MURHA.INFO

Onhan siinä ollut vajaa kaksi vuotta aikaa saada tietoa ns. ensimmäisen vangitsemisen perusteista ja asioista. Lapsethan kävivät vierailulla vankilassa ensimmäisen (tutkinta)vankeuden aikana ja Annelin välit Ariin ja Minnaan olivat vielä hyvät. Kai niitä epäselvyyksiä on aikuisten kesken yhdessä puitu ja päivitelty, että eihän ole edes mahdollista, että Anneli olisi tehnyt teon. Ja vasarasta on puhuttu jo ennen vangitsemista, kun peite-Seppo on sen lainannut.

Nauhoittamista pohdittiin täällä Minfossakin heti, kun poliisi syksyllä 2009 ilmoitti selvittäneensä tapauksen ja väitti Auerin tunnustaneen teon, nimimerkki silentservice heti 29.9.2009:

http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php? ... t*#p266128

Ja edelleen taustaäänien nauhoittamista pohdittiin samassa ketjussa Ulvilan tapaus (ketju 3) 2. marraskuuta 2009 lähtien, kuten myös surmavälinettä ym. seikkoja, kun julkisuuteen oli tullut yksityiskohtia, jotka kokeneiden murha-spekuloijien mielestä eivät olleet helposti yhteen sovitettavissa Auerin syyllisyyden kanssa.

Mikisu kirjoitti:Nauhoittamista pohdittiin täällä Minfossakin heti, kun poliisi syksyllä 2009 ilmoitti selvittäneensä tapauksen ja väitti Auerin tunnustaneen teon...

Mulle ei ole oikein koskaan auennut syyttäjien mielenliikkeet jutussa. Lähtökohtaisestihan niillä on valittavissa kaksi pääteoriaa; käsistä karannut perheriita tai sitten hyvin laskelmoitu ja suunnitelmallinen murha. Kumpainenkaan teoria ei oikein sovi siihen, mitä jutusta ja tapahtumista on selvitetty.

Syksyllä 2009 lähdettiin kokeilemaan tuota perheriitaskenaariota, mutta pahuksenmoisesti ei saatu teknistä näyttöä sopimaan teoriaan - löydetyt jäljet olivat liian suuria uhrin jalkineisiin ja jotta rouvaa voitaisiin pitää tappajana, pitäisi selittää, miten rouva on voinut etukäteen tietää, että illalla ryöpsähtää kriisi käyntiin ja pitäisi hankkia miehen kengät siltä varalta, että joutuu verijälkiä lavastelemaan. Tai ehkä se kävi siinä riidan päätteeksi verissään lainaamassa kengät naapurista?

Murhateoria sitten... noh... rouvan täytyisi olla totaalisen hullu alkaakseen toteuttaa suunnitelmaa tällä tavalla. Lapset talossa, lavastusjälkien sekavuus, murha-ase, itseään puukottaminen jne jne... Ei voi mitään, en vaan yksinkertaisesti kykene näkemään miten kukaan olisi voinut lähteä toteuttamaan etukäteen suunniteltua henkirikosta tällä tavalla..

Mulle ei ole oikeastaan vielä hirveän selvää, että kumpaa linjaa se syyttäjä sitten loppujen lopuksi ajaakaan? Jotenkin minusta tuntuu, että se ei taida olla selvää syyttäjälle itselleenkään?

Hejacissa on ollut keskustelua Annelin ja hänen vanhimman tyttären väitetystä salakielen käyttämisestä. Tara oli linkittänyt Ilta-Sanomien printin 11.9.2013, jossa todetaan lapsen kertoneen, että äiti oli käyttänyt erityistä salakieltä isän murhasta puhuessaan. Lapsen mukaan raha olisi ollut salakielellä "pihka" ja murha puolestaan "hehe". Olisiko näitä tarinoita kertonut nuorin vai toiseksi nuorin tyttö?

Minusta on selvää, että pihka sana on alun perin lähtöisin Annelin suusta, kun hän on vanhimmalle tyttärelleen todennut olleensa pihkassa lasten iskään. Nuoremmat lapset eivät ole varmaan koko sanaa edes tajunneet, joten on ollut helppoa keksiä siinä olevan jotain salamyhkäistä ja sen tarkoittavan rahaa. Luulisin, että tuo "hehe" on tullut lasten puheisiin murhamerkityksessä siinä, että pojan kertoman mukaan äiti ja isosisko olisivat hihitelleet suunnitellessaan isän murhaamista.

Tuli Taran ja Jemman kertomasta salakielen käyttämisestä mieleen, kun omassa lapsuudessani opetimme 10-11-vuotiaina yhden kaverin meitä 8-vuotta nuoremmalle pikkusiskolle sanoja, joilla oli oikeasti aivan toinen merkitys, esim. kitara = tikari. Se oli olevinansa tuolloin hauskaa, vaikka näin jälkikäteen ajatellen touhussa ei tainnut olla järjen häivääkään.

Tiedän joitakin perheitä, joissa vaihdetaan puhuttua kieltä esimerkiksi suomesta ruotsiin, kun ei haluta lasten ymmärtävän jotain käsiteltävää mahdollisesti arkaluonteista tai lapsilta salassa pidettävää asiaa.

Niin minäkin olisin lasten puheet kääntänyt, pihka olisi entinen ihastus, hehe on mustaa huumoria. Kaikki lasten puheet on käännettävä lasten ajatusmaailmaan, ei aikuisten, kuten kilven rakentaminen, käytetty kilpi löytyy terassilta, tuunattuna ja pönkättynä.

https://youtu.be/Dh6l1JShPFQ

Salakieli on yleistä lasten suojelemiseksi....

Lähdin etsimään litterointia äidin ja vanhimman tyttären välisestä ns. tunnustuskeskustelusta, joka on käyty 6.10.2009 ja jonka poliisi on videoinut. Olisin halunnut vahvistusta sille, sanooko vanhin tytär äidilleen keskustelun kuluessa: "Kumpi meistä näki sitten väärin?" vai jotain muuta. Aiheesta on käyty viime päivinä vilkasta keskustelua murhainfossa.

En valitettavasti löytänyt tähän hätään tuota litterointia, mutta löysin jotain paljon mielenkiintoisempaa. Eksyin Seppo Isotalon blogiin, josta löytyy litterointi vanhimmalle tyttärelle tehdystä kuulustelusta 3.11.2009. Haastattelijoina toimivat poliisista Marina Toivonen ja lastensuojelun puolelta Satu Kivimäki. Lasin takana tilaisuutta on seuraamassa useampi henkilö, mm. kaksi lapsen äidille kuulusteluja suorittaneista poliiseista.

