Kuolemannaakka kirjoitti: To Joulu 02, 2021 10:16 am
Saako joku tätä auki että voisi kertoa, mistä siinä puhutaan?
Tasan 15 vuotta sitten käynnistyi Suomen historian kenties omituisin oikeusprosessi.
Vallitseva näkemys on, että Ulvilan surma jää ikuiseksi mysteeriksi, mutta joidenkin mielestä tapaus voitaisiin yhä ratkaista.
– Siellä on paljon sellaista asiaa jutun alkupuolelta, mihin pitäisi palata uudelleen. Kukaan ei ole apuani pyytänyt, enkä ole itseäni tyrkyttänyt, mutta luulen, että minulla voisi olla aika paljon tietoa.
Tätä mieltä on Ulvilan surman ensimmäinen tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahti.
”Vaikea löytää yhtä outoa tapausta”
Poliisi löysi teräaseella julmasti surmatun Jukka S. Lahden makaamasta verisenä kotitalonsa lattialla 1. joulukuuta vuonna 2006.
Viranomaiset jahtasivat kuumeisesti tuntematonta huppumiestä, kunnes poliisi ilmoitti järkyttävästä käänteestä vuonna 2009: uhrin puoliso Anneli Auer oli vangittu todennäköisesti epäiltynä miehensä murhasta.
Auerin syyte hylättiin pitkän ja sekavan oikeusprosessin jälkeen vuonna 2015. Ulvilan surma on kaikkine kummallisine käänteineen yksi Suomen rikoshistorian oudoimmista ja tunnetuimmista mysteereistä Bodominjärven telttamurhien ohella.
– Rikos on selvä. On varma, että ihminen on murhattu. Tekijä on yhä arvoitus. Lähihistoriasta on kyllä vaikea löytää yhtä outoa tapausta, rikosoikeuden professori Matti Tolvanen arvioi tapausta Iltalehden pyynnöstä.
Monet haluaisivat Joutsenlahden lailla avata vanhoja tutkintalinjoja uudelleen, sillä rikos on yhä pimeä 15 vuotta myöhemmin.
– 15 vuotta on kulunut nopeasti, tapauksen nykyinen tutkinnanjohtaja Erik Salonsaari sanoo.
Lähihistoriasta on kyllä vaikea löytää yhtä outoa tapausta.
”Tääl o joku tappaja”
Anneli Auer soitti hengästyneenä hätäkeskukseen torstain ja perjantain välisenä yönä noin 02.45. Hän esitti kylmäävän pyynnön: ”Tääl o joku tappaja. Tulkaa nopeesti”. Taustalta kuuluu tyttären kirkumista, kun tämä näkee verisen isänsä maassa.
Viranomaiset olivat nopeasti paikalla. Matti Tolvanen sanoo, että rikospaikkatutkinta ei mennyt ihan kuten sen olisi pitänyt. Hänen mukaansa ensimmäisenä paikalle saapuvien poliisien virheet voivat vaarantaa koko tutkinnan luotettavuuden.
– Tiettyjä asioita oli jätetty tekemättä, eikä niitä voinut tehdä jälkikäteen. Työtapaturmia sattuu kaikille. Mutta kun tällaisessa tärkeässä tapauksessa tapahtuu sellaisia, asia huomataan helposti. Tässä ei ole kyse siitä, että yksittäisiä henkilöitä pitäisi syytellä.
Vaasan hovioikeus arvosteli viimeisessä tuomiossaan esitutkinnan alkuvaiheita erityisesti rikospaikalla poikkeuksellisen suoraan. Tapauksen ensimmäinen tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahti sanoo, että ruumis oli jo siirretty ja tekninen tutkinta tehty, kun hän saapui päivällä töihin.
Tapauksen rikospaikkatutkintaa on arvosteltu ankarasti. Yksi Auerin syyllisyyttä puoltanut yksityiskohta oli lasinsirpaleiden suuri määrä oven ulkopuolella, mikä ei sopinut ajatukseen siitä, että tekijä olisi ollut ulkopuolinen tunkeutuja. POLIISI
Joutsenlahden mukaan asialla oli kaksi laitoksen parasta teknistä tutkijaa ja tutkinta oli huolellinen. Hän myöntää tehneensä itse virheen siinä, että lähti viikonlopun jälkeen neljäksi päiväksi Turkuun tekemään väitöskirjaansa.
