Lehtimäen opiston insuliinisurma - valvojat surmaajina

[Aizerbaidzan]

http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/ ... /05/877492

Apulaisoikeusasiamies moittii Seinäjoen käräjäoikeutta salailusta
13.05.2009 16:04

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Petri Jääskeläinen moittii Seinäjoen käräjäoikeutta salailusta ns. insuliinijutussa. Oikeus päätti aikanaan joulukuussa 2007 käsitellä Lehtimäen insuliinijutun kokonaan suljetuin ovin.

Jutussa oli kyse siitä, että syyttäjä katsoi kahden hoitohenkilökuntaan kuuluneen surmanneen oppilaitoksessa insuliinilla kehitysvammaisen naisen. Käräjäoikeus ja sittemmin Vaasan hovioikeus tuomitsivat molemmat syytetyt vankeusrangaistuksiin törkeästä pahoinpitelystä, törkeästä kuolemantuottamuksesta ja lievästä luvattomasta käytöstä.

Apulaisoikeusasiamiehen mukaan kokonaan salainen käsittely oli tarpeeton. - Tässä tapauksessa olisi mielestäni ollut asianomistajien pyynnöstä huolimatta perusteltua, että Seinäjoen käräjäoikeus olisi järjestänyt pääkäsittelyn vain tarpeellisin osin yleisön läsnä olematta.

Myöhemmin Vaasan hovioikeus käsitteli jutun avoimin ovin.

Moitteita perusteluista

Apulaisoikeusasiamies moittii myös salaamispäätöksen heikkoja perusteluita. - Pidän selvänä, että laajaa julkista mielenkiitoa herättäneessä vakavassa rikosasiassa julkisuuden poissulkevan ratkaisun seikkaperäisellä perustelemisella on korostuneen suuri merkitys.

Seinäjoen käräjäoikeuden menettelystä kanteli Oikeustoimittajat ry.

(MTV3)

[Clyde]

Olikohan jossain jo kuvaa kasvoista? Harmi ettei tästä välttämättä kuvia saada, ainakaan ennenkuin koko jupakka on ohi. Ymmärrän jos esim. vanhempi raiskaa lapsensa ettei tekijän kuvaa anneta julkisuuteen mutta miksi ei tässä tapauksessa? Yleensähän noista tappajista sun muista näytetään kasvotkin.

Onko jossain perustettu joku seura, jossa kerrotaan insuliinin "käyttömahdollisuuksista"?

Vastaan vanhaan kysymykseen (anteeksi jos on jo vastattu) mutta tuollakin alalla kyllä tiedetään että liiallinen määrä insuliinia tappaa. Oli sitten kyseessä diabeetikko tai ei.
Itse olen usein ihmetellyt sitä miten noin "vaarallista lääkettä" saa käsitellä "kuka tahansa". Yhdessäkin kynässä on jo paljon insuliinia.

[Aizerbaidzan]

Olikohan jossain jo kuvaa kasvoista?

http://www.satakunnankansa.fi/cs/Satell ... ewnoinsite
Siinä näkyy Pirkko Muukkonen. Aksilan Satu tuli perinteisesti huppariin pukeutuneena.

Harmi ettei tästä välttämättä kuvia saada, ainakaan ennenkuin koko jupakka on ohi.

Koko jupakka on ohi jo. KKO eväsi valituslupahakemuksen 6.5.
http://oikeustoimittajat.googlepages.co ... ki0509.pdf

[Clyde]

Koko jupakka on ohi jo. KKO eväsi valituslupahakemuksen 6.5.
http://oikeustoimittajat.googlepages.co ... ki0509.pdf

Oh, sori.

[Ciccarelli]

Taposta nämä olisi pitänyt tuomita.. no, onneksi huvioikeus ei kuitenkaan alentanut tuomioita.. onko kenelläkään tietoa näiden lesbotappajien myöhemmistä vaiheista?

[Oikeus ennen kaikkea]

PPK 2009

Lehtimäen insuliinisurma
Esa Uusi-Kakkuri, rikoskomisario, Seinäjoki.

