MURHA.INFO

Mr. Big kirjoitti:Miksiköhän tämä on uutisoitu "outona" katoamisena jos kyseessä on ihan normaali eksyminen? En itse muista montakaan eksymistapausta, missä aviopari olisi eksynyt maastoon, ja molemmat kuolleet? Olisiko 2-3 tapausta tätä ennen. Ja ainakin yhdessä tapauksessa kyseessä oli henkirikos. Poliisikin pitää tätä vähintäänkin outona tapauksena, vaikkei epäilekään rikosta tapahtuvan. Ainakaan vielä.

Vaikket varmaan ole ihan tosissasi, lainaan täältä iltapäivälehti-suomi-sanakirjaa: https://blogit.kaleva.fi/iltasatuja/201 ... mehitiksi/. Outoa ei ole siinä erikseen käsitelty, mutta termin "karmealla tavalla" kohdalla oleva määritelmä sopinee tähänkin: dramatiikkaa lisäävä sana, ei tarkoita oikein mitään.

Poliisi on nähdäkseni sanonut, että todennäköisesti kyseessä on hypotermia ja eksyminen, myös artikkelissa, jossa toimittaja kuvaa tapausta oudoksi.

Aikaisemmin linkkaamani Peltoloiden eksyminen kyllä liiippasi todella läheltä molempien kuolemaakin. Toinen oli entinen suunnistuksen maailmanmestari ja toinen suomenmestari, ja kuitenkin he eksyivät arvioimallaan kolmen tunnin hiihdolla kompasseista ja kartoista ja aikaisemmilta retkiltä tutusta maastosta huolimatta. Mies oli jo jäänyt lumeen lepäämään, mutta onneksi vaimo pysyi vähän pitempään liikuntakykyisenä ja sattui sään parannuttua kohtaamaan poromiehen, joka puolestaan sai hälytettyä apua. Tästäkään ei ollut julkisuudessa mitään, ennen kuin pariskunta itse halusi kertoa kokemuksistaan varoittavana esimerkkinä.

Juuri noin kuten edellä kerrottiin. Yleisesti ottaen ihmiset jostain syystä näkevät katoamisista outoa...sinällään niissä ei varsinaisesti ole mitään outoa jos ne kerrotaan miten kaikki on tapahtunut. Eksyneet käyttäytyvät hyvinkin oudolla tavalla ainakin järjellä ajattelevien mielestä, mutta eksynyt on menettänyt suuntavaistonsa ja kyvyn toimia järjellisesti. Eksynyt menee läpi poroaitojen vaikka ei olisi siitä aiemmin mennytkään heille se on vain yksi este ja siitä mennään samoin eksynyt paniikissa menee jokeen kunnon tahto mennä siitä yli eikä vaaraa enää tiedosteta.

maxi kirjoitti:Juuri noin kuten edellä kerrottiin. Yleisesti ottaen ihmiset jostain syystä näkevät katoamisista outoa...sinällään niissä ei varsinaisesti ole mitään outoa jos ne kerrotaan miten kaikki on tapahtunut. Eksyneet käyttäytyvät hyvinkin oudolla tavalla ainakin järjellä ajattelevien mielestä, mutta eksynyt on menettänyt suuntavaistonsa ja kyvyn toimia järjellisesti. Eksynyt menee läpi poroaitojen vaikka ei olisi siitä aiemmin mennytkään heille se on vain yksi este ja siitä mennään samoin eksynyt paniikissa menee jokeen kunnon tahto mennä siitä yli eikä vaaraa enää tiedosteta.

Itselläni on kokemusta eksyksissä olevan käyttäytymisestä. Olen syntynyt melkein metsässä ja minulla on tosi hyvä suuntavaisto.

