Kerron omakohtaisen kokemukseni liittyen muistin toimintaan. Tämä on tositarina ja tapahtui vuonna 2009.
Olin oppaana ja ryhmämme matkasi linja-autolla erääseen turistikohteeseen erästä nähtävyyttä ihastelemaan.
Kerroimme toisen oppaan kanssa, että paluu takaisin linja-autolle tapahtuu * tunnin päästä (en muista aikaa)
Kerroin myös , että minä odottelen teitä täällä linja-auton edessä missä on muitakin linja-autoja ja pidän ylhäällä kansiota jossa lukee matkanjärjestäjän nimi. Niin tiedätte missä olemme.
Matkalaiset lähtivät kiertelemään nähtävyyskohdetta.
Sitten tuli aika täyteen. Eli matkalaiset palailivat kohteesta takaisin linja-autolle.
Kaikki muut paitsi yksi pariskunta. Kaikki muut olivat bussissa ajallaan.
Odottelimme toisen oppaan kanssa noin 20 minuttia (en muista tarkalleen mutta sanotaan ,että 20min) linja-auton ulkopuolella tätä pariskuntaa.
Kun tätä pariskuntaa ei kuulunut sen 20 minuutin kuluttua aloimme todella huolestua. Kohteessa oli samaan aikaan myös paljon muita matkalaisia eri matkanjärjestäjiltä..
Paniikki nousi ja nousi. Siinä päätimme toisen oppaan kanssa , että minä jään odottelemaan linja-autolle josko he ilmaantuisivat jostain sinne ja tämä toinen opas lähti sinne nähtävyyskohteeseen koska tunsi tuon kyseisen kohteen paremmin.
Kului minuutteja jotka tuntuivat ikuisuudelta ja muistan miten sydän hakkas kiivaammin melkeen ulos rinnasta ja jalatkin meni veltoksi kun jännitti ja pelotti siihen malliin, että ei ole ennen niin paljon pelottanut..että löytyykö tämä pariskunta vai ei..
Sitten suureksi onneksi tämä nähtävyyskohteeseen lähtenyt toinen opas käveli bussille päin seuranaan tämä kadoksissa ollut pariskunta.
Sitten nousimme bussiin ja lähdimme.
Voin edelleen muistaa tuon paniikin ja pelon. Mitä tehdään jos he eivät ilmaannu. Sisimmissäni huusin apua apua apua. Ulospäin koitin näyttää ettei tässä mitään.
Muistan edelleen paniikin.
...
MUTTA en muista ollenkaan miltä tämä pariskunta näytti.
Sen muistan että kadonneet olivat nimenomaan pariskunta. Mies ja nainen. Muuta en muista. En edes sitä mitä juteltiin kun he linja-auton luokse saapuivat. Todennäköisesti jotain. Ainuttakaan sanaa ei tule mieleen. Eikä lausetta.
Tosiaan sen hetkinen tilanne on ollut kauhea ja itselle jäänyt mieleen juurikin siksi, että pariskunta meinasi kadota..
En muista sitäkään millaiset hiukset enkä sitä minkälaiset vaatteet tai minkä väriset. Muistan vaan sen paniikin ja missä oltiin ja sen että he katosivat ja sitten palasivat ja lähdimme linja-autolla toiseen kohteeseen..muuta en muista.
Tämän tarinani halusin kertoa sen vuoksi, että on joku toinenkin esimerkki miten muisti voi toimia.
Se , että nuori nainen ilmoittaa taksikuskille lauantai yöllä, että vähän nyt jänskättää että miten minun käy...kontra se , että oikeasti on meinannu pariskunta kadota retkellä ja se paniikki siitä ja pelko , että mitä jos niitä ei löydetä..kontra taksikuskin tarina..kumpi jäisi ennemmin mieleen..
En niin mitenkään voi uskoa , että tuollainen jää mieleen kun joku random tyttö on sanonut noin ja taksi kuskia on se ihmetyttänyt...
