Tulilahti 1959 (ketju 2)

[Der Fanhder]

^Meidän on tuon Laastin kanssa tarkoitus tarkoitus hahmotella sen aikaisten teiden ja talojen sijaintia. Nuo lähitalot(Lyytikäinen ym.) näyttäisivät Google mapsin mukaan edelleen olevan siinä laskettelurinteen juurella. Aamulehdessä oli muuten kuva juuri siitä risteyksestä(huonolaatuinen), josta tie haarautuu lähitalojen pihaan ja leirirantaan(Se ranta 150m kyltti). Jos löydän vielä sen voin laittaa tänne. Käsittääkseni ainakaan kesäaikaan -saati sitten yöllä- ei siitä Lyytikäisten pihaan suoraan nähnyt. Nuo tiethän menee nykyisin aivan eri tavalla kuin silloin.

Löysin muuten eilen mikrofilmiltä sen AL:n jutun miehestä, joka olisi ollut murhayön ongella Tulilahdella(!). Muistitikku vaan oli jäänyt kotiin, joten en saanut skannattua sitä, mutta yritän uudelleen lähipäivinä.

[norma.jennings]

Kaikenlaiset tarkemmat raportoinnit ja kuvaukset alueelta ovat hyvin tervetulleita edelleenkin. Myös Kurjen talon näkö- ja kuuloetäisyys leiri/hautapaikasta kiinnostaa. Itse vielä pähkäilen menenkö käymään Tulilahdella tänä kesänä vaiko vasta seuraavana. Samanaikaisesti sekä kiinnostaa että kauhistuttaa ajatus sinne menosta. Hämmentävää.

[Renault]

Reino Lyytikäinen (Riekko, se heidän lapionsa tunnistanut) sanoi poliisille, jotenkin niin että heidän talonsa näkee risteyksestä vain jos osaa erityisesti katsoa.
Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan, eli mistä kulmasta pitää tiirailla...

[snufkin]

^Meidän on tuon Laastin kanssa tarkoitus tarkoitus hahmotella sen aikaisten teiden ja talojen sijaintia. Nuo lähitalot(Lyytikäinen ym.) näyttäisivät Google mapsin mukaan edelleen olevan siinä laskettelurinteen juurella. Aamulehdessä oli muuten kuva juuri siitä risteyksestä(huonolaatuinen), josta tie haarautuu lähitalojen pihaan ja leirirantaan(Se ranta 150m kyltti). Jos löydän vielä sen voin laittaa tänne. Käsittääkseni ainakaan kesäaikaan -saati sitten yöllä- ei siitä Lyytikäisten pihaan suoraan nähnyt. Nuo tiethän menee nykyisin aivan eri tavalla kuin silloin.

Löysin muuten eilen mikrofilmiltä sen AL:n jutun miehestä, joka olisi ollut murhayön ongella Tulilahdella(!). Muistitikku vaan oli jäänyt kotiin, joten en saanut skannattua sitä, mutta yritän uudelleen lähipäivinä.

Hieno juttu! Arvostan. Jään innolla odottamaan päivityksiä.

[ABC]

Nämä näkemisethän menivät osapuilleen näin:

- Nivalaisen pariskunta näkee tyttöjen kääntyvän leiritielle ja heti heidän perässään kaksi mopoaan polkevaa miestä

- Linnea Kauhanen näkee tytöt leiritiellä ja jonkin aikaa heidän perässään kaksi miestä yhdellä mopolla(Miehet eivät hänen mukaansa ole paikkakuntalaisia)

- Riekko Lyytikäinen näkee leiritien risteyksessä tuokkospojat, mutta ei mopomiestä.

- Sylvi Pellikäinen näkee samaisessa risteyksessä yhden mopomiehen tyttöjen perässä, mutta ei tuokkospoikia

- tuokkospojat taas näkevät sekä Lyytikäisen, että mopomiehen

Aamulehden haastattelussa 7.9.-59 Linnea Kauhanen toteaa, ettei ole enää varma mistään näkemisistään. Toimittaja siis utelee hänen havainnoistaan tyttöjen poistumisesta leirintäalueelta seuraavana aamuna.

