MURHA.INFO

¨Näin on Valhalla. Sinäpä sen taas osasit kiteyttää. Vaan eikö todellakaan tällaisia huomioita voida ottaa 'asiantuntijalausuntoina' todisteiksi? Sitä vieläkin ihmettelen, kun oikeuskäytännön kiemuroita en tarkemmin tunne. Jottei jäisi vain 'meidän' tekstianalyytikoiden yksityishuviksi...

Jokusen päivä sitten kirjoittelin toisesta valehtelua osoittavastsa 'merkkisanasta'. Koitin lyhentää juttua:

'tosiaanki'

Sana tosiaanki - actually osoittaa, että haastateltu vertailee mielessään kahta eri asiaa, joista paljastaa vain toisen.

Esimerkki Annelin ensimmäisestä kuulustelusta:

Miten kukaan voisi pelkän kuulon perusteella uskottavasti väittää, että joku oli toisen päällä ja hakkasi tätä? Jos Jukka makasi esim jo lattialla tai vuoteessa? Millä tavalla voisivat hakkaamisesta lähtevät äänet olla erilaisia riippuen siitä hakataanko uhria hänen vierestään, edestä tai takaa seisten tai ehkä istuen hänen päällään tai kumartuneena hänen ylitseen?
esimerkki valheellisesta puheenmuodostuksesta:

Näin Anneli kertoi:

821
JJ: Muistaks mitä, näiks sä siittä mitä hän teki Jukalle?

A: Ää, mää kuul, lähinnä niit äänii kuulin, et tota noini...(miettii)... mää en iha tarkast osaa sanoa, et onks tää niinko näist äänist muodostunu mielikuva, et hän on siin päällä ja hakkas tai näinkö mä sen tosiaa.
A: Mut ainaki, tota noini sit ko mä näi, et ko tää oli ohi, ni Jukka oli iha verine täst kohtaa. (tätäkään ei kysytty: mitä näit jälkeenpäin)

A: Ja sitä niinko, tosiaanki jatkui kaua sitä semmost, niinko hakkaamise mäiskimisen ääntä ja sit sitä Jukan tuskanhuutoo.

Anneli sivuuttaa 'näkemisen' vaikka on vaikea uskoa, ettei hän nähnyt mitään mainittavaa. Mutta Annelipa alkaakin puhua kuulemisesta, vakuuttaa, että ..tosiaanki sitä jatkui kauan sitä hakkaamisen ääntä... Vai niin.

Kun haastateltu käyttää vastauksessaan sanaa tosiaankin hänellä on mielessään kaksi eri asiaa, joita hän vertaa toisiinsa. Jollei puheesta käy ilmi mitä seikkoja puhuja mielessään vertailee, niin silloin toinen vertailtava asia on sellainen, ettei siihen kannata koskea, sitä ei kannata paljastaa. Mitä hän oli omilla silmillään teom tehdessään nähnyt sitä hän ei tietenkään voi kertoa.

On itsestään selvä asia, että hän kuuli väkivallan äänet, iskujen äänet ja Jukan tuskan huudot, olipa tappaja kuka hyvänsä. Eikö tämä ole sanomattakin selvää? Mäiskinnän äänistä, metelistä ym hän oli jo muutenkin kertonut. Miksi siis vielä korostaa 'tosiaankin kuulemista'. Koska näkemisestä puhuminen oli kuin pistäisi kuumalle hellalle sormensa?

Mutta JJ:n kysymys koski ainoastaan näkemistä: Muistatko, näitkö mitä hän teki Jukalle? Yksinkertainen kysymys, johon olisi voinut vastata en nähnyt tai en muista. Tältä kannalta katsoen kuulemisesta puhuminen on epärelevanttia ja lisäksi sana 'tosiaanki' tässä yhteydessä on erittäin ylimääräinen sana eikä se tuo jo itsessään oudohkoon vastaukseen mitään uutta.

"Valehteleminen on epämiellyttävää".