Aikapaljon lauantai yöllä kuskattavat puhelee kaikenlaista..mutta se että vielä 16 vuode jälkeen muistais yksittäisen tytön sanomat..
Ellei ollut ajossa vain tuona iltana ja kuinka monta ajoa teki..tekikö yhden..
16 vuotta..on ihan TOSI pitkä aika ..eikä missään vaiheessa noina vuosien saatossa ole tullut mieleen ilmoittaa poliisille. Itsekään en muista tosiaan tämän kadonneen ja myöhemmin löydetyn pariskunnan kasvoja saati pukeutumista saati se että mitä puhuttiin..ja tästä omasta kokemuksestani on aikaa tosiaan se 10 vuotta. Voin kyllä sen kertoa , että en olisi muistanut tuon pariskunnan kasvoja tai mitä puhutiin edes 5 vuode jälkeenkään..
Sen toki taksikuski voi ehkä muistaa , että oli omituinen tilanne kun tämä japanilainen auto ajoi hänen taakseen ..oletettavasti taksitolpalla..noh..aika monesti sitä tapahtuu että joku ajaa taksitolpalle jos on vaikka ulkomaalainen tai ulkopaikkakuntalainen....
Mutta ei voi minusta muistaa tämän nuoren naisen ulkonäköä.
Luultavimmin Raisa ei ollut ainoa jolla musta lyhyt hame..tai että tämä paleli..oletettavasti aikamoni paleli/ oli kylmät kädet ..oli lokakuu..
Sitten se, että mikäli taksikuski olisi nähnyt Raisasta jutun heti seuraavana päivänä tai sitä seuraavana esim. lehdessä ja hänelle olisi heti tullut mieleen, että kyllä hän se tuo oli. Niin minkä takia pantata tietoa. Miksi taksikuski sitten ei heti ilmoittanut poliisille....vaikka nimettömänä. Ei ole mitään syytä olla ilmoittamatta mikäli oikeasti muistaa että se oli tämä kadonnut. Mitä enemmän aikaa menee niin ei enää voi varmaksi sanoa oikeen mitään koko taksimatkasta, että oliko tyttö peloissaan tai muuta vastaavaa.. jännästi on tääki taksitarina muuttunu :
"Naisen seurassa oli kuskin mukaan tummahiuksinen, syntyperältään eteläeurooppalaista tai esimerkiksi turkkilaista muistuttava mies. Todistajan mukaan hänen ikäänsä oli vaikea arvioida. Mies oli pituudeltaan nuorta naista lyhyempi. Tutkinnanjohtaja Paavo Tuominen kertoo, että
mies oli ilmoittanut osoitteen suomeksi, mutta muusta keskustelusta todistajalla ei ole muistikuvia.
Ei siis ole tiedossa, puhuiko mies suomea hyvin, huonosti vai ainoastaan muutaman sanan.
Todistaja ei myöskään ollut tehnyt päätelmiä siitä, mikä kaksikon keskinäinen suhde mahdollisesti oli."
https://www.aamulehti.fi/a/23190465
"...kyyti alkoi taksitolpalta Hämeenkadulta.
Kuljettajan mukaan kyyti jäi hänen mieleensä, sillä sen alku oli poikkeuksellinen. Nuori nainen istui taksin etupenkille. Hänen seurassaan oli eteläeurooppalaisen tai turkkilaisen näköinen mies, mutta mies ei heti istunut taksiin.
Taksin taakse ajoi auto, joka oli mahdollisesti japanilainen. Ulkomaalaismies meni auton hanttimiehen puoleiselle ikkunalle ja jutteli sisällä olevan kanssa. Samaan aikaan taksissa nuori nainen sanoi kuljettajalle
jotakin sen tapaista kuin ”mitenköhän minulle käy”. Kuljettaja tarjoutui viemään naisen kotiin, mutta tämä ei halunnut.
Ulkomaalaismies tuli takaisin ja istui taksin takapenkille. Tämän jälkeen taksissa ei enää keskusteltu."
https://www.aamulehti.fi/a/24033840