TIETOLÄHTEIDEN SUOJELUA LISÄTTÄVÄ
Sievälän ja Vilhusen vasikka-roolit ovat median jatkuvassa Aarnioon kohdistuvassa uutisoinnissa laimentuneet. Kukaan ei oikein enää anna mitään painoa sille, että he ovat historiallisen suuren kaliiberin vasikoita, joiden henki on jatkuvasti vaarassa. Samalla tämä luo vinon maaperän muille vasikoille, niin vanhoille kuin vastasyntyneille. Vai luuleeko joku, että nyt kun Sievälä ja Vilhunen paljastuivat, niin JR-kerhojen vasikat olivat siinä? Ei. Vasikointia tapahtuu jatkuvasti. Vaarallisen vino vasikoinnin maaperä on siksi, että vasikoinnin hyväksyttävyys JR-kerhoissa hakee vasta uomiaan. Kerhoissa ei vielä vallitse yhteneväistä mielipidettä siitä, että millainen vasikointi ja tietolähteenä toimiminen on hyväksyttävää ja millainen ei.
On julkinen salaisuus, että jokaisessa JR-kerhossa on ihmisiä, jotka näyttävät "selviävän kuivin jaloin" omista rikostutkinnoistaan tai eivät kenties joudu tutkinnan kohteeksi lainkaan. Osaltaan kerhot saavat syyttää vasikoiden sikiämisestä itseään. Rikollisten keskinäinen valvonta on olematonta ja kaikenlaisia joskus aiemmin ehdottoman kiellettyjä asioita katsotaan nykyään kaikissa suomalaisissa kerhoissa läpi sormien. Esimerkiksi vaikeneminen poliisikuulusteluissa on pelkkä myytti. Sellaista pöytäkirjaa ei ole nähtykään, missä JR-kerholaiset vaikenisivat tyystin.
Poliisille jutusteleminen ja suoranainen tarinoinnin tarve on ensimmäinen heikkous mitä viranomaiset käyttävät hyväksi. Alkaa kaupankäynti. Aloitetaan tarjoamalla kahvia ja tunnustellaan maaperää. Käydään kevyttä jutustelua vaikka säästä. Luodaan mukava ilmapiiri. Ehdotetaan, että voisi pistää omat asiat paperille ja muista ei tarvi puhua tietenkään, korostaen loppua. ”Aloitetaan vähän omien tekemisten avaamisella” ja vihjaistaan tyttöystävän tapaamismahdollisuudesta, vaikka heti huomenna. Ja kun oikein kertoo omista tekemisistään tai kavereistaan, pääsee palkkioksi kokonaan pois putkasta. Kun ”omia asioita” selvitellään, niin samalla tullaan vahvistaneeksi poliisin siinä vaiheessa ehkä vasta epäilemiä juttuja ja taas nytkähtää tutkinta eteenpäin jossain suunnalla. Syntyy lumipalloefekti josta ei ole paluuta ja amfetamiinin polttamilla aivoilla ajatteleva kuulusteltava luulee olevansa vahvoilla. Vaikka tietolähdetoiminnan säännöistä ei olekaan sovittu tarkasti, niin kaikissa suomalaisissa JR-kerhoissa ”omien asioiden puhuminen” on tälläkin hetkellä hyväksyttävää. Tämä tarkoittaa sitä, että kerhoissa hyväksytään rikoksien tunnustaminen.