Meille, jotka tiedämme AA:n olevan syytön miehensä murhaan, on aika ahdistavaa seurata kuulustelun etenemistä. Jotenkin tuntuu irvokkaalta, että lapselle kuulustelun alussa painotetaan kahta asiaa, jotka kuulustelijat itse täysin sivuuttavat oman vahvan ennakkoasenteensa takia. Lapselle nimittäin todetaan, että kuulustelun aikana ei tarvitse keksiä mitään ja että puhutaan vaan sellaista, mitä on oikeasti tapahtunut ja mikä on totta.

Lapsi yrittää tässä ahdistavassa ilmapiirissä tuoda esille, että hän ei haluaisi puhua isänsä kuolemasta. Se on minusta täysin ymmärrettävää, koska se tuo pintaan ikävät muistot isän väkivaltaisesta kuolemasta. Lapsi yrittää myös tehdä selväksi, että hän on herännyt ikkunan särkymisestä kuuluviin ääniin ja että ikkunan on rikkonut ulkopuolinen. Lapsi myöntää kuulleensa kurjia ääniä, mutta kiistää nähneensä äitiä ja isää tappelemassa. Kurjat äänet kuuluivat, kun tappaja teurasti isää hengiltä, eikä minusta lasta olisi pitänyt laittaa enää muistelemaan surmayön ikäviä tapahtumia.

Suosittelen nyt kaikkia uhraamaan hetken ajastanne ja vierailemaan Seppo Isotalon blogissa http://seppo-isotalo.blogspot.fi/search ... results=31, missä on mahdollista nähdä omin silmin, kuinka lapselle yritetään mm. syöttää palturia äidin ja isän riidasta sekä valemuistoa äidin päällä olleesta kylpytakista.

Onko tuo vanhimman lapsen kuulustelu teidän mielestänne esimerkki poliisi objektiivisuudesta, josta myös kuulustelun lopuksi lapselle luennoidaan?

Tässä Ulvilan surma-asian käsittelyssä esiintyy joukko poliiseja, jotka ovat toimineet väärin ja joita tulee rankaista. Mukana on myös asiallisesti tehtävänsä hoitaneita poliiseja. Annan täyden tukeni näille suoraselkäisille poliiseille, jotka toivottavasti jatkavat murhatutkimusta niin pitkään, että oikean tekijän henkilöllisyys voidaan julkistaa suurelle yleisölle.

Tässäpä "tunnustus" litteroituna.



Elokuvaa on leikattu juuri ennen tytön vastausta.
Käännös on edelleen virheellinen.
Youtubeen on jo kertaalleen korjattu ikkunan rikkomisversio.

Litteroinnissa kohdassa lukee ITKUA. (tamperelainen litteroija?)

Muut vaihtoehdot merkitty roomalaisilla numeroilla.

Syyttäjä valituksessaan korostaa sitä, että hovioikeus 2015 ei olisi ottanut riittävästi huomioon syyttäjän esiin tuoman vanhimman tyttären kertomuksen ristiriitaisuutta muuhun todistusaineistoon. Tämän johdosta ajattelin koota hovin 2015 ajatuksia Amandan kertomuksesta. En minä tässä hovioikeuden päätöksessä mitään puolueellisuutta pysty näkemään.

Tässä otteita hovioikeuden ratkaisusta, missä kohdissa mainitaan Amandaa (muitakin on, tässä vain osa)


Annelin kertomaa:
Anneli Auer oli kohdannut eteisessä valveilla olleen tyttärensä Amanda
Lahden. Tätä ennen Anneli Auer ei ollut nähnyt Amanda Lahtea. (sivu 9).

Esitetty mahdollisuus:
Ilmeisesti Amanda Lahti oli tullut paikalle ja mahdollisesti sanonut jotain Jukka Lahdelle tai Jukka Lahti Amanda Lahdelle. sivu 12

Amandan omaa kertomaa:

Amanda Lahti oli käynyt katsomassa takkahuoneeseen kolme kertaa. Amanda Lahti on korostanut muistavansa varmasti nähneensä kolmannella käyntikerralla, kuinka mies oli
poistunut terassin oven ikkuna-aukosta. Hovioikeudessa ovat keskeisesti olleet
arvioitavina seuraavat Amanda Lahden antamat esitutkintakertomukset. (Sivu 15)

Puhuttelu 1.12.2006:
1.Amanda Lahti oli herännyt, kun ikkuna oli paukkunut. Hän oli luullut, että
pakkanen paukuttaa ikkunaa.
2. Amanda Lahti oli käynyt kolme eri kertaa katsomassa takkahuoneeseen.
3. Ensimmäisellä kerralla Amanda Lahti ei ollut voinut laittaa valoja päälle,
koska takkahuoneen ja olohuoneen rajalla oli ollut lasinsiruja.

Amanda Lahti oli kirkaissut silloin, kun hän oli nähnyt isän lattialla ja isästä oli tullut verta ”ihan hirveästi”. Tässä vaiheessa Amanda Lahti ei ollut nähnyt ulkopuolista tekijää. (Sivu 16.)

Amanda Lahti oli herännyt yöllä ikkunan ”paukkeeseen”. Hän oli noussut
sängystä ja kuullut ”äitin tai iskän kiljuvan”, tai että ”äiti ja iskä huusi”,
takkahuoneessa, luultavasti äidin (”iik”). Amanda Lahti oli luullut aluksi…
Sivu 16 liittyy puhutteluun 7.12.2006

Amanda Lahti oli mennyt aika nopeasti katsomaan takkahuoneeseen.
Lattialla oli ollut kamalasti lasinsiruja. Hän ei ollut voinut laittaa valoja päälle, (sivu 16)

Amanda Lahti oli nähnyt äidin ja isän takkahuoneessa sängystä ylös
nousseina. Nämä olivat seisseet sängyn vieressä. Amanda Lahti ei ollut tässä
vaiheessa kuullut enää ”ikkunan pauketta”, eikä ikkunan pauke ollut toistunut
enää myöhemminkään. Hän ei ollut tällöin nähnyt takkahuoneessa muita
henkilöitä vanhempiensa lisäksi. Amanda Lahti oli nähnyt valokatkaisijan (sivu 16)
Amanda Lahti oli ollut paikalla ”ihan vähän aikaa”, minkä jälkeen hän oli
mennyt takaisin omaan huoneeseensa.

Amanda Lahti oli mennyt ”vähän ajan päästä” takaisin katsomaan
takkahuoneeseen. Amanda Lahti on korjannut arvionsa ajan kulumisesta
ensimmäisen ja toisen käyntikerran välillä: ”tai no oli siin aika paljon varmaan
aikaa välissä”. Amanda Lahti oli nähnyt isänsä tällöin vatsallaan lattialla ja
isästä oli tullut ”ihan hirveesti verta”. Isän pää oli ollut ”saunalle päin”… (sama puhuttelu sivu 16).

