JDAM kirjoitti: Ti Maalis 18, 2025 10:33 am
Tapsandeerus kirjoitti: Ti Maalis 18, 2025 10:09 am
JDAM kirjoitti: Ti Maalis 18, 2025 10:05 am
Kovasti yksipuolista on asian tarkastelu. Kun nuori homomies vaihtaa elättäjänsä rahojen loputtua nuorempaan, kymmeniä vuosia itseään vanhempaan elättäjään ei jää todellinen tarkoitusperä epäselväksi.
Kaiken kaikkiaan sairas kuvio eikä tässä ole "puhtaita pulmusia", vaikka lehdistö yrittää sankarin viittaa asetellakin.
En keksi syyllisiäkään kun yhden. Henkilön, joka tuolla salissa istuu tällä hetkellä murhasta syytettynä.
Kyllä, se on 99,99% kiistatonta, etenkin tunnustamisen jälkeen. Tangoon tarvitaan kuitenkin kaksi ja on naiivia väittää, että näyttöjen valossa Puhakka kantaisi asiassa jotain sankarin viittaa.
Tappaminen ei ole koskaan hyväksyttävää, mutta tämä tapaus ei ole mustavalkoinen. Kun tarkastellaan tapahtumien kulkua ja niitä taustatekijöitä, jotka johtivat tähän tilanteeseen, on mielestäni täysin selvää, ettei kyse ollut kylmäverisestä, harkitusta teosta, vaan psyykkisesti murtuneen ihmisen epätoivoisesta ratkaisusta.
Se, että syytetyn lapset ja ystävä ovat tukena edelleen teon jälkeen, kertoo paljon. Omaiset ja tekijän vuosia tuntenut psykiatriystävä eivät ole nähneet häntä manipuloivana tai vaarallisena henkilönä, vaan ihmisenä, joka on pitkään ollut psyykkisesti luhistumisen partaalla. Lähipiiri oli kertomansa mukaan jo ennen tekoa huolissaan hänen voinnistaan, mikä osoittaa, ettei kyse ollut äkillisestä ja suunnitelmallisesta rikoksesta, vaan pitkään jatkuneesta ja alati pahenevasta tilanteesta, jossa yksi ihminen menetti lopulta kykynsä kestää.
On myös syytä pohtia, miksi uhrin omaiset olisivat halunneet pitää tietyt seikat salassa. Parisuhteen dynamiikan ja siihen liittyvien yksityiskohtien salaaminen ei ole sattumaa, sillä ne eivät palvele sitä kuvaa, joka halutaan säilyttää. Omaisethan pelkäsi, että uhrin ikoniasema katoaa, eikö? On täysin perusteltua kysyä, miksi uhria pitäisi pitää "ikonina" tai "roolimallina", kun tosiasiat osoittavat, että hänen toimintansa ei kestä kriittistä tarkastelua. Se, että on oltu jo kuukausia uudessa suhteessa samalla, kun on vielä asuttu vanhan kumppanin kanssa, kertoo kaiken olennaisen ajattelutavasta. Kerrottu uuden kumppanin vieminen entiseen yhteiseen kotiin oli täysin tarpeetonta, erityisesti kun tällä uudella kumppanilla oli merkittävästi paremmat taloudelliset mahdollisuudet tarjota toinen paikka tapaamisille. Miksi siis mennä uuden kumppanin kanssa entiseen yhteiseen kotiin? Tämä osoittaa mielestäni täydellistä piittaamattomuutta siitä, mitä toinen ihminen kokee.
On täysin selvää, että uhrin tulotaso ei yksinkertaisesti olisi mahdollistanut sellaista elintasoa, joka hänellä oli. Pääkaupunkiseudulla ei hänen tulotasollaan olisi ollut mahdollista hankkia tai ylläpitää paritaloa ilman merkittävää ulkopuolista taloudellista tukea. Kun tähän yhdistetään se, että hänen kumppaninsa oli käyttänyt säästöjään yhteiseen elämään ja lopulta joutunut taloudellisesti ahdinkoon, on vaikea olla näkemättä tätä taloudellisena hyväksikäyttönä. Tekijä ja uhri olivat likimain 10 vuotta yhdessä, eikä uhrin tulostasossa ole tapahtunut käsitykseni mukaan mitään sellaista tuona aikana, että se olisi oleellisesti noussut tai että hän olisi pyrkinyt sitä vuosien saatossa parantamaan. Uhrilla oli jo pitkään ollut uusi, varakkaampi mies kumppaninaan, samalla kun hän vielä eli vanhan kumppaninsa kanssa. Tämä ei vaikuta ihan tavanomaiselta suhteen päättymiseltä, vaan lähinnä strategiselta siirtymältä parempaan taloudelliseen asemaan.
Sama piittaamattomuus näkyy myös siinä, miten uhri suhtautui yhteiseen koiraan. Eläimen hankkiminen on pitkäaikainen sitoumus, mutta kun suhde päättyi, vastuu jäi kerrotun mukaisesti täysin toiselle osapuolelle. Ilmeisesti koira kuitenkin asui tekijän luona. Kun syytetty pyysi apua koiran hoidossa, vastaus oli, ettei se sovi uuden kumppanin elämäntilanteeseen (tämän koirat). Tämä on yksi monista yksityiskohdista, jotka kertovat uhrin toimintatavoista.
Tämä ei ole mustavalkoinen tapaus, vaan monimutkainen tilanne. Ei se silti tappoon ole oikeuttanut, mutta tekee tilanteesta huomattavasti ymmärrettävämmän.
Mainittakoon vielä eräs tv-näyttelijä, joka änki mukaan oikeudenkäyntiin. On erittäin erikoista, kuinka tämä henkilö pyrki hyödyntämään tätä tapausta nostamalla omaa näkyvyyttään. Miksi joku, joka on tuntenut tapetun henkilön vain hetken, kokee tarpeelliseksi osallistua oikeudenkäyntiin? Onko tämä muka aitoa surua vai vain tapa hankkia lisää huomiota? Tämä ei anna kuvaa aidosta ja syvästä ystävyydestä, vaan pikemminkin pinnallisesta itsetehostuksesta, jossa halutaan näkyä oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