Miksi valehtelija käyttää tällaista kieltä? Eikö olisi ollut yksinkertaisempaa ja vakuuttavampaa sanoa suoraan: En nähnyt sitä tekoa, sitä mitä hän teki Jukalle.. ( tai.. Näin vain lopputuloksen...)

Petolliset henkilöt uskottelevat itselleen olevansa vakuuttavampia kun eivät keskeytä puhettaan tai jää viivyttelemään vastauksensa kanssa. Silloin tulee tuotettua tilkepuhetta. Sen kun puhua pupisee jotain kysytyn asian ympäriltä ja miettii samalla 'missä mennään'. Varmaankin se on helpompaa kuin päin naamaa valehteleminen muitta mutkitta. - Lisäisin tähän vielä sen, että sisimmässään murhaajakin tietää tehneensä suuren vääryyden, hänen 'minä'-käsityksensä on jo kokenut vaurion, ainakin se kokisi sen toisten silmissä, kaikkien hänelle sittenkin tärkeitten ihmisten silmissä (lasten, vanhempien, veljen) jos he saisivat tietää totuuden. Kyseessa on siis myös teon ulkoistaminen oman 'minä'-käsityksen suojaamiseksi - eli paras kun puhuu mahdollisimman vähän siitä varsinaisesta asiasta. Että mitäkö näin omin silmin?? Herraisä sentää.. kai se (JJ) o jo itekin nähny ne.. jäljet?? - Ihan kuolleelta näytti, verinen tästä.. (kasvot murskana, leuka, silmä, ohimo, päälaki, suu, hampaat, yläruumis täynnä reikiä..).. se oli iha hiljane sit, ei se sanonu mittä, sit mä huitasi viel, kai se olisis kuollu sit.
-----
actually-sanan käytöstä merkkinä salailusta
Detecting Deception Using Statement Analysis®
http://www.blifaloo.com/info/actually-s ... alysis.php

When people use the word “actually” they are comparing two thoughts.

In Statement Analysis, the shortest sentence is the best sentence. Extra words give us extra information. “I went to a birthday party” is a good answer. “Actually, I went to a birthday party” means something else was going on. If a burglary suspect uses the word “actually” in his alibi, the police should take a closer look at him.

The word “actually” tells us he probably was not at the movies but was doing something else. He knows he committed the crime but he wants to lie and say he was at the movies. Because he is thinking about these two thoughts it causes him to use the word “actually.”

There is no reason to use the word “actually” unless she is thinking about something else. She uses this word to make her statement sound believable but instead it indicates she is being deceptive.

^Hieno homma, kun tuollaista tietopankkia olet itsellesi kerännyt, Tara! Avaisi Suomessakin poliisille mahdollisuuden yhdeksi, jos ei ihan todisteeksi, niin ainakin hälytyskelloksi kuulusteluihin. Tällaisia epäilyttäviä kohtia huomatessaan kuulustelija voisi kehitellä kuulusteltavalle uuden 'ansan' ja saada epäillyn puhumaan itsensä pussiin.

Pitäneepä jossain välissä itsekin taas perehtyä näihin juttuihin. Olen kuule joskus ollut aika hyvä käsittelemään ns. hankalia asiakkaita ja kierrättämään heitä yhdestä lauseesta toiseen niin, että lopulta on kehän kautta tultu taas alkupisteeseen - ja pussiin. On nuo taidot vähän ruosteessa, mutta nytpä taas innostuin...

us oli se joka toi tänne joskus tuon 'guilty caller teorian'. se oli todella kiinnostava. Maallikolla vain ei ole hallussa sopivia käsitteitä noille ilmiöille tuosta vain. Siitä alkoi minun kiinnostus.
Mutta sen 'käsikirjoittajan preesensin' keksin itse.. Mun mielestä se oli niin ilmeistä tarinan luomista se kertomus preesensissä, se lähtee juoksee mun perää.. Ja sehän löytyi tuolta:
Aikamuotojen yllättävästä vaihtelusta kerronnan kuluessa,

Valehtelijan preesensistä:

Kyse on valehtelusta kun..
While the person starts out using past tense language, he switches to present tense language with the word “tells.”. The present tense language is an indication he is not drawing his story from memory ..

http://www.blifaloo.com/info/lies-state ... alysis.php


Noista valehtelijan merkeistä suuri osa on kai sellaisia, että niissä ei ole edes mitään tulkittavaa. 'Hyvin' valehteleminen on oikeasti tosi vaikeata, se on epämielyttävää ja stressaavaa. Siksi kai noita tyypillisiä valheen merkkejä alkaa puheeseen soluttautua kuin itsestään.
(ns valkoiset valheet on eri asia, päämäärä niissä toinen..)

Tuossa tuo Guily caller sivu - luulin sitä alkuun 'liian pitkäksi jutuksi', mutta ei se sitten ollutkaan. Vaikka tuo tuo ala tietenkin kattaa ties mitä kaikkea ihmisen käyttäytymisestä ja ties mistä, erilaiset valheenpaljastusmenetelmät mitä niitä onkaan..:

http://findarticles.com/p/articles/mi_m ... ntent;col1

yksi esimerkki:
Guilty caller ei esimerkiksi vastaa hänelle tehtyyn kysymykseen vaan alkaa vastauksessaan puhua jostain muusta:
.. and (guilty caller) never answered this question. If cooperative, she at least should have attempted to answer the question ..

Arvostan statement-analysis-tyyppistä haastattelutekniikkaa huomattavasti korkeammalle kuin Suomen poliisin käytössä olevia lähinnä mutuun ja "kokemukseen" pohjautuvia menetelmiä. Nykyisin käytössä olevat kuulustelutekniikat eivät täytä mitään tieteellisesti valideja kriteereitä, vaan ovat luokiteltavissa lähinnä puoskaroinniksi.

Vaan, eipä korkeatasoisesta statement-analysistäkään mitään hyötyä Suomessa ole. Tuomioistuin eli tuomari ei asiasta mitään ymmärrä ja tällä perusteella vetää sitten analyysistä henkselit yli eikä anna sille mitään painoa.

Mitäpä painoa lainsäädännön mukaan tällaisille työkaluille sitten pitäisi antaa? Lainsäädäntö toteaa vain, että näytön tulee olla riittävän vahva. Mitä sitten näyttö on? Näytöksi pitäisi ehdottomasti laskea kaikki sellainen, joka on tieteellisesti kestävällä pohjalla olevaa tietoa ja jolla on merkitystä arvioitaessa syyllisyyden todennäköisyyttä.

Ketään ei tietenkään pidä murhasta tuomita ainoana näyttönä statement-analysis, mutta jos analyysi osoittaa, että vastausten perusteella tilastollisesti vastaaja on esim. 95 % varma tekijä, niin on se aika kova päätös tuomarilta laittaa koko analyysi lukematta roskiin ja todeta, että tuollaisella hömpällä ei ole painoarvoa.

Kyllähän sen tosin sokea reettakin huomaa Annelin vastauksista, että kiemurtelee kuin mato koukussa. Tosin erittäin taitava mato. Kaiken voi tulkita miten päin hyvänsä ja täytesanoilla varmistetaan, että kaiken voi sitten muuttaa tai perua. Tuomarin tulee tulkita juttuja syytetyn eduksi, joten tuomarin tulee valita Annelin tarinoista aina se tulkinta, joka eniten syyttömyyttä puoltaa. Voi veljet näitä Suomen "oikeus"laitoksen touhuja. Pitäisikö itkeä vai nauraa? Sen verran vakava asia on, että nauraminen ei taida olla sopivaa.