Amanda Lahti oli mennyt omasta huoneestaan kolmannen kerran takkahuoneeseen, jolloin ”iskä oli yhä sillai, et se oli vatsallaan ja osotti taas sinne samaan suuntaan päällään, eikä ollut yhtään liikkunut.

Hovioikeus johtopäätöksiä:

Amanda Lahden kertomus on epäselvä tai ristiriidassa seuraavien poliisin
teknisessä rikostutkinnassa todettujen ja/tai rikospaikalta otetuista valokuvista
ilmenevien seikkojen kanssa:

Jukka Lahti ei ole voinut olla vatsallaan enää siinä vaiheessa, kun Amanda
Lahti on kolmannen kerran mennyt takkahuoneeseen ja kirkaissut ja tämän
Takkahuoneen ja olohuoneen rajalta on ollut hyvä näkyvyys
takkahuoneeseen. Epäselvää on, kuinka Amanda Lahti ei ole voinut nähdä
ulkopuolista tekijää käydessään ensimmäisen ja toisen kerran takkahuoneessa
eikä kolmannellakaan käyntikerralla ennen tämän poistumista.

Sen sijaan Amanda Lahden kertomukseen ikkunasta poistuvasta tekijästä
liittyy edellä mainittuihin seikkoihin nähden suurempi epävarmuus, kuten
myös siihen, kuinka pitkä aika oli kulunut Amanda Lahden eri takkahuoneessa
käyntikertojen välillä( kohtaa 64).

Kohta 66.
Arvioitaessa Amanda Lahden havaintojen luotettavuutta on otettava
huomioon, että Amanda Lahti on kertonut virheellisesti, että Jukka Lahti olisi
ennen ulkopuolisen henkilön poistumista maannut lattialla vatsallaan.

Kohta 68:
Sen sijaan hätäkeskuspuhelutallenne ja se, ettei tallenteelta ole kuultavissa Amanda
Lahden alkavan itkun ja kirkaisun (tallenteen kohta 3:14–3:17) ja hänen
toteamuksensa ”joo, se lähti” (tallenteen kohta 3:41) välillä ikkunasta
poistumiseen viittaavia ääniä, puhuvat vahvasti Amanda Lahden havainnon
oikeellisuutta vastaan.

Kohta 70:
Selvää on, ettei Amanda Lahti ole iästään ja
kehitystasostaan sekä tapahtumien osittaisesta sekavuudesta johtuen kyennyt
havaitsemaan, eikä tulkitsemaan, kaikkia yksityiskohtia oikein
Näin ollen jää
se mahdollisuus, että Amanda Lahti on mennyt kertomallaan tavalla takaisin
omaan huoneeseensa ja tämän jälkeen myös kolmannella käyntikerralla
päättänyt oma-aloitteisesti mennä katsomaan takkahuoneen tapahtumia

Kohta 71:
Se, ettei Amanda Lahti ollut havainnut ulkopuolista tekijää muutoin kuin tämän
poistuessa, voi Finnilän kertomus ja asiantuntijalausunto (kirjallinen todiste
nro 115, s. 9–10) huomioon ottaen selittyä sillä, että Amanda Lahden huomio
on tätä ennen kiinnittynyt järkyttävässä tilanteessa tunteita herättäneisiin
ärsykkeisiin, kuten rikottuun ikkunaan, veitseen, lasinpaloihin ja lattialla
verisenä maanneeseen isään. Amanda Lahden kertomus ulkopuolisen tekijän
piiloutumisesta pesuhuoneeseen on perustunut hänen omaan päättelyynsä.

Kohta 291:
Hätäkeskuspuhelutallenteen perusteella voidaan päätellä, ettei Jukka
Lahteen ole enää hätäkeskuspuhelun aikana kohdistettu veitsellä väkivaltaa.
Tämä on yhteneväinen sen Amanda Lahden kertomuksen kanssa, että hän oli
nähnyt veitsen lattialla välittömästi mentyään toisen kerran takkahuoneeseen.
Amanda Lahden mukaan Anneli Auer oli tällöin ollut menossa puhelimeen.

Kohta 297:
Amanda Lahden havainnot huomioon ottaen tämän on täytynyt tapahtua ennen
hätäkeskuspuhelun soittamista, koska Amanda Lahden mukaan Jukka Lahti oli
maannut lattialla siinä vaiheessa, kun Amanda Lahti oli mennyt toisen kerran
takkahuoneeseen ja Anneli Auer oli ollut menossa puhelimeen.

Kohta 300:
Kun otetaan huomioon Amanda Lahden kertomus siitä, missä ajassa hän
oli palannut takaisin takkahuoneeseen ja havainnut Jukka Lahden makaamassa
lattialla, ei ole poissuljettua, että edellä kuvattu väkivalta on voitu kohdistaa
Jukka Lahteen näiden Amanda Lahden ensimmäisen ja toisen käyntikerran
välisenä aikana.
Toisaalta Amanda Lahden kertomus siitä, ettei hän ole havainnut ulkopuolista tekijää, herättää ihmetystä.

Kohta 320:
Tapahtumat ovat olleet järkyttäviä myös Amanda Lahdelle, mikä yhdessä
hänen ensimmäisen puhuttelunsa yhteydessä tehtyjen virheiden kanssa voi
selittää sen, miksi myös Amanda Lahden kertomuksen paikkansapitävyys
voidaan kyseenalaistaa esimerkiksi siltä osin kuin hän on päätellyt, että
ulkopuolinen tekijä olisi piiloutunut pesuhuoneeseen.

Nich schuldigin viestistä, otteita Hovioikeuden tuomiosta:

Kohta 291:
Hätäkeskuspuhelutallenteen perusteella voidaan päätellä, ettei Jukka
Lahteen ole enää hätäkeskuspuhelun aikana kohdistettu veitsellä väkivaltaa.
Tämä on yhteneväinen sen Amanda Lahden kertomuksen kanssa, että hän oli
nähnyt veitsen lattialla välittömästi mentyään toisen kerran takkahuoneeseen.
Amanda Lahden mukaan Anneli Auer oli tällöin ollut menossa puhelimeen.

Hätäpuhelun perustella ei nimenomaan voida päätellä, ettei Lahteen oltaisi "kohdistettu
veitsellä väkivaltaa." Tuskanparkaisut ("reaktiiviset" kuten joku on todennut) ovat
selkeästi kuultavissa muiden kamppailuäänien kanssa aina n. puhelun kohtaan 1:16.
Vaikea kuvitella mistä muusta "mäiske", askelten äänet sekä parkaisut juontuisivat.