Aamulla 28.7. leirirannassa Ritva Pellikäinen ja Aili Kauhanen kertovat nähneensä tuokkospoikien saapuvan paikalle moottoripyörillä. Tuokkoset kiistävät tämän ja Ritva ja Aili toteavatkin mahdollisesti erehtyneensä ja päivän olleen ehkä 27.7. Toisaalta taas seuraavan kesän oikeudenkäynnissä tuokkoset myöntävät tuon saapumisensa aamulla 28.7. Kaikki em. havainnot tuskin pitävät paikkaansa .

Tähän kohtaan tärkeä tarkennus: Pellikainen ei kyennyt muistamaan, oliko mopedimies mennyt ennen tyttöjä vai heidän jälkeensä. Kun otetaan huomioon, miten yleisiä mopedit olivat, ei ole ihme, että perunamaalla kykkinyt Sylvi Pellikainen on sellaisen jossain vaiheessa havainnut ohitseen menevän. Koska kuitenkaan Reino Lyytikäinen ei nähnyt mitään mopedimiestä, tullaan siihen johtopäätökseen, että Pelkonen ja Ruuskanen valehtelevat. Heidän antamansa tuntomerkit ovat yksi yhteen poliisin aiemmin julkaiseman mopedimiehen kuvauksen kanssa. Vasta tuon kuvauksen jälkeen Pelkonen ja Ruuskanen yhtäkkiä "muistivat" nähneensä mopedimiehen.

Tässä jutussa valehtelevia todistajia riittää. Myös Linnea Kauhanen ja Aili Kauhanen aivan suoraan valehtelivat väittäessään poliisille nähneensä tytöt elossa vielä 28.7. Linnea väitti nähneensä heidät pyörillä ja Aili bussissa, jossa oli rahastajana. Koikkalainen yhtyi Linnea Kauhasen valheeseen.

Nivalaisen ja Kauhasen emännän näkemät 2 miestä yhdellä mopedilla tyttöjen perässä olivat todennäköisesti Pelkonen ja Ruuskanen, tai hieman epätodennäköisemmin ehkä "sotkamolaiset".

[ABC]

Olen siis minäkin nyt lukenut Pennasen kirjan. Arvostelen senkin: noin 350 sivussa on paljon toistoa, mutta toisaalta luvut ovat lyhyitä ja havainnollisesti otsikoituja, joten niiden välillä on helppo hyppiä. Esikoisuus kirjailijana näkyy välillä kielellisinä ja tyylillisinä kömpelyyksinä. Harmi, ettei viitteitä ole, mutta toisaalta monessa kohdin lähde on muuten mainittu. Lehtijuttujen käyttäminen lähteenä on kaksipiippuinen juttu, kun tiedämme miten paljon lehtien "tiedoissa" oli virheitä ja huhuja. Pidin kirjasta ja toivon, että Pennanen jatkaa kirjailijan uraansa.

Heti alkupuolella esiin tuli kiinnostava uusi tieto: Riitan kellon löytymistä kaatuneen kuusen luota ihmeteltiin kovasti, sillä kuusen kätkö oli jo edellisenä päivänä löydetty ja kellon olisi pitänyt löytyä samalla. Tämä oli yksi niitä tapauksia, jotka saivat aikalaiset epäilemään, että murhaajat toivat lisää tavaroita paikalle. Kellon löysi paikkakuntalainen Akseli Karvinen. Tulee väistämättä mieleen, onko tällä jotain tekemistä Otto Karvisen kanssa?

Kirjasta tulee surullisen selväksi, miten mopedimieshysteria sekoitti koko tutkinnan alkuunsa. Paljon jäi selvittämättä aukottomasti. Esimerkiksi sotkamolaisten alibia on mahdoton arvioida ilman tietoa siitä, oliko heille alibin antanut mies todella nähnyt molemmat miehet paikalla 27.7., vai vain esim. toisen heistä, ja mihin aikaan vuorokaudesta tämä oli tapahtunut. Samoin pitäisi tietää, miten ja milloin heidän palkkansa maksettiin, olivatko he käyttäneet rahansa viinaan jo ennen pestin loppumista, olivatko he puhuneet suunnitelmistaan ja mitä, jne.

