MURHA.INFO

Mulla on lapsuudessa diagnosoitu lievä AS (asperger). Ilmenee mulla epäsosiaalisuutena, viihdyn erinomaisesti yksin, kavereita on niukasti eikä tule pahemmin pidettyä yhteyttä ihmisiin. Ihmissuhteet siis kärsivät. Aspergeria ei myöskään tietääkseni pidetä virallisesti sairautena, kyseessähän on neurologinen poikkeavuus. Ja tosiaankin perinnöllinen juttu, joten en voi sille mitään. Nämä piirteet/ominaisuudet on ollut syntymästä lähtien. Esimerkiksi isäni on aika lailla kopio itsestäni.

Jaa'a...

Krooninen autoimmuunisairaus, joka a) vahingoitti sydäntä niin, että piti laittaa tahdistin ja b) sen lääkitys oli kettumainen, aiheutti ongelmia, joista yritän yhä päästä eroon (mm laukaisi sokeriaineenvaihdunnan häiriön, joka voi puhjeta diabetekseksi, samoin aiheutti osteopeniaa, eli osteoporoosin esiasteen.

Kuukautiset sekaisin.

Selvittämätön syömishäiriö löytyy papereista, tosin koskaan en ole saanut selville, että miten diagnoosi on tullut, mahdollisesti siitä, että ennen autoimmuunisairauden toteamista laihduin 30kg kun ei ruoka pysynyt sisällä jos söi vähänkään isompia annoksia (ihan kuin mahaan ei olisi mahtunut enempää). Nyttemmin ei ongelmia tuon kanssa ole.

Kasa allergioita + likinäköisyys.

Allergia Oribact -nimiselle lääkkeelle. Ei muuta.

Mulla masennus ja Tourette, jota ei varsinaisesti ole diagnosoitu.

Mikäs kuulustelu täällä on. Eikös lääkärille yleensä kerrota omista vaivoistaan ja mahdollisista sairauksista.

^Tännehän saa kertoa jos haluaa. Ihan sama valehteleeko lääkärille vaivoistaan vai valehteleeko tänne. Ei ole pakko osallistua

1. Tyypin Diabetes
Skitsofrenia (epätyypillinen)

Sitten olen tuossa 2011 keväällä halvautunut alaraajoista mutta siitä ei ole enää oireena kuin sellaista jäykkyyttä, tosin sitä jäykkyyttä on vähän käsissäkin että sitä epäiltiin parkinsonin tautiin viittaavaksi, toivottavasti nyt ei ole sitä.

Niin ja onhan se monipäihderiippuvuus mutta en minä miellä sitä nyt sillai taudiksi kun ei se mua tällä hetkellä mitenkään haittaa. Tosin ei haittaa paljoa skitsofrenia tai diabeteskaan kun kummatkin ovat hyvässä hoidossa ja tuon skitsofreniadiagnoosin suhteen olen hieman skeptinen koska minulla oli vain yksi psykoosi jonka perusteella tuo on sitten (ti niiden jälkioireiden) laitettu, että olisiko se että vedin kamaa vuosia ja olin valvonut muutaman viikon ihan vain aiheuttanut psykoosin josta sitten toipuminen ei ollutkaan niin nopeaa. Mutta lääkitys on niin mieto että ei haittaa mua syödä psykoosinestoon 10mg abilibya (aripipratsoli) vuorokaudessa.

Olen saanut ajan mittaan useita diagnooseja ihan vain siksi että lääkärin mielessä tai koneella on henkilöt sekoittuneet. On vaikka mitä laitettu papereihin, refluksitautia sun muuta vaikka taatusti ei ole ensimmäistäkään oiretta mistään sellaisesta.

Pitäisi pyytää paperit aina heti nähtäväksi. Väärän diagnoosin takia voi jäädä vaikka sairausvakuutus myöntämättä. Pitkän ajan kuluttua virheitä on vaikea saada oikaistuiksi.

Uusin diagnoosini on sydämen vajaatoiminta, mutta pärjätään kun on lääkkeet siihen.

Mä alan olemaan kateellinen jo teille. Ei vieläkään mitään sairauksia, ei edes maksakirroosia.
Lisää viskiä.
Hups, tää ei ookkaan pubi.

^Sua ei vaan ole vielä tutkittu tarpeeksi

PAKENEMISEN KULTTUURI


Vaivaako, ohjaako meitä tosiasioiden pakenemisen kulttuuri?  

Lasten hätä ja kärsimys kielletään, vanhempia kunnioitetaan ja ymmärretään.
Heitä ei koskaan vedetä oikeuteen, aseteta syytteeseen, vaikka kyseessä olisi lapsen sielunmurha.
Eläinten helvettiä harjoitetaan.
Psykiatriassa puhutaan ympäristötekijöistä, ei vanhemmista.
ADHD on neurologista, tottakai. 

Tunteita ei enää ole? 
Kaikkia ahistaa, kaikilla paha olla?
Neuroosit leviää, mielisairaus normaalia.
Ihmissuhteet eivät toimi.
Synnytys on sairaus.
Yhteisöllisyys kadonnut. 

Ruokaa ahmitaan tai riudutaan, syytetään huonoa ravintoa, vaimoa/miestä, lasta, pomoa, duunipaikkaa, yhteiskuntaa.

Masennutaan.

Juodaan viinaa, vedetään huumeita, poltetaan tupakkaa, juodaan kahvia, napsitaan psyykenlääkkeitä, naidaan tai ei ollenkaan.
Haalitaan rahaa, juostaan elintason ja tavaran perässä kuin viimeistä päivää tai päädytään askeesiin.
Paetaan uskontoon, tieteeseen, politiikkaan ja perversioihin. 

Aina silloin kun on paha olla. 

Sairauksien todelliset syyt kielletään, sanotaan ei tiedetä.
Kohdulla, syntymällä, 3 ensimmäisellä elinvuodella, lapsuudella, nuoruudella ei mitään merkitystä.
Sanotaan, se johtuu geeneistä.
Kärsimystä yritetään puuduttaa ties millä ja se vain koko ajan pahenee!  

Mihin tässä kaikessa unohtuivat isä ja äiti ? 

Vanhemmat kunnolla vastuuseen myös oikeussaleissa!
Laki lopultakin kokonaan lasten puolelle!
Miksi vanhempiensa lapsena kiduttama persoonallisuushäiriöinen on aina oikeuden edessä syyntakeinen, mutta psykiatrisesti mielisairas?
Miksi vankilat täyttyvät ihmisistä, joilla on lähes aina ollut traumaattinen lapsuus?
Miksi nykypsykiatria ei ketään paranna, toimi? 

Miksi päädymme pedofiilin kohdalla julmuuteen, kemialliseen kastrointiin?
Vaikka hänen sydämensä on kipeä  

Mikä on se nykymaailmaa edelleen vaivaava pahin tabu, sokea piste ?
Mikä ihmiskunnan pahin tuho?
Ilmastokatastrofi, tuskin!
Se on tunteiden pakeneminen ja torjunta.
Siihen me vielä kuolemme.
Siihen, että lapsemme jäävät aina todella pahasti yksin. 

Miksi vanhemmat aina saavat kaiken anteeksi?

Olin heikko ja menin osastohoitoon. Sama tää kyl on ku ois kotona ku tääl vaa maataan sängys ja syödään.

Tämä ja 15 seuraavaa viestiä siirretty Kotka, nainen yritti tappaa-ketjusta.
https://www.murha.info/rikosfoorumi/vie ... hp?t=35033
-NILS-

JohannaK kirjoitti: Ma Elo 14, 2023 10:29 pm En välitä jos tulee lisää ongelmii ku kaikki on jo pilalla ja aion muutenkin tappaa itteni ensi kuussa sen jälkeen kun tietyt velvollisuudet hoidettu ja tekotapa selviää.

Kyseessä lienee aleksivalavuorimainen ”kaikki selviää marraskuussa”.

JohannaK kirjoitti: Su Loka 01, 2023 7:54 pm Olin heikko ja menin osastohoitoon. Sama tää kyl on ku ois kotona ku tääl vaa maataan sängys ja syödään.

Et ole heikko. Päin vastoin. Hienoa, toivottavasti saat tarvitsemasi avun