Re: Helsinki, Koskela: 16-vuotias poika murhattu
Lähetetty: Ma Maalis 01, 2021 11:12 am
Oikeutta käydään tänään Koskelan murhajutussa suljetuin ovin.
Vastaamassa vanhin syytetty.
Puolustuksen näkövinkkelistä, hänen asetelmansa on kolmikosta nousemassa kahta muuta selväpiirteisemmäksi.
Perustelen sillä, että vaikka hän ei esitutkinnassa (tai ylipäätään tähän mennessä) olisi “laulanut kuin satakieli”, hän on (tai puolustuksensa on) ottanut yhteistyöhalukkaamman linjan jutun selvittelyyn.
Lakihan sallii rikoksesta syytetyn olevan niin passiivinen kuin ikinä haluaa kuulusteluissa, saa valehdella ummet ja lammet. Valehtelusta kiinni jääminen kuitenkin vie syytetyn uskottavuuden ja tämä voi koitua suureksi vahingoksi. Strategiana se on suorastaan pöljä, jos poliisilla ja syyttäjällä selvä ylivoima näyttöjen / todisteiden suhteen.
Tässä on jo käynyt ilmi, että nuorempi ja keskimmäinen syytetty ovat kaatamassa koko jutun vanhimman niskaan. Joka puolestaan ainoana selkärangallisena on kantamassa teostaan vastuuta, mutta samalla kieltäytyy kunniasta ottaa toisten tekemisiä piikkinsä.
Merkityksellistä on, miten tuomiot jaetaan. Tässä asettuu kehyksiin se, miten yhteiskunta suhtautuu tällaiseen - tuomiot ovat selvä viesti kentälle - tässä tapauksessa koulumaailmaan ja -kiusaamiseen, nuorten keskuuteen.
Jos oikeuteen voi mennä pelleilemään ja pelailemaan “en muista - oho, olinko se minä? - Eipä muistu nyt tuokaan mieleen, mutta varmaan sitte jos teillä toi video matskukin on…hyi helvata, en nyt kyl pysty kattoo” Ja lähteä linnasta ulos “mitä äijä, high five-meiningillä”, niin ehkä se pikkuisen yleisen oikeustajun päälle ottaa.
Taannehtivaa rikosoikeutta ei ole, vaikka nyt mitä pykäliä keksittäisiin ja kiristettäisiin, ne ei vaikuta tähän tapaukseen. Yllätys ei kenellekään, että pojat tämän jo tiesivät ennen kiinnijäämistään. Suorastaan helpottuneina ilakoivat, että “ollaan Suomes” Tietoisina, että pahimmassakin skenaariossa heille käy verraten hyvin ja kakku on pieni. Ainut vain, että 2 ahneuksissaan haluaa nyt kakustaan entistä pienemmän.
Porukan vanhin saattaa tuoda esiin asioita, niitä puuttuvia palasia, mitkä sitten selittävät ja linkittävät tapahtumia toisiinsa. Jos hän kaiken tietämänsä ammentaa ulos, en ihmettelisi jos se poikisi jopa jatkosyytteitä yhdelle tai molemmille näistä toisista syytetyistä. Meinaan, että ilmitullessaan väärä vala on rikos. Jos syyttäjä pystyy näyttämään toteen miten asiat ovat oikeasti menneet.
Keskimmäinen varsinkin on pyrkinyt paljastamaan mahdollisimman vähän. Tästä suuresta vaitonaisuudesta ja muistamattomuudesta huolimatta on sitten spontaanisti maininnut asioita, joita ei edes ole kysytty. Kuten esim. Muistelemalla mitä puita siinä lähettyvillä oli, mäntyjä eli koivuja, jossa uhria piestiin hengiltä. Ja tätä rataa.
