Vadelma-Aho kirjoitti: Su Tammi 14, 2024 8:45 pm
Nousukarvat. Tämä on varuste, josta ei ole kovin paljon puhuttu. Tunturisuksilla etenemiseen ylämäessä ja vastatuulessa vaikuttavat todella paljon käytössä olevat nousukarvat, varsinkin ahkiota vetäessä. Niitä on hyvin erilaisia, ja valitettavasti yhtään hyvää kuvaa siitä, millaiset tämän kaksikon nousukarvat olivat, en ole nähnyt. Oma suositukseni tunturivaellukseen ovat Colltexin nailoniset 45 mm:n nousukarvat, joilla saa kyllä jyrkkäänkin rinteeseen lähes seinäpidon. Alamäessä ne hidastavat, mutta tämä jarru toisaalta lisää turvallisuutta. Jos karvat eivät ole kunnolliset, pito ei riitä pahassa paikassa. Jos nousukarvat olivat huonot tai riittämättömät, se selittäisi erittäin hyvin, miksi sukset olisi otettu pois.
Jossain kuvassa äiti laittaa skinejä, täyspitkiä ja sinisiä väriltään, joten äkkiseltään niiden voisi ajatella olevan vaikkapa Colltexin 38 milliset nylon-mohairit, omani on ainakin silmämääräisesti saman näköiset. Jossain toisessa kuvassa näkyy myös Madshusin Intelligripit, eli skinikiinnikkeettömässä BC:ssä on käytetty niitä puolikkaina karvoina ja Panoramoissahan on ihan kiinnikkeet puolikkaille.
Millaiset ovat kokemuksesi noista Colltexin nylon-mohairkarvoista? Minulla oli pari talvea myös Madshusin Intelligripit. Ne luistivat kyllä hyvin, mutta pitoalue oli liian lyhyt ja karvat hioutuivat pois jo kahden talven käytöllä. Sen jälkeen on ollut Colltexin nailon 45 x 2000, joiden pito on ollut ihan eri luokkaa - vähän liiankin hyvä alkuun, mutta nyt parin talven jälkeen nuo ovat juuri optimaaliset.
Tämä liittyy aiheeseen sikäli, että epäilen, etteivät Intelligripit riittäneet, vaan niiden pito loppui ensin. Olen aika varma, että pois otetuissa suksissa oli Intelligripit, mutta asiaa en voi tietenkään mitenkään todistaa.
Aurex kirjoitti: Su Tammi 14, 2024 8:06 pm
Paljon olen itse pohtinut, miten on päädytty Pyhäkurussa Häke-pisteeseen. @Kuusenalla ja Alien Alien on hyvin asiaa valaissut. Itse olen spekuloinut niin, että Taivaskeron ja Lehmäkeron välistä satulaa ollaan luultu Taivaskeron ja Pyhäkeron väliseksi satulaksi. Miksi näin? Olisiko mahdollista, että ovat Lehmäkeron satulalla ottaneet (yrittäneet ottaa) nousukarvat pois suksista, koska maasto alkaa viettää ja luulevat olevansa jo Taivaskeron satulan läpi menneet. Näkyvyys karvoja poisottaessa varmaankin ollut hyvin heikko...?
Näissä nousukarvoissa on kahta koulukuntaa. Toiset ottavat karvat pois laskun ajaksi, toiset (kuten minä) eivät ota karvoja pois silloinkaan, vaan pitävät niitä koko ajan suksissa. Pidän omaa tapaani vähän turvallisempana. Laskuissa saa kyllä vauhtia lisää ilman nousukarvoja, mutta minulle se vauhti ei ole koskaan ollut tarpeen, päinvastoin: karvojen tuoma jarrutus lisää turvallisuutta. Karvojen säätäminen tunturissa kesken matkan on oma vaivansa ja lisää riskiä varusteiden menettämisestä. Lisäksi homma on mielestäni vain hankalaa pakkasessa ja tuulessa, kun karvat pitäisi saada jotenkin kerättyä suojapussiinsa ilman, että karvojen tarra takertuu itseensä. Nousukarvat ovat siis kuin kärpäspaperia toiselta puoleltaan, eli niissä on liimapinta, jolla se tarttuu suksen pohjaan. Lisäksi niissä on jonkinlainen lenkki, jolla ne kiinnittyvät suksen kärkeen.
Jos siis sukset menetettiin sen takia, että pysähdyttiin ottamaan nousukarvoja pois: voi surkeutta, ihan turha veto. Karvojen tuomaa jarrutusta olisi oikeastaan tarvittu Vatikurun rinteessä muutenkin. Vähän kyllä epäilen, että tuosta syystä olisi pysähdytty, mutta asia kyllä selviäisi retkeilijöiden löytyneistä suksista hyvin helposti, jos poliisi haluaisi tätä asiaa ruotia. Lumivyöry ei irrota nousukarvoja.
Onhan se mahdollista, että TL-satulaa (Taivaskeron ja Lehmäkeron välistä) on luultu TP-satulaksi (Taivaskeronsatulaksi). Geometrialtaan nuo ovat erilaisia, TP-satula on enemmän satulamainen, lähes tasainen kenttä (näkyy ilmakuvista selvästi). Mutta silti ihmettelen, miksei sijaintia tarkistettu millään tavalla.
Strategisena virheenä pidän tällä retkikunnalla ennen kaikkea sitä, että noin vaativissa olosuhteissa oltiin liian kokemattomina liikkeellä tiukan aikataulupaineen alla. Toinen aikuinen lisää retkikuntaan olisi oman näkemykseni mukaan voinut hyvinkin pelastaa tilanteen. Toinen aikuinen olisi voinut estää retkikunnan taktiset virheet, kuten liian vaarallisen reittivalinnan (jo ennen TL-satulaa), ilmeisen puutteellisen säätiedustelun, kesäreitiltä eksymisen, ja mahdollisesti Pyhäkuruun harhautumisen. Ehkä jopa olisi saanut suostuteltua retkikunnan poistumaan tunturista ajoissa Rihmakurusta alas.