Esimerkiksi sellainen skenaario on täysin mahdollinen, jossa Otto Karvinen on lähtenyt jo 27.7. käymään mummolassaan palatakseen sitten hakemaan kaverinsa seuraavana päivänä ennen lähtöä Hirvensalmelle. Tulilahdella viinaan menevän Karvisen käytös olisi riistäytynyt käsistä ja pakottanut molemmat palaamaan Heinävedelle. Tässä skenaariossa Karvista olisi ainakin peittelyssä voinut avustaa Teuvo Kauhanen, jonka hän varmasti tunsi lapsuudesta asti; heillä oli ikäeroa vain 3 vuotta. Karvisen ja Kauhasen perheet olisivat myös tienneet syyllisen ja suojelleet lapsuudestaan orpoa, ongelmaista Otto Karvista. Tämä skenaario edellyttää myös, että Otto Karvinen ja 1963 metsään kuollut OK ovat sama henkilö; sitä pitäisi koittaa selvitellä.

Pennasen kirja myös vahvisti käsitystäni, että Pelkonen ja Ruuskanen ovat tekijälistassa aivan kärkipäässä yhdessä sotkamolaisten kanssa. Lauri Lyytikäinen oli havainnut moottoriveneen äänen sellaisiin aikoihin, että ne eivät täsmää yhteen salaparin havaintojen kanssa koskien Tuokkosten saapumista ja lähtemistä, vaan matkoja olisi pitänyt olla kolme. Oliko niitä? Ja miksi Pelkonen ja Ruuskanen väittivät olleensä kotona klo 23-23:30, kun olivat kirjoittaneet tekemiinsä tuokkosiin kellonajan 23:15? Kuten Pennanen myös huomauttaa, rannalla oli aamusta 28.7. yksi hylätty tuokkonen, joka oli kadonnut myöhemmin samana päivänä. Ruuskanen kävi paikalla illalla, ottiko hän sen?

[norma.jennings]

Olen siis minäkin nyt lukenut Pennasen kirjan. Arvostelen senkin: noin 350 sivussa on paljon toistoa, mutta toisaalta luvut ovat lyhyitä ja havainnollisesti otsikoituja, joten niiden välillä on helppo hyppiä. Esikoisuus kirjailijana näkyy välillä kielellisinä ja tyylillisinä kömpelyyksinä. Harmi, ettei viitteitä ole, mutta toisaalta monessa kohdin lähde on muuten mainittu. Lehtijuttujen käyttäminen lähteenä on kaksipiippuinen juttu, kun tiedämme miten paljon lehtien "tiedoissa" oli virheitä ja huhuja. Pidin kirjasta ja toivon, että Pennanen jatkaa kirjailijan uraansa.

Heti alkupuolella esiin tuli kiinnostava uusi tieto: Riitan kellon löytymistä kaatuneen kuusen luota ihmeteltiin kovasti, sillä kuusen kätkö oli jo edellisenä päivänä löydetty ja kellon olisi pitänyt löytyä samalla. Tämä oli yksi niitä tapauksia, jotka saivat aikalaiset epäilemään, että murhaajat toivat lisää tavaroita paikalle. Kellon löysi paikkakuntalainen Akseli Karvinen. Tulee väistämättä mieleen, onko tällä jotain tekemistä Otto Karvisen kanssa?

