MURHA.INFO

Öppnas Här kirjoitti:Kannattaa lukea tarkasti AAn tunnustukset. Siinä se on.

Pieni liekki kirjoitti:En ole tullut asiaa aiemmin ajatelleeksi, mutta sisotalo on oikeassa siinä, että Anneli Auerin kirjalla kannattaisi lähteä tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaaksi. Kirjahan on selkeästi yleistajuinen tietokirja, jonka voidaan katsoa merkittävästi edistävän lukijoiden kiinnostusta kerronnaltaan taidokkaaseen tietokirjallisuuteen.

Jos kustantaja ei ilmoita kirjaa ehdokkaaksi, niin varmaan meidän murhainfolaisten olisi syytä se tehdä. Otan osaa ilomielin osallistumismaksun maksamiseen, jos kisaan lähtö on siitä kiinni. Uskoisin kirjan pärjäävän kisassa hyvin, jos valintalautakunta koostuu ennakkoluulottomista jäsenistä.

sisotalo kirjoitti:Ilmoittaminen Tieto-Finlandiaa on tehtävä viimeistään 17/10 siis kaksi viikkoa on aikaa. Olen valmis satsaamaan 50€ ja jos PL maksaa saman verran, ovat rahat jo koossa. Toivoisimme kuitenkin, että mahdollisimman moni tulisi mukaan asiaan, mieluummin konkreettisella summalla niin meidän osuutemme pienenisi. Ei rahan takia, vaan että laaja verkosto tukee Annelia. Sitten saa Jury ja viime kädessä Jörn Donner pohtia.

Kerroin asiasta kustantajalle, jolta pääsi pitkä ja hyväntahtoinen nauru. Hän huomautti, että kustantamot näitä ehdotuksia tekevät. Minusta tässä on kysymys periaatteesta ei kaupallisuudesta, jolla saralla on Into Kustannus lyönyt kaikki ennätykset. Tuloksena on kuitenkin, että Annelin kirja jo nyt täyttää kaikki kilpaan vaadittavat ominaisuudet. ei rinnalle varmaankaan nouse mitään kirjaa, jolla olisi yhtä suuri julkisuus tukenaan.

Ehdotin Rock-Radiossa, että kun Anneli vapautuu hänet pyydettäisiin Tanssi Tähtien Kanssa kilpailuun, ilmoittauduin itse kavaljeeriksi. Se ei nyt ole ajankohtaista, josko koko kilpaa enää. on. Kirjan saama julkisuus on monin verroin lyönyt tanssikilvan antaman tuen Annelin pyrkimyksille vapautua lsh-tuomiosta.

IL-TV: Anneli Auer Iltalehden erikoishaastattelussa: Pelko on yhä läsnä elämässä
Lauantai 24.9.2016 klo 16.35
Anneli Auer ei halua liikkua pimeällä eikä hän pidä siitä, että ihmiset tunnistavat hänet. Hän ei silti vetäydy hiljaisuuteen, vaan jatkaa oikeustaistelua.

Anneli Auerilta ilmestyi viikko sitten perjantaina kirja Murhalesken muistelmat (Into Kustannus), jossa hän kertoo oman näkemyksensä miehensä Jukka S. Lahden murhasta joulukuun 1. päivä 2006 ja siitä seuranneesta tutkinnasta.

Auer oli vuosien ajan epäiltynä ja syytettynä miehensä murhasta, mutta helmikuussa 2015 Vaasan hovioikeus vapautti hänet murhasyytteistä.

- Ryhdyin kirjoittamaan kirjaa vankilassa. Minulla oli monta syytä siihen. Yksi oli minusta syntynyt julkisuuskuva. Minun oli pakko tulla julkisuuteen korjaamaan sitä, hän kertoo Iltalehden haastattelussa.

- Toiseksi halusin saada itsellenikin tämän asian kasaan. Halusin myös, että jos minulle tapahtuu jotain, niin lapseni voivat lukea mitä on tapahtunut, Auer perustelee.

Auer kertoo Iltalehden haastattelussa julkisuudesta, peloistaan, haaveistaan, ja siitä miten kulunut 10 vuotta on vaikuttanut hänen elämäänsä.

Lue koko haastattelu Iltalehden Plus-palvelusta.

TIIA PALMÉN
[email protected]

KORKEIMMAN OIKEUDEN DILEMMA
KALEVI SUOMELA 25.9.2016 14.23
YLEINEN
Anneli Auerin aviomiehen murhan ja sen jälkeen tapahtuneeksi väitettyjen Anneli Auerin ja hänen miesystävänsä Jens Kukan tekemien seksuaalirikosten tutkinnasta ja oikeudenkäynnistä on muodostunut Suomen oikeushistorian kaikkien aikojen omituisin ja viranomaisten – siis poliisin, syyttäjälaitoksen ja tuomioistuinten – kannalta mitä hävettävin näytelmä.