Mutta: Olin noin 40 vee. Olimme sienestämässä tuttavani kanssa metsässä muutama kymmenen kilometriä eräästä keskisuuresta kaupungista Keski-Ruotsissa. Jätimme auton isolta tieltä lähtevän metsätien alkuun. Sieniä oli paljon. En halunnut kulkea samaa matkaa kaverini kanssa, sillä en halua puhua metsässä.
Pyörin sinne ja tänne jakeräsin sieniä. Sitten ajattelin kävellä sille metsätielle, minkä alkuun auto oli jätetty. Kävelin ja kävelin. Eteeni ei tllutkaan mitään metsätietä - vaan tulinkin lähtöpaikkaani.
Otin lähdön uusiksi ja kolmannella kerralla samaan paikkaan tullessani aloin hätääntyä, ja väsyä. Niinpä neljännellä kierrosella meninkin suuren metsäojan yli (koska silloin tiesin pääseväni kierrosta eroon).

Kävelin ja kävelin kunnes tulin iommalle metsätielle, jonka varrella oli mökkejä. Käännyin summamutikassa kulkemaan oikealle sillä tiellä. Pitkän matkan päästä tulin valtavan suuren peltoalueen laitaan ja tulin taloon, jossa oltiin otona. Olin vaeltanut kymmeniä kilometrejä (ja keventänyt sienisaalistani ja vaatteitani, vaikka ei ollut hypotermian oireita kuin väsymys.

Ihmiset kyyditsivät minut sinne, minne olin autoni jättänyt. Sinne oli melkein 20 kilometriä matkaa. Tämä oli ennen kännykkä aikaa. Ystäväni oli siellä ison tien vieressä pysäyttänyt juuri jonkun auton, jotta hälyttäisivät etsijät.

SYY EKSYMISEENI oli se, että se metsätie, minne auton jätimme olikin tosi lyhyt, en voinut sitä ylittää, kun se ei sinne pidemmälle jatkunut.

Niin, pariskunta saattoi siinä autonsa lähialueella eksyä ja joutua pidemmälle ja pidemmälle jne..

Peltoloiden tapausta ei voi kyllä verrata tähän keissiin. Peltolat eksyivät puuttomassa tunturimaassa, sankassa lumimyrkyssä. Siinä ei auta yhtään vaikka olisit huioppusuunnistaja, kun edes suksien kärkiä ei näy sankassa lumisateessa.

Kuten todettua, on todella harvinaista että pariskunta eksyy ja paleltuu kuoliaaksi pluskelillä. Ja eksyvät peräti kahteen kertaan samalla reissulla, vaikka ovat selvästi merkityllä reitillä. Ei ole todellakaan mikään normaali eksyminen kyseessä.

Tietenkin keli ja maastot olivat näissä harhautumisissa täysin erilaiset. Peltolat eivät varmastikaan olisi eksyneet syksyiseen Koilliskairaan, mutta toisaalta he olivat varmoja, että kamalassa talvimyrskyssäkin löytäisivät perille, kun matkaa oli vain kymmenisen kilometriä. Vasta jälkeenpäin he ymmärsivät, että taidot tuli yliarvioitua.

Peltoloista tiedetään, etteivät he tahallaan eksyneet ja jääneet luonnonvoimien armoille, vaikka oli kokemusta, suunnistusvälineitä, taitoa käyttää niitä, seuraa, eväitä, makuupussit jne. eikä hätänumeroonkaan nähtävästi ollut soitettu (akku loppui jo aika alussa). Myös he olivat välillä "kartalla" löydettyään tavoittelemansa poroaidan, mutta siinäkin arvoivat sijaintinsa väärin ja eksyivät taas.

Itsekin tietenkin ihmettelen, että mitä kaikkea Savukoskella on mennyt pieleen, mutta en pidä näillä tiedoilla tietoisena valintana. Ja tosiaan, kyse EI ole merkitystä reitistä siellä, vaikka ilmeisen selvästi seurattava onkin.

Ei tietenkään kaksoisitsemurha vaan laajennettu itsari.
Toinen eli mitä ilmeisemmin mies päättänyt että naisesta on päästävä eroon tavalla joka ei jätä sukulaisille ja jälkipolville spekuloitavaa syyllisestä?
Tämä näyttää minusta edelleen parhaalta teorialta ja vaikka nainen löytyisikin niin voidaanko siitä enää sanoa 100% varmasti ettei miehellä ole mitään osuutta tapahtumien lopputulemaan? Ei. Aivan..