Yhteistyö poliisin kanssa ilmenee monella muullakin tavalla kuin kuulusteluissa tai oikeudenkäynnissä. Vilhusen viitoittamalla tiellä poliisin kanssa neuvotellaan ja pidetään yhteyttä jatkuvasti. Poliisista tulee hyvä ystävä niin putkassa kuin sen ulkopuolella. Jotkut tiedonantajat ja poliisit ovat jopa kavereita sosiaalisessa mediassakin, missä poliisien on nähty lähettävän vakavista rikoksista tuomituille sydämiä, silmäniskuja ja peukkuja. Vilhunenkin tapaili Aarniota melkeinpä avoimesti, mikä johtuu siitä, että alempiarvoiset kerhonjäsenet eivät olisi uskaltaneet sanoa mitään, vaikka olisivat nähneetkin Vilhusen ja Aarnion nauttivat yhdessä viinerikahveja. Tällaiset neuvottelut koostuvat usein ”perusmuotoisesta” vasikoinnista, eli poltetaan kavereita ja muiden kerhojen jäseniä paljastamalla poliisille heidän tekemiään rikoksia. Tällainen toiminta on täysin arkipäivää suomalaisessa JR-maailmassa. Sitten on tietysti vähän monimuotoisempaakin tietolähdetoimintaa, jossa esimerkiksi palautetaan poliisille isoja määriä huumeita tai vaikkapa vaarallisiksi katsottuja automaattiaseita. Yksi esimerkki on kesältä 2016, missä Cannonball-kerhon jäsen lähestyi poliisia ja neuvotteli rynnäkkökiväärin palauttamisesta. Cannonball on siis yksi Suomen suurimmista JR-kerhoista. Cannonballin edustajan ja poliisin välisen neuvottelun yksityiskohdat ovat vain tietolähteen ja poliisin tiedossa, mutta jotakin voidaan päätellä Etelä-Suomen Sanomien tuoreesta artikkelista, missä kerrottiin:
"Poliisimiehiä epäiltiin myös aseen anastamiseen liittyvän valvontakameratallenteen hävittämisestä.
Esitutkinnan aikana poliisi teki yhteistyötä paikallisen syyttäjän kanssa. Syyttäjä on kertonut tutkinnanjohtajan sanoneen, että nauhalla oli näkynyt Cannonball-paitaan pukeutunut mies. Poliisilla oli käsitys miehen henkilöllisyydestä, ja se kertoi miehelle tietävänsä, että Cannonball liittyy tapaukseen.
Tallenteella esiintyvä mies oli vastannut, että hänellä on "yhteyksiä" ja että hän voisi ehkä saada aseen takaisin.
Syyttäjälle tutkinnanjohtaja oli kertonut itse hävittäneensä nauhan. Esitutkinnassa hän oli puolestaan sanonut, ettei kyseistä nauhaa ole ollut. Todistajana kuullut kaksi muuta poliisimiestä kertoivat katsoneensa juttuun liittyviä nauhoja ja nähneensä Cannonball-asuisen miehen."
Poliisi siis hävitti todisteet siitä, että aseen palauttamisen suoritti Cannonball-asuinen mies. Tällainen todisteiden hävittäminen onkin luonnollinen ja tärkeä osa tietolähteiden suojelua, koska jos tieto tietolähdetoiminnasta leviäisi kerhon sisällä, kerhon muihin osastoihin tai muiden kerhojen tietoon, saattaisivat seuraukset olla vakavat. Tietolähdetoiminnan hyväksyttävyys JR-kerhojen sisällä kun siis on vielä tällä hetkellä eräänlaisessa käymistilassa. Tietolähdetoiminnassa tarvittaisiin myös median yhteistyötä ja tilannetajua. Nytkään rynnäkkökivääriin liittyvien tietojen ei oltu tarkoitettu päätyvän lehdistön tietoon tai ainakaan julkistetuksi. Poliisille rynnäkkökiväärin palauttanut taho paljastettiin vahingossa tai ajattelemattomuuttaan Cannonball-kerhoon kuuluvaksi. Valvontanauhojen tuhoaminen taas paljasti, että kyse oli tietolähdetoiminnasta ja lakiin kirjatusta tietolähteen suojelemisvelvoitteesta.
Tietolähteiden suojelua on lisättävä. Kaikkein parhaimpaan lopputulokseen päästäisiin, jos tietolähteet, JR-kerhojen edustajat, median edustajat ja poliisi istahtaisivat kaikki samaan pöytään ja sopisivat kerralla pelisäännöistä
https://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/art2435794