– Se reissu olisi pitänyt jättää tekemättä. Siinä oli ratkaisevia päiviä, jolloin minun olisi pitänyt olla tutkinnan tiimellyksessä mukana. Siinä jäi kieltämättä aukko. Muuten voi pohtia, olisiko voinut tehdä viisaampia siirtoja ja parempia ratkaisuja. Varmaan olisi.
Joutsenlahti olisi halunnut siirtää tutkinnan keskusrikospoliisille, mutta asia pysyi paikallispoliisilla. Hän sai kuitenkin KRP:ltä ja läheisiltä poliisilaitoksilta lisäresursseja. Hänen mukaansa ryhmä kokoontui usein, eivätkä he havainneet isoja virheitä.
– Vasta kun Anneli Aueria alettiin epäillä tekijäksi, alkoi tulla kritiikkiä, että alkututkinta olisi tehty erityisen huonosti. Varmaan onkin, kun tekijää ei ole saatu kiinni.
Mystinen huppukostaja
Juha Joutsenlahti oli itse vakuuttunut Anneli Auerin syyttömyydestä. Tutkinnan päälinja perustui ulkopuoliseen tekijään, Auerin mainitsemaan mystiseen huppumieheen.
– Kosto oli motiivi, joka profiilin laatijoilla oli ulkopuolisesta tekijästä.
Uhrin työpaikalla oli ollut isoja irtisanomisia, ja Joutsenlahden mukaan Lahti oli käyttänyt sarkastista ja kovaa kieltä. Kuulustelut työpaikalla vahvistivat poliisin käsitystä, että tekijäkandidaatti voisi löytyä sieltä.
– Anneli Auer oli epäiltyjen listalla samalla tavalla kuin kaikki muutkin. Siinä oli lähipiiriä, työpaikkaa, opiskelijoita, sukulaisia, tuttavia ja satunnaisia tapaamisia. Hirveä määrä erilaisia vaihtoehtoja.
Julkisuus aiheutti Joutsenlahden mukaan sen, että häneen kohdistui henkilökohtaista painostusta monesta suunnasta. Auerista ei vain löytynyt riittävästi näyttöä. Hän kertoo, että sai lähetettyä KRP:n kokeneen tutkijan tapaamaan Aueria. Hänkään ei nähnyt Auerissa syyllistä.
Joutsenlahden mielestä myös hätäsoiton tallenne puhuu syyttömyyden puolesta. Auerin on epäilty lavastaneen osan puhelun sisällöstä, mutta varmaa näyttöä tästä ei ole. Joutsenlahti kertoo, että myös uhrin vammat, verijäljet sekä tekninen tutkinta puolsivat ulkopuolisen tekijän tutkintalinjaa. Esimerkkinä hän mainitsee, että ikkuna oli rikottu niin, että se ei olisi ollut sisäpuolelta mahdollista.
– Teossa oli käytetty kahta eri asetta. Toinen putosi tekijältä, kun ilmeisesti perheen tytär rääkäisi nähdessään hänen poistuvan. Nauhalla kuuluu kolahdus. Lattialta löytyi fileointiveitsi. Toinen on vähän järeämpi ase, jota ei ole koskaan löytynyt.
Talosta löytyi puuklapi, josta tutkijat onnistuivat eristämään tunnistamattoman DNA-näytteen. Se käynnisti Suomen historian laajimman DNA-testauksen, jossa näyte otettiin kaikkiaan yli 700 ihmiseltä.
– KRP uskotteli, että näyte on tekijän. Vuonna 2013 kävi ilmi, että se oli KRP:n oman tutkijan DNA:ta. Kyllä virheitä kävi vähän muillekin kuin minulle, Joutsenlahti sanoo.
Tutkinnan täyskäännös
Juha Joutsenlahti joutui siirtämään tutkinnanjohtajan vastuun kesällä 2008 Pauli Kuusirannalle. Joutsenlahti oli epäiltynä virka-aseman väärinkäytöksestä.
Joutsenlahden mukaan poliisi oli saanut ilmiannon porilaismiehestä. Rikosepäily liittyi tunnistusprosessiin ja miehen kuvan lähettämiseen Anneli Auerille. Kuvan mies joutui syyttömänä vangituksi ja hänen asianajajansa vaati Joutsenlahden vaihtamista.
Käräjäoikeus tuomitsi Joutsenlahden päiväsakkoihin, mutta hovioikeus hylkäsi syytteet.
