MURHA.INFO

snufkin kirjoitti: Pe Heinä 14, 2023 10:04 pm Harmi, kun hyttyset haittasi vierailua noin paljon. Toivottavasti sujuu paremmin ensi kerralla. Muodostuiko minkäänlaista uutta, tarkempaa kuvaa Lyytikäisten saunapaikan suhteesta siihen leirintäalueen tielle? Onko siinä järkeä, että ulkopaikkakuntalainen eksyisi sinne?

Renault kirjoitti: Pe Heinä 14, 2023 10:17 pm ^ Sanoihan Riekko että sinne talolle ei sattumalta eksytä, mutta toisaalta Keskisarja sanoo että Runar vanhana metsänasukkina tuskin jättäisi lähiympäristön tutkimatta.
Tosin omien tutkimusteni mukaan Runar ei ole ollut tuona päivänä lähelläkään Tulilahtea, että vaikeampi sitten sanoa tarkalleen kuka paikkakuntalainen on tiennyt lapiosta siinä sorakasassa...

Der Fanhder kirjoitti: Pe Heinä 14, 2023 11:09 pm
Toukokuisella käynnillä hyttysten määrä oli vielä siedettävä, mutta nyt aivan mahdoton -en voi suositella leirialueella käyntiä kenellekään keskellä kesää. Sen sijaan alueen kauniisiin maisemiin tutustuminen oli oikein miellyttävä kokemus.

Yrityksenä olikin juuri saada jonkinlainen käsitys siitä, missä leiritie tuolloin kulki ja missä se haarautui lähitaloihin, mutta en onnistunut löytämään ryteikön keskeltä oikein mitään. Näille lähitaloillehan pääsee nykyään helposti Pääskyvuorentien kautta. Kannattaa katsoa Googlemapsista satelliittinäkymästä kuvaa alueesta, jossa näkyvät kolme lähitaloa juuri ennen laskettelurinnettä ja tiet, sekä Tuliniementieltä lahden suuntaisesti johtava pururata Pääskyvuorelle ja verrata sitä postaamaasi karttaan muistaakseni vuodelta 1974. Itse arvelisin, että lähitalojen
löytäminen ainakaan yöaikaan olisi ollut vaikeaa ulkopaikkakuntalaiselle ja äänien kuulumattomuutta niille saakka en ihmettele lainkaan.

snufkin kirjoitti: Pe Heinä 14, 2023 11:18 pm EDIT: ei googlemaps anna poistua Varkaudentieltä lähemmäs leirintäaluetta. Ei Tuliniementien tai Pääskyvuorentien kautta.

Der Fanhder kirjoitti: La Heinä 15, 2023 12:18 am

snufkin kirjoitti: Pe Heinä 14, 2023 11:18 pm EDIT: ei googlemaps anna poistua Varkaudentieltä lähemmäs leirintäaluetta. Ei Tuliniementien tai Pääskyvuorentien kautta.

Valitse satelliittikuva, vain siitä näkyvät pururadat ja pienet tiet. Itseasiassa siitä erottuu myös se vanha leiritie -harmi kun en katsonut tarkemmin ennen matkalle lähtöani . Taisinpa bongata muuten Lyytikäisten saunankin.

snufkin kirjoitti: La Heinä 15, 2023 12:43 am Yritin hahmotella tuohon satelliittikuvakartalle noita olennaisimpia kohtia, niin menikös tuo vanha Tulilahden reitti nyt tuosta mihin sen merkkasin?

paccasucco kirjoitti: Ke Heinä 19, 2023 5:11 pm ^Kiitos taas paljon kuvista! Historian siipien havinaa

Tästä onkin aika pitkä aika, kun edellisen kerran poikkesin Tulilahdessa. Aika paljon ovat maisemat niiltä ajoilta muuttuneet. Tarkoitus olisi vielä yhden kerran käydä paikalla- tottakai teltan kanssa

Sattumalta lueskelin viikonloppuna vanhoja Kuvaposti- ja Uusi Kuvalehti- lehtiä. Niissä oli tuotu esille joitakin henkilöitä, joita ei ole Murha.infon keskusteluissa koskaan mainittu.

Henkilökohtaisesti en ole viime aikoina ehtinyt kovinkaan tarkkaan perehtyä Tulilahden murhiin. Kaikki vanhat henkirikokset kiinnostavat, myös selvitetyt! Se vähän rajoittaa omia "tutkimuksiani." Epäilemättä pääsisi pidemmälle, jos osaisi keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan.

norma.jennings kirjoitti: La Heinä 15, 2023 7:40 am Minulla on jäänyt jotenkin sellainen muistikuva, että se ihan alkuperäinen reitti alkoi siten, että kääntyi ensin Tuliniementielle ja siitä pian sitten vasemmalle. Ja joskus vuosikymmen sitten se reitti on ajanut monet harhaan, kun eivät ole ymumärtäneet kääntyä Pääskyvuorentielle, joka on nykyinen reitti. Voin toki olla väärässäkin.

