Hesarin
Toni Lehtinen kirjoitti, että yksi korvausten suuruuteen vaikuttava seikka on tapauksen saama (negatiivinen) julkisuus.
Käräjäoikeus joutuu ratkaisemaan kysymyksen siitä
kasvattaako julkisuus kärsimyskorvauksen määrää?
"Valtiokonttori päätti maksaa Auerille 800 euron päiväkorvauksen jokaiselta vankilapäivältä. Valtio aikoo korostaa oikeudessa, että korvaus oli kaksinkertainen verrattuna aiempaan oikeudessa päätettyyn kärsimyskorvaukseen. Viime vuonna Helsingin hovioikeus määräsi valtion maksamaan Jippii Groupin entiselle toimitusjohtajalle 400 euron päiväkorvauksen sen jälkeen kun toimitusjohtaja oli vapautettu pörssirikossyytteistä.
Juha Mannerin mukaan tapaus on niin poikkeuksellinen ja erityislaatuinen, että sille ei löydy vertailukelpoisia aiempia korvausratkaisuja. Bodom-jutun murhasyytteistä vapautettu mies sai jokaista vankeusvuorokautta kohden 750 euroa.
Valtion näkemyksen mukaan rikostapauksen saama julkisuus ei ole enää nykypäivänä korvauksen määrää selvästi korottava seikka. Perusteena tälle on se, että ”verkon aikakautena” monet rikosepäilyt tulevat aiempaa nopeammin julkisuuteen.
Valtio painottaa myös, että kärsimyskorvauksia maksetaan vain vapaudenmenetysajan mukaan. Asian saama julkisuus liittyy valtion mukaan pääasiassa rikoksen tutkintaan ja Auerin syyllisyyden arviointiin. Valtion mukaan Auerin seksuaalirikosten saamaa julkisuutta ei voida erotella muusta julkisuudesta.
Manner näkee tilanteen aivan toisin. Aueria on käsitelty julkisuudessa enemmän kuin ketään muuta rikosepäiltyä Suomessa. Pitkän vankeusajan takia Aueria käsiteltiin mediassa pääasiassa syyllisenä. "
...
Toimittajat ne vaan viheltelevät Suomessa, ja teeskentelevät, etteivät ole koskaan kuulleetkaan
mediaoikeudenkäynneistä, joissa
syytetyn maine pilataan totaalisesti jo ennen oikeudenkäyntiä ja lainvoimaista tuomiota. Muualla länsimaissa näistä on tiedetty jo vuosikymmenten ajan, mutta korkeasti koulutetussa Suomessa kukaan ei ole tietävinäänkään.
Valtion edustaja, asianajaja
Kimmo Kariola on oikeassa, että netin aikakaudella rikosepäilyt tulevat nopeammin julkisuuteen, mutta on aivan eri asia mitä ja miten poliisi ja syyttäjät ovat niistä alunperin tiedottaneet, ja mitä lehdet sitten kirjoitelleet. Lehtijuttujen seurauksena syntyy helposti
someraivo, joka leviää salamannopeasti. Poliisin tiedottamisella ja lehtien kirjoituksilla on suora syy-seuraussuhde siihen miten ihmiset reagoivat. Anneli Auerin tapausta ei ole turhaan verrattu 1600-luvun noitavainoihin lapsitodistajineen ja torikäräjineen.
...
Anneli Auer oli tuonut keskiviikkona käräjäoikeuteen oikeuteen todistajan, joka oli kasannut koosteen Aueriin kohdistuvasta someraivosta.
Rami Mäkinen IltaSanomista kirjoitti näin:
Todistajan mukaan Auerista puhutaan yhä edelleen enimmäkseen murhaajana, eikä seksuaalirikostuomio näy kirjoituksissa niinkään. Murhaajana Auer on nähty vapauttavan lainvoimaisen tuomion jälkeenkin.
– "Uskomatonta, että tuota murhaaja-akkaa ei saatu tuomiolle teostaan". "Murhaajaämmä". "Miksi murhaaja saa pitää omaa blogia?" todistaja esitteli tyypilliseksi kuvailemiaan viestejä.
Tavallista on todistajan mukaan myös pilkka eri muodoissa: pilakuvina, käsiteltyinä kuvina ja videoina, meemeinä ja sanallisena ivana.
Todistaja esitteli useita esimerkkejä myös siitä, kuinka Auer-huumoria on viljelty tai hänen kustannuksellaan on naureskeltu television ja radion suosituissa viihdeohjelmissa. Todistaja kuvaili Auerin kohtelua täysin poikkeukselliseksi.
– En ole koskaan nähnyt esimerkiksi paloittelumurhaaja Markus Pöngästä kuvamanipulaatioita, meemejä, viihdeohjelmissa väännettyjä vitsejä tai Pönkä-huumoria niin kuin Auer on joutunut sietämään vuosien ajan.
Osa nettikirjoittelusta on mennyt vielä pilkantekoa pidemmälle uhkailun ja aggression puolelle. Todistaja oli kerännyt koosteeseensa esimerkkejä kirjoittelusta, jossa Aueria esimerkiksi huoritellaan, uhkaillaan väkivallalla tai tappamisella tai joissa toivotaan hänen kuolemaansa."
https://www.is.fi/kotimaa/art-200000548 ... ml?ref=rss
...
Ei joutunut
Bodomin murhasta syytettynä ollut lähellekään samansuuruista someraivoa, kuin Anneli Auer on omilla kasvoillaan joutunut. Lehdet kuvasivat innokkaasti syytöntä perheenäitiä oikeussalissa etusivuilleen.
Mitähän mahtaa
Kimmo Kariola tällä argumentillaan tarkoittaa?
"Asian saama julkisuus liittyy valtion mukaan pääasiassa rikoksen tutkintaan ja Auerin syyllisyyden arviointiin."
Pakko lainata
Sir Cliff Richardsia parin vuoden takaa; mistä lähtien rikoksia on tutkittu median kameran linssien takaa? Näyttää olevan tämänajan ilmiö, että media ikäänkuin yllyttää tavallisia ihmisiä ratkomaan sekavia ja monimutkaisia rikosmysteereitä. Esimerkiksi valtavaa kansainvälistä julkisuutta saaneen
Amanda Knoxin tapauksessa on paljon samanlaisuuksia, kuin Anneli Auerin. Knoxia kuulusteltiin ilman asianajajaa ja painostettiin kehittelemään jotain tarinaa. Poliisi kontaminoi dna-näytteen. Syyttäjä fantasioi murhan motiiviksi seksiorgioita, lehdet revittelivät näistä fantasioista kaiken irti, - ja kansa riemuitsi.
Syytökset Sir Cliff Richardsia kohtaan osoittautuivat täysin tekaistuiksi, mutta hän joutui kärsimään kaksi vuotta pedofiilin leima otsassaan. Richards oli todella vihainen medialle, erityisesti
BBC:lle siitä miten heidän toimittajat saapuivat filmaamaan hänen kotitaloaan ilmasta samaan aikaan, kun poliisit tekivät sinne yllätysiskua kotietsintää varten. Richards tunsi yksityisyytensä tulleen loukatuksi. Koti on tietenkin ihmiselle se mitä yksityisin paikka. Anneli Auerin kodin sisältä levitettiin mediassa esitutkintakuvia koko kansan pällisteltäväksi, ja hänen siihenastinen elämänsä koko kansan ruodittavaksi.
Kuka haluaisi tulla kohdelluksi samoin, kuin miten Anneli Aueria on kohdeltu julkisuudessa?