:
:

Lehtimäen sijainti.jpg (406.71 KiB) Katsottu 2842 kertaa

Yllättävä kuolemantapaus erityiskansanopistolla
Lehtimäen kunta on pieni muutaman tuhannen asukkaan maalaiskunta Länsi-Suomessa.
Kunta tarjosi 1970-luvun alussa osittain valtion myötävaikutuksella edullisia toimitiloja monivammaisille henkilöille tarkoitetun sisäoppilaitostyyppisen koulutuslaitoksen perustamiselle.
Tällaista kehitysvammaisille tarkoitettua oppilaitosta oli aikaisemmin suunniteltu rakennettavaksi Etelä-Suomeen, mutta koska hanke ei siellä edennyt riittävän ripeästi, se päätettiin toteuttaa Lehtimäellä, jolla oli mahdollisuus luovuttaa sopiva kiinteistö ja puitteet hankkeelle.
Kunnan keskustaajamassa sijainnut vapaaksi jäänyt vanha koulurakennus luovutettiin toiminnan alkaessa laitosta perustavan kannatusyhdistyksen omistukseen.
Varsin vaatimattomasta lähtötilanteesta huolimatta Lehtimäen Opisto -nimellä toimivasta erityiskansanopistosta on kehittynyt vuosien aikana nykyaikainen, monipuolinen ja asianmukaisissa tiloissa vaikeavammaisille henkilöille koulutusta ja valmennusta tuottava arvostettu oppilaitos.
Opisto on myös merkittävä työllistäjä pienessä kunnassa, sillä sen palveluksessa on jatkuvasti noin 70 työntekijää ja se on kunnan suurin yksittäinen työllistäjä.
Paikallinen poliisilaitos vastaanotti hätäkeskuksen välittämän tiedon Lehtimäen Opistolla sattuneesta kuolemantapauksesta 10. heinäkuuta 2007 kello 07.15 aikaan.
Alun perin rutiininomaista tapausta lähti selvittelemään vuorossa ollut järjestyspoliisin partio.
Poliisin saavuttua paikalle oli opiston asumisvalmennusyksikön kahden hengen huoneeseen majoitettu 21-vuotias Mirja todettu ambulanssihenkilöstön toimesta jo kuolleeksi.
Sairaankuljetushenkilöstön lisäksi paikalla oli kello 07.00 aloittaneen aamuvuoron henkilökuntaa, joka oli yrittänyt elvyttää Mirjaa, sekä opiston rehtori, jolle tapauksesta oli ilmoitettu.
Partiomiehet suorittivat normaalin paikkatutkinnan ja ottivat huoneesta ja vainajasta valokuvia.
Laaditun tutkintaraportin mukaan edellisenä päivänä viikon mittaiseksi suunnitellulle ”Nuorten naisten kurssille” saapunut Mirja oli kehitysvammainen. Hänellä oli CP-vammansa lisäksi tähän vammaan tavallisesti liittyviä sairauksia. Mirjan sairaudet olivat luonteeltaan ja vaikeusasteeltaan kuitenkin sellaisia, etteivät ne selittäneet nuoren, vammaansa lukuun ottamatta terveen naisen ennenaikaista kuolemaa.
Terveyskeskuslääkäri suoritti vainajan ulkotarkastuksen ja kirjoitti lähetteen oikeuslääketieteelliseen
ruumiinavaukseen, koska kuolema oli ollut yllättävä eikä tiedossa ollut sairautta tai muuta syytä, joka tämän ikäisen henkilön kuoleman olisi voinut aiheuttaa.
Sen paremmin vainajan ulkotarkastuksessa kuin partion suorittamassa paikkatutkinnassa ei voitu todeta viitteitä väkivallasta tai siitä, että Mirjan kuoleman olisi aiheuttanut joku ulkopuolinen.

