MURHA.INFO

En, mutta uskon että se voi tärvellä elämän.

Entä seuraava, oletko kärsinyt selkäkivusta?

Kyllä, koko ajan. Selkäni on kuvattu joka kohdasta ja on diagnoosit olemassa, joten en puhu pötyä kun sanon, että kipeä olen. Yläselässä on yksi nikama muuttanut muotoaan ja sitä on lääkärien toimesta ihmetelty, että onko se murtunut vai onko siinä synnynnäinen vaurio. Alaselkä se vasta kipeä on, siinä on pahoja kulumia sekä jokunen luupiikki, välilevyt välillä pursuilee ynnä muuta. Ja oikeassa olet, kyllä tällainen tärvelee elämän.

Laitetaan vielä kertaalleen sama kysymys seuraavalle: onko selkäsi kipeä?

Ei ole enää kipeä, mutta vanhimman lapseni ollessa jo yli vuoden ikäinen rötky jouduin kantamaan häntä ympäriinsä, kun ei tuo lähtenyt kävelemään ennen kuin vuoden ja kolmen kuukauden iässä. Sama varovaisuus näkyy hänessä vieläkin, vaikka on jo aikuinen ja kävelee . Silloin aikanaan jouduin käymään kunnon hierojalla muutamia kertoja kovan selkäkivun takia.

Onko sinulta koskaan "katkennut" jalka tai käsvarsi?

On, vasen sääriluu on murtunut kertaalleen. Se tapahtui kun oli 12 vuotias ja koko juttu oli kyllä oma syyni, mutta eipä sille enää mitä voi. Olen kirjoittanut sen tapauksen tänne yhteen ketjuun, jossa kyseltiin mitä tapaturmia tai onnettomuuksia meille itse kullekin on tapahtunut.
Liekö tuon tapauksen syytä kaikki nämä muutkin luihini liittyvät ongelmat, joita nykyisin poden. Olen kuullut sanottavan, että jos lapsena/nuorena loukkaantuu niin kivut tuntuu vielä vanhanakin. Minuahan särkee koko ajan joka luita ja ytimiä myöten.

Onko sinulla koskaan päänsärkyä?

Dr Bergmeister kirjoitti:Onko sinulla koskaan päänsärkyä?

Lähes joka päivä edelleen, vaikka pahimmista yöaikaan tulleista särkykohtauksista olen päässyt melkein kokonaan irti lääkityksen avulla. Hortonin neuralgia on sellainen seuralainen, että sitä on vaikea karistaa kannoiltaan.

Montako kertaa elämässäsi olet muuttanut?
(Itse olen juuri muuttamassa)

Yhdeksän kertaa.

Montako kertaa sinä olet muuttanut ja missä tilanteessa olet viihtynyt pisimpään samassa paikassa?

TiiaStiina kirjoitti:
Montako kertaa sinä olet muuttanut ja missä tilanteessa olet viihtynyt pisimpään samassa paikassa?

Opiskeluaikoinani tulin muuttaneeksi puolenkymmentä kertaa, mutta oikeastaan niitä ei voi laskea "oikeiksi" muutoiksi. Eli siis en ole muuttanut, kotona on aina ollut hyvä olla

TiiaStiinalla oli tuolla aiemmin niin hyvä kysymys, että se ansaitsee tulla uusituksi. Jatkan sitä myös enemmän rikosaiheisella kysymyksellä:

Kuinka pitkälle sinun mielikuvituksesi kantaa? Oletko koskaan kehitellyt mielessäsi (tai jopa paperille/tietsikalle asti rikosaiheista novellia tai romaania?

Täytyy tunnustaa, että olen. Olen lähinnä pöytälaatikkoon kirjoittelija, mutta joitakin novelleja on julkaistu. Ei nyt mitenkään paljon, mutta joitakin.
Rikosromaanin tekele on kesken. Tuskin sitä koskaan saan valmiiksi. Ja jos taas saan, ei ole varmaa, löytyykö kustantajaa.
Mutta koska mielikuvitus pelaa ja kirjoitus sujuu, niin pöytälaatikkoon mahtuu.