Kohta 297:

Amanda Lahden havainnot huomioon ottaen tämän (= tytön toisen käynnin, Zem) on
täytynyt tapahtua ennen hätäkeskuspuhelun soittamista, koska Amanda Lahden mukaan
Jukka Lahti oli maannut lattialla siinä vaiheessa, kun Amanda Lahti oli mennyt toisen kerran
takkahuoneeseen ja Anneli Auer oli ollut menossa puhelimeen.

Hovioikeuden johtopäätös perustuu pelkästään tytön ensimmäisen haastattelun yhteen
lauseeseen:

4.08 Koskinen: Sit sää tuut uuden kerran kattomaa, nii äiti oli puhelimes.
Axxxxx: No, sillo iskä oli lattial ja sit, tota äiti oli menos just puhelimee.
Koskinen: Joo. (Kuuleminen 2.12.2006.)

Tytön voi katsoa vastaavan niin, että hän toteaa hänelle tärkeimmän asian ensin:
"no sillon iskä oli lattial". Äidin puhelimeenmeno on vähemmän tärkeä.
Auerin kuulustelujen sekä tytön muiden kuulemisten (ja tämänkin kuulemisen muiden
kohtien perusteella) käy selväksi, että tyttö tulee huoneestaan (eikä siis näe isää) ,
kun Auer on menossa tekemään hätäpuhelua.

Huoneesta tulemisen ja sen, milloin tyttö meni katsomaan isän tilaa, voi olla kulunut
pitempikin aika, toista minuuttia. Tyttö menee katsomaan vasta kun mäiske lakkaa ajassa
1:16 ja muuttuu isän avunhuudoiksi. Tämä tulee selväksi tytön myöhemmän kuulemisessa:

K: yy Ja sit sää peräännyit, niin niin sä peräännyit kuin pitkälle sä menit taakseppäin

A: Mää menin varmaan mä menin tonne asti mut sit mää näin äitin ja äiti huusi et mää tuu puhelimeen ja äiti meni tonne. (Kuuleminen 26.8.2009.)

Eli kun tyttö on perääntymässä (nopeasti - "juoksin pois")) takkahuoneen suunnalta, äiti pyytää puhelimeen, mikä tapahtuu hätäpuheluajassa 1:36: "Epäilty: Hei mun täytyy ny (huutaa lastaan)." Eli juuri tätä ennen tyttö on käynyt takkahuoneen ovensuulla.

Kohta 300:
Kun otetaan huomioon Amanda Lahden kertomus siitä, missä ajassa hän
oli palannut takaisin takkahuoneeseen ja havainnut Jukka Lahden makaamassa
lattialla, ei ole poissuljettua, että edellä kuvattu väkivalta on voitu kohdistaa
Jukka Lahteen näiden Amanda Lahden ensimmäisen ja toisen käyntikerran
välisenä aikana.

Toisaalta Amanda Lahden kertomus siitä, ettei hän ole havainnut ulkopuolista tekijää, herättää ihmetystä.

Kuten HO toteaa, "väkivalta on voitu kohdistaa Jukka Lahteen näiden Amanda Lahden ensimmäisen ja toisen käyntikerran välisenä aikana", sekä edellä esitetyt seikat huomioiden
myös hätäpuhelun ensimmäisen minuutin ja 20 sekunnin aikana. Sen jälkeen tyttö näkee
veitsen lattialla sekä isänsä vatsallaan niin, että pää osoittaa kohti takankulmaa.

Ulkopuolinen ei ole isän kimpussa tuolloin - veitsi on lattialla. Tekijän "tauko" ajoituu hyvin
yksiin tytön käynnin kanssa.

Syyttäjä siis puuttuu - ehkä oikein - Hovioikeuden päätöksessä olleeseen sekaannukseen
tytön käynneistä. Miten lienee niin vaikea selvittää asia tytön kuulemisista - kun tällainen
amamtöörikin vapaa-ajallaan kykenee asian selvittämään?

zem kirjoitti:Nich schuldigin viestistä, otteita Hovioikeuden tuomiosta:

Kohta 291:
Hätäkeskuspuhelutallenteen perusteella voidaan päätellä, ettei Jukka
Lahteen ole enää hätäkeskuspuhelun aikana kohdistettu veitsellä väkivaltaa.
Tämä on yhteneväinen sen Amanda Lahden kertomuksen kanssa, että hän oli
nähnyt veitsen lattialla välittömästi mentyään toisen kerran takkahuoneeseen.
Amanda Lahden mukaan Anneli Auer oli tällöin ollut menossa puhelimeen.

Hätäpuhelun perustella ei nimenomaan voida päätellä, ettei Lahteen oltaisi "kohdistettu
veitsellä väkivaltaa." Tuskanparkaisut ("reaktiiviset" kuten joku on todennut) ovat
selkeästi kuultavissa muiden kamppailuäänien kanssa aina n. puhelun kohtaan 1:16.
Vaikea kuvitella mistä muusta "mäiske", askelten äänet sekä parkaisut juontuisivat.

Kohta 297:

Amanda Lahden havainnot huomioon ottaen tämän (= tytön toisen käynnin, Zem) on
täytynyt tapahtua ennen hätäkeskuspuhelun soittamista, koska Amanda Lahden mukaan
Jukka Lahti oli maannut lattialla siinä vaiheessa, kun Amanda Lahti oli mennyt toisen kerran
takkahuoneeseen ja Anneli Auer oli ollut menossa puhelimeen.

Hovioikeuden johtopäätös perustuu pelkästään tytön ensimmäisen haastattelun yhteen
lauseeseen:

4.08 Koskinen: Sit sää tuut uuden kerran kattomaa, nii äiti oli puhelimes.
Axxxxx: No, sillo iskä oli lattial ja sit, tota äiti oli menos just puhelimee.
Koskinen: Joo. (Kuuleminen 2.12.2006.)

Tytön voi katsoa vastaavan niin, että hän toteaa hänelle tärkeimmän asian ensin:
"no sillon iskä oli lattial". Äidin puhelimeenmeno on vähemmän tärkeä.
Auerin kuulustelujen sekä tytön muiden kuulemisten (ja tämänkin kuulemisen muiden
kohtien perusteella) käy selväksi, että tyttö tulee huoneestaan (eikä siis näe isää) ,
kun Auer on menossa tekemään hätäpuhelua.

Huoneesta tulemisen ja sen, milloin tyttö meni katsomaan isän tilaa, voi olla kulunut
pitempikin aika, toista minuuttia. Tyttö menee katsomaan vasta kun mäiske lakkaa ajassa
1:16 ja muuttuu isän avunhuudoiksi. Tämä tulee selväksi tytön myöhemmän kuulemisessa:

K: yy Ja sit sää peräännyit, niin niin sä peräännyit kuin pitkälle sä menit taakseppäin

A: Mää menin varmaan mä menin tonne asti mut sit mää näin äitin ja äiti huusi et mää tuu puhelimeen ja äiti meni tonne. (Kuuleminen 26.8.2009.)