Aineellista näyttöä Anneli Auerin syyllisyydestä miehensä murhaan ei ole esitetty. Tutkinnan on siis pitänyt nojata indisioihin eli ns. aihetodisteisiin. Se on maaperä, jossa jo arkijärki kehottaa etenemään varovaisesti. Vanha anglosaksinen viisaus sanoo, että sellaisissa tapauksissa epäilty voidaan todeta syylliseksi vain jos syyllisyys on beyond reasonable doubt eli syyllisyys näyttää niin selvältä, ettei järkevä ihminen voi asettaa sitä epäilyksen alaiseksi.

Auerin langettavat tuomiot olivat äänestyspäätöksiä, eli aina joku tuomareista epäili syyllisyyttä. Kun Suomessakin sanotaan, että syytetty on syytön kunnes hänet on todettu syylliseksi, niin olisi kohtuullista edellyttää, että se tapahtuu beyond reasonable doubt. Jos joku tuomareista ei usko syyllisyyteen, silloin järkevä ja asiantunteva tuomari on asettanut syyllisyyden kyseenalaiseksi. Ehkä tässä on suomalaisessa oikeusjärjestyksessä kohta, jota tulisi pohtia nykyistä tarkemmin. Murha on rikos, mutta niin on oikeusmurhakin. Arkijärki sanoo, että periaate beyond reasonable doubt edellyttäisi ainakin tuomareiden yksimielisyyttä, vaikka toki paljon muutakin: mm. mahdollisimman laajaa asiakirjajulkisuutta ja puolustuksen aitoa mahdollisuutta käyttää parasta mahdollista asiantuntijatodistelua.

Mitä tutkinnassa esiin tulleita seikkoja syyttäjän on tuotava esiin? Dokumenttaristi Pekka Lehdon haastattelussa syyttäjä Jarmo Valkama esitti käsityksen, että syyttäjän tehtävä olisi vain tuoda asia oikeuteen. Suomalainen oikeudenkäynti ei kuitenkaan ole syyttäjän ja puolustuksen kaksintaistelu – eikä se saa muuttua sellaiseksi. Jos oikeuden istunnoissa etsitään totuutta, eli oikeaa tietoa siitä, mitä todella tapahtui, esiin pitää tuoda sekä syyllisyyttä että syyttömyyttä tukevat seikat. Tämä on velvoite, jonka tulee koskea kaikkia oikeudenkäyntiin osallistuvia, tietysti ennen kaikkea syyttäjää.

Syyttäjällä on Suomessa takanaan valtion pohjaton kassa. Puolustuksella ei tällaista mahdollisuutta ole. Tämä sotii sitä oikeudenkäyntiperiaatetta vastaan, mistä britit käyttävät nimeä equality of arms. Se edellyttäisi ainakin puolustuksen tasa-arvoista mahdollisuutta kutsua asiantuntijatodistajia tuomioistuimen kustannuksella.

Yksi aiheellista huolestumista aiheuttanut piirre Auerin tapauksessa on ollut tutkinnan ja oikeudenkäyntien kohtuuton pitkittyminen. Se on johtunut pääasiassa poliisin ja syyttäjälaitoksen peräänantamattomuudesta. Vaikka näyttö on ollut riittämätöntä, ne ovat halunneet uudelleen ja uudelleen jatkaa oikeudenkäyntiä. Tämän menettelyn seurauksena tapaus on ollut monta vuotta sensaatioilla herkuttelevan lehdistön lööpeissä ja etusivuilla. Ei ole väärin sanoa, että suurta osaa Suomen kansaa onpitkään kiihotettu lynkkaushysteriaan.

Aiheesta tehtiin vuosi sitten akateeminen tutkimus, jonka nimenä oli ”Syylliseksi kirjoitettu”. Prosessin lehdistöjulkisuus ei siis ole suinkaan edistänyt beyond reasonable doubt oikeusperiaatteen tunnetuksi tuloa ja hyväksyntää. Ajattelevien ihmisten keskuudessa se herättää maamme koko oikeusjärjestykseen kohdistuvaa vakavaa huolta. Oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta on välttämätöntä, että keskeiset ja tärkeät oikeusperiaatteet tunnettaan, ja voidaan luottaa siihen, että viranomaiset niitä noudattavat. Tämä vaatimus ei koske vain oikeusviranomaisia, vaan kaikkia muitakin viranomaisia, erityisesti sosiaaliviranomaisia, jotka käyttävät aika ajoin erittäin suurta valtaa suhteessa yksittäisiin ihmisiin.

