Tapio Kuosman näkemys asiasta:
https://vastavalkea.fi/2021/01/18/matku ... ohtalosta/
Neuvostoliiton hajottua lännen saalistajat lähtivät apajille oikein miehissä. Uuden itsenäisyytensä saavuttaneiden Baltian maiden kansalaisten idänpelkoa ja pitkään muhinutta turhautuneisuutta käytettiin sumeilematta hyväksi. Neuvostoliiton sotilastukikohtien purku tarjosi tilaisuuden läntisille tiedustelupalveluille ja asekauppiaille. Toimittaja Lars Borgnäsin sanoin: ”valtava määrä aseita ja sotavarusteita, jotka olivat Neuvostoliiton peruja, täytyi yhtäkkiä siirtää. Suuri osa niistä katosi. Se oli kuin villi länsi. Materiaalia myytiin, ostettiin ja vietiin maasta. Aseiden ja materiaalien liikkeitä ei pystytty hallitsemaan. Se sai Ruotsin ja länsimaat kiinnostumaan Neuvostoliiton järjestelmästä ja aseista.”
Viron sotilastiedustelu aloitti yhteistyön sekä Britannian tiedustelupalvelun että Ruotsin salaisen sotilastiedustelun kanssa. Tuon yhteistyön puitteissa aloitettiin sotamateriaalin salakuljetus matkustaja-autolautta M/S Estonialla Tallinnasta Tukholmaan. Toimittaja-kirjailija Stephen Davidin mukaan, ”tavaraa tuotiin Venäjältä Viroon rajan yli. Lastit vietiin satamassa laivaan ja lähetettiin Ruotsiin. Se oli hyvin valittu reitti, jota käytettiin vuosikausia.”
Venäjän taholta Viroa varoiteltiin vakavista seurauksista, mikäli salakuljetusta ei lopetettaisi. Viro ei kuitenkaan ottanut varoituksia kuuleviin korviinsa. Salakuljetushan tapahtui Viron, Ruotsin ja Britannian sotilas- ja tiedusteluviranomaisten tieten – ja mitä ilmeisimmin kyseisten valtioiden hallitusten hiljaisella hyväksynnällä.
Järjestelmä loukkasi luonnollisesti demokratian keskeisiä pelisääntöjä ja oli monessa suhteessa oikeusvaltion perusperiaatteiden vastainen. Onkin selvää, että esimerkiksi Ruotsissa demokratia ajautui Olof Palmen murhan jälkeen lyhyessä ajassa eettiseen umpikujaan. Järkyttävintä asiassa lienee kyseisten kolmen valtion hallitusten ja viranomaisten täydellinen piittaamattomuus omien kansalaistensa ihmis- ja perusoikeuksista (so. oikeudesta elämään ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen). Viittaan tässä yhteydessä Ruotsin entisen valtiopäivämiehen Lars Ångströmin lausumaan: ”Puolustusvoimat käytti nyt (…) siviilialusta sotavarusteiden kuljettamiseen. Sotavarusteita ei saa missään nimessä kuljettaa matkustajalautalla. Se vaarantaa siviilien turvallisuuden.”
Saatavilla olevan selvityksen valossa on ilmeistä, että M/S Estonialla salakuljetettiin myös turmayönä lastia, joka koostui entisen rikostutkijan Gunnar Ränkelin arvion mukaan sotilasteknologiasta ja sotilaselektroniikasta. Lisäksi tietokirjassani Tapaus Estonia kerroin eversti Urmas Roosimägin lausumasta Ruotsin televisiolle 19.12.2004. Hän totesi että Estonialla ”salakuljetettiin varastettua venäläistä huipputeknologista puolustus- tai sotamateriaalia. Ruotsin armeija oli aseiden vastaanottaja. Ruotsi oli erityisen kiinnostunut sellaisista ilmatorjuntaohjusten elektroniikkalaitteistoista, jotka kykenivät tunnistamaan ja erottamaan vieraat kohteet omista kohteista.”
Mikä koitui matkustaja-autolautta Estonian tuhoksi? Hylkyasiantuntija Linus Anderssonin mukaan Estonian rungosta paljastunut aukko ”on ainakin neljämetrinen – – minusta tämä näyttää törmäysvauriolta. Se on painunut sisään ikään kuin joku olisi osunut siihen.” Meritekniikan professori Jørgen Amdahlin mukaan Estoniassa olevan törmäysvaurion syntyminen edellyttäisi noin 500 – 600 tonnin painoa. Esimerkkinä hän on maininnut tuhat tonnia painavan kohteen törmäyksen neljän solmun vauhdilla. ”Se voisi olla vaikka iso kalastusalus. Tai vaihtoehtoisesti, jos kohde olisi painanut 5000 tonnia, sen nopeus olisi ollut 1,9 solmua. Se vastaisi keskikokoista tukialusta.” Selvää on, ettei 55 tonnia painanut keulavisiiri olisi voinut saada aikaan kyseistä vauriota.
Onko kyseessä siis ollut toistaiseksi tunnistamaton veden pinnalla liikkuva esine – iso kalastusalus tai keskikokoinen tukialus – vai tuntematon vedenalainen esine? Pohjakosketusvaurio se ei voinut olla, koska uppoamispaikalla oli savipohja.
Virolaisen entisen valtakunnansyyttäjän Margus Kurmin mielipide asiasta on kiinnostava. Kurm on jo aiemmin korostanut, että Estonialta pelastuneen merimiehen mukaan visiiri oli kiinni loppuun saakka. Kurm ei olekaan yllättynyt ruotsalaisdokumentin esiin tuomasta reiästä Estonian kyljessä: ”Olin varma reiästä jo vuonna 2008 eli viimeistään sen jälkeen, kun Ruotsin asettamat kaksi tieteellistä konsortiota olivat julkaisseet tutkimustietojaan.” Hänen mukaansa kyse ei voi olla muusta kuin sukellusveneen tekemästä reiästä: ”Repeämähän on laivan vesirajan alapuolella eli kyse voi olla vain törmäyksestä. Ainakaan minä en kyllä osaa sanoa, että mikä muu laivaan olisi voinut törmätä kuin sukellusvene, sillävedenpinnan alapuolella tuskin voi olla muuta liikennettä. Toinen laiva ei voi tullakyseeseen, eikä alueella todistettavasti edes ollut muuta laivaliikennettä.”
Kaiken kaikkiaan Estonian tapaus on järkyttävä tragedia – sekä samalla suuri häpeä Ruotsin, Viron ja Britannian hallituksille ja asianomaisille viranomaisille. Näihin osallisiin kuuluvat mm. presidentit Lennart Meri ja Toomas Hendrik Ilves, pääministerit Carl Bildt, Ingvar Carlsson, Mart Laar ja John Major, puolustusministerit Anders Björck, Enn Tupp ja Malcolm Rifkind, Viron puolustusvoimien komentaja Alexander Einseln, Svean hovioikeuden presidentti Johan Hirschfeldt – sekä Britannian SIS:n johtajat ColinMcColl ja David Spedding.
Päävastuun Estonian katastrofin tutkinnasta otti itselleen Ruotsi. Sen vuoksi Ruotsi kantaa moraalis-eettisen vastuun ala-arvoisesta selvitystyöstä.
Ruotsin, Viron, ja Britannian salainen pyrkimys hyödyntää Neuvostoliiton romahdusta aseteknologian hankkimiseksi koitui ainakin 852 ihmisen tuhoksi. Ruotsin kansalaisia menehtyi 501, virolaisia 285 ja suomalaisia 10. Kaikki he kuolivat turhaan ja tarpeettomasti – ihmishengistä piittaamattoman sotamateriaalin salakuljetuspolitiikan uhreina.
Kaikesta huolimatta tapaus Estonia jäänee ratkaisemattomaksi mysteeriksi suuren yleisön silmissä. Stephen David toteaa että, ”lähteeni MI6:ssa kertoi, että Ruotsin tiedustelupalvelun upseeri meni pääministerin puheille ja sanoi: ’Tiedämme, että haluatte nostaa hylyn tutkiaksenne sitä. Sitä ei saa tapahtua koskaan’.” Merkit viittaavat siis siihen, ettei totuuden anneta vieläkään tulla julki.
