tuskin pystynyt kuitenkaan vuosia kestävään parisuhteeseen ja saamaan siinä neljää lasta. Joki meni pieleen, mikä? On helpompaa ja turvallisuuden tunnetta luovaa yrittää selitellä tekoa joillakin diagnooseilla ko. ihmisestä, emmehän me halua ajatella että keskuudessamme olisi pilvin pimein läpeensä pahoja kotiäiti-AnneliAuereita jotka sopivan hetken tullen nuijivat miehensä kuoliaaksi. Pelottava ajatus. Jos nyt kuitenkin diagnosoimaan rupean niin veikkaan vakavaa, pitkittynyttä hoitamatonta masennusta.
Taisi tulla vähän tajunnan virtaa mutta toivottavasti joku ymmärsi tällä kertaa.
)