Itsekin pidin ensi alkuun Annelia taitavana vaikkakin läpinäkyvänä valehtelijana. Nyt tuo taitavuuden vaikutelmakin alkaa karista, kun on vähän perehtynyt valheenpaljastuskeinoihin - siis muihinkin kuin mittareihin. En ole riittävän hyvin perillä kuulustelutekniikoiden ja oikeuspsykologian teoriapohjasta, mutta kieltämättä hutera kuva niistä nyt on syntynyt. Sen verran tiedän, että psykologia tieteenalana perustuu vieläkin pitkälti kokeellisin menetelmin saatuihin tutkimustuloksiin. Vain jossain elämänkaaripsykologian piirissä käytetään (elämän)tarinoita aineistona ja on alettu käyttää ns. laadullisia menetelmiä aineiston analyysiin. Jukan alalla - sosiaalipsykologiassa - kielelliset menetelmät ovat monin verroin tutumpia. Olisi siis jo syytä ainakin oikeuteen kutsuttavien psykologian asiantuntijoiden ottaa nämä keinot "haltuunsa". Ja sen jälkeen viimeistään heittää pallo oikeusoppineille.

Siirrän tämän tänne, koska ei oikein sovi käräjien -osastoon.

Tara kirjoitti:..
Äiti on varmaankin opastanut poikaa? 'Ei ollut riitaa, en heitellyt asioita, se murhaaja siellä kolisteli' jne.
Myöskin isosisko, kun hänelle kerrottiin jossain 2009 puhuttelun vaiheessa, mitä poika oli sanonut, että oli kuulostanut kuin asioita olisi rikottu, vastasi: Totta.
Jos ei olisi kuulostanut siltä, olisi tyttö voinut sanoa, että ei kun ikkunan rikkomiselta kuulosti....

Tara kirjoitti:Kuolemannakka valehteli edellä:
...
Tuollaisia ne on kn:n väitteet, väittää muitten valehtelevan, mutta sallii sen itselleen, ja kun tästä huomauttaa, hän takertuu johonkin epäolennaiseen ja alkaa vääntää siitä 'asiaa'.

Tara valehtelee

Tyttö sanoi kuulusteluissaan "totta" -sanan siihen kun kuulustelijat olivat kertoneet veljen kertoneen särkymisäänen kuuluneen kauan.

Tämä on tyypillistä Taralle, hänen pitkissä, monia asioita sisältävissä kirjoituksissa esiintyy tavan takaa asiavirheitä. Näistä virheistä ja tahallisesti tehdyistä vääristelyistä sai jatkuvasti kaudella 2010-2011 huomautella, enää siihen vain harvoin viitsii puuttua...

Tara, kun lainailaan etpk-sanomaa, niin eikö pitäisi lainaamansa asiat kertoa juuri niin kuin ne sinne on kirjoitettu, se etpk on sentään aikast virallinen asiapaperi.
Jokaisen oma asia on tietysti uskooko Taran juttuja (kuten jotkut täällä niiden perään kumartelevat), jossain vaiheessa kuitenkin niiden väärien tietojen edelleen levittäminen tulee omille reisille.

Tämäkin rikkomisääni-tarina etenee näin (kuten moni muu vastaava asia): Tara kertoo tahattoman tai tahallisen valheen, toistaa sitä riittävän useasti jolloin siitä tulee totta ciceroille ja muille joilla ei etpk:ta ole käytössä.

Oletteko muuten vaivautuneet miettimään sitä että sieltä keittiöstä ei löydetty mitään lasitavaroiden ymv. siruja ja palasia. Niin tarkkaan ei tätäkään lavastussiivousta AA pysty/kerkiä tekemään ettei tarkkasilmäinen nuorempi konstaapeli olisi sitä huomannut, kohnisihan hän siellä paikkoja ihan tuoreeltaan ja löysi vesipisarankin khh-ovesta.
Samalla voisitte miettiä sitä että kuka/ketkä sitten kuulivat ne ikkunan rikkomisäänet, todistettavasti kun se vain oli rikottu.

Mutta tämän kirjoituksen sanoma ei ollut niinkään ottaa kantaa tuohon lasin rikkomisääneen, vaan tuo mitä tuolla alussakin seisoo:
Tara valehtelee.

Niin no ethän sinä tiedä miten paljon paperitietoa itse kullakin on.