Eli kun tyttö on perääntymässä (nopeasti - "juoksin pois")) takkahuoneen suunnalta, äiti pyytää puhelimeen, mikä tapahtuu hätäpuheluajassa 1:36: "Epäilty: Hei mun täytyy ny (huutaa lastaan)." Eli juuri tätä ennen tyttö on käynyt takkahuoneen ovensuulla.

Kohta 300:
Kun otetaan huomioon Amanda Lahden kertomus siitä, missä ajassa hän
oli palannut takaisin takkahuoneeseen ja havainnut Jukka Lahden makaamassa
lattialla, ei ole poissuljettua, että edellä kuvattu väkivalta on voitu kohdistaa
Jukka Lahteen näiden Amanda Lahden ensimmäisen ja toisen käyntikerran
välisenä aikana.

Toisaalta Amanda Lahden kertomus siitä, ettei hän ole havainnut ulkopuolista tekijää, herättää ihmetystä.

Kuten HO toteaa, "väkivalta on voitu kohdistaa Jukka Lahteen näiden Amanda Lahden ensimmäisen ja toisen käyntikerran välisenä aikana", sekä edellä esitetyt seikat huomioiden
myös hätäpuhelun ensimmäisen minuutin ja 20 sekunnin aikana. Sen jälkeen tyttö näkee
veitsen lattialla sekä isänsä vatsallaan niin, että pää osoittaa kohti takankulmaa.

Ulkopuolinen ei ole isän kimpussa tuolloin - veitsi on lattialla. Tekijän "tauko" ajoituu hyvin
yksiin tytön käynnin kanssa.

Syyttäjä siis puuttuu - ehkä oikein - Hovioikeuden päätöksessä olleeseen sekaannukseen
tytön käynneistä. Miten lienee niin vaikea selvittää asia tytön kuulemisista - kun tällainen
amamtöörikin vapaa-ajallaan kykenee asian selvittämään?

Tarkoitukseni oli osoittaa näillä hovioikeuden kohdilla se, että hovioikeus 2015 ei mielestäni kohdellut puolueellisesti Amanda todistusta verrattuna muiden lasten kertomaan. Aivan samalla tavalla kuin muiden kertomusten suhteen tässäkin se esitti lukuisia kysymyksiä ja jätti niihin itse vastaamatta.

Mutta aloin ajatella jotain muuta ja koska tiedän, että olet tutkinut hätäkeskuspuhelua aivan toisella tasolla kuin itselläni on ollut mahdollisuutta, joudun ensin tekemään muutaman tarkentavan kysymyksen:

Mikä on toisen käynnin ajankohta?
Onko niin, että Amandan toisen käynnin ajankohta olisi välissä 1.16 -1.36?

Näkikö hän silloin isäänsä lattialla vai vain veitsen ja verta?
Nimittäin, jos hän olisi käynyt samassa kohdassa olohuoneen puolella kahdesti, hänen täytyisi nähdä käytännössä näillä kerroilla myös samat asiat. Toisaalta veitsi oli sellaisella paikassa, josta sen olisi voinut nähdä jostain toisestakin näkökulmasta katsottuna. Sen sijaan uhri on sellaisessa paikassa, että se vaatisi sitä, että käynti ollut hyvin lähellä olohuoneen ja takkahuoneen rajaa.
Siis onko se kohta, josta havainto on tehty sama molemmilla kerroilla?

Miksei kerro hätäkeskukseen tietojaan?
Mikäli hän olisi tullut takkahuoneesta päin puhelimeen ajankohdassa 1.36 ja yllä kerrottu näköhavainto olisi ollut sama kuin kolmannen käynnin yhteydessä, niin miksi hän ei kerro sitä siellä puhelimessa olevalle päivystäjälle?

Miksei Amanda kerro ennen vuotta 2009 tai sen jälkeen tätä samaa?
Jos hän olisi muistanut niin tarkasti, kuten otteesi vuoden 2009 kuulustelukertomuksesta kertoo, että hän perääntyi ja olisi muistanut äidin puhelimeen kutsumisen ja vieläpä osannut sijoittaa molemmat tapahtumat yhteen, miksi hän ei kerro tätä heti ensimmäisessä kuulustelussa 1.12.2006? Tai hovissa 2014 todistajana ollessaan?

Missä on murhaaja?
Hovi ihmettelee samaa kuin syyttäjäkin, missä murhaaja on tällöin? Siellä on takan katve, pitää paikkansa, mutta silloin murhaajan olisi täytynyt nähdä Amanda ja siirtyä tähän takan katveeseen näkemänsä perusteella. Miten uskottavaa se oikeastaan on?

Miksei lapsi reagoi?
Miksei hän kirkaise ensimmäisellä kerralla, kun näkee isänsä tai veitsen tai verta?

Kaikkein uskottavin selitys on se, ettei tyttö ole käynyt takkahuoneessa häkepuhelun aikana kuin kerran. Silloin kun kiljaisee ja näkee tekijän poistuvan.

Tyttö ei muistanut kuin yhden soiton. Ei ollut kuin yksi puhelu, hän muistelee kuulusteluissa.

Hän on nähnyt kuolleen isänsä häkepuhelun jälkeen. Tai luultavasti häkepuhelun aikanakin, älä itke hei siel-kohdasta eteenpäin.

Tämä muistikuva tunkee sinnikkäästi mieleen, mutta hän ei osaa ajoittaa sitä oikein.

Tulkaa nopeesti, mun iskä voi huonosti -johtopäätöksen voi tehdä ihan pelkkien äänten perusteella. Jukka pitää karmeaa meteliä, huutaa kuin synnyttävä nainen. Kuka tahansa sellaista vaikerrusta kuuleva voisi hätäkeskukseen todeta vastaavasti, vaikkei olisi nähnyt mitään.

Poliisitkin todistivat soittonsa aikana kuulleensa lapsen ääntä. Tyttö on voinut itkeä hysteerisenä takkahuoneen ovella vaikka koko poliisisoiton ajan.

Ainakin tämä vaihtoehto on kuulustelujen ja häkenauhan perusteella täysin realistinen.

Jos Jukka huutaa tytön nimeä vielä kun tämä on jo luurissa, niin ei tyttö voi olla siinä uskossa puhelimessa päivystäessään, että iskä on jo kuollut. Tytön olisi pitänyt nähdä Jukka lattialla riehumassa ja kieriskelemässä sirpaleissa, koska tämä oli ennen hänen luuriin menoaan vielä selvästi elävien kirjoissa. Kuka siellä takkahuoneessa mesosi, jos tyttö näki isänsä raatona lattialla jo ajassa 1:16?