Tarkentanut vastauksia vain täysin epäolennaisten asioiden kohdalla, kuten “siinä aidassa oli se reikä, niin siitä kuljettiin” tai “oikeessa polvessa se mun mustelma”. Entäpä tämä sadistisesti kidutettu pian ruumis tässä ? - Joo tota mä en kyllä muista ollenkaan. Pelottikin niin perkuleesti, ihan tumput suorina siinä, tai jossain seisoin. Mittään ikinä tehnyt. Enkä siis ees tuntenu koko tyyppiä, tai no 4-vuotiaasta asti, mut silleen en ollenkaan. Ihme että olin ees samassa puistossa sen kans sillon sitte. Ihme juttu - pitipä sattua.
Yhtenä ilmiselvänä valehtelun merkkinä voi pitää, ettei pysty takaperin (jos nyt etuperinkään) muistamaan miten tapahtumat menivät. Itselle sopivissa kohdissa muisti toimii kuitenkin salaman kirkkaasti.
Luottaa myös nuorimman lausumiin. “Jos se sano niin, niin sit se varmaan meni niin”. Näinhän he olivat sopineet, mutta entäpä jos nuorimmainen alkaakin puolustamaan itseään ja kertomaan miten asiat oikeasti makaavat ?” Miksi vanhimman ja nuorimman pitäisi kantaa keskimmäisen syntejä tässä ? Vastaus: ei miksikään.
Mielentila tutkimuksella voi katsoa olevan se hyöty, että antaa jotain osviittaa vaarallisuus arvioihin jatkossa. Siis kuinka todennäköistä uusia tekosiaan, kenties.
Tämä karmea teko on tapahtunut ja peruuttamaton.
Nyt sinne sun tänne on kaivettu esiin “asiantuntijoita” lausumaan, ei tästä “yksittäisestä tapauksesta” vaan ylipäätään, vaikka jutussa viitataan Koskelan murhaan, että “ryhmädynamiikka jylläsi”, “lapsukaisen aivot eivät ole vielä kehittyneet sille tasolle” tai millekään tasolle, tässä tapauksessa voidaan hyvin lisätä. Kaikenlaista hourailua ja sössötystä riittää. Puuttuu vain artisti ja kitaransa tukikonserttia järjestämään - uhrille ja tekijöille, kun “kaikki tavallaan uhreja” ui ui. Sitten kaikki jatkuu kuten ennenkin.
Vastaamassa vanhin syytetty.
Puolustuksen näkövinkkelistä, hänen asetelmansa on kolmikosta nousemassa kahta muuta selväpiirteisemmäksi.
Perustelen sillä, että vaikka hän ei esitutkinnassa (tai ylipäätään tähän mennessä) olisi “laulanut kuin satakieli”, hän on (tai puolustuksensa on) ottanut yhteistyöhalukkaamman linjan jutun selvittelyyn.
Lakihan sallii rikoksesta syytetyn olevan niin passiivinen kuin ikinä haluaa kuulusteluissa, saa valehdella ummet ja lammet. Valehtelusta kiinni jääminen kuitenkin vie syytetyn uskottavuuden ja tämä voi koitua suureksi vahingoksi. Strategiana se on suorastaan pöljä, jos poliisilla ja syyttäjällä selvä ylivoima näyttöjen / todisteiden suhteen.
Tässä on jo käynyt ilmi, että nuorempi ja keskimmäinen syytetty ovat kaatamassa koko jutun vanhimman niskaan. Joka puolestaan ainoana selkärangallisena on kantamassa teostaan vastuuta, mutta samalla kieltäytyy kunniasta ottaa toisten tekemisiä piikkinsä.
Merkityksellistä on, miten tuomiot jaetaan. Tässä asettuu kehyksiin se, miten yhteiskunta suhtautuu tällaiseen - tuomiot ovat selvä viesti kentälle - tässä tapauksessa koulumaailmaan ja -kiusaamiseen, nuorten keskuuteen.
Jos oikeuteen voi mennä pelleilemään ja pelailemaan “en muista - oho, olinko se minä? - Eipä muistu nyt tuokaan mieleen, mutta varmaan sitte jos teillä toi video matskukin on…hyi helvata, en nyt kyl pysty kattoo” Ja lähteä linnasta ulos “mitä äijä, high five-meiningillä”, niin ehkä se pikkuisen yleisen oikeustajun päälle ottaa.
