Veristi kirjoitti:Pysytään vaan, Naakka, täällä sairaalassa kyökin sijaan. Edellähän on tuotu esille, miten Annelin valehtelu sairaalakuulustelussa tulee ilmi niin elekieltä kuin puheen kerrontatapaa tutkimalla. Samoin on pohdittu sitä, miten Anneli jo tässä ensimmäisessä puhuttelussaan - tai oikeammin jo ensipartion kuullen - johdatteli tutkinnan väärille jäljille, etsimään ulkopuolista hyökkääjää Annelin osoittamasta suunnasta.
Noihin esittämiisi retorisiin kysymyksiin ei kai ole tarkoituskaan etsiä vastausta? Hyvä kuitenkin, kun otit esille - minulle niin läheiset - fysiikan lait. Kuulustelukertomuksia tarkasteltaessa yksi keskeinen tekijä on kuin onkin katsoa, käykö kertomus yhteen fysiikan lakien kanssa. Ulkopuolisen tappajan nopeus, äänettömyys ja näkymättömyys vaativatkin oman selityksensä.
Severin A on mielestäni oikeassa puukonpiston merkityksestä. Itseensä pistäminen, taustanauhan käyttö, lasiovi-ikkunan rikkominen, lavastusjälkien tekeminen, huppiksen kuvailu lapsen kuullen, epäilyjen suuntaaminen Jukan työpaikalle - kaikki mielestäni merkkejä suunnitelmallisuudesta.
Ei ne suinkaan olleet mitään retorisia kysymyksiä, vaan hyvinkin painavia ja perustavaa laatua olevia. Kun tuossa pitkän ajan kirjoittelitte siitä, kuinka AA:n ensimmäinen haastattelu johti JJ:n välittömästi harhaan ja pilasi tutkimuksen, niin oishan se nyt kiva tietää, että miten se haastattelu vaikutti myös niihin ihmisiin, jotka eivät paikalla edes olleet, ja jotka tekivät tutkimusta rikostekniikan avulla niinkuin vain osasivat? Miten hemmetissä jonkun JJ:n mielipiteet olisivat merkinneet mitään tilanteessa, jossa olisi tosiaan löytynyt jotain Annelin syyllisyyttä puoltavaa? Saiko AA kenties JJ:n peukaloimaan todistusaineistoa, vai oliko kaikki testit ehkä väärin tehty? Käskikö hän kenties niiden viiden poliisin tutkia talo huonosti? VIISI poliisia tutkimassa taloa murhaa seuraavana päivänä esim murha-aseen löytymiseksi, ei maallikosta kuulosta kovin huonolta tai vajavaiselta tutkinnalta.
Kun on palstakilometreittäin kirjoitettu Annelin syyllisyydestä, niin kyllä satunnainenkin lukija varmaan haluaisi jotain konkretiaa joskus. Jos vihjaillaan, että JJ ei tehnyt työtään hyvin, ja että AA valehteli kertomuksessaan (yllä kerrot, että itse asiassa KAIKKI, mitä AA kertoi illan tapahtumista, ja minkä jäljet, nauha ja lapsen kertomus vahvistavat, ovatkin selviä merkkejä SUUNNITELMALLISESTA LAVASTUKSESTA! Tätä logiikkaa ei voi kumota, mutta kehäpäätelmäksi sellaista kutsutaan...) , niin voisi osoittaa jonkun asian, joka JJ:n työn tai AA:n kertomuksen takia meni pilalle ja väärään suuntaan. Eihän ole tehty mitään virheitä, vaan ihan normaalia tutkimusta. Lukuja ja kuvia ja näytteitä, jotka eivät mitenkään ole riippuvaisia Annelin tarinoista.
Tässä keississä nimenomaan "anti-annelistit" ovat mutu-linjalla ja muut katsovat niitä tutkimustuloksia ja numeroita. Ollaan ihan totaalisesti eri aaltopituudella, ja ehkä se johtuu ihmisluonteiden erosta. Toiset katsoo kylmiä lukuja, toiset kristallipalloa, tai kuuntelevat aavistuksiaan tai jotain.