Vuonna 2009 poliisi pudotti uutispommin ilmoittamalla, että Auer on vangittu todennäköisin syin epäiltynä miehensä murhasta. Auerin asianajajana toiminut Juha Manner kuvailee työmääräänsä aikamoiseksi.
– Jos sen olisi tiennyt etukäteen, voi olla, että olisin vähän pelästynyt, hän muistelee lähes kuuden vuoden oikeusprosessia.
Pian poliisi tiedotti Auerin tunnustaneen teon kuulusteluissa. Auer perui kuitenkin pian tunnustuksensa ja myös Manner kiiruhti kiistämään asian.
Matti Tolvanen sanoo, että tunnustuksen yhteydessä epäillyllä pitäisi olla aina avustaja paikalla, vaikka epäilty itse ei sitä haluaisi. Tunnustus olisi myös videoitava ja siitä olisi laadittava virallinen esitutkintapöytäkirja.
– Jos näin ei tehdä, tunnustus menee äkkiä hyödyntämiskieltoon. Tunnustus on käytännössä arvoton. Ainakin Suomen oikeuskäytännössä on ollut sillä tavalla. Tunnustuksen uskottavuuden arvioinnissa on tärkeää tietää, millaiseen kysymykseen epäilty on väitetysti tekonsa tunnustanut.
Valerakas ja saatananpalvontaa
Tutkinnassa käytettiin poikkeuksellisia keinoja ja etsittiin erikoisia todisteita.
Poliisi turvautui kuuntelun lisäksi peitetoimintaan. Ihan tavallisena Seppona esiintynyt poliisi alkoi tapailla Anneli Aueria keväällä 2009. Tarkoitus oli tutustua Auerin luonteeseen ja saada tietoja surmayöstä.
Auer kertoi myöhemmin ihastuneensa Seppoon. Hän sai tietää miehen todellisista tarkoitusperistä vasta vuonna 2010, kun murhasyyte luettiin.
Auerin puolustus vaati saada peitemateriaalin avulla kerättyjä tietoja nähtäväkseen. KRP ei suostunut vedoten siihen, että mitään ei löytynyt. Lopulta tiedot luovutettiin Auerille korkeimman oikeuden päätöksellä.
Tutkinnanjohtaja vaihtui jälleen vuonna 2010. Vastuu siirtyi Erik Salonsaarelle. Hän sanoo, että ensimmäinen tutkintavaihe oli kahden edellisen tutkinnanjohtajan aikana. Hänen aikanaan tapauksessa alkoi laaja lisätutkintavaihe, joka toi valtavan paljon uutta tietoa – ja entistäkin erikoisempia käänteitä
Syyttäjä Jarmo Valkama ilmoitti vuonna 2012 näkevänsä teossa piirteitä saatananpalvonnasta. Manner muistaa, että teoria tuntui todella kummalliselta.
– Sitten siitä vetäydyttiin. Julkisuus saatiin, mutta syyttäjät eivät käyttäneetkään niitä todistajia, joita piti. En tiedä, mitä siinä haettiin, mutta se tuntui hieman kohtuuttomalta.
Väitteet perustuivat pitkälti Auerin nuorempien lasten kertomuksiin. Syyttäjän mukaan uhrin vammat muistuttivat ristiä väärinpäin ja esitutkintamateriaalista löytyi Auerin piirustuksia vankeusajalta, tiettävästi tatuointisuunnitelmia.
Oikeus ei pitänyt lasten kertomuksia uskottavina. Matti Tolvanen sanoo, että Ulvilan henkirikoksessa kuultiin poikkeuksellisen paljon psykologeja.
– Kovin harvoin kuullaan asiantuntijatodistelua siitä, kuinka luotettava joku kertomus on. Tässä niitä oli useitakin.
Ennätykselliset korvaukset
Anneli Auerin murhaoikeudenkäynti on siitäkin erikoinen, että se käsiteltiin kahteen kertaan. Korkein oikeus palautti lisätutkinnan uusien tietojen ansiosta hovioikeuden vapauttavan tuomion takaisin käräjäoikeuteen.
– Asia on niin moneen kertaan käsitelty oikeuslaitoksessa, että se on varsin omalaatuinen juttu, Matti Tolvanen sanoo.
Hovioikeus hylkäsi Anneli Auerin murhasyytteet lopulta vuonna 2015, eikä korkein oikeus antanut valituslupaa.