Nicht schuldig kirjoitti:Missä on murhaaja?
Hovi ihmettelee samaa kuin syyttäjäkin, missä murhaaja on tällöin? Siellä on takan katve, pitää paikkansa, mutta silloin murhaajan olisi täytynyt nähdä Amanda ja siirtyä tähän takan katveeseen näkemänsä perusteella. Miten uskottavaa se oikeastaan on?

Miksei lapsi reagoi?
Miksei hän kirkaise ensimmäisellä kerralla, kun näkee isänsä tai veitsen tai verta?

Ei murhaajan tarvitse minnekään siirtyä, kun on siellä katveessa jo valmiiksi. Katso pohjapiirrosta; eihän murhaaja mahdu missään muualla edes olemaan, mikäli Jukka makaa maassa (erityisesti jos on lähempänä sängyn tolppaa, kuten tyttö otaksui nähneensä) ja huppis hänen vierellään jossain on. Hovin mukaankin murhaaja seisoi pesuhuoneen oven vieressä, ja sehän on tyttöön nähden täysin kuolleessa kulmassa.

Siis tottakai murhaaja voi liikkua ja liikkuukin "suorituksen aikana", mutta sängyn jälkeinen tappelupaikka on ollut siellä takankatveessa, siellähän se Jukkakin oli. En usko, että keittiön suunnasta lähestynyt tyttö astui askeltakaan sen jälkeen kun Jukan verinen kylki tuli ensimmäisenä näkyviin. Ei hän alkanut kurkkimaan oliko takan takana joku, eikä kaikesta päättäen nähnyt edes Jukan päätä. Huppiksen ei tarvitse muuta, kuin nousta Jukan vierestä seisomaan, niin on aivan näkymättömissä.

Ja toki hän on saattanut tytön tulemisen kuullakin. Mitä "oikea murhaaja" tekisi tilanteessa, missä 9v tyttö alkaa lähestyä surmapaikkaa, taikka hän kuulee, että askeleet lähestyvät olohuoneesta? Voisi jäädä odottamaan, kuka sieltä tulee? Eihän hän tiedä, kuka on tulossa: tyttö vai vaikka nainen puukolla varustautuneena.

No, en tiedä, mutta sen tiedän, ettei siinä mitään erikseen piiloon tarvitse mennä, ettei tyttö häntä havaitsisi. Hovillakin on ollut täysin väärä kuva siitä, missä tyttö kävi, ja mitä tästä paikasta on ylipäätään mahdollista nähdä. Katsoisivat rikospaikkakuvia, sekä lukisivat tytön kuulustelun. Eikös siellä hän jo ekasta käynnistään kertonut, ettei mennyt lähemmäksi, koska lattialla oli lasia. Sitä lasia oli vielä toisellakin käynnillä, todennäköisesti vielä enemmän, koska ikkuna ei voinut olla kokonaan rikki vielä silloin kun huppis oli pihalla.

Käyntien määrästä olen samaa mieltä kuin Vespa: yksi ennen tapahtumia, toinen puhelun aikana. Ei siellä nyt hortoiltu eestaas monta kertaa lyhyen ajan sisällä, eikä oltaisi menty lainkaan, mikäli olisi tiedetty mitä tapahtuu. Ja kirkaistaan, kun asia selviää.

Kiitos asiallisista kysymyksistä, yritän vastata minkä osaan:

Nicht schuldig:

Mikä on toisen käynnin ajankohta? 
Onko niin, että Amandan toisen käynnin ajankohta olisi välissä 1.16 -1.36? 

Näkikö hän silloin isäänsä lattialla vai vain veitsen ja verta?

Ajankohdan olen päätellyt perustuen a) Amandan kuulemisiin b) Auerin kuulemisiin
c) hätäpuheluun.

Tyttö näki silloin sekä veitsen, että isänsä lattialla. Sen sijaan verestä tuon
käynnin yhteydessä tyttö ei puhu. Joten reaktio voi jäädä vähemmän kauhistuneeksi?

Nicht schuldig:

Siis onko se kohta, josta havainto on tehty sama molemmilla kerroilla?

Käsittääkseni tyttön on käynyt suurinpiirtein samassa kohdassa molemmilla kerroilla, kun hän
on nähnyt isänsä lattialla. Erona, että veistä ei mainita ”kolmannen käynnin” yhteydessä – se
ei ehkä enää aiheuttanut kummastusta, ja toisaalta kolmannen käynnillä nähty veri isän ympärillä shokeerasi.

Nicht schuldig:

Miksei kerro hätäkeskukseen tietojaan? 

Auer pyytää puhelimeen, kun hätäkeskus on pois linjalta eli tekemässä hälytystä poliisiverkkoon. Tämä poistuminen on tapahtunut jo n. ajassa 0:45.

Tytön tultua puhelimeen sen paremmin hätäkeskus kuin tyttökään ei sano mitään ennen
kuin Auer juostuaan pois takkahuoneen ovensuulta palaa puhelimen lähelle ja kysyy tytöltä: ”Tuleeks sielt kettää?”

2:10 Lapsi: Hei, onksiel joku, tulkaa äkkii, mun iskä voi huonosti (taustalla uhrin valitusta). Tulkaa äkkii.
- -
2:19 Lapsi: Iskä, älä kuole.

Kun hän ilmeisesti kuulee jonkun tulleen toiseen päähän, lapsi toistaa huolen isän tilasta ”karmeiden äänien” jatkuessa taustalla ja iskän ollessa lattialla:

2:27 Uhri: (Se jäi).
Lapsi: Nii tulkaa äkkii, mun iskä voi huonosti, jooko. (Uhrin valituksia)
2:31 Häke: Joo, sinne on apu jo tulossa. Osaakko sä, onks siel joku aikuinen paikalla nytte?

Nicht schuldig:

Hovi ihmettelee samaa kuin syyttäjäkin, missä murhaaja on tällöin? Siellä on takan katve, pitää paikkansa, mutta silloin murhaajan olisi täytynyt nähdä Amanda ja siirtyä tähän takan katveeseen näkemänsä perusteella. Miten uskottavaa se oikeastaan on?

Ei siirtyminen Lahden kimpusta edellytä tekijältä Amanda näkemistä tai tietoa hänen
tulostaan. Päin vastoin – tyttö kuulee kamppailun (”mäiskeen”) taukoavan ja muuttuvan avunpyynnöiksi (tämä käy selväksi mm. seuraamalla ns. Alpon videon tekstityksiä). Tyttö mahdollisesti luulee tekijän jo poistuneen, joka tapauksessa tekijä ei tuolloin (ajassa 1:16 - 1:36) ole hätäpuheluntallenteen äänien mukaan uhrin kimpussa.