Kirjasta tulee surullisen selväksi, miten mopedimieshysteria sekoitti koko tutkinnan alkuunsa. Paljon jäi selvittämättä aukottomasti. Esimerkiksi sotkamolaisten alibia on mahdoton arvioida ilman tietoa siitä, oliko heille alibin antanut mies todella nähnyt molemmat miehet paikalla 27.7., vai vain esim. toisen heistä, ja mihin aikaan vuorokaudesta tämä oli tapahtunut. Samoin pitäisi tietää, miten ja milloin heidän palkkansa maksettiin, olivatko he käyttäneet rahansa viinaan jo ennen pestin loppumista, olivatko he puhuneet suunnitelmistaan ja mitä, jne.

Esimerkiksi sellainen skenaario on täysin mahdollinen, jossa Otto Karvinen on lähtenyt jo 27.7. käymään mummolassaan palatakseen sitten hakemaan kaverinsa seuraavana päivänä ennen lähtöä Hirvensalmelle. Tulilahdella viinaan menevän Karvisen käytös olisi riistäytynyt käsistä ja pakottanut molemmat palaamaan Heinävedelle. Tässä skenaariossa Karvista olisi ainakin peittelyssä voinut avustaa Teuvo Kauhanen, jonka hän varmasti tunsi lapsuudesta asti; heillä oli ikäeroa vain 3 vuotta. Karvisen ja Kauhasen perheet olisivat myös tienneet syyllisen ja suojelleet lapsuudestaan orpoa, ongelmaista Otto Karvista. Tämä skenaario edellyttää myös, että Otto Karvinen ja 1963 metsään kuollut OK ovat sama henkilö; sitä pitäisi koittaa selvitellä.

Pennasen kirja myös vahvisti käsitystäni, että Pelkonen ja Ruuskanen ovat tekijälistassa aivan kärkipäässä yhdessä sotkamolaisten kanssa. Lauri Lyytikäinen oli havainnut moottoriveneen äänen sellaisiin aikoihin, että ne eivät täsmää yhteen salaparin havaintojen kanssa koskien Tuokkosten saapumista ja lähtemistä, vaan matkoja olisi pitänyt olla kolme. Oliko niitä? Ja miksi Pelkonen ja Ruuskanen väittivät olleensä kotona klo 23-23:30, kun olivat kirjoittaneet tekemiinsä tuokkosiin kellonajan 23:15? Kuten Pennanen myös huomauttaa, rannalla oli aamusta 28.7. yksi hylätty tuokkonen, joka oli kadonnut myöhemmin samana päivänä. Ruuskanen kävi paikalla illalla, ottiko hän sen?

Liityn kanssasi myös tuohon ehkä hivenen epäsuosittuun kerhoon, jossa Tuokkospojat eivät ikävä kyllä läpäise seulaani aivan puhtain paperein. Heidän kohdallaan on vain turhan monta outoa juttua ollakseen kaikki vain sattumaa.

[snufkin]

Heti alkupuolella esiin tuli kiinnostava uusi tieto: Riitan kellon löytymistä kaatuneen kuusen luota ihmeteltiin kovasti, sillä kuusen kätkö oli jo edellisenä päivänä löydetty ja kellon olisi pitänyt löytyä samalla. Tämä oli yksi niitä tapauksia, jotka saivat aikalaiset epäilemään, että murhaajat toivat lisää tavaroita paikalle...
...
Kuten Pennanen myös huomauttaa, rannalla oli aamusta 28.7. yksi hylätty tuokkonen, joka oli kadonnut myöhemmin samana päivänä. Ruuskanen kävi paikalla illalla, ottiko hän sen?

Minusta juuri tämä pointit osoittavat lähitalojen miehiin eikä Ruuskaseen joka käsittääkseni asui kauempana.

Tässä skenaariossa Karvista olisi ainakin peittelyssä voinut avustaa Teuvo Kauhanen, jonka hän varmasti tunsi lapsuudesta asti; heillä oli ikäeroa vain 3 vuotta. Karvisen ja Kauhasen perheet olisivat myös tienneet syyllisen ja suojelleet lapsuudestaan orpoa, ongelmaista Otto Karvista.

Siis onko edes mitään todisteita, että Otto Karvinen olisi edes asunut Kauhasten naapurissa? Kyllä siellä Lyytikäisten vieressä Karvisten asumukset oli, mutta en ole nähnyt vielä todisteita, että tämä kajaanilainen Karvinen olisi siellä asustellut.