– Vaikka välillä tuntui, että hakkaan päätäni seinään, lopputulos oli hyvä. Päämies on vapaa, asianajaja Juha Manner sanoo.
Jos itse käsittely oli poikkeuksellinen, niin oli myös korvaussumma. Auer vaati yli kolmen miljoonan euron korvauksia vapaudenmenetyksen aiheuttamasta kärsimyksistä ja tulomenetyksestä. Miljoonakorvaus jäi saamatta, mutta Suomen ennätys meni rikki.
Valtiokonttori myönsi hänelle vuonna 2016 lopulta 545 800 euroa. Auer ei tyytynyt päätökseen. Varsinais-Suomen käräjäoikeus myönsi lisäkorvausta 22 800 euroa vuonna 2018. Auer istui syyttömänä vankilassa kaikkiaan 801 vuorokautta, siis yli kaksi vuotta.
– Summat olivat poikkeuksellisen suuret suomalaisessa korvauskäytännössä, Tolvanen sanoo.
Lisätutkinnan kautta saadut tiedot toivot Auerille kuitenkin erillisen tuomion lapsiin kohdistuneista seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksista. Niistä hän sai 7,5 vuoden tuomion ja hänen miesystävänsä kymmenen vuoden. Auer vapautui ehdonalaiseen vuonna 2015.
– Oikeudenkäynti ei ollut julkinen, joten asiasta ei tiedetä paljon muuta kuin rikosnimikkeet. Syyttäjä on pyrkinyt näyttämään yhteyttä juttujen välillä, mutta se ei ole tuomioistuinta vakuuttanut, Tolvanen sanoo.
Salonsaaren mukaan poliisi sai viime kesänä vihjeen, jossa oli laaja tietoaineisto. Viranomaiset kävivät sen läpi, mutta mitään uutta olennaista tietoa ei ollut. Vain yksi vihje on johtanut tarkastuksen jälkeen esiselvitysvaiheeseen.
– Sekään ei tuottanut sellaista tietoa, että esitutkintaa olisi voitu avata.
Tutkintalinjoja ei siis tällä hetkellä ole. Viranomaiset odottavat edelleen vihjeitä, ja Salonsaaren mukaan varteenotettavat sellaiset voivat vaikuttaa.
– Pitäisi tulla uusi ihan ratkaiseva vihje, jotta tutkinnan voisi käynnistää uudelleen.
Matti Tolvanen sanoo, että vanhat rikosmysteerit selviävät usein rikospaikalta kerätyn DNA-näytteen ansiosta. Jos sellaisen avulla ei saada osumaa, tekijän on käytännössä annettava todellinen ja todistettava tunnustus.
– Ihmeitähän voi tapahtua, mutta nyt näyttää siltä, että on aika pieni todennäköisyys, että Ulvilan henkirikoksen tekijä saataisiin vastuuseen.
Paluu lähtöruutuun?
Ulvilan surma puhuttaa vielä 15 vuotta veriteon jälkeen. Matti Tolvanen uskoo, että poliisi avaisi tutkinnan kyllä, jos siihen olisi perusteita. Toistaiseksi kynnys ei ole ylittynyt.
Juha Manner on eri mieltä. Hän sanoo, että kansalaisena ja asianajajana yleisesti häntä kiinnostaisi, miksi vanhoja aikanaan suljettuja tutkintalinjoja ei avata.
– DNA tutkittiin yli 700 henkilöltä. Kun se ei täsmännyt klapiin, tutkinta suljettiin sillä perusteella. Sitten paljastui, että se olikin poliisin oman henkilön DNA:ta. Jotenkin tuntuisi, että pitäisi käydä suljetut tutkintalinjat läpi, eikä vain odottaa uusia vinkkejä. Sitä ei ole vain haluttu tehdä.
Ensimmäinen tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahti toivoo edelleen, että tapaus ratkeaisi. Hänen mukaansa selvittämätöntä henkirikosta olisi tutkittava yhä aktiivisesti. Joutsenlahti kertoo tosin antaneensa rauhan tutkinnan nykyiselle johdolle.
Joutsenlahti katsoo olevansa edelleen yksi poliiseista, jotka tietävät Ulvilan surman tutkinnasta ja sen alkuvaiheista eniten. Myös hän mainitsee esimerkkinä otetut DNA-näytteet, jotka eivät täsmänneet rikospaikan näytteen kanssa. Siis sen, joka kuului lopulta poliisin omalle tutkijalle.
– Sitä pitäisi selvittää ja