Nicht schuldig:

Miksei hän kirkaise ensimmäisellä kerralla, kun näkee isänsä tai veitsen tai verta?

Tyttö ei näe välttämättä verta kuin vasta kolmannella kerralla. Emmekä tiedä, onko tyttö reagoinut ääneen, tallenteella on kuuluisa ”kahden sekunnin tauko” n. 1:34 – 1:36. Jotkut – mm. minä – on ollut kuulevinaan tytön kirkaisun alkun ennen katkeamista. Tästä ei voi olla kuitenkaan varma.

Mitä tulee tytön kertomukseen 1.12. 2006, siinä on monia versioita käynneistä.
Alla oleva tukee minun oletustani toisen käynnin hetkestä:

1:32: Amanda: Sit mää en ottanu sit ku mää menin uudestaan kattoon mää näin iskän lattialla.
Koskinen: No missä äiti oli sillon?
Amanda: Äiti oli muistaakseni soittamassa.
Koskinen: Oliko valot sillo päällä, vai oliko pimeetä?
Amanda: No, kai ne oli päällä, ko mäen olis muute nähny pimeessä.
Lapinniemi: Mis kohtaa iskä oli siellattialla? Muistatko?
Amanda: Aika siin sängyn vieres se makas lattialla.
Koskinen: Olik siel ketään vierasta miestä?
Amanda: Mää en nähny, se oli varmaan menny jonnekin piiloon. Sit siel oli puukko
lattialla. Ja sit ko mää menin pois sieltä - - Ku mä tulin sinne taas vähän ajan
päästä, mä näin ku se mies pakeni ikkunasta.

Tämä ajoittaa käynnin ajankohtaan ennen "kolmatta käyntiä" ja kirkaisua, ja versio
(siis vuodelta 2006) tekee mahdottomaksi sijoittaa yhden käynnin "poliisipuhelun"
ajankohtaan.

Yllä oleva vastannee osoittain myös Vespan hyviin huomioihin - yksi pointti Vespalle:

Kuka siellä takkahuoneessa mesosi, jos tyttö näki isänsä raatona lattialla jo ajassa 1:16?

Ei tyttö nähnyt Jukkaa raatona, ainoastaan "lattialla" - Auer on todennut kuulusteluissa, että hän kävi puhelun aikana takkahuoneen ovensuulla (hätäpuhelu 1:55) ja tuolloin Jukka
oli lattialla, mutta toisin kuin tytön käydessä (n. 20 sek aikaisemmin) tekijä oli taas
Jukan kimpussa. Uskottavaa.

zem kirjoitti:Kiitos asiallisista kysymyksistä, yritän vastata minkä osaan:

Nicht schuldig:
Mikä on toisen käynnin ajankohta? 
Onko niin, että Amandan toisen käynnin ajankohta olisi välissä 1.16 -1.36? 
Näkikö hän silloin isäänsä lattialla vai vain veitsen ja verta?[/size]

Zem:
Ajankohdan olen päätellyt perustuen a) Amandan kuulemisiin b) Auerin kuulemisiin
c) hätäpuheluun.

Tummensin kirjoittamani, jotta pystyy erottamaan.
NS:
Tähän ensimmäiseen kohtaan joudun vielä kysymään ymmärtääkseni tämän, että mikä Anneli Auerin sanomisissa on se kohta, joka todistaa tästä toisesta käynnistä juuri tänä ajankohtana?

ZEM:
Tyttö näki silloin sekä veitsen, että isänsä lattialla. Sen sijaan verestä tuon
käynnin yhteydessä tyttö ei puhu. Joten reaktio voi jäädä vähemmän kauhistuneeksi?

NS:
On totta, että olen lukenut huonosti vuoden 2009 kuulustelukertomukset. Se johtui ehkä siitä, että luin ensin 1.12.2006 kuulustelukertomuksen puoleen väliin ja sitten aloitin alusta ja luin jälleen uudelleen ja joitakin kohtia vielä uudelleen. Ja sitten piirsin kuvaa sanojen avulla ja liitin yhteen erilaisia kohtia, joissa oli sanottu jotain samaa ja lopuksi minulle syntyi kummallinen tunne, että lapsi puhuisi uudelleen ja uudelleen samasta tapahtumasta.
Sitten tein jonkinlaisen tiivistelmän koko jutusta ja päädyin käytännössä kaiken olennaisen suhteen yhteen A 4, jossa oli kummallista kyllä lopputuloksena vain yksi käynti huoneessa.
Minut vakuutti siinä vaiheessa esim. se kohta, jossa uhri oli kaksi kertaa sama havainto ja vatsallaan. Me tiedämme ja on todistettu, että hän ei ollut vatsallaan. Tähän esim. Matti Mäkisen todistus, jossa hän kertoo vatsanpeitteiden päällä olevista verijäljistä siten, että hän ei ole voinut kääntyä.

Miten siis on mahdollista tehdä sama havainto kaksi kertaa, joka on molemmilla kerroilla siis väärä?

ZEM:
Käsittääkseni tyttön on käynyt suurinpiirtein samassa kohdassa molemmilla kerroilla, kun hän
on nähnyt isänsä lattialla. Erona, että veistä ei mainita ”kolmannen käynnin” yhteydessä – se
ei ehkä enää aiheuttanut kummastusta, ja toisaalta kolmannen käynnillä nähty veri isän ympärillä shokeerasi.

NS:
Siis ajatus on se, että ensimmäisellä kerralla verta ei olisi ollut pään ympärillä niin paljon kuin lopputuloksena oli. Tämä on mahdollista, koska veri laajeni edelleen, kun poliisit saapuivat paikalle.
Eli ajatus on siinä, että lapsi ei yksinkertaisesti tajua, että kyseessä ei ole esimerkiksi kaatuminen sairaskohtaus tai jotain muuta.

ZEM:

Miksei kerro hätäkeskukseen tietojaan? 

Auer pyytää puhelimeen, kun hätäkeskus on pois linjalta eli tekemässä hälytystä poliisiverkkoon. Tämä poistuminen on tapahtunut jo n. ajassa 0:45.

Tytön tultua puhelimeen sen paremmin hätäkeskus kuin tyttökään ei sano mitään ennen
kuin Auer juostuaan pois takkahuoneen ovensuulta palaa puhelimen lähelle ja kysyy tytöltä: ”Tuleeks sielt kettää?”

2:10 Lapsi: Hei, onksiel joku, tulkaa äkkii, mun iskä voi huonosti (taustalla uhrin valitusta). Tulkaa äkkii.
- -
2:19 Lapsi: Iskä, älä kuole.