norma.jennings kirjoitti: La Heinä 15, 2023 7:40 am Täältä muuten näkyy aika kiinnostavasti, miten alue on muuttunut vuosien saatossa - vielä viime vuosikymmenen puolella ollut harvemmassa puiden määrä alueella.

norma.jennings kirjoitti: La Heinä 15, 2023 7:40 am Onko Der Fanhder mielestäsi kannattavin reitti leirialueelle kulkea tuolta Multaniemen kautta tuo kierros vai pääseekö metsärinteen halki ilman julmettua rämpimistä?

snufkin kirjoitti: La Heinä 08, 2023 11:22 pm Tässä nyt vielä Alibi-lehteen nro 5/1985 lähetetty kirje, koskien Tulilahden tapahtumia, pyynnöstä:

Ennen Keskisarjan kirjaa tämä teksti vaikutti sekavalta koonnilta eri henkilöistä, koska en ymmärtänyt mistä miehet lähtivät veneellä liikkelle, jos kerran toinen heistä asui ihan lähistöllä. Nyt kuitenkin, kun minulle selvisi, että Pöllänen asui Tulilahden lähistöllä, oli muurari, oli murhia edeltäneenä sunnuntaina ollut Kerman kylällä tansseissa (kts. paikka josta kirjeen tapahtumat alkoivat), oli kotoisin Niinimäestä (kts. kirjeen loppu ja huom. paikka josta tyttöjen tavarat löytyivät tien varresta paljon myöhemmin) ja, että hänen alibiinsa murhayölle sisältyi työpaikallaan toisen perheen luona yöpyminen, niin kirjeen sisällössä on enemmän järkeä.

Eli, jos kuvittelee henkilö Alibin Suojaaman kohdalle Pölläsen, niin kertomus käy järkeen. Huom. alussa on virhe päivämäärässä sillä tytöt saapuivat paikalle maanantaina eivätkä tiistaina.

Olen odottanut, että joku muu paikkakuntalainen alkaisi puhua suutaan puhtaaksi, mutta se näyttää olevan turha luulo. Tämän vahvistaa parinkymmenen vuoden vaitiolo siltä suunnalta. Kerron mitä Tulilahdessa todella tapahtui.

Kohtalokas tapahtumaketju alkoi tuona heinäkuisena tiistai-iltana vuonna 1959 Heinäveden Kerman kylällä. Kaksi maantien varressa seisoskelevaa paikkakuntalaista miestä näki kahden kevyesti pukeutuneen nuoren naisen ajavan tietä pitkin polkupyörillä."Nuo ovat varmaan menossa sinne uudelle leirintäalueelle", toinen miehistä sanoi "eiköhän lähdetä perästä". Näillä sanoillaan mies herätti nukkuvan karhun.

Myöhemmin illalla sanottuaan talon emännälle menevänsä aittaan nukkumaan miehet odottivat kunnes emäntä oli vaipunut särkylääkkeiden syventämään raskaaseen uneen. Miehet hiipivät hämärän metsän halki Kermajärven rannassa olevalle veneelleen ja suuntasivat veneen keulan kohden leirintäaluetta. Noin puolen tunnin kuluttua toinen miehistä, kutsuttakoon häntä Alibin Antajaksi, sammutti moottorin ja synkkä parivaljakko rantautui leirintäalueen vastarannan muodostavan niemen toiselle puolelle. Vedettyään veneen piiloon miehet kävelivät niemen toiselle puolelle pensaikkoon kurkkimaan tilannetta.

Vaimean kiroilun lomasta voi erottaa Alibin Suojaaman - kutsutaan häntä siten, toteavan, että he eivät näköjään olleet ainoat joiden mieleen oli juolahtanut tehdä tytöille seuraa sinä iltana rantanuotiolla. Miehet päättivät jäädä katsomaan mitä tapahtuisi. Kävi pian selväksi, että aiemmin paikalle ehtineiden poikien pyrkiminen tyttöjen telttaan tyrmättiin tykkänään.

Kun pojat olivat poistuneet veneellään, tapahtumia seuranneet miehet ymmärsivät, että tytöt olisivat tuskin heille suosiollisempia kuin aikaisempia yrittäjiäkään kohtaan. Tilanne oli selvä. Oli keskiyö ja tarvittiin kovempia otteita mikäli yöjalasta aiottiin hyötyä.

Myöhemmin yöllä tilanteen karattua käsistä ja muututtua siksi, mitä kutsutaan Tulilahden kaksoismurhaksi koki leirintäalueen rinteen kuusikossa lymyävä Runar Holmström tirkistelijän uransa huippuhetkiä. Myöhemmin murhista syytetty Holmström oli tapahtuman ainoa todistaja - mutta kukapa häntä olisi uskonut. Sen tajusi Runar itse, jos ei kukaan muu.