Itse en ole kiinnostunut ihmisistä juurikaan, paitsi käyttäytymispsykologisessa mielessä. Olen ehkä hieman epäsosiaalinen persoona, toisaalta joskus hieman yliempaattinenkin ja hieman myös tämän vuoksi hyväuskoinen joskus. Minun on kauhean vaikea tuntea "vihaa" tms jotain minulle täysin tuntematonta ihmistä kohtaan, eikä jonkun saama rangaistus pelasta päivääni lainkaan. Ainakaan, jos en ole tapauksessa millään lailla osallisena. En vaan pysty eläytymään vaikkapa jonkun prinsessan onneen taikka kärsimykseen, ei se liikuta minua niin kauaa, kun en tuota prinsessaa henkilökohtaisesti tunne. Se ei liikuta, eikä se toisaalta juuri suututakaan. En ihaile, mutten vihaakaan. Kaikenlainen juoruilu ja muiden ihmisten elämän tarkkailu on minulle vastenmielistä; minua ei yksinkertaisesti kiinnosta muiden ihmisten tekemiset; korkeintaan se, miksi joku teki jotain mitä teki. Välttelen stereotypioita, ja mustavalkoista ajattelutapaa ja asioiden yksinkertaistamista. Ennen kaikkea yritän vältellä mutkien oikomista tai faktojen ohittamista, jotta tarina paranisi. Hyvät tarinat ovat sinällään kyllä kiinnostavia, mutta jos juonessa on aukkoja, tarina lässähtää. Se ei toimi, jos yksikin kohta ei toimi. Ei saa fuskata. Joskus huonosti kirjoitettu dekkari on tällainen: jossain tökkää, joku ei tunnu luonnolliselta, tarina on väkisin väännetty ja pakotettu. Se on huono tarina, se ei ole uskottava, kun se ei sovi siihen, mitä tiedän. Siksi voi kirjoittaa mielikuvitustarinan psykoosissa heiluvasta ex-murtovarkaasta niin kauan, kunhan tarinalla selitetään paikalle jääneet jäljet ja annetut todistajalausunnot. Jos tarina ei vastaa siihen, mitä paikalle jäi, ei se voi mitenkään olla totta. Vaikka vain yksikin kohta puuttuisi, niin ei.
Uskon, että toisten ihmisten elämä on tylsempää kuin kuvittelemme ja tämän vuoksi yleensä tekommekin ovat tylsempiä ja yksinkertaisempia kuin mitä muut kuvittelevat. Monimutkaiset juonet kuuluvat kirjoihin ja elokuviin, jotka ovat kuvitelmiamme toisten ihmisten jännittävästä ja vauhdikkaasta elämästä. Ihmisillä on yleensä käsitys, että muilla on hauskempaa kuin itsellä, ja että asiat tapahtuvat tarkan suunnittelun pohjalta. He uskovat, että vain he itse ajelehtivat miten kuten elämän virrassa, kun taas muilla on selvät sävelet ja päämäärät=) Siksi ihmismieltä kiehtovat ylimaallisen taitavat lavastajat, joukkomurhaajat, huijarit ja ammattirikolliset yms. On paljon jännempää, että pari karskia, alamaailman kirjoittamattomia kunnian lakeja noudattavaa mp-kerholaista ammattirikollista hoitaa vasikan pois päiviltä, kuin että neljä umpikännissä olevaa adhd-koulupudokasta, jotka eivät koskaan ole saaneet elämästä kiinni tappelevat mitättömän syyn takia ja toiset kuolevat puoliksi vahingossa.
Siksi uskotaan tarinaa, joka vaatii kymmenien asioiden lavastelua, valtavasti yhteensattumia ja vuosien säntillistä valehtelua vailla mitään järjellistä motiivia, epäluonteva murha, mielikuvituksellinen, omituinen juoni, jossa lavastetaan syylliseksi vuoroin itseä, vuoroin huppista... Ihmetellään sitä, ettei Suomessa nyt kukaan tule ikkunasta ja tapa (vaikka sitä on tapahtunut). Mutta sitä ei ihmetellä, ettei Suomessa kyllä kukaan ole vielä toistaiseksi lavastanut semmoista, että joku tuli ikkunasta ja tappoi. Ja millä tavalla lavastaa! Ne kengänjäljetkin vielä jotenkin menis...mutta kun tavaraa tulee lisää ja lisää kaiken aikaa, kun jokainen fakta ja tutkimustulos, joka viittaa ulkopuoliseen, pitääkin olla lavastusta.
Pitää muistaa Sherlock Holmesin metodi: "Kun mahdottomuudet on raivattu pois, jäljelle jää totuus, oli se kuinka epäuskottava tahansa". Tai epämiellyttävä, yhtä hyvin. Annelin tarinassa ei ole mahdottomuuksia, vaikka se voi lähtökohtaisesti olla epäuskottava. Taustanauhaa en vielä ole mahdottomaksi julistanut (vaikkakin hyvin kaukaa haetuksi ja käytännössä "mahdottomaksi" toteuttaa), mutta reaaliaikainen murha mielestäni AA:n suorittamana on sitä, ja siksi en siihen voi uskoa.
No juu... päivän saarna. Ei se nyt tästä kellään kirkastu kuitenkaan, edes itselläni=) Selvinnee helmikuussa...tai, todennäköisesti, huomattavasti myöhemmin jos koskaan. AA on "syyllinen", kävi oikeudenkäynneissä miten tahansa.