Laitetaan sama seuraavalle.

Enpä ole, vaikka muuten tykkään kyllä kirjoitella paljonkin. Lähinnä siis omaksi ilokseni.

Mikä on suhteesi kuolemaan?

Minusta kuolema on ainut reilu ja ihmisiä tasa-arvoistava asia maailmassa. Kukaan ei pääse pakoon minkään tekosyyn varjolla, kauniit ja rohkeat mätänevät haudoissaan yhtä varmasti kuin rujot ja vaivaiset. Amen.
Olen huolestunut siitä, mistä tiedän, milloin minun pitää vetää viimeinen hengenvetoni, mistä tiedän milloin pitää antaa periksi.

Mitä ajattelet Suomen viime sodista?

Sotaveteraanit olisivat ansainneet enemmän arvostusta ja parempaa kohtelua loppuelämänsä ajan. Olen kuullut kerrottavan että he elivät pitkään unohduksissa ja hyljeksittyinä, vaikka jossain vaiheessa heitä alettiin taas huomioida enemmän. Hirveä ajatella henkilötuhojen lisäksi sitäkin että monet perheet menettivät kotinsa ja joutuivat luopumaan kauniista kotiseudustaan. Jälkipolvien pitäisi muistaa historia, pysytellä valppaina ja säilyttää Suomi suomalaisilla.

Miten kuvailisit nyky-Suomea?

Onneksi tämä puu on heti kärjessä.

Alkuvastaus: nyky-Suomi voi hyvin, koska virkamiehet helpottavat meitä huomaamaan kaikenlaista.


- Sitten ongelmaani, joka on

Kun luen Aku Ankkaa, siinä on auton rek.nro 313. Minulle tulee vastustamaton halu juoda Koskenkorvaa (jonka nro on 013). Numerot ovat liian lähellä, niinpä moni lapsikin haluaa juoda kossua nähtyään Akun auton.

Ongelma 2: Sukulaiseni nimi on Tapio. Aina hänet nähdessäni on ihan pakko saada raakaa Tapio-viinaa. Tää on rankkaa.

Ongelma 3: Haluan päästä irti viinasta ja niinpä kipaisen AA-kerhoon. Siellä vuorollani anonyymien kera sanon aina aluksi, kuinka "haluan olla absoluti-" ja silloin tulee vaan vastustamaton halu saada ruotsalaisviinaa ja olla "absolutisti".

Kysymykseni on: "Mitä teen?" (Ja nytkin kuuntelen Sibben "Finlandiaa" ja mieleni alkaa tehdä...

Mitä ihmettä, eikö Aku Ankkaa ole vielä kielletty? Eikö siis Tapio-nimeäkään, eikä ruotsalaisviinaa? Siitä vaan hommaamaan lisää kieltoja, niin se on sillä ratkaistu. Asian vain täytyy mennä virallista kautta, jotta odotettavissa olevat sanktiot voivat saada lainvoiman.

Kun kerran aihe on ajankohtainen, sama uudestaan: miten kuvailisit nyky-Suomea?

Miten kuvailen Suomea, maata jotan rakastan. Isieni maata. Suomi... suomi.. suomi... Ohops. Enpäs sano enempiä ettei tule viina eräille mieleen. Menee muuten banniin koko minfo.

Mikä on "lempieläimesi"? Leijona? Mäyräkoira? Ron Jeremy?

Miten sitä nykyään uskaltaa tuommoiseen kysymykseen vastata kun kuiteskin tulee sanottua jotain jonka joku taho katsoo olevan joko alkoholinkäyttöön tai seksiin liikaa vihjaava. Kohta ei saa katsella junankaan ajoa tunneliin kun onhan se nyt niin pahoja vaikutteita vihjaava tapahtuma että. Pitkän harkinnan jälkeen vastaan että: Karhu.

Pitäisikö mielestäsi pistää esimerkiksi delfinaarioille lappu luukulle?