Bannereilla on kyllä hyvin vaikea mitään tienata, elleivät sivut ole oikeasti suositut. Alexan mukaan Annelin sivuilla ei ole liikennöintiä juurikaan, ja sivut näyttävät muutenkin aika kotikutoisilta. Hyvin vaikea kuvitella että 40 000 tulot olisi tuosta "bisneksestä" saatu.
Alexa ei tiedä mitään. Työpaikkani sivuille ilmoittaa kävijöiksi 3,6 miljoonaa, kun ei siellä ole kautta aikojenkaan käynyt yli miljoonaa kävijää. Perhekerho.net laskuri (sivun alalaidassa), jota olen seurannut pitkältä ajalta ja siksi pidän luotettavana osoittaa tänään yli 19 MILJOONAA kävijää. Kyseessä on ihan oikeasti suosittu sivusto. Kaupallinen sivusto, jonka mainostulot ovat suuret. Taitaa olla peräti ainutlaatuinen Suomessa, koska tuotti hyvin.
Perhekerho ei ole Auerin perheestä kertova kotisivu, vaan tehty houkuttelemaan tietyn tyyppistä kävijäkuntaa tietyn tyyppisin jutuin, joiden toimittamisessa on hyödynnetty omaa kuva- ja tekstimateriaalia. Tällaisen materiaalin teettäminen ulkopuolisella olisi tullut valtavan kalliiksi, mikä olisi syönyt tuotot. Sivustolle houkutellaan kävijöitä tarjoamalla mielenkiintoisia juttuja, vinkkejä, keskustelupalstoja, pelejä (itse tehtyjä!), kirja- ja matka-arvosteluja jne. Ei sivusto ole Auerin perheen esittely, vaan kokoelma mielenkiintoisia juttuja, joiden tarkoituksena on saada ihmiset viihtymään sivuilla ja klikkailemaan mainoksia, joiden kautta sivusto tuottaa. Mainoksia on kahdenlaisia, klikkauksiin sidottuja, ja vuodeksi tai lyhyemmäksi ajaksi ostettavia. Tekstimainoksia ja bannereita. Perhekerho ja Mammadieetti ovat Auerin omistuksessa.
Kotiaidit.net ei ole Auerin sivusto. Kävijöitä laskurin mukaan 3,7 miljoonaa. Tuota sivustoa ei ole päivitetty vuosikausiin. Anneli oli yksi juttujen tekijöistä ja mukana oli monia muita. Tekstit ovat monessa kohdin vanhentuneita. Vuosituhannen alun äitejä nyppi monet perhetukiin liittyvät asiat, jotka johtivat vanhempien aktivoitumiseen päättäjiin päin. Sittemmin useimmat suuret epäkohdat on poliitikkojen päätöksin korjattu ja kotiäidit sivuston tekstit ovat vanhentuneet asiasisällöltään. Uusimmat tekstit näyttävät olevaan vuodelta 2003.
Perhekerho on sitä, mitä Anneli on kuvitellut ja tiennyt asiakaskuntansa haluavan lukea. Jos heillä olisi ollut lemmikkejä, siellä olisi ollut enemmän juttua lemmikeistä, mutta kun ei ollut, niin niistä oli vaikeampi tehdä juttuja. Niinpä perhekerhossa ei kauheasti ollut juttuja lemmikeistä, vaikka sellaisetkin moneen perheeseen kuuluvat.
Perhekerhon sivuilla on materiaalia, joka Annelin oli helppo ja halpa hankkia. Kiertokirjeet ovat esimerkki tällaisesta. Auerin perhe on sivustolla samassa asemassa kuin missä tahansa lastenvaatekaupassa, jonka nettisivuille on kuvattu perheen omia lapsia yllään äidin nettikaupassa myymät vaatteet ja isä ja äiti ovat pukeutuneet ja kuvattu äidin kaupassa myynnissä olevissa vaatteissa. Noiden kuvien katselijat tuskin kuvittelevat perheen lasten pukeutuvan jatkuvasti mörrimöykkyrooliasuihin. Tällä palstallakaan tuskin kuvitellaan noiden perheiden äitejen yrittävän esittää perheensä elämän täydellisenä, vaikka lapset onkin kuvattu hauskoissa ja kalleissa vaatteissa kaupan sivuille ja isä ja äitikin hymyilevät onnellisina odottajan t-paidoissaan.
Annelin perheen jäsenet esiintyvät perhekerhon kuvissa täsmälleen samanlaisessa roolissa. Anonyymeinä kohteina, joita tarvitaan sivuston kuvitusta varten. Kuten jo joskus aiemmin totesin, on hämmästyttävää, miten medialukutaidottomia ihmiset ovat. Netissä on sivustoja, joissa kerrotaan enemmän tai vähemmän tarkkaan ihmisten elämästä ja heidän perheistään. Näillä kotisivuilla annetaan enemmän tai vähemmän todenmukainen kuva ihmisten ajatuksista ja tekemisistä jopa päiväkohtaisesti. Näitä kutsutaan blogeiksi. Perhekerho ei ole tällainen sivusto ja siksipä sitä on väärin sellaiseksi yrittää tulkita.
Jotkut ovat ihmetelleet esim. miksi sivustolla ei käsitellä läheisten kuolemaa, kun Auerille sellainen on omalle kohdalle käynyt ja pidetään tätä kummallisena. Miksi on kummallista, että lasten pelejä, suklaavitsejä ja muuta kevyttä ajanvietettä sisältävällä sivustolla ei käsitellä läheisen kuolemaa, vakavia sairauksia, Kiinan maanjäristyksiä tai vaikkapa omien vanhempien omaishoitajana toimimista? No, ehkä jonkun mielestä se on kummallista. Mutta silloin tämä joku unohtaa, että kyseessä on kaupallinen, ei henkilökohtainen sivusto ja että Anneli sivujen ylläpitäjänä teki niitä juttuja, joita halusi tehdä. Ilmeisesti hän ei halunnut tehdä (omakohtaista) juttua läheisen menettämisestä, aivan kuten ei halunnut tehdä juttua peräpukamistaan tai liikavarpaistaankaan. Niin mielenkiintoista kuin meidän nyt olisikin tietää näistäkin asioista.
Jos Kodin kuvalehden toimittaja joutuisi syytteeseen murhasta, varmaankin tällä palstalla kaivettaisiin naftaliinista kaikki vanhat lehdet ja yritettäisiin niiden avulla tulkita toimittajan mielenterveyttä ja teon motiiveja. Niin, ja tietenkin todettaisiin, että toimittaja oli laiska ja yritti esittää elävänsä pullantuoksuista ihanne-elämää. Tämä oli viimeinen kappale oli nyt sitä sarkasmia. Jottei kellekään jäisi epäselväksi.
). Minusta sivusto on jotenkin banaali - ei mitään omaperäistä, - siis Annelin jutut ( en siis kommentoi palstan keskustelijoita!) ja hänen kirjoittamansa pikkuartikkelit ja eri teemojen esittelyt. Niin paljon sellaista, minkä kokee kuin nähneensä jo ajat sitten, muualta lainattua ja pohjimmiltaan aikas tylsää, itseasiassa vanhanaikaista (pullantuoksuisen kotiäidin idea - milloin niitä on enemmälti edes ollut olemassa! 