Asioiden edettyä jälkien peittämiseen otti Runar moponsa ja työnsi sitä karjapolkuja myöten kilometrin päässä sijaitsevalle Heinävesi - Varkaus -valtatielle, missä hänet havaittiin puoli kolmen aikaan ajamassa Varkauden suuntaan. Sen verran metsässä rumuaminen oli käynyt varusteiden kunnolle, että Runar joutui Varkaudessa korjauttamaan moponsa huoltamossa.

Se oli yhteiskunnasta eristäytyneen pääsyytetyn todellinen rooli Tulilahden kaksoismurhassa. Tirkistelijä ei juuri puheillaan kehuskele. Siksi Holmströkään ei osannut liikkumisiaan Heinävedellä sen paremmin selittää.

Tuona murhayönä Alibin Antaja ja Alibin Suojaama tekivät työnjaon pystyäkseen kätkemään tekojensa jäljet. Ensiksi miehet kantoivat yhdessä murhien uhrit telttakankaaseen käärittyinä Tulilahden perukassa sijaitsevan suon laitaan. Sitten Alibin Antaja ryhtyi kätkemään tyttöjen tavaroita ja Alibin Suojaama lähti hakemaan puolen kilometrin päästä rakennustyömaalta lapiota, koska hän tiesi löytävänsä lapion nopeimmin omilta jäljiltään.

Paljon puhuttu talon koira tuskin edes höristeli korviaan puhumattakaan, että olisi nostanut äläkän, koska lapion hakijan askeleet olivat sille tutut kuukausien ajalta tällä uudisrakennustyömaalla ja muutenkin tutut vuosien takaa lähinaapurin liikuttua kyläreissuilla kyseisessä talossa miltei päivittäin.

Miesten kaivettua haudan ja peitettyä tyttöjen ruumiit Alibin Antaja jäi kätkemään telttakangasta ja loppuja tavaroita. Alibin Suojaama muisti tyttöjen polkupyörät ja meni hakemaan niitä. Lähtiessään hän otti mukaansa tyttöjen intiimejä vaatekappaleita myöhempiä perverssejä rituaaleja varten. Vaatteet Alibin Suojaama kävi piilottamassa kotitalonsa perunakuoppaan, mistä hänen nähtiin poistuvan kello neljän jälkeen ympäröivään metsään.

Tällä välin Alibin Antaja oli alkanut hermostua, vaikka hänellä riitti töitä murhapaikan siivoamisessa ja naamioimisessa. Työn hän teki tosiaan hyvin, sillä tämän kertomuksen allekirjoittanutkin oleskeli ja liikkui murhapaikalla muutaman päivän kuluttua huomaamatta mitään erikoista.

Alibin Suojaaman vihdoin palattua pyöriä hakemasta miehet lainasivat lähellä hautapaikkaa rantaan vedettyä haudankaivaja Verdi Koikkalaisen venettä ja kuljettivat sillä tyttöjen pyörät lahdelle ja upottivat ne lahden syvimpään kohtaan. Se ei sijainnut keskellä lahtea vaan lähempänä toista rantaa salmen suulle päin. Alibin Suojaama tunsi paikan hyvin pyydystettyään lahdella katiskoilla kalaa jo pikkupojasta asti. Pyörät löydettiin tästä paikasta vasta usean etsintäkerran jälkeen

Tämän viimeisen hämäysliikkeen tehtyään miehet vetivät Koikkalaisen veneen rantaan ja kiersivät lahden jalkapelissä veneelleen samaa tietä, mitä olivat yöllä tulleet. Venematka takaisin sujui tyhjällä järvenselällä huomiota herättämättä. Aamukahvit juotiin emännän seurassa niin kuin ennenkin.

Alibin Suojaama jatkoi Alibin Antajan luona remonttihommia vielä sen viikon ja sanoi sitten itsensä irti. Hän palasi kotipaikalleen ja kävi naapurissa perumassa sovitun halontekourakan ja sanoi saaneensa Niinimäestä muuraushommia pitemmäksi aikaa.

Sinne mennessään hän otti mukaansa perunakuoppaan piilottamansa tyttöjen tavarat ja piilotti ne sisätiloihin. Talven mnetyä hän alkoi epäillä piilopaikan varmuutta, haki tavarat pois ja vei ne tien varteen metsään. Sieltä ne löydettiin vähän ajan kuluttua eikä kukaan osannut selittää mitenkä ne olivat säilyneet talven yli metsässä niin hyvässä kunnossa Ehkäpä kettu oli kuljettanut ne keväällä luolastaan?

Teon naamiointi onnistui hyvin, mutta omatunto pitää huuhtoa päivittäin viinalla puhtaaksi. Tämä koskee Alibin Suojaamaa. Alibin Antaja ei tarvitse vastaavaa huuhtelua. Ehkä hän toimi pääosin avustajana ja hirmuteon ajatuksen alullepanijana. Ottakoot siitä muut selvää, se onkin jo toinen juttu.