Eksyneille maasto on jokapuolella lähestulkoon samannäköistä eikä pienet erot maastossa erotu eksyneen silmään
Itse liikkuessani maastossa rekisteröin maastoa kokoajan ja luontaisesti muistan erilaisia maastokohtia, puita, ojia.
Kuten aiemmin kerroin toimin metsässä porotöissä ja äkkiseltään en muista meidän paliskunnan nykyisistä eksyneen vielä kertaakaan. Tehdään töitä myös naapuripaliskuntien kanssa ja liikutaan myös heidän alueella joka ei ole maastoltaan läheskään niin tuttua kuin oma.
Toki käytössä on nykyajan kaikki härpäkkeet vhf.t ja GPS.ät mutta GPS lähinnä sen vuoksi, että tiedetään kierrellä pahimpia ojitusalueita ja tiheikköjä
Kännykät eivät kuulu läheskään joka paikassa ja niihin ei voi luottaa myös akut kännyissä tuntuvat loppuvan syyskolealla kelillä yllättävänkin helposti.

Voihan se olla niinkin,että nainen on ollu loppuun asti sitä mieltä ku kerta sovittiin.Mutta ukolta on luonto loppunu ,mutta luonto hoiteli loput.
St;yritin vastata,mutten ehkä osannu.Mutta joo kyl.

Luulen, että tässä on iskenyt perisuomalainen näyttämisen halu, ei olla haluttu myöntää, että siinä vaiheessa kun tavattiin vaeltaja, ei pelivaraa enää jaksamisen suhteen ollut paljoa. Toki siinä hetken lepäämisen jälkeen on voinutkin tuntua siltä, että tuosta nyt vain marssitaan suoraan autolle, kaikki ok. Mutta väsyneenä harkintakyky alkaa pettää yllättävän nopeasti. Jos on tullut eteen yksikin valintatilanne, että meneekö polku tästä vai tuosta, niin väärän valinnan korjaaminen on voinut pian muuttua mahdottomaksi. Jos sitten on vielä luettu karttaa ja kompassia väärin ja jatkettu matkaa kunnes väsymys ja jano on käynyt sietämättömäksi, on hyvinkin voinut ilta yllättää kulkijat. Tuolla on öisin pimeää kuin säkissä, joten silloin olisi oltava paikoillaan ja silti pysyteltävä hereillä, mahdoton yhtälö.

stalkkeri kirjoitti:Ei tietenkään kaksoisitsemurha vaan laajennettu itsari.
Toinen eli mitä ilmeisemmin mies päättänyt että naisesta on päästävä eroon tavalla joka ei jätä sukulaisille ja jälkipolville spekuloitavaa syyllisestä?
Tämä näyttää minusta edelleen parhaalta teorialta ja vaikka nainen löytyisikin niin voidaanko siitä enää sanoa 100% varmasti ettei miehellä ole mitään osuutta tapahtumien lopputulemaan? Ei. Aivan..

Niinpä. Oli varmaan ärsyttävää, että törmäsivät retkeilijään... Muutenhan olisi voinut vaikka palata takaisin ja ajella pois. Tehdä sitten myöhemmin vaikka katoamisilmoitus.
No se siitä kauhuskenaariosta.
Olen edelleen sitä mieltä, että naista olisi pitänyt etsiä myös Keskirovan purojen alueelta. Esim. 68.041404, 28.870322 ympäristöstä tai alemman 68.036782, 28.872424 ympäristöstä. Etenkin tuossa pohjoisemmassa luulisi olevan jonkinlaista juomavettä saatavissa.
Mutta ehkä retken 'oudot' piirteet saavat jonkinlaisen selityksen ruumiinavauksesta.

skoone kirjoitti:...
SYY EKSYMISEENI oli se, että se metsätie, minne auton jätimme olikin tosi lyhyt, en voinut sitä ylittää, kun se ei sinne pidemmälle jatkunut.

Niin, pariskunta saattoi siinä autonsa lähialueella eksyä ja joutua pidemmälle ja pidemmälle jne..