Anneli Aueri vapautettiin murhasyytteestä Vaasan hovioikeuden päätöksellä helmikuussa 2015. Hän on sen jälkeen saanut myös valtionkonttorin päätöksellä menetyksiinsä nähden vaatimattoman rahallisen korvauksen väärien tuomioiden seurauksista. Häntä ja hänen entistä miesystäväänsä ei kuitenkaan ole vapautettu seksuaalirikossyytteistä. Hän on istunut kokonaan niistä langetetun tuomion, mutta on jättänyt yhdessä silloisen miesystävänsä kanssa korkeimmalle oikeudelle tuomion purkua koskevan hakemuksen.

Tuomion purussa olisi kysymys sen korkeimman oikeuden oman päätöksen purkamisesta, jolla se jätti ottamatta tutkittavakseen Turun hovioikeuden langettavasta päätöksestä tehdyn valituksen. Turun HO:n päätös vakavasta seksuaalirikoksesta jäi siis voimaan. Päätös perustui lasten kertomuksiin, joihin vanhin lapsista ei kuitenkaan ollut yhtynyt. Maamme parhaat lasten kertomusten luotettavuutta tieteellisesti tutkineet asiantuntijat olivat myös todistaneet, että nuorempien lasten kertomukset olivat epäluotettavia. Oliko siis syyllisyyden toteaminen tapahtunut beyond reasonable doubt? Eipä suinkaan.

Tapauksen perinpohjainen selvittäminen olisi paitsi yleisen oikeusvarmuuden kannalta, myös erityisesti oikeuspsykologian (forensic psychology) kannalta välttämätöntä. Selvityksellä olisi potentiaalisesti kauaskantoisesti hyödyllisiä seurauksia ei vain lasten, vaan aikuistenkin, kuulemisissa ja kuulusteluissa käytettävien menetelmien oppimisessa, joiden perusteella poliisi voisi nykyistä paremmin arvioida saamiensa tietojen ja tapauskuvausten luotettavuutta.

Yleisen oikeusvarmuuden kannalta olisi äärimmäisen tärkeää vakuuttua siitä, että poliisi ja syyttäjä ovat avanneet seksuaalirikossyytteen bona fide, eivätkä ole tehtailleet sitä antaakseen lisäpontta Anneli Auerin syyllisyydestä murhaan. Tämä on hirvittävä epäily, mutta se voidaan häivyttää vain avaamalla koko prosessi mahdollisimman avoimelle ja asiantuntevalle tutkinnalle.

Tässä suhteessa pallo on nyt korkeimmalla oikeudella. Miten se tulkitsee oman arvovaltansa vaatimukset? Asettuuko se itsepäisesti kerran tekemänsä päätöksen taakse, vai nöyrtyykö se avaamaan asian uuteen tutkintaan? Se, että KKO ei antanut valituslupaa Vaasan HO:n päätöksestä, merkitsi Auerin toteamista syyttömäksi murhaan. Samoin se menetteli Turun HO:n päätöksen suhteen, mutta nyt se merkitsikin syyllisyystuomioon yhtymistä. Nähtiinkö KKO:ssa kokonaisuus? On syytä toivoa, että tapaus Auer saatetaan päätökseen siten, että se on kunniaksi Suomen oikeusjärjestelmälle, eikä jätä sijaa epäilyille vilpistä, korruptiosta tai silkasta itsepäisestä tyhmyydestä.

WalkingDisaster kirjoitti: *Räkänaurua* Lepattava liekki on viimeaikoina hakkunut Sisotaloa todella törkeästi. Mutta kun hän ehdottaa Finladiapalkinoa, niin PL on heti jeesaamassa vihamiestään.

sisotalo kirjoitti:

WalkingDisaster kirjoitti: *Räkänaurua* Lepattava liekki on viimeaikoina hakkunut Sisotaloa todella törkeästi. Mutta kun hän ehdottaa Finladiapalkinoa, niin PL on heti jeesaamassa vihamiestään.

Pidättele vaan nauruasi. PL ei suinkaan tue aloitettani Finlandiapalkinnosta Annelille. Siitä hän ilmoitta vain minulle YVssä. Hän sanoo kääntyvänsä kustantajan puoleen ja pilaa näin koko asian. Jos kustantaja todella olisi niin hölmö, että ilmoittaisi Annelin kirjan kílpaan, pääsisi siitä todellinen Räkänauru. Olen jo sopinut kustantajan kanssa, että jättävät asian meille Murha.infossa.

