sisotalo kirjoitti:Tässä on ZEM kirje siltä ajalta kun vielä luimme samoja Amandan kuulusteluja
Mutta sitten kuulemisessa 26.8.2009 (jolloin tyttö oli viety kotoaan sairaana ja äidin tietämättä)
tyttö kertoo kahdesta käynnistä ennen hätäpuhelua:
K: Nii mut mitä sä muistat nyt
A: Ni ... iskä ja äiti oli kai siin ja ei näkyny mitää ihmeellist
K: Ei näkyny mitään ihmeellist. Kysyik sää iskält ja äidiltä mistä se mist ne lasinlasinsirpaleet oli?
A: Ei siel kai aluks ollu niit lasinsirpeleit, mut sit vast ku mää oli pari kertaa juossu siel nii sit vast. Toisel kerral ne lasinsirpaleet oli tääl sit mää ihmettelin mut iskä oli noussu ja iskä oli ihan hädissään näkönen ja mää lähdin äkkii omaan huoneeseen.
K: – – Elikkä sää heräsit semmoseen paukkeeseen ja sit sää kävelit sää näytit, et sää kävelit sin kattomaa tohon olohuoneen ja takkahuoneen rajalle ja voiksää vielä kertoo MarinalIe mitä sää sit sillon muistat nähneesi?
A: Ekal kerra?
K: Ekal kerral.
A: Okei. Sillo ei ollu mitää ihmeellistä äiti ja iskä oli heränny mut ne oli ihan tavallisina ja ei tuo ei ollu lasii eikä mitää (Kuuleminen 26.8.2009, ital. Zem.)
Samoin tyttö kertoo kahdesta käynnistä ennen hätäpuhelua jälkimmäisessä kuulemisessa 2007:
V: Mää heräsin siihen kun kuulu jotain tosi kovaa räiskintää ja mää luulin et on ukkonen tai jotain ja se jatku ja sit mää menin sinne kysyyn mikä se on ja äiti sano et se on ukkonen ja sit mää menen pois.
Ja sit menen uudestaan ja sit se olikin se takaovi iskä oli noussu sängystä ja äiti makas sängyllä ja ne sano et mee takas nukkumaan mä en muista sanoks ne.
Siitä ei ole mitään epäilystä, että Amanda kävi kahteen kertaan takkahuoneen ovella, ennen kuin Anneli sai puukosta ja aloitti Hätäpuhelun. Amanda ehti olla huoneessaan paossa hirveitä tapahtumia siis noin minuutin ennen Hätäpuhelua ja 01.38 sen aikana kunnes äiti kutsui hänet puhelimeen.
Annelin käsitys Amandan liikkeistä ei perustu siihen mitä tapahtui murhayön. Anneli oli täysin keskittynyt Jukan auttamiseen, ensin menemällä takkahuoneen suuntaan kieltämään murhaajan touhut ja sitten yrittämällä saada apua puhelun avulla
Tyttö tosiaan kertoo parissa kuulemisessa kahdesta käynnistä ennen hätäpuhelua.
Ensimmäisen kerran siis 7.12.2006:
V: Mää heräsin siihen kun kuulu jotain tosi kovaa räiskintää ja mää luulin et on ukkonen tai jotain ja se jatku ja sit mää menin sinne kysyyn mikä se on ja äiti sano et se on ukkonen ja sit mää menen pois.
Ja sit menen uudestaan ja sit se olikin se takaovi iskä oli noussu sängystä ja äiti makas sängyllä ja ne sano et mee takas nukkumaan mä en muista sanoks ne.
Tässä on kuitenkin huomattava, että tyttö esittää – toisin kuin aina muualla – että ”äiti sano et se on ukkonen”. Äiti ei kuitenkaan muista eikä kerro nähneensä tyttöä takkahuoneen ovella. Kieltääkö Auerkin tytön näkemisen ”hienotunteisuudesta” – olettaa, että tyttöä ei tarvitse sotkea jutun setvimiseen?