Pennasen kirja myös vahvisti käsitystäni, että Pelkonen ja Ruuskanen ovat tekijälistassa aivan kärkipäässä yhdessä sotkamolaisten kanssa.

Joo, mutta hyvä huomioida, että sitten, kun sotkamolaisten tutkintalinja jätettiin alibin selvittyä, niin pidätettiin kolme paikkakuntalaista joihin ei kuuluneet tuokkoset.

Lauri Lyytikäinen oli havainnut moottoriveneen äänen sellaisiin aikoihin, että ne eivät täsmää yhteen salaparin havaintojen kanssa koskien Tuokkosten saapumista ja lähtemistä

Tää on tosiaan mainittu minun toimesta monesta tässä ketjussa. Mitään selitystä tälle ei toistaakseni ole löytynyt, mutta tämä täsmäisi alibin kirjeeseen:

. Noin puolen tunnin kuluttua toinen miehistä, eli A sammutti moottorin ja parivaljakko rantautui leirintäalueen vastarannan muodostavan niemen (Tuliniemi) toiselle puolelle. Vedettyään veneen piiloon miehet kävelivät niemen toiselle puolelle pensaikkoon kurkkimaan tilannetta.
Miehet huomasivat etteivät he olleet ainoat, joiden mieleen oli juolahtanut tehdä tytöille seuraa sinä iltana rantanuotiolla (tuokkospojat). Miehet päättivät jäädä katsomaan mitä tapahtuisi.

Pidän todennäköisenä, että Lauri kuuli tämän toisen miesparivaljakon saapumisen lähistölle veneellä.

[Der Fanhder]

Tässä olisi taas muutamia otoksia. Kuvien laatu taas valitettavan huono.

kuva18.jpg (312.4 KiB) Katsottu 662 kertaa

AL 8.8.1959. Jutussa kerrotaan siis lähitalojen asukkaisen pidätyksistä, mutta mainitaan myös tämä kalastelija joka tosin ei kuulunut pidätettyihin.

kuva17.jpg (368.43 KiB) Katsottu 662 kertaa

Tässä se tienristeys. Vasemmalle mennään Lyytikäiselle ja oikealle leirirantaan -tuo viitta tien varressa lienee se "ranta 150m"-kyltti. Jos Lyytikäisen talo oli n. 400m rannasta tarkoittaisi se että risteyksestä pitäisi jatkaa ainakin 250m päästäkseen heidän pihaansa.

[snufkin]

Outi Kauhanen? Ikinä kuullutkaan tuota nimeä tämän jutun yhteydessä. En tiennyt, että Teuvolla oli toinenkin sisarus.

[Der Fanhder]

^Eiköhän se tarkoita Uoti, AL kirjoittaa muissakin jutuissaan "Outista", kun tarkoittaa käsittääkseni Kauhasen poikaa. Lyytikäisten muistelen jossain muuten maininneen, että risteyksestä olisi ollut heidän asunnollen n. 150m. Jutun päiväys meni väärin, oikea on tietysti 8.9.

[ABC]

^Eiköhän se tarkoita Uoti, AL kirjoittaa muissakin jutuissaan "Outista", kun tarkoittaa käsittääkseni Kauhasen poikaa. Lyytikäisten muistelen jossain muuten maininneen, että risteyksestä olisi ollut heidän asunnollen n. 150m. Jutun päiväys meni väärin, oikea on tietysti 8.9.

Siis Uoli, ei Uoti. Vrt. Uolevi, joka oli Teuvon toinen etunimi.

[ABC]

Tässä skenaariossa Karvista olisi ainakin peittelyssä voinut avustaa Teuvo Kauhanen, jonka hän varmasti tunsi lapsuudesta asti; heillä oli ikäeroa vain 3 vuotta. Karvisen ja Kauhasen perheet olisivat myös tienneet syyllisen ja suojelleet lapsuudestaan orpoa, ongelmaista Otto Karvista.

Siis onko edes mitään todisteita, että Otto Karvinen olisi edes asunut Kauhasten naapurissa? Kyllä siellä Lyytikäisten vieressä Karvisten asumukset oli, mutta en ole nähnyt vielä todisteita, että tämä kajaanilainen Karvinen olisi siellä asustellut.

Jos kyseessä oli Karvisen mummola, hänen on täytynyt olla siellä ainakin joskus, ja lapsethan leikkivät keskenään, joten Kauhasen tunteminen olisi loogista. OK jäi tosiaan orvoksi hyvin nuorena, ja tuohon aikaan silloin lapsesta yleensä huolehtivat isovanhemmat tai tädit ja sedät. Mutta tätä skenaariota on tietenkin selviteltävä edelleen.

Pennasen kirja myös vahvisti käsitystäni, että Pelkonen ja Ruuskanen ovat tekijälistassa aivan kärkipäässä yhdessä sotkamolaisten kanssa.

Joo, mutta hyvä huomioida, että sitten, kun sotkamolaisten tutkintalinja jätettiin alibin selvittyä, niin pidätettiin kolme paikkakuntalaista joihin ei kuuluneet tuokkoset.

Poliisin suhtautuminen Tuokkospoikiin oli alusta asti melko sinisilmäistä. Se tietysti selittyy ajan käsityksillä siitä, millaisia murhaajat ovat. Nykyisin on tässä suhteessa paremmat eväät.

Lauri Lyytikäinen oli havainnut moottoriveneen äänen sellaisiin aikoihin, että ne eivät täsmää yhteen salaparin havaintojen kanssa koskien Tuokkosten saapumista ja lähtemistä

Tää on tosiaan mainittu minun toimesta monesta tässä ketjussa. Mitään selitystä tälle ei toistaakseni ole löytynyt, mutta tämä täsmäisi alibin kirjeeseen:

. Noin puolen tunnin kuluttua toinen miehistä, eli A sammutti moottorin ja parivaljakko rantautui leirintäalueen vastarannan muodostavan niemen (Tuliniemi) toiselle puolelle. Vedettyään veneen piiloon miehet kävelivät niemen toiselle puolelle pensaikkoon kurkkimaan tilannetta.
Miehet huomasivat etteivät he olleet ainoat, joiden mieleen oli juolahtanut tehdä tytöille seuraa sinä iltana rantanuotiolla (tuokkospojat). Miehet päättivät jäädä katsomaan mitä tapahtuisi.

Tuon Alibin kirjeen voisi taas kerran kokonaisuudessaan postata ketjuun, kun siihen jatkuvasti viitataan. Sitä ei ole kovin helppo löytää hakukoneilla.

[Der Fanhder]

^^Kiitos oikaisusta, Uolihan se tosiaan oli.

[snufkin]

Tässä nyt vielä Alibi-lehteen nro 5/1985 lähetetty kirje, koskien Tulilahden tapahtumia, pyynnöstä:

Ennen Keskisarjan kirjaa tämä teksti vaikutti sekavalta koonnilta eri henkilöistä, koska en ymmärtänyt mistä miehet lähtivät veneellä liikkelle, jos kerran toinen heistä asui ihan lähistöllä. Nyt kuitenkin, kun minulle selvisi, että Pöllänen asui Tulilahden lähistöllä, oli muurari, oli murhia edeltäneenä sunnuntaina ollut Kerman kylällä tansseissa (kts. paikka josta kirjeen tapahtumat alkoivat), oli kotoisin Niinimäestä (kts. kirjeen loppu ja huom. paikka josta tyttöjen tavarat löytyivät tien varresta paljon myöhemmin) ja, että hänen alibiinsa murhayölle sisältyi työpaikallaan toisen perheen luona yöpyminen, niin kirjeen sisällössä on enemmän järkeä.

Eli, jos kuvittelee henkilö Alibin Suojaaman kohdalle Pölläsen, niin kertomus käy järkeen. Huom. alussa on virhe päivämäärässä sillä tytöt saapuivat paikalle maanantaina eivätkä tiistaina.

Olen odottanut, että joku muu paikkakuntalainen alkaisi puhua suutaan puhtaaksi, mutta se näyttää olevan turha luulo. Tämän vahvistaa parinkymmenen vuoden vaitiolo siltä suunnalta. Kerron mitä Tulilahdessa todella tapahtui.

Kohtalokas tapahtumaketju alkoi tuona heinäkuisena tiistai-iltana vuonna 1959 Heinäveden Kerman kylällä. Kaksi maantien varressa seisoskelevaa paikkakuntalaista miestä näki kahden kevyesti pukeutuneen nuoren naisen ajavan tietä pitkin polkupyörillä."Nuo ovat varmaan menossa sinne uudelle leirintäalueelle", toinen miehistä sanoi "eiköhän lähdetä perästä". Näillä sanoillaan mies herätti nukkuvan karhun.

Myöhemmin illalla sanottuaan talon emännälle menevänsä aittaan nukkumaan miehet odottivat kunnes emäntä oli vaipunut särkylääkkeiden syventämään raskaaseen uneen. Miehet hiipivät hämärän metsän halki Kermajärven rannassa olevalle veneelleen ja suuntasivat veneen keulan kohden leirintäaluetta. Noin puolen tunnin kuluttua toinen miehistä, kutsuttakoon häntä Alibin Antajaksi, sammutti moottorin ja synkkä parivaljakko rantautui leirintäalueen vastarannan muodostavan niemen toiselle puolelle. Vedettyään veneen piiloon miehet kävelivät niemen toiselle puolelle pensaikkoon kurkkimaan tilannetta.

Vaimean kiroilun lomasta voi erottaa Alibin Suojaaman - kutsutaan häntä siten, toteavan, että he eivät näköjään olleet ainoat joiden mieleen oli juolahtanut tehdä tytöille seuraa sinä iltana rantanuotiolla. Miehet päättivät jäädä katsomaan mitä tapahtuisi. Kävi pian selväksi, että aiemmin paikalle ehtineiden poikien pyrkiminen tyttöjen telttaan tyrmättiin tykkänään.

Kun pojat olivat poistuneet veneellään, tapahtumia seuranneet miehet ymmärsivät, että tytöt olisivat tuskin heille suosiollisempia kuin aikaisempia yrittäjiäkään kohtaan. Tilanne oli selvä. Oli keskiyö ja tarvittiin kovempia otteita mikäli yöjalasta aiottiin hyötyä.

Myöhemmin yöllä tilanteen karattua käsistä ja muututtua siksi, mitä kutsutaan Tulilahden kaksoismurhaksi koki leirintäalueen rinteen kuusikossa lymyävä Runar Holmström tirkistelijän uransa huippuhetkiä. Myöhemmin murhista syytetty Holmström oli tapahtuman ainoa todistaja - mutta kukapa häntä olisi uskonut. Sen tajusi Runar itse, jos ei kukaan muu.

Asioiden edettyä jälkien peittämiseen otti Runar moponsa ja työnsi sitä karjapolkuja myöten kilometrin päässä sijaitsevalle Heinävesi - Varkaus -valtatielle, missä hänet havaittiin puoli kolmen aikaan ajamassa Varkauden suuntaan. Sen verran metsässä rumuaminen oli käynyt varusteiden kunnolle, että Runar joutui Varkaudessa korjauttamaan moponsa huoltamossa.

Se oli yhteiskunnasta eristäytyneen pääsyytetyn todellinen rooli Tulilahden kaksoismurhassa. Tirkistelijä ei juuri puheillaan kehuskele. Siksi Holmströkään ei osannut liikkumisiaan Heinävedellä sen paremmin selittää.