Asumisvalmennusyksiön pääsisäänkäynti.jpg (221.37 KiB) Katsottu 2842 kertaa

Oikeuslääkärin visainen ongelma
Mirjalle suoritettiin täydellinen oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus 18. heinäkuuta 2007 paikallisessa keskussairaalassa. Ruumiinavauslöydösten perusteella oikeuslääkäri ei pystynyt varmuudella määrittelemään Mirjan kuolinsyytä.
Väkivaltaiseen kuolemaan ei ollut viittaamassa oikeastaan mitkään havainnot. Ainoastaan vähäisiä mustelmia oli todettavissa Mirjan jaloissa, mutta niidenkin syntytapaa voitiin oikeuslääkärin arvion mukaan pitää luonnollisena.
Ruumiinavauksessa Mirja todettiin vammaansa ja siihen liittyviä poikkeamia lukuun ottamatta terveydeltään ikäistään vastaavaksi, eikä selittävää tekijää hänen yllättävälle kuolemalleen näin löytynyt. Lopullisen kuolemansyyn osalta jäätiin odottamaan oikeuskemiallisten laboratoriotutkimusten tuloksia, joiden kautta toivottiin saatavan lisätietoa Mirjan kuolinmekanismista ja kuoleman aiheuttaneesta tekijästä, joka vahvistaisi kuolinsyyn.
Parin viikon kuluttua Mirjalle suoritetusta ruumiinavauksesta, elo-syyskuun vaihteessa 2007 tuli julkisuuteen tapaus, jossa nuoren sairaanhoitajan epäiltiin insuliinia käyttäen surmanneen hoidossaan olleita potilaitaan eräässä kehitysvammaisten hoitolaitoksessa Tampereen lähistöllä ja myöhemmin terveyskeskuksessa, jonka palvelukseen hän oli siirtynyt.
Tapaus sai erittäin suuren julkisuuden sekä lehdistössä että sähköisessä mediassa, ja se tuli väistämättä myös Mirjan kuolemansyytä selvitelleen oikeuslääkärin tietoon.
Mirjan tapausta tutkiva oikeuslääkäri oivalsi insuliinin voineen olla syynä myös Mirjan yllättävään kuolemaan.
Tämän vuoksi hän pyysi lisätutkimusta oikeuskemiallisten näytteiden osalta sen selvittämiseksi, onko näytteiden insuliinipitoisuus normaalien viitearvojen sisällä.
Vastauksen saamiseen kului runsas kaksi viikkoa. Laboratoriovastaus tuli oikeuslääkärille elokuun 16. päivänä 2007.
Sen mukaan Mirjan insuliiniarvo oli selkeästi yli viitearvojen. Tiedon saatuaan oikeuslääkäri oli välittömästi yhteydessä asiaa tutkivaan poliisin yksikköön, koska nyt saadun tutkimustuloksen ja lausunnon perusteella Mirjan kuolema aiheuttajaksi voitiin epäillä hänen verensä korkeata insuliinipitoisuutta ja siitä johtunutta insuliinimyrkytystilaa.
Poliisille toimittamassaan alustavassa lausunnossa oikeuslääkäri toteaa, että koska esitietojen perusteella tutkittavan sairaushistoriassa ei ole tietoja diabeteksesta tai insuliinihoidosta, saatujen tapahtumatietojen ja ruumiinavauslöydösten perusteella herää vahva epäilys, että tutkittavassa tapauksessa on kysymys henkirikoksesta.
Tavallinen kuolemansyyn selvittäminen oli näin yhdellä tärkeällä laboratoriolausunnolla muuttunut erittäin haastavaksi ja ennakkoon arvioituna myös vaativaksi henkirikostutkinnaksi.

Rikosnimike
:
:

Koska murhasäännöksen tunnusmerkistötekijät eivät tässä tapauksessa täyttyneet muun muassa suunnitelmallisuuden tai teon erityisen raakuuden tai julman toteuttamistavan osalta, esitutkintaa ryhdyttiin tekemään nimikkeellä tappo.