Toisaalta tytön tämänkin käynnin aikana ”paukuttaminen” tai ”ukkonen”
lakkaa jatkuakseen taas kun tyttö menee huoneeseensa. Tätä syyttäjä aiheesta ihmettelee:
miksi tauko tytön käyntien aikana, jos joku oli ulkopuolelta tulossa sisään?
Vuonna 2009 sairaan tytön kuulemista on 26.8. jatkunut melkein tunnin ajan, kun hän kertoo kahdesta käynnistä ennen hätäpuhelua:
– – voiksää vielä kertoo
MarinalIe mitä sää sit sillon muistat nähneesi?
A: Ekal kerral?
K: Ekal kerral.
A: Okei. Sillo ei ollu mitää ihmeellistä äiti ja iskä oli heränny mut ne oli ihan tavallisina ja ei tuo ei ollu lasii eikä mitää
Tulee vaikutelma, että tyttö haluaa ennen kaikkea antaa kuvan vanhempien rauhanomaisesta suhteesta (”Sillo ei ollut mitään ihmeellistä – – ei tuo ollut lasii eikä mitää”) – tyttö ei millään muotoa siis todista vanhempien riidasta.
Mutta
”paukuttamisessa” on jälleen tauko, minkä johdosta esitutkinnan suorittajat ovat päätyneet pyytämään
Turun yliopistollisen keskussairaalan Nuorten ja lasten oikeuspsykiatrinen yksikön lausuntoa tytön käyntikerroista (13.01.2010 päivätyssä etp:ssä LIITE 34). Lausunto ilmeisesti tarvittiin tukemaan psykologin myöhempää johtopäätöstä, että ”riitaa oli”.
Ihmetyttää kuitenkin,
miksi tarvitaan yliopistollista oikeuspsykiatrian yksikkö antamaan lausunto käyntikerroista? Mitä psykiatrista eritysosaamista käyntikertojen laskeminen edellyttää? Vai onko haettu vain auktoriteettia – kun on tiedetty miten epävarmalla pohjalla liikutaan - niin, että tytön lausuntoja voidaan käyttää Auerin syyllistämiseen ?
Tapahtuivat käynnit takkahuoneen oven suunnassa milloin hyvänsä tytön kertomus ei missään kohtaa tue riitaa vanhempien välillä – vielä vähemmän ne tukevat Auerin syyllistymistä surmatyöhön.
Ja tytön todistuksesta ei käy lainkaan ilmi Auerin suorittamat lavastustoimet –
nämä puuttuvat täysin kaikista kuulemisista, vaikka kuulijat tämän suuntaista utelevatkin, mitä tyttö kummastelee:
K: Mitä äitillä oli päällä ku hän oli tos puhelimes?
A: Yöpuku, en mä muista minkälainen se oli
K: Käyttikö äiti aina yöpukua vai pyjamaa
A: No yöpuku ja pyjama on meil ihan sama
K. Yy no joo en osaa sanoo naurua ... niinhän se on mäki opin tässä jotai. Tota entäs kylpytakki?
A: ei ollu kylpytakkiii
-- --
M: Tos on mun työkaveri ketä on nyt sun äidin kans jutellu niin sun isällä oli tumma tumma
totanoin kylpytakki oliks se jossain vaiheessa sun äidin päällä sillon kun tää tapahtu?
A: En mää muista
-- --
M: Oliks sun äidillä yleensä tapana joskus ottaa isän kylpytakki?
A. PUDISTAA PÄÄTÄ
M: Hän ei ehkä .... miesten vaatteista
A: No ei oikeen
M: Niin Mut joskus kylpytakki voi olla semmonen et miehillä ja naisilla on sama malli. Oliks sun iskällä kylpy takki yleensä kotona päällä?
A: No eik kai en mää muista mut mä veikkaan et ei ollu
Ei riitaa, ei surmatyötä, ei lavastuksia. Tytön kertomus puhuu siis Auerin syyttömyyden puolesta. Ja kuin ”bonuksena” hän näki ulkopuolisen poistumassa. Käyntien määrä ja ajankohta? Hieman toisarvoista kaikkeen tähän nähden.