Tuona murhayönä Alibin Antaja ja Alibin Suojaama tekivät työnjaon pystyäkseen kätkemään tekojensa jäljet. Ensiksi miehet kantoivat yhdessä murhien uhrit telttakankaaseen käärittyinä Tulilahden perukassa sijaitsevan suon laitaan. Sitten Alibin Antaja ryhtyi kätkemään tyttöjen tavaroita ja Alibin Suojaama lähti hakemaan puolen kilometrin päästä rakennustyömaalta lapiota, koska hän tiesi löytävänsä lapion nopeimmin omilta jäljiltään.

Paljon puhuttu talon koira tuskin edes höristeli korviaan puhumattakaan, että olisi nostanut äläkän, koska lapion hakijan askeleet olivat sille tutut kuukausien ajalta tällä uudisrakennustyömaalla ja muutenkin tutut vuosien takaa lähinaapurin liikuttua kyläreissuilla kyseisessä talossa miltei päivittäin.

Miesten kaivettua haudan ja peitettyä tyttöjen ruumiit Alibin Antaja jäi kätkemään telttakangasta ja loppuja tavaroita. Alibin Suojaama muisti tyttöjen polkupyörät ja meni hakemaan niitä. Lähtiessään hän otti mukaansa tyttöjen intiimejä vaatekappaleita myöhempiä perverssejä rituaaleja varten. Vaatteet Alibin Suojaama kävi piilottamassa kotitalonsa perunakuoppaan, mistä hänen nähtiin poistuvan kello neljän jälkeen ympäröivään metsään.

Tällä välin Alibin Antaja oli alkanut hermostua, vaikka hänellä riitti töitä murhapaikan siivoamisessa ja naamioimisessa. Työn hän teki tosiaan hyvin, sillä tämän kertomuksen allekirjoittanutkin oleskeli ja liikkui murhapaikalla muutaman päivän kuluttua huomaamatta mitään erikoista.

Alibin Suojaaman vihdoin palattua pyöriä hakemasta miehet lainasivat lähellä hautapaikkaa rantaan vedettyä haudankaivaja Verdi Koikkalaisen venettä ja kuljettivat sillä tyttöjen pyörät lahdelle ja upottivat ne lahden syvimpään kohtaan. Se ei sijainnut keskellä lahtea vaan lähempänä toista rantaa salmen suulle päin. Alibin Suojaama tunsi paikan hyvin pyydystettyään lahdella katiskoilla kalaa jo pikkupojasta asti. Pyörät löydettiin tästä paikasta vasta usean etsintäkerran jälkeen

Tämän viimeisen hämäysliikkeen tehtyään miehet vetivät Koikkalaisen veneen rantaan ja kiersivät lahden jalkapelissä veneelleen samaa tietä, mitä olivat yöllä tulleet. Venematka takaisin sujui tyhjällä järvenselällä huomiota herättämättä. Aamukahvit juotiin emännän seurassa niin kuin ennenkin.

Alibin Suojaama jatkoi Alibin Antajan luona remonttihommia vielä sen viikon ja sanoi sitten itsensä irti. Hän palasi kotipaikalleen ja kävi naapurissa perumassa sovitun halontekourakan ja sanoi saaneensa Niinimäestä muuraushommia pitemmäksi aikaa.

Sinne mennessään hän otti mukaansa perunakuoppaan piilottamansa tyttöjen tavarat ja piilotti ne sisätiloihin. Talven mnetyä hän alkoi epäillä piilopaikan varmuutta, haki tavarat pois ja vei ne tien varteen metsään. Sieltä ne löydettiin vähän ajan kuluttua eikä kukaan osannut selittää mitenkä ne olivat säilyneet talven yli metsässä niin hyvässä kunnossa Ehkäpä kettu oli kuljettanut ne keväällä luolastaan?

Teon naamiointi onnistui hyvin, mutta omatunto pitää huuhtoa päivittäin viinalla puhtaaksi. Tämä koskee Alibin Suojaamaa. Alibin Antaja ei tarvitse vastaavaa huuhtelua. Ehkä hän toimi pääosin avustajana ja hirmuteon ajatuksen alullepanijana. Ottakoot siitä muut selvää, se onkin jo toinen juttu.