Kerropa sitten Turumurre miksi keittiössä olisi pitänyt olla sirpaleita? Itse en keksi yhtään järkevää syytä siihen. Lasten kuulema lasin sirpaloituminen on tullut terassin oven lasin rikkomisesta (ei mikään pienen hetken puuha) eikä juomalasien rikkomisesta keittiössä.

Jessus! Välillä tuntuu, että näin yksinkertaisia ihmisiä ei ole kertakaikkiaan olemassa.

Toki Annelin siivoilut oli sitä tasoa, että siellä olisi voinut olla niitä vanhojakin siruja siltä kerralta, jolta lapsi hahmottaa äänen astioiden särkemiseksi.

On selkeää, että sellaistakin on tapahtunut. Ja myönsihän Anneli sen tunnustuksessa itsekin; on tapana heitellä tavaroita.

Lapsi kuulee lasin helinää ja yhdistää sen aiemmin pienen elämänsä varrella näkemäänsä/ kuulemaansa astioiden rikkomiseen.

Yksinkertaista.

Turre. Peräänny jo lasten nimissä!

Sinä itse kielsit aikoinaan ankarasti kaikkia sotkemasta tähän lapsia ja pahoittamasta heidän mieltään.

MissHolmes kirjoitti:Jessus! Välillä tuntuu, että näin yksinkertaisia ihmisiä ei ole kertakaikkiaan olemassa.

Anna anteeksi, mutta ymmärränkö nyt oikein, puhut nyt itsestäsi... vai kenties jostain toisesta...?

MissHolmes kirjoitti: Toki Annelin siivoilut oli sitä tasoa, että siellä olisi voinut olla niitä vanhojakin siruja siltä kerralta, jolta lapsi hahmottaa äänen astioiden särkemiseksi.
On selkeää, että sellaistakin on tapahtunut. Ja myönsihän Anneli sen tunnustuksessa itsekin; on tapana heitellä tavaroita.
Lapsi kuulee lasin helinää ja yhdistää sen aiemmin pienen elämänsä varrella näkemäänsä/ kuulemaansa astioiden rikkomiseen.
Yksinkertaista.
Turre. Peräänny jo lasten nimissä!
Sinä itse kielsit aikoinaan ankarasti kaikkia sotkemasta tähän lapsia ja pahoittamasta heidän mieltään.

Kyse on ensinnäkin surmayöstä josta lapset ovat useasti kuulusteluissaan kertoneet etteivät ole kuulleet heidän vanhempiensa riitelevän. Ikkunalasin rikkimenemisen poika kuvaili kuten edellä on selvitetty. Osuva kuvaus joka ei tarkoita sitä että siellä ennenkään olisi keittiön astiakaappeja tyhjennetty lattialle, vaan päinvastoin poikakin (v2009) kertoi etteivät vanhemmat muulloinkaan yhteen ottaneet. Ja poika kertoi myös ettei Anneli heitä lapsiakaan riepotellut, kertoi että joskus harvoin sai tukkapöllyt.

MissHolmes kirjoitti:Turre. Peräänny jo lasten nimissä!

Tää on hauska!
Ehkäpä moni virallinen tahokin joutuu tuon lausahduksesi mukaan sitten perääntymään, Hovioikeutta myöten.
Oletko muuten ajatellut että lasten edun mukaista on vain totuus.
Ei valhe, joka varsinkin käräjien jälkeen oli päällimmäisenä.

Mainittakoon jälleen kun joukkoon saattaa eksyä täällä ennen vähemmän käyneitä, että nuo Turren tekstit tuossa edellä on jälleen provoa. Ja ilman sitaatteja. Vakkarit ei välttämättä jaksa enää oikoa. Vastuu on siis täysin lukijalla.

turumurre kirjoitti: Kyse on ensinnäkin surmayöstä josta lapset ovat useasti kuulusteluissaan kertoneet etteivät ole kuulleet heidän vanhempiensa riitelevän. Ikkunalasin rikkimenemisen poika kuvaili kuten edellä on selvitetty. Osuva kuvaus joka ei tarkoita sitä että siellä ennenkään olisi keittiön astiakaappeja tyhjennetty lattialle, vaan päinvastoin poikakin (v2009) kertoi etteivät vanhemmat muulloinkaan yhteen ottaneet. Ja poika kertoi myös ettei Anneli heitä lapsiakaan riepotellut, kertoi että joskus harvoin sai tukkapöllyt.

Toivottavasti suhtaudut samoin lasten kertomuksiin vielä sittenkin jos/kun tarinat muuttuvat. Tai ovat tainneet jo muuttua, siitähän uusi tutkinta taisi lähteä liikkeelle ja se uutisoitiin lehdessäkin että lapset ovat kertoneet uusia asioita surmayöstä ja sitä edeltävästä ajasta.

Turren kanssa ei ole pitkään aikaan väännetty, eikä taideta nytkään vääntää, sillä joskus Turre saattaapi - tosiaankin - olla vaikka oikeassa. Ihan vaan tuohon valehtelun problematiikkaan ottaisin kantaa tänä iltana, kun eilisessä keskustelussa siitä innostuin. Onhan se ymmärrettävää, että jokainen meistä voi joskus tehdä ns. asiavirheitä - tahallaan tai tahtomattaan. On tehtävä ero sen suhteen, onko tietoisesti johdattamassa toisia harhaan vai onko kyse vaikkapa vain kirjoitusvirheen tyyppisestä lapsuksesta. Jälkimmäisessä tapauksessa sanoman merkitys voi näin muuttua alkuperäisestä. Joskus taas hyväntahtoinen lukija voi itse tykönään korjata ajatuskulkua alkuperäiselle suunnalle eikä väärinymmärryksen vaarakaan realisoidu.

Silti kehottaisin Turrea edelleen keskittymään niihin Annelin kertomuksiin ja hakemaan valheen merkkejä ko. teksteistä. Niistä saattaisi Turrelle avautua uusi ihmeellinen maailma, jossa voisi vaikkapa liikkua virtuaalisesti takaperin edeten - Turrelle tuttuun tyyliin...

Yksi noista valehtelun tunnistamisen perusteeseistä on, että kuulijan/lukijan ei pidä tulkita eikä itse täydentää kuultavan puhetta/tekstiä millään tavalla. Esimerkki: Häke-nauhalla Anneli ei todellakaan ihan oikeasti pyydä apua Jukalle, ei kertaakaan. Vaikka hän sanookin, että täällä on joku tappaja, ja mun miestä tapetaan tms, tulkaa nopeesti, niin nämähän eivät ole sama asia kuin että Apua! Täällä on ihminen hengenvaarassa, äkkiä apua tänne..

Annelin puheista, litteroinneista ja videoista, löytyy ainakin seuraavat merkit valheellisesta kertojasta, guilty callerista.
•1a) Anneli fokusoi itseensä, ei uhriin,
•1b) keskittyy 'tappajaan' ja 'rikottuun ikkunaan'
•2) ei pyydä apua uhrille,
•3) vaihtaa puheenaihetta vastatessaan kysymykseen ja kääntää huomion itseensä,
•4) puheessa on tilkkeitä eli lauseita ja sanoja, joilla ei ole mitään oleellista merkitystä sen kanssa mistä on kysymys,
•5) katse karkaa toistuvasti kohti 'sisäistä puhetta' eli keksii asioita mielessään,
•6) puhe, äänensävy on monotonista eli ihan jotain muuta kuin henkilön jonka 'suurin rakkaus' on vastikään surmattu,
•7) hyväksyi rakkaimman ihmisen kuoleman kyselemättä eikö todellakaan mitään ole tehtävissä,
•8) käyttää valehtelijan preesensiä, eli kesken kerronnan imperfekti muuttuu preesensiksi
•9) 'ikinä'-sana käytössä kun antaa ymmärtää, ettei olisi voinut tehdä pahaa Jukka Lahdelle. Tämä ei ole sama asia kuin sanoa 'en tehnyt hänelle pahaa',
•10) lisäksi on se 'tosiaan'-ilmaisu, joka ilmaisee, että kertojalla on mielessään toinenkin asia, asia jota hän ei (voi) paljasta(a) - Annelin kohdalla kysymys jonka hän sai, kuului: Näitkö mitä mies teki Jukalle? - Ei vastausta. SEn sijaan Anneli alkoi puhua siitä mitä kuuli. Minusta tämä on vastaan sanomaton valehtelijan tunnusmerkki. Samoin nuo muutkin..
• 11) Ulkoistaminen: Lisäksi on erikoinen 'split' kohdassa jossa A häke-litteroinnissa kertoo miten 'se lähtee juoksee minun perään, mutta ei se varmaan kauas mennyt (kertoja on ulkoistanut itsensä tarinasta jota parhaillaan kertoi)

Valehteleminen on vaikeaa.

Ammattilainen löytäisi varmaan tukun lisää muitakin valheen merkkejä.

En aio sen kummemmin noita tässä jäsennellä. Osan noista havainnoista on tehnyt jotkut muut. Jokaisessa kohdassa on kyse samasta asiasta, Annelin kylmyydestä ja tunteettomuudesta Jukkaa kohtaan.

tuolta kun plaraa ja keskittyy - etp:n lukemisesta useaan kertaan on apua, samoin videoitten katsomisesta/kuuntelusta:

---
911 homicide calls and statement analysis: is the caller the killer?
http://findarticles.com/p/articles/mi_m ... ntent;col1

lisäys: tuolla myös kiinnostavia juttuja:

Detecting Deception Using Statement Analysis®
http://www.blifaloo.com/info/actually-s ... alysis.php

nuusku-nella kirjoitti:

turumurre kirjoitti: Kyse on ensinnäkin surmayöstä josta lapset ovat useasti kuulusteluissaan kertoneet etteivät ole kuulleet heidän vanhempiensa riitelevän. Ikkunalasin rikkimenemisen poika kuvaili kuten edellä on selvitetty. Osuva kuvaus joka ei tarkoita sitä että siellä ennenkään olisi keittiön astiakaappeja tyhjennetty lattialle, vaan päinvastoin poikakin (v2009) kertoi etteivät vanhemmat muulloinkaan yhteen ottaneet. Ja poika kertoi myös ettei Anneli heitä lapsiakaan riepotellut, kertoi että joskus harvoin sai tukkapöllyt.

Toivottavasti suhtaudut samoin lasten kertomuksiin vielä sittenkin jos/kun tarinat muuttuvat. Tai ovat tainneet jo muuttua, siitähän uusi tutkinta taisi lähteä liikkeelle ja se uutisoitiin lehdessäkin että lapset ovat kertoneet uusia asioita surmayöstä ja sitä edeltävästä ajasta.

Jokainen joka on kahlannut useasti esikoisen v2006-2009 kuulustelut läpi, tietää ettei kerronta siitä oleellisesti muutu miksikään. Se on niin ja pysyy. Esikoisen tuoreempia kuulemisia (v2011) ei edes liitetty valituslupahakemukseen, miksihän? Esikoinen oli ainoa surmayön näkijätodistaja. Poika oli hereillä, muttei poistunut sängystään, eikä juurikaan enää kolmen vuoden jälkeen v2009 muistanut edes kuulemiaan ääniä. Syyttäjä nojaa valituslupahakemuksessaan tähän pojan muuttuneeseen v2011 -kertomukseen. Se on erittäin vähäinen peruste Korkeimpaan oikeuteen, kun muistetaan pojan aikaisemmat todistelut ja se, että tapahtumista on kulunut jo vuosikausia ja poika oli tuolloin surmavuonna vain 6-7 vuotias. Tässä siis pohjaperusteet syyttäjän valituslupahakemukseen ja joiden pohjalta myös Valhalla täällä luulee asian palautettavan aina Käräjäoikeuteen uusintakäsittelyyn.