Kansan Uutisissa on syntynyt pieni keskustelu niiden kesken, jotka ainakin pitävät Annelin syyttömyyttä mahdollisena. Siitä on Anu Suomela jo lähettänyt useammankin haukkumakirjeen.

Olemme siis alkupisteessä olen valmis maksamaan ilmoittamisen kustannuksista puolet 50€, mutta en tee sitä yksin. PL tietenkin kehittäsi siitä taas jonkun sisotalon haukkumisen

sisotalo kirjoitti: Pidättele vaan nauruasi. PL ei suinkaan tue aloitettani Finlandiapalkinnosta Annelille. Siitä hän ilmoitta vain minulle YVssä. Hän sanoo kääntyvänsä kustantajan puoleen ja pilaa näin koko asian. Jos kustantaja todella olisi niin hölmö, että ilmoittaisi Annelin kirjan kílpaan, pääsisi siitä todellinen Räkänauru. Olen jo sopinut kustantajan kanssa, että jättävät asian meille Murha.infossa.

Kansan Uutisissa on syntynyt pieni keskustelu niiden kesken, jotka ainakin pitävät Annelin syyttömyyttä mahdollisena. Siitä on Anu Suomela jo lähettänyt useammankin haukkumakirjeen.

Olemme siis alkupisteessä olen valmis maksamaan ilmoittamisen kustannuksista puolet 50€, mutta en tee sitä yksin. PL tietenkin kehittäsi siitä taas jonkun sisotalon haukkumisen

WalkingDisaster kirjoitti:
Tulkitsen tämän niin, että kaikesta vouhotuksesta huolimatta, PL itse ei ole valmis maksamaan latiakaan Auerin puolesta.

Suomen Kirjasäätiö kirjoitti:
Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon jako-ohjeet

1.
Tieto-Finlandia-palkinto voidaan myöntää ansiokkaalle suomalaiselle yleistajuiselle tietokirjalle, jonka voidaan katsoa merkittävästi edistävän lukijoiden kiinnostusta kerronnaltaan taidokkaaseen tietokirjallisuuteen.

2.
Suomen Kirjasäätiön hallitus päättää erikseen kulloinkin jaettavan palkinnon suuruudesta ja jakoajankohdasta sekä myöntää tarkoitukseen tarvittavat varat.

3.
Suomen Kirjasäätiön hallitus asettaa kutakin palkinnonjakoa varten erikseen kolmejäsenisen valintalautakunnan, joka nimeää vähintään kolme ja enintään kuusi ehdokasta palkinnonsaajaksi, sekä henkilön, joka valitsee nimetyistä ehdokkaista lopullisen palkinnonsaajan.

Edellä mainitut henkilöt on nimettävä ja julkistettava vähintään kolme kuukautta ennen palkinnon jakotilaisuutta. Lautakunnan sihteerinä toimii säätiön asiamies, jolla ei ole lautakunnan kokouksissa äänivaltaa.

4.
Kustantajan, joka haluaa asettaa julkaisemansa tietokirjan ehdolle Tieto-Finlandia-palkinnon saajaksi, on toimitettava teos kullekin lautakunnan jäsenelle säätiön ilmoittamaan määräpäivään mennessä. Lähettäjän on lisäksi toimitettava yksi kappale kirjaa säätiön toimistoon sekä maksettava säätiön tilille osallistumismaksu, jonka suuruuden säätiön hallitus päättää vuosittain.

Jos lautakunta nimeää teoksen palkintoehdokkaaksi, teoksen ehdolle asettanut suorittaa säätiölle ehdokasmaksun, jonka suuruuden säätiön hallitus päättää vuosittain.

5.
Palkintoehdokkaita nimettäessä lautakunta ottaa huomioon edellisen vuoden lautakunnan ehdollepanopäätöksen jälkeen ilmestyneet uudet tietokirjat.

6.
Lautakunnan tulee pyrkiä päätöksessään yksimielisyyteen. Mikäli yksimielisyyttä ei saavuteta, on suoritettava äänestys, jos yksikin lautakunnan jäsen sitä vaatii. Lautakunnan on perusteltava päätöksensä.

Lautakunnan kokouksissa käytyjä keskusteluja tai äänestyksiä ei julkisteta. Palkintoehdokkaat, palkinnon saaja sekä päätösten perustelut julkistetaan Suomen Kirjasäätiön järjestämissä tilaisuuksissa.

SUOMEN KIRJASÄÄTIÖ

Hallitus