Voisin kirjoittaa melkein samanlaisen tarinan kuin skoone. Minulla oli kartta ja kompassi, mutta pikkuisen edessä olevaa estettä kiertäessäni tulin kääntyneeksi vähän väärään suuntaan. En tullutkaan sille tielle, jolla auto oli vaan toiselle, jota ei ollut kartallani. Tämä siis paperikarttojen aikaan, kun uusimmat tiet oli piirretty kynällä. En sentään 20 kilometriä kävellyt, mutta varmaan lähemmäs kymmenen, siitä hyvän osan tietä pitkin.

Pienikin virhe kompassisuunnassa voi viedä muutaman kymmenen metriä ohi siitä, mihin piti mennä ja sitten ei enää tiedä, missä on. Kun edessä on joku hyvä maamerkki, siinäkin voi arvioida sijaintinsa väärin, kuten Peltolat poroaidalla.

Oma veikkaukseni olisi sairauskohtaus tai laajennettu itsemurha.Jopa Lapin suurimmissa kairoissa on vaikea kadota lopullisesti ja kuolla kesämetsään, jos tapauksessa ei ole jotain erityistä syytä. Kuinka pitkään on pisimpään eksyksissä ollut ja elävänä löytynyt ollut metsässä?

Ehkä toinen on saanut sairauskohtauksen. Alentunut verensokeri tai dementia on sekoittanut päätä ja toinen on hätääntynyt. Tai sitten heillä on tullut riitaa, ja toinen on suuttuneena lähtenyt eri suuntaan. Kumpikin on päättänyt päivänsä aikanaan eri paikoissa.

Pimeässä ja varsinkin hämärässä metsä näyttää aivan erilaiselta kuin valoisassa. Se on selvä, että polkuja ei näe, mutta puut ja mättäät muuttuvat pedoiksi, kuuluu outoja ääniä ja saattaapa siellä näkyä selvästi talo tai auto. Ne kuvitellut näkymät voivat johtaa kulkemaan harhaan.

Jos olisin perusteellisesti eksyksissä nälkäisenä ja väsyneenä pimeässä metsässä, hakisin suojaa. Tuolla seudulla ei ole puutetta "kuusenperseistä" eli suuren kuusen alla pysyy hyvin kuivana. Sinne jos nukahtaa ikuiseen uneen, tuskin löytyy ennen kuin se puu kaadetaan. Ja voi olla, että sitä päivää ei koskaan tule.

Smirre kirjoitti:Voihan se olla niinkin,että nainen on ollu loppuun asti sitä mieltä ku kerta sovittiin.Mutta ukolta on luonto loppunu ,mutta luonto hoiteli loput.

Tähä vaihtoehtoa olen itsekin miettinyt. Vaatteet on voitu riisua siksi että vajoaa paremmin veteen. Ovat voineet hypätä jokeen yhdessä, mutta miehellä on mennyt sisu kaulaan, ja on rämpinyt takaisin maalle. Virta vienyt naisen mennessään. Mies on sitten menehtynyt metsään, harhailtuaan siellä läpimärkänä.

Aika moni tekee ns. kuolemanmarssin ennen lopullista ratkaisuaan (mm.Nela). Tässä voi hyvinkin olla kyse samasta ilmiöstä. Todennäköisesti jää kuitenkin ikuiseksi mysteeriksi tämä juttu. Pariskunnan kotikylälläkin ollaan aivan ihmeissään mitä ihmettä he tekivät siellä korvessa ilman mitään varusteita, saatika eväitä. Tässä jutussa ei tosiaan ole oikein päätä eikä häntää

Ande kirjoitti:

skoone kirjoitti:...
SYY EKSYMISEENI oli se, että se metsätie, minne auton jätimme olikin tosi lyhyt, en voinut sitä ylittää, kun se ei sinne pidemmälle jatkunut.

Niin, pariskunta saattoi siinä autonsa lähialueella eksyä ja joutua pidemmälle ja pidemmälle jne..

Voisin kirjoittaa melkein samanlaisen tarinan kuin skoone. Minulla oli kartta ja kompassi, mutta pikkuisen edessä olevaa estettä kiertäessäni tulin kääntyneeksi vähän väärään suuntaan. En tullutkaan sille tielle, jolla auto oli vaan toiselle, jota ei ollut kartallani. Tämä siis paperikarttojen aikaan, kun uusimmat tiet oli piirretty kynällä. En sentään 20 kilometriä kävellyt, mutta varmaan lähemmäs kymmenen, siitä hyvän osan tietä pitkin.

