https://www.aamulehti.fi/a/4de8f395-592 ... 2737894164
Tamperelaismies näki oudon auton metsätiellä Hervannassa ja mietti 20 vuotta, liittyykö se Raisa Räisäsen katoamiseen – Poliisi kuuli asiasta lokakuussa ja kutsui miehen heti kuulusteluun
Aamulehden haastattelema silminnäkijä kiinnostui autoilijan omituisesta käytöksestä ja meni tutkimaan asiaa. Pian hänen koiransa johdattivat hänet rantaviivalle ja alkoivat haukkua.
TILAAJALLE
5.11.2019 17.01 – PÄIVITETTY 17.16
Silminnäkijä kertoo nähneensä tällä metsätiellä Tampereen Hervannassa omituisesti käyttäytyneen auton varhain Raisa Räisäsen katoamista seuranneena aamuna.
Silminnäkijä kertoo nähneensä tällä metsätiellä Tampereen Hervannassa omituisesti käyttäytyneen auton varhain Raisa Räisäsen katoamista seuranneena aamuna. OSSI AHOLA
Tuomas Rimpiläinen
Aamulehti
Keskustele
Varhainen aamu etelähervantalaisessa metsässä 20 vuotta sitten jäi tamperelaismiehen mieleen. Jokin tapahtumissa ei tuntunut olevan kohdillaan, mutta mies ei osannut sanoa, mikä.
Lähes päivälleen 20 vuotta myöhemmin hän tarttui puhelimeen ja kertoi tietonsa.
Syynä oli 14. syyskuuta julkaistu Aamulehden juttu, jossa julkaistiin aiemmin julkaisemattomia kuvia autosta, joka saattaa poliisin mukaan liittyä tapaukseen.
Tamperelainen Janne Viteli luki jutun verkosta julkaisupäivänä. 20 vuoden takaiset tapahtumat palautuivat heti hänen mieleensä. Samana iltana hän kertoi asiasta vaimolleen. Se oli ensimmäinen kerta, kun hän puhui asiasta kenellekään.
Vaimo kehotti miestään kertomaan tiedoistaan. Seuraavana päivänä Viteli soitti Aamulehteen ja kertoi havainnostaan. Vitelin pyynnöstä tiedot on kerrottu myös poliisille. Poliisi on kuulustellut häntä todistajana.
Outo auto metsätiellä
Lokakuussa 1999 Janne Viteli oli 39-vuotias. Hän oli jo tuolloin aktiivinen koiraharrastaja, eikä ollut tavatonta, että hän oli liikkeellä hyvin varhain viikonloppuaamuna.
Sunnuntaina 17. lokakuuta 1999 kello oli kutakuinkin 6.15, kun Viteli käveli Salmenkalliontielle kahden käyttölinjaisen bergamasconsa kanssa. Viisivuotias Tomba oli kokenut jäljestäjä ja kevään pentu Jysky opetteli alaa innokkaasti.
Kukaan ei vielä tuolloin tiennyt, että 16-vuotias Raisa Räisänen oli kadonnut Tampereen keskustasta edellisenä iltana.
Viteli käveli koiriensa kanssa Salmenkalliontietä kohti polkua, joka johtaa Makkarajärvelle. Salmenkalliontien alussa on nykyään käynnissä raitiotien rakennustyöt. Metsätie työmaan jälkeen on pitkälti samassa kunnossa kuin 20 vuotta sitten.
HANNU MÄNTTÄRI
Viteli oli vasta Salmenkalliontien alussa, kun hän kuuli kovaa auton moottorin ääntä. Se kuulosti siltä, kuin joku olisi ajanut metsätietä ykkösvaihteella. Pian hän näki, että mutkan takaa tuli esiin auto.
Auto pysähtyi. Se seisoi hetken paikoillaan, kiihdytti sitten liikkeelle ja ohitti Vitelin olosuhteisiin nähden kovalla vauhdilla. Viteli katsoi kuljettajaa.
Vitelin muistikuvan mukaan kuljettaja oli vaaleahiuksinen, ”skandinaavisen” näköinen ja riskin oloinen. Kuljettajalla oli yllään punainen kauluspaita ja farkkutakki.
Viteli ei tunne autoja erityisen hyvin, joten hän ei osaa sanoa auton merkkiä. Hän kuitenkin kiinnitti huomiota siihen, että sen takaosassa lasit olivat tummennetut.
Vitelin mielestä kyseessä voi olla jompikumpi autoista, jotka esiintyvät Aamulehden julkaisemissa kuvissa.
Auto jatkoi matkaansa Ruskontien ylitse Hervannan valtaväylälle.
Koirat ilmaisivat jotakin rannassa
Paikka sijaitsee umpeen kasvaneella rantapolulla aivan Majarannan eli ”Poliisien majan” läheisyydessä.
Paikka sijaitsee umpeen kasvaneella rantapolulla aivan Majarannan eli ”Poliisien majan” läheisyydessä. OSSI AHOLA
– Minua alkoi kiinnostaa kuljettajan omituinen käytös, joten päätin mennä katsomaan, Viteli sanoo.
Hän käveli Makkarajärven, uimarannan ja lopuksi Majarannan risteyksien ohitse.
Viteli tuli pienelle levennykselle, joka sijaitsee ennen tien viimeistä kiinteistöä. Renkaanjälkien perusteella hän päätteli, että auto oli ollut parkissa levennyksellä.
Viteli käveli metsään kohti Hervantajärven rantaa. Alle 150 metrin päässä levennyksestä Tomba ja Jysky alkoivat haukkumalla ilmaista jotakin rantaviivalla. Viteli ei kuitenkaan nähnyt mitään erikoista, joten hän kutsui koirat luokseen ja jatkoi lenkkiä.
Todistaja ei tiedä tiedon tärkeyttä
Tutkinnanjohtaja Paavo Tuominen pitää havaintoa uskottavana. Tässä vaiheessa on kuitenkin mahdoton sanoa, liittyykö havainto Räisäsen katoamiseen.
Poliisi ei ole ehtinyt selvittää asiaa tarkemmin, sillä uusien kuvien julkaisun jälkeen poliisi on saanut yli 300 vihjettä. Rikoskomisario Tuominen toivoo, että ne ehditään käydä läpi marraskuun aikana.
Oikeuspsykologian dosentti Julia Korkman kertoo, että vanha silminnäkijälausunto voi yksityiskohdiltaan olla epäluotettava mutta poliisin tutkinnassa se voi olla tärkeä tutkinnan suuntaamiseksi.
On tunnettu ilmiö, että todistajat pyrkivät arvaamaan, mikä on hyödyllistä ja mikä hyödytöntä tietoa poliisille. Jos todistaja kokee tietonsa hyödyttömäksi, se jää helposti kertomatta.
Poliisi puolestaan korostaa aina sitä, että kokonaisuuden tuntee vain poliisi. Siksi poliisi haluaa tietää myös hyödyttömiltä tuntuvat tiedot.
Viteli kertoo, että on luonteeltaan sellainen, että hän ei halua aiheuttaa turhaa vaivaa.
– Kun sitten tuli tämä autovihje, se sai minut ilmoittamaan havainnostani, koska palaset tuntuivat sopivan yhteen, Viteli sanoo.
Mikäli Vitelin havainto liittyy Räisäsen katoamiseen, kyseessä saattaa olla esimerkiksi jonkin esineen hävittäminen. Poliisi harkitsee vedenpohjan kaikuluotausta talvella, sillä sen pystyy tekemään jään päältä.
Ensin poliisi kuitenkin toivoo ilmoittamaan mahdollisista muista alueelle sijoittuvista havainnoista.
Surmaaja suosii tuttua paikkaa
Vesi paikalla on kirkasta ja matalaa.
Vesi paikalla on kirkasta ja matalaa. TUOMAS RIMPILÄINEN
Hervantajärveä ei voi pitää kovin syrjäisenä tai hiljaisena alueena. Vesi tapahtumapaikalla on matalaa ja kirkasta. Alue ei siis ole erityisen hyvä minkäänlaiseen kätkemiseen.
Rikospsykologisten tutkimusten perusteella kuitenkin tiedetään, että paikan objektiivinen soveltuvuus kätkemiseen ei välttämättä ole tärkein kriteeri rikoksentekijälle.
Helinä Häkkänen, Katri Hurme ja Markku Liukkonen julkaisivat vuonna 2006 tutkimuksen Maastoon sijoittuvat henkirikokset: Etäisyyskäyttäytyminen ja tekijöiden piirteet. Tutkijat kävivät läpi laajan aineiston henkirikoksista, joissa tekijä oli kätkenyt uhrin maastoon tai vesistöön.
62 prosentissa tapauksista alue oli ennalta tuttu tekijälle. Useimmiten syynä tuttuuteen oli se, että tekijä asui tai oli asunut paikan lähistöllä.
Henkirikostyypin perusteella voidaan myös päätellä mahdollista etäisyyttä tekijän asuinpaikan ja ruumiin löytymispaikan välillä. Yhteys on kuitenkin vain suuntaa-antava. Esimerkiksi auton omistaminen vaikuttaa etäisyyteen merkittävästi.
Krp on käyttänyt tutkimustuloksia myös Räisäsen tutkinnassa.
Kansainvälisissä tutkimuksissa on lisäksi havaittu se, että tekijälle on usein tärkeintä se, että hän tuntee olonsa alueella turvatuksi. Objektiiviset arviot paikan soveltuvuudesta ovat toissijaisia.
