Gladys kirjoitti:Ja kolmas se, että epäilty lienee suhteellisen hyvässä henkisessä kunnossa. Shokkitilalla tuota on mielestäni vaikea selittää, sillä noinkin voimakkaassa shokkitilassa oleva alaikäinen henkilö olisi todennäköisesti sairaalahoidossa.
Tartun vaihteeksi taas tähän sairaalahoito-aspektiin, koska mielestäni tässä vedetään taas kauheasti mutkia suoraksi, että täytyy olla sairaalahoidossa ja jos ei ole, niin on psykopaatti. Ihmisiä kuolee vähän väliä, joskus alaikäiset ovat todistamassa kuolemia, ja vaikka on tietysti eri asia, että todistaa kuoleman ja että tappaa itse jonkun, niin en silti sanoisi, että täytyy olla sairaalakunnossa sen jälkeen. Jos mietitään vaikka niitä, jotka todistivat kouluampumisia? En ainakaan ole kuullut, että heitä oltaisiin viety sankoin joukoin sairaalaan "shokin" hoitamista varten.
Ehkä tähän näkemykseeni vaikuttaa sekin, että kun itse olin 12-vuotias, minulle sattui semivakava tapaturma, mutta minulla se shokkitila ainakin ilmeni tuolloin itse tilanteessa täydellisenä rauhallisuutena ja loogisuutena. En sano, että tuo on ainoa vaihtoehto, koska varmasti moni 12-vuotias itkee, kun on sattunut pahasti ja lääkärit tikkaavat haavoja umpeen sieltä täältä, mutta minä olin vain rauhallinen. Myöhemmin vasta kun se shokki purkautui, tärisin ja oksensin, jne. mutta mitään sellaista en muista, mikä olisi sellainen, jota vaatisi sellaista "hoitoa", jota ei esimerkiksi kotona voisi antaa. Jos joku oksentaa, pitääkö hänet viedä sairaalahoitoon? Jos joku itkee, pitääkö sitten viedä sairaalaan? Voi olla, että oman kokemuksieni kautta näen tämän vain niin tietystä näkökulmasta, mutta kertokaa pliis minulle jotain selkeitä konkreettisia asioita, seikkoja, piirteitä, joita teidän mielestä pitäisi shokkitilanteessa hoitaa välttämättä sairaalassa?
Etsin tietoa shokista ihan omien mielipiteideni tueksi, ja löysin kyseisen artikkelin, joka käsitteli aihetta:
http://www.mielenterveysseura.fi/fi/mie ... een-alkuun Etenkin seuraava kohta oli mielestäni jotenkin sopiva tähän keskusteluun:
Shokkivaihetta elävien reaktiot, esimerkiksi näennäinen tunteettomuus saattavat hämmentää läheisiä ihmisiä ja jopa aiheuttaa paheksuntaa.
Tuo ainakin hyvin myötäilee minun käsitystäni shokista, enkä ymmärrä, että mistä monet täällä ovat saaneet sen käsityksen, että traumaattisten tilanteiden jälkeen ihminen välittömästi jotenkin "hajoaa". En silti sano, että tekijää pitäisi sääliä, tai että tekoa ei pitäisi paheksua, vaan haen tällä lähinnä sitä, että se, miten ihminen reagoi shokkiin, ei todennäköisesti kerro paljonkaan hänen mielenterveydestään tai mahdollisista persoonallisuushäiriöistä, tai sitten abstraktimmin, jonkinlaisesta "syvästä synnynnäisestä pahuudesta". Epäilty mitä ilmeisimme tappoi ihmisen, ja hänen paikkansa on vankilassa, jos mitään oikeasti lääketieteellisesti merkittävää ei tapahdu, ja mielestäni hän voi myös kärsiä tavallisen järkytyksensä siellä sellissä ja saada tarvittaessa apua sinne.