Pienikin virhe kompassisuunnassa voi viedä muutaman kymmenen metriä ohi siitä, mihin piti mennä ja sitten ei enää tiedä, missä on. Kun edessä on joku hyvä maamerkki, siinäkin voi arvioida sijaintinsa väärin, kuten Peltolat poroaidalla.

Oma veikkaukseni olisi sairauskohtaus tai laajennettu itsemurha.Jopa Lapin suurimmissa kairoissa on vaikea kadota lopullisesti ja kuolla kesämetsään, jos tapauksessa ei ole jotain erityistä syytä. Kuinka pitkään on pisimpään eksyksissä ollut ja elävänä löytynyt ollut metsässä?

Ehkä toinen on saanut sairauskohtauksen. Alentunut verensokeri tai dementia on sekoittanut päätä ja toinen on hätääntynyt. Tai sitten heillä on tullut riitaa, ja toinen on suuttuneena lähtenyt eri suuntaan. Kumpikin on päättänyt päivänsä aikanaan eri paikoissa.

Pimeässä ja varsinkin hämärässä metsä näyttää aivan erilaiselta kuin valoisassa. Se on selvä, että polkuja ei näe, mutta puut ja mättäät muuttuvat pedoiksi, kuuluu outoja ääniä ja saattaapa siellä näkyä selvästi talo tai auto. Ne kuvitellut näkymät voivat johtaa kulkemaan harhaan.

Jos olisin perusteellisesti eksyksissä nälkäisenä ja väsyneenä pimeässä metsässä, hakisin suojaa. Tuolla seudulla ei ole puutetta "kuusenperseistä" eli suuren kuusen alla pysyy hyvin kuivana. Sinne jos nukahtaa ikuiseen uneen, tuskin löytyy ennen kuin se puu kaadetaan. Ja voi olla, että sitä päivää ei koskaan tule.

Täytyy muistaa että Kemihaaran leveysasteella ei syyskuun 16 päivän jälkeen olla kesämetsässä. Siellä on hyvinkin karut olosuhteet ja yölämpötila on tuolloin jo ollut lähempänä nollaa kuin huonelämpötilaa. Kesämetsässä on ihan eri juttu ja siellä voi selvitä vaikka viikkojakin kunhan muistaa juoda. Tästä on entisen Neuvostoliiton ajalta sellaisia muistikuvia jossa rajan yli loikanneet kulkivat halki Suomen kesämetsässä syöden koivunlehtiä mustikoita ja vettä.

maxi kirjoitti:Tästä on entisen Neuvostoliiton ajalta sellaisia muistikuvia jossa rajan yli loikanneet kulkivat halki Suomen kesämetsässä syöden koivunlehtiä mustikoita ja vettä.

Miten on, voisiko olla mahdollista että tuolla on nyt ollut loikkareita? Tehneet pahaa?

maxi kirjoitti: Täytyy muistaa että Kemihaaran leveysasteella ei syyskuun 16 päivän jälkeen olla kesämetsässä. Siellä on hyvinkin karut olosuhteet ja yölämpötila on tuolloin jo ollut lähempänä nollaa kuin huonelämpötilaa. Kesämetsässä on ihan eri juttu ja siellä voi selvitä vaikka viikkojakin kunhan muistaa juoda. Tästä on entisen Neuvostoliiton ajalta sellaisia muistikuvia jossa rajan yli loikanneet kulkivat halki Suomen kesämetsässä syöden koivunlehtiä mustikoita ja vettä.

Noin puoli vuosisataa näillä leveysasteilla eläneenä pitäisin syyskuun puoliväliä vielä "kesämetsänä", vaikka yöt ovatkin kylmiä. Maa on vielä sula ja hengissä pysyy marjoja syömällä. Puolukkaa ja variksenmarjaa löytyy, ja mustikat ja juolukat ovat vielä syötäviä vaikka pakkasenpanemia ovatkin. Tulet pitäisi tietenkin osata tehdä. Vettä sieltä ainakin on löytynyt haitaksi asti.