Esitutkinta henkirikoksen johdosta
:
Tässä suhteessa tilanne vaikutti todella hankalalta, sillä lehdistö ja media olivat viikkotolkulla rummuttaneet pääotsikoissaan runsasta paria viikkoa aikaisemmin tietoon tullutta nuoren sairaanhoitajan tapausta. Sairaanhoitajan epäiltiin surmanneen insuliinilla ja lääkeaineilla useita vaikeasti vammaisia tai sairaita potilaitaan ensin vammaisten hoitolaitoksessa ja sitten terveyskeskuksessa, jonka palvelukseen oli siirtynyt.
Asian hankaluutta lisäsi omalla tavallaan se, että asialla oli poliittista ulottuvuutta muun muassa siksi, että julkinen sana herätti keskustelun, jossa kyseenalaistettiin hoitohenkilöstön riittävyys.
Eri hoitolaitokset ovat joutuneet taloudellisten resurssiensa osalta erittäin tiukoille, mikä on vaikuttanut kulloinkin työssä olevan henkilöstön määrään. Asiaan otettiin moneen kertaan kantaa muun muassa ministeritasolla.
Molemmissa samaan aikaan tutkinnassa olleissa jutuissa oli eräitä samankaltaisuuksia: teko oli tapahtunut laitosympäristössä, uhreina ovat olleet vammaiset ja epäiltyjen piirinä heidän hoidostaan tai valvonnastaan vastaavaan henkilökuntaan kuuluvia henkilöitä, minkä vuoksi oli selvää, että myös yhteyksiä tapausten ja epäiltyjen osalta tultaisiin tarkistamaan ristiin tutkinnan aikana.
Lisäksi Mirja oli kotoisin seutukunnalta, jossa nuori sairaanhoitaja asui ja Mirja oli ollut aikaisemmin hoitoarviointeja varten myös keskuslaitoksessa, jossa sairaanhoitajan tekemäksi epäillyt ensimmäiset teot olivat tapahtuneet.
Lehtimäen Opiston tiloissa tapahtuneeksi epäillyn henkirikoksen liian aikainen julkitulo tulisi vaikeuttamaan tutkintaa monella tavalla, heikentäisi sen luotettavuutta ja aiheuttaisi tarpeetonta painetta tutkijoille, joiden yhtenä tärkeänä tehtävänä oli tietysti kiinteässä yhteistyössä nuoren sairaanhoitajan tapausta selvittelevän tutkintaryhmän kanssa selvittää, löytyykö Lehtimäen Opiston tapahtumien ja Tampereen seudulla nuoren sairaanhoitajan tekemäksi epäiltyjen rikosten välille muutakin kuin ajallista yhteyttä sekä sama aine, jota epäillään käytetyn rikoksen toteuttamiseen.
Varsin nopeasti voitiin todeta, että tapaukset eivät olleet kytköksissä toisiinsa.

Lehtimäen Opisto
:
:
:
Kesäkurssilaiset saapuvat omille kurssiosioilleen eri puolilta maata. Opistolla heidät ottavat huostaansa kurssin vastuuohjaaja ja hänen apunaan toimivat ohjaajat, joiden tehtävänä on huolehtia kurssilaisista kurssin ajan.
Ohjaajien määrä riippuu kurssilaisten tasosta ja kunnosta, mutta heitä pyritään varaamaan niin monta, että kaikille kurssilaisille voidaan taata juuri hänen tarvitsemansa yksilöllinen hoito sekä henkilökohtainen apu ja palvelu.
Vastuuohjaajat ja ohjaajat hoitavat oppilaansa aamusta kello 7:stä iltaan kello 22:een saakka, jolloin asuntoloissa alkaa hiljaisuus ja kurssilaiset vetäytyvät omiin huoneisiinsa, joissa heitä tarvittaessa autetaan niin iltatoimissa kuin nukkumaanmenossakin.
Yöksi asuntoloihin tulevat yövalvojat.