Kun hän ilmeisesti kuulee jonkun tulleen toiseen päähän, lapsi toistaa huolen isän tilasta ”karmeiden äänien” jatkuessa taustalla ja iskän ollessa lattialla:

2:27 Uhri: (Se jäi).
Lapsi: Nii tulkaa äkkii, mun iskä voi huonosti, jooko. (Uhrin valituksia)
2:31 Häke: Joo, sinne on apu jo tulossa. Osaakko sä, onks siel joku aikuinen paikalla nytte?

NS:
Eli tämän ajatuksen sisältö on siinä, että hetkellä, jossa tytär tulee puhelimeen hän olisi voinut huutaa tietonsa sinne mutta, koska siellä ei ollut ketään, ja ajatus keskittyi siihen, että siellä on joku ulkopuolinen puhelimessa, joka ohjailee sanottua, niin tyttö ei tuonut heti esille tietojaan.

Jos näin olisi, niin miksei hän huuda tietojaan äidille, joka kuitenkin on todistettavasti puhelimessa, jonka hän ojentaa itse Amandalle?

ZEM:
Nicht schuldig:

Hovi ihmettelee samaa kuin syyttäjäkin, missä murhaaja on tällöin? Siellä on takan katve, pitää paikkansa, mutta silloin murhaajan olisi täytynyt nähdä Amanda ja siirtyä tähän takan katveeseen näkemänsä perusteella. Miten uskottavaa se oikeastaan on?

Ei siirtyminen Lahden kimpusta edellytä tekijältä Amanda näkemistä tai tietoa hänen
tulostaan. Päin vastoin – tyttö kuulee kamppailun (”mäiskeen”) taukoavan ja muuttuvan avunpyynnöiksi (tämä käy selväksi mm. seuraamalla ns. Alpon videon tekstityksiä). Tyttö mahdollisesti luulee tekijän jo poistuneen, joka tapauksessa tekijä ei tuolloin (ajassa 1:16 - 1:36) ole hätäpuheluntallenteen äänien mukaan uhrin kimpussa.

NS:
Mutta tässähän lähestytään sitä, mitä hovi sanoi, tosin kahdessa kohdassa eri tavalla, mutta hovi toi ensimmäisenä ajatuksen esille siitä, että veitsellä puukotus olisi päättynyt jo ennen hätäkeskuspuhelua?

ZEM:
Nicht schuldig:

Miksei hän kirkaise ensimmäisellä kerralla, kun näkee isänsä tai veitsen tai verta?

Tyttö ei näe välttämättä verta kuin vasta kolmannella kerralla. Emmekä tiedä, onko tyttö reagoinut ääneen, tallenteella on kuuluisa ”kahden sekunnin tauko” n. 1:34 – 1:36. Jotkut – mm. minä – on ollut kuulevinaan tytön kirkaisun alkun ennen katkeamista. Tästä ei voi olla kuitenkaan varma.

NS:
Tosiasiassahan tämä lähenee sitä, mitä Amanda sanoi hovissa todistajana ollessaan, että hän ei muista kävikö hän siellä 3-4 kertaa. Nimittäin, jos hän kävi tässä yllä mainitussa ajassa takkahuoneen reunalla niin silloin hän kävi siellä myös ajankohdassa 3.14 ja silloin se kolmas kerta, kun hän näki murhaajan on siis joko sama kolmas kerta, kun hän ylipäätään kävi huoneessa tai sitten se on vilkaisu ovelle jostain muualta olohuoneesta käsin.
Katariina Finnilä edusti mielestäni hovissa 2014 todistajana ollessaan sitä näkemystä, että kolmas käyntikerta ja murhaajan näkeminen liittyisivät yhteen.

Itse kuulen sieltä nauhalta, kun pieni tyttö, joka ei tiedä mistään mitään,kysyy äidiltään, mitä mä sanon, kun äiti pyytää puhelimeen. En kuule hänessä minkäänlaista reagointia muuhun kuin kuten sanoit kurjiin ääniin. Äänet ovat traumaattisempia monesti kuin itse tapahtuman näkeminen, koska silloin voi vain kuvitella mitä siellä tapahtuu. Olen kuvitellut sen tilanteen mielessäni kuinka joku huutaa apua, et näe häntä, et tiedä mitä tapahtuu, mitä siihen voi sanoa? Vastaus voisi olla, joku voi huonosti.

ZEM:
Mitä tulee tytön kertomukseen 1.12. 2006, siinä on monia versioita käynneistä.
Alla oleva tukee minun oletustani toisen käynnin hetkestä:

1:32: Amanda: Sit mää en ottanu sit ku mää menin uudestaan kattoon mää näin iskän lattialla.
Koskinen: No missä äiti oli sillon?
Amanda: Äiti oli muistaakseni soittamassa.
Koskinen: Oliko valot sillo päällä, vai oliko pimeetä?
Amanda: No, kai ne oli päällä, ko mäen olis muute nähny pimeessä.
Lapinniemi: Mis kohtaa iskä oli siellattialla? Muistatko?
Amanda: Aika siin sängyn vieres se makas lattialla.
Koskinen: Olik siel ketään vierasta miestä?
Amanda: Mää en nähny, se oli varmaan menny jonnekin piiloon. Sit siel oli puukko
lattialla. Ja sit ko mää menin pois sieltä - - Ku mä tulin sinne taas vähän ajan
päästä, mä näin ku se mies pakeni ikkunasta.

[/quote]
Tämä ajoittaa käynnin ajankohtaan ennen "kolmatta käyntiä" ja kirkaisua, ja versio
(siis vuodelta 2006) tekee mahdottomaksi sijoittaa yhden käynnin "poliisipuhelun"
ajankohtaan.

NS:
Kyllä tulkintasi tästä kohdasta olisi se minkä tulkinnan siitä teitkin, mutta ongelma on se, että kun lukee sitä kuulustelukertomusta eteenpäin, sama toistuu ja yhtäkkiä alkaa muodostua hyvin erikoinen melkein epätodellinen kuva kuin lukisi samaa ja samaa yhä uudelleen.

Jos vanhin tytär on nähnyt isänsä makaamassa lattialla silloin, kun huoneistossa on ollut valoisaa, niin käynti ajoittunee ajankohtaan hänen puhelimessa päivystämisensä jälkeen. Auer toteaa häkepuhelun ajassa 0:30 häkevirkailijalle, ettei pimeyden takia tunnistanut tekijää. Luulisin, että valot on Auer sytyttänyt jossain vaiheessa sen jälkeen, kun on irtaantunut puhelimesta ajassa 1:46. Voisiko hän olla laittanut valot päälle samalla, kun on käynyt ajassa 2:23 karjaisemassa tappajalle kovaan ääneen: "Hei, lopeta!"?