Taannehtivaa rikosoikeutta ei ole, vaikka nyt mitä pykäliä keksittäisiin ja kiristettäisiin, ne ei vaikuta tähän tapaukseen. Yllätys ei kenellekään, että pojat tämän jo tiesivät ennen kiinnijäämistään. Suorastaan helpottuneina ilakoivat, että “ollaan Suomes” Tietoisina, että pahimmassakin skenaariossa heille käy verraten hyvin ja kakku on pieni. Ainut vain, että 2 ahneuksissaan haluaa nyt kakustaan entistä pienemmän.
Porukan vanhin saattaa tuoda esiin asioita, niitä puuttuvia palasia, mitkä sitten selittävät ja linkittävät tapahtumia toisiinsa. Jos hän kaiken tietämänsä ammentaa ulos, en ihmettelisi jos se poikisi jopa jatkosyytteitä yhdelle tai molemmille näistä toisista syytetyistä. Meinaan, että ilmitullessaan väärä vala on rikos. Jos syyttäjä pystyy näyttämään toteen miten asiat ovat oikeasti menneet.
Keskimmäinen varsinkin on pyrkinyt paljastamaan mahdollisimman vähän. Tästä suuresta vaitonaisuudesta ja muistamattomuudesta huolimatta on sitten spontaanisti maininnut asioita, joita ei edes ole kysytty. Kuten esim. Muistelemalla mitä puita siinä lähettyvillä oli, mäntyjä eli koivuja, jossa uhria piestiin hengiltä. Ja tätä rataa.
Tarkentanut vastauksia vain täysin epäolennaisten asioiden kohdalla, kuten “siinä aidassa oli se reikä, niin siitä kuljettiin” tai “oikeessa polvessa se mun mustelma”. Entäpä tämä sadistisesti kidutettu pian ruumis tässä ? - Joo tota mä en kyllä muista ollenkaan. Pelottikin niin perkuleesti, ihan tumput suorina siinä, tai jossain seisoin. Mittään ikinä tehnyt. Enkä siis ees tuntenu koko tyyppiä, tai no 4-vuotiaasta asti, mut silleen en ollenkaan. Ihme että olin ees samassa puistossa sen kans sillon sitte. Ihme juttu - pitipä sattua.
Yhtenä ilmiselvänä valehtelun merkkinä voi pitää, ettei pysty takaperin (jos nyt etuperinkään) muistamaan miten tapahtumat menivät. Itselle sopivissa kohdissa muisti toimii kuitenkin salaman kirkkaasti.
Luottaa myös nuorimman lausumiin. “Jos se sano niin, niin sit se varmaan meni niin”. Näinhän he olivat sopineet, mutta entäpä jos nuorimmainen alkaakin puolustamaan itseään ja kertomaan miten asiat oikeasti makaavat ?” Miksi vanhimman ja nuorimman pitäisi kantaa keskimmäisen syntejä tässä ? Vastaus: ei miksikään.
Mielentila tutkimuksella voi katsoa olevan se hyöty, että antaa jotain osviittaa vaarallisuus arvioihin jatkossa. Siis kuinka todennäköistä uusia tekosiaan, kenties.
Tämä karmea teko on tapahtunut ja peruuttamaton.
Nyt sinne sun tänne on kaivettu esiin “asiantuntijoita” lausumaan, ei tästä “yksittäisestä tapauksesta” vaan ylipäätään, vaikka jutussa viitataan Koskelan murhaan, että “ryhmädynamiikka jylläsi”, “lapsukaisen aivot eivät ole vielä kehittyneet sille tasolle” tai millekään tasolle, tässä tapauksessa voidaan hyvin lisätä. Kaikenlaista hourailua ja sössötystä riittää. Puuttuu vain artisti ja kitaransa tukikonserttia järjestämään - uhrille ja tekijöille, kun “kaikki tavallaan uhreja” ui ui. Sitten kaikki jatkuu kuten ennenkin.
Ei mitään vastuuta. Inhottaakin ajatus että on joskus tuntenut H:n ja V:n ja jopa käyneet kylässäkin.