Satu Aksilan ja Pirkko Muukkosen yövalvontavuoro
Aksila oli tapahtuma-aikaan 35-vuotias perushoitaja ja toiminut 15 vuotta vammaispalvelutehtävissä ja hoitotyössä. Hän oli tutustunut kouluavustajana ja kehitysvammaisten asuntolassa valvontatyötä tehneeseen 51-vuotiaaseen Muukoseen heidän yhteisellä työpaikallaan Pohjois-Suomessa.
Siellä naiset myös olivat rakastuneet toisiinsa. Vuodesta 2003 lähtien he olivat eläneet parisuhteessa.
Vuonna 2004 pariskunta hakeutui Lehtimäen Opiston palvelukseen.
Asiaan oli vaikuttamassa se, että Muukkonen oli kotoisin paikkakunnalta ja halusi muuttaa lähemmäksi iäkästä äitiään. Naiset toimivat opistolla ohjaajina ja yövalvojina tehden pääasiallisesti samoja työvuoroja. Kumpikin naisista oli hoitanut moitteettomasti työtehtävänsä ja pitkän työkokemuksensa kautta heitä pidettiin osaavina työntekijöinä. Pariskunta asui yhteisessä pienessä rivitaloasunnossa keskustaajamassa lähellä opistoa.
Maanantai 9. heinäkuuta 2007 oli vilkas päivä opistolla. Opistolle oli eri kursseille tulossa toistasataa kurssilaista, jotka piti ottaa vastaan, tutustuttaa taloon ja majoittaa asuntoloihin.
:
:
Mirjan isä toi hänet autollaan Metsäperälle. Opisto oli entuudestaan Mirjalle tuttu, sillä hän oli aikaisempina vuosina ollut pari kolme kertaa erilaisilla kurssijaksoilla opistolla. Omaisten kertoman mukaan Mirja lähti mielellään opistolle ja oli matkan aikana ollut iloinen. Omaiset olivat varustaneet Mirjan kurssia varten kurssikutsussa olevien ohjeiden mukaan, joita he olivat opistolta saaneet.
Mirjan sairaanhoitajasisar oli täyttänyt hoito-ohjelomakkeen tehden siihen merkinnät lääkkeistä ja Mirjan mieltymyksistä sekä ruokailutottumuksista.
Hoitoselvitys toimitettiin Mirjan tavaroiden mukana opistolle. Mirjan äiti oli jakanut tarvittavat lääkkeet lääkedosettiin.
Maanantaina iltapäivällä isän lähdettyä yhteisen lounaan jälkeen kotimatkalle Mirja oli osallistunut normaalisti kurssilaisille järjestettyyn ohjattuun toimintaan. Hän oli potenut ehkä lievää koti-ikävää ja ollut hieman rauhaton, mutta osallistunut kuitenkin aktiivisesti järjestettyyn toimintaan.
Mirja majoitettiin opiston uusimpaan rakennukseen niin sanottuun asumisvalmennusyksikköön.
Rakennus oli juuri valmistunut ja siinä oli tilavat huoneet, hyvä varustetaso ja runsaasti yhteistä ajanviettotilaa. Huonetoverikseen Mirja sai Sannan, jonka vammaisuusaste oli Mirjaa huomattavasti vaikeampi.
Mirja oli kurssiryhmässään parhaasta päästä kunnoltaan ja itsenäiseltä liikkumis- ja toimintakyvyltään.
Kurssin vastuuohjaaja Tiina, joka oli ottamassa Mirjaa vastaan tämän tullessa opistolle, huolehti hänestä pääasiallisesti myös maanantai-iltana.
Kello 21.30 aikaan Tiina oli avustamassa Mirjan ja Sannan nukkumaan. Mirja oli tarkka hygieniastaan ja pesi itse hampaansa ennen nukkumaanmenoa. Mirjalle kuuluvat iltalääkkeet oli annettu hänelle toisen valvojan toimesta jo hieman aikaisemmin.
Yövalvojat Aksila ja Muukkonen tulivat kello 22.00 aikaan alkavaan vuoroonsa parikymmentä minuuttia ennen sen alkamista ehtiäkseen vaihtaa tietoja tilanteesta ohjaajien kanssa ennen iltavuoron kotiinlähtöä. He tapasivat päättyvän vuoron työntekijät ohjaajien huoneessa saaden raportit kursseittain eri ohjaajilta.
Työnjaon mukaan Muukkonen toimi kyseisenä yönä asumisvalmennusyksikön yövalvojana. ASVA-yksikköön oli majoitettuna 19 kurssilaista.
Aksila sai puolestaan valvottavakseen niin sanotut soluasunnot, joita on viisi kappaletta, sekä Ahteen asuntolat A- ja B-talot.
:
:
Yö oli ollut erityisen työläs Aksilan valvontasektorilla johtuen rauhattomista kurssilaisista ja valvottavien suuresta määrästä.
Aksilan valvomissa asuntoloissa oli myös diabetesta sairastavia henkilöitä, joiden verensokeria tarkkailtiin yön aikana useampaan otteeseen.
Muukkosen valvomassa asumisvalmennusasuntolassa oli kurssilaisia, joille jouduttiin yöllä tekemään hoito- ja huoltotoimenpiteitä. Asukkaiden määrä oli kuitenkin pienempi, joten Marketalla ei ollut aivan niin kiirettä kuin Aksilalla tämän hoitaessa toisia asuntoloita.
Naiset vaihtoivat yön aikana tekstiviestejä keskenään kulloisestakin tilanteesta.
ASVA-asuntolan 19 kurssilaisesta diabetesta sairasti vain yksi, mutta hänen sairauttaan ei hoidettu pistettävällä insuliinilla, vaan tabletti-hoitona, jonka vaikuttava aine ei ole insuliini.
Opiston lääkevalikoimaan ei myöskään kuulu insuliinia, vaan kurssilaiset, joiden diabetesta hoidetaan insuliinilla, tuovat omat lääkkeensä mukanaan kurssille.
Jossakin vaiheessa alkuyöstä Aksila kertoi Muukkosen soittaneen hänelle, kertoneen omalla osastollaan olevan rauhatonta ja pyytäneen tuomaan osastolleen peräruiskeena annettavaa epilepsialääkettä tai jotakin muuta rauhoittavaa.
Aksila kertoi menneensä Muukkosen osastolle mukanaan pyydetty Stesolid-lääke. Aksila kertoi, että hänellä oli taskussaan myös insuliinikynä, jonka hän oli ottanut valvomassaan asuntolassa olleen Ullan hoitotarvikkeista tarkkaillessaan tämän verensokeria yön aikana.
Muukkonen ja Aksila olivat menneet yhdessä Mirjan ja Sannan huoneeseen vaihtamaan liikuntakyvyttömälle Sannalle vaippaa.
Mirja oli herännyt samassa huoneessa tehtyyn toimenpiteeseen ja kokenut sen itseään häiritseväksi. Aksilan mukaan Mirja oli ärhennellyt heille ja pyytänyt heitä poistumaan huoneesta. Tuolloin Muukkonen oli mennyt ja istahtanut Mirjan sängynlaidalle ja silitellyt tätä pyrkien näin rauhoittamaan Mirjaa.

Tutkinnassa edistyttiin useiden eri vaiheiden ja kuulustelujen kautta tilanteeseen, jossa Aksila halusi selvittää, miten insuliini on joutunut Mirjaan.
Aksilan kuulustelukertomuksen mukaan Mirja ei ollut kuitenkaan Muukkosen yrityksistä huolimatta rauhoittunut, vaan oli tarttunut kiinni Muukkosen rintoihin.
Aksila kertoi kokeneensa tuolloin äkillistä mustasukkaisuutta puolisostaan ja oli pistänyt mukanaan olleella nopeavaikutteista insuliinia sisältävällä insuliinikynällä Mirjan vatsan alueelle.
Aksila kertoi Muukkosen pitäneen kiinni Mirjan käsistä, niin että tämä ei päässyt estämään pistämistä.
Aksila kertoi ennen pistämistä kiertäneensä kynän säädintä niin pitkälle kuin yhdellä käsiotteella pystyi kiertämään, eikä ennen pistoksen antamista varmistanut, kuinka suuren insuliinimäärän Mirjalle antaisi.
Paitsi koulutuksensa kautta Aksila oli käytännössä tutustunut aikanaan insuliinikynän toimintaperiaatteeseen avustaessaan insuliinikynällä diabetesta hoitanutta iso isäänsä.
Tietoja diabeteksesta ja sen hoitomuodoista Aksila oli saanut osallistumalla vuotta aikaisemmin diabeetikon sopeutumisvalmennuskurssille.
:
:

Mirjan vanhemmat kertoivat tämän inhonneen pistämistä yli kaiken. Hoitokäynneillä isä on joutunut pitämään häntä lujasti kiinni, jos on ollut tarvetta esimerkiksi verikokeen ottamiseen.
Asian esitutkinnan yhteydessä pyrittiin selvittämään, kuinka pitkälle kynän säädin kääntyy otteella, jota Aksila kertoi käyttäneensä kynää säätäessään.
Suoritetussa kokeessa Aksila sai pyöräytettyä säätimen lukemaksi 14. Tutkimusavustaja pyöräytti täsmälleen samalla otteella säätimen lukemaan 22.
Pistoksen annettuaan naiset poistuivat huoneesta ja Aksila palasi omalle osastolleen vieden käyttämänsä kynän mukanaan.
Yöraportissa tästä häiriöstä ja Mirjan hermostumisesta ei löydy merkintää. Merkintä Sannan vaatimasta huollosta oli tehty asianmukaisesti. Päiväkirjamerkintöjä ei löydy myöskään siitä, että Muukkonen olisi valvonut erityisesti Mirjan kuntoa tapahtuman jälkeen.
Yövalvojien työvuoro päättyi kello 07.00 aikaan ja naiset lähtivät asunnolleen. He olivat tulleet aamulla takaisin opistolle, kun rehtori oli mennyt sinne kyselemään yön tapahtumista.
Tällöin Mirjan yöllinen kuolema oli paljastunut aamuvuorolaisten ryhdyttyä herättelemään kurssilaisia.

Asian esitutkintaa pystyttiin tekemään kolmisen viikkoa niin, että julkisuus ei sitä häirinnyt.
Näin kaikki tärkeimmät todistaja- ja asianomistajakuulustelut voitiin suorittaa ilman, että kuulusteltavat olisivat saaneet vaikutteita julkisuuteen päätyneistä tiedoista tai olettamista, joita lehdistö oli tehnyt muun muassa haastattelemalla paikkakuntalaisia.
Tutkinta oli haasteellista koska ei ollut ulkopuolisia todistajia, jotka olisivat osanneet kertoa yön tapahtumista ASVA-asuntolassa.
Asuntolaan majoittuneet kurssilaiset olivat osaksi liikuntakyvyltään niin rajoittuneita, etteivät he ole pystyneet tekemään omia havaintojaan tapahtumista. Osalla majoittujista taas kyky ilmaista itseään oli siksi vajavainen, että heidän osaltaan ei ollut mahdollisuutta saada todistajakertomuksia esimerkiksi kuulohavainnoista.
Tutkinnan kannalta epäiltyjen piiriä rajasi se, että Asumisvalvontayksikön ulko-ovet pidettiin yöaikaan
lukittuina ja ulkopuolisilla ei ollut pääsyä asuntolaan. Rakennukseen majoitetut kurssilaiset rajautuivat epäilyjen ulkopuolelle joko oman liikunta- tai toimintakykynsä vuoksi.
Asumisvalvontayksikköön majoittuneilla ei ollut saatavilla insuliinikyniä, sillä kukaan heistä ei sairastanut pistoksin hoidettavaa diabetesta.
Insuliini ei myöskään kuulunut Lehtimäen Opiston lääkevalikoimaan.
:
:
:

Oikeuslääketieteelliset loppupäätelmät
:
:
Toiseksi Mirjalla ei ole todettu korkean insuliinipitoisuuden aiheuttamia oireita ennen kuolemaa.
Elimistön tuottama korkea insuliinipitoisuus kehittyy vähitellen ja aiheuttaa sairausoireita ennen kuolemaa. Esitietojen mukaan tällaisia sairausoireita ei Mirjassa ollut esiintynyt, eikä niitä ole kuvattu myöskään häntä koskevissa yksityiskohtaisissa sairauskertomuksissa.
Korkean insuliinipitoisuuden aiheuttava sairaus, jota ei ole todettu, on epätodennäköinen henkilöllä, joka muun sairauden vuoksi on käynyt tavanomaista useammin lääkärin tutkimuksissa ja verikokeissa ja on sairautensa johdosta jatkuvasti lähiomaistensa tarkkailussa.
Kolmanneksi korkeaa insuliinipitoisuutta aiheuttavia sairauksia ei todettu ruumiinavauksen yhteydessä ja lisäksi nämä sairaudet ovat nuorella hoikalla henkilöllä harvinaisia.
Avauksessa ei elimistössä todettu mitään sellaisia muutoksia, jotka olisivat aiheuttamassa korkeaa insuliinipitoisuutta.

Syyte alioikeudessa
Kihlakunnansyyttäjä vaati joulukuussa Seinäjoen käräjäoikeudessa sekä Aksilalle että Muukoselle tuomiota taposta.
Vaihtoehtoisena syytteenä syyttäjä vaatii heidän tuomitsemistansa törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta, mikäli ensisijaisen vaatimuksen ei katsota täyttyvän.
Käräjäoikeus määräsi välipäätöksellään sekä Aksilan että Muukkosen mielentilatutkimukseen.

Ratkaisu käräjäoikeudessa 6. kesäkuuta 2008
Käräjäoikeus antoi tuomionsa asiassa kesäkuun 6. päivänä vuonna 2008. Käräjäoikeus luki naisille
syyksi seuraavat rikokset:

Pirkko Muukkonen:
1.1) Törkeä pahoinpitely 10. heinäkuuta 2007
1.2) Törkeä kuolemantuottamus 10. heinäkuuta 2007
2) Lievä luvaton käyttö 10. heinäkuuta 2007
Kuusi vuotta vankeutta.

Satu Aksila:
1.1) Törkeä pahoinpitely 10. heinäkuuta 2007
1.2) Törkeä kuolemantuottamus 10. heinäkuuta 2007
2) Lievä luvaton käyttö 10. heinäkuuta 2007
Kuusi vuotta vankeutta.

Naisia ei tuomittu taposta, koska se edellyttää tahallisuutta eli tietoista pyrkimystä tähän päämäärään.
Tällaista ei ole näytetty eikä sitä mistään esille tulleista seikoista ole pääteltävissä.
Lisäksi naiset velvoitettiin yhteisvastuullisesti maksamaan edesmenneen Mirjan omaisille varsin huomattavat korvaukset kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä, hautauskuluista ja oikeudenkäyntikuluista (yhteensä yli 50000 euroa), sekä eräitä muita pienempiä korvauksia.

Vaasan hovioikeus ei muuttanut Seinäjoen käräjäoikeuden päätöstä, jonka mukaan 52- sekä 36-vuotiaat naiset syyllistyivät törkeään pahoinpitelyyn ja törkeään kuolemantuottamukseen heinäkuussa 2007 Lehtimäen opistolla. Naisparin kuuden vuoden tuomiot pysyvät ennallaan.

Toinen tuomituista haki vielä valituslupaa Korkeimmasta oikeudesta, sitä ei hänelle myönnetty.

Satu Aksila näyttää kirjoittaneen ylioppilaaksi Oulun aikuislukiosta keväällä 2010. Ei se oppi ojaan kaada!

Cut. Pykälä 21
-NILS-

[user 69450034]

Mitähän näille tekijöille kuuluu? Onko vaihtaneet nimensä?

[thunderdome]

Satu mulari os aksila löytyy facesta ja utajärvellä asuu

[K9Wifey]

Annukka on tehnyt podin 'lepsotappajista':

https://youtu.be/4hMObkL5zr8?si=Qd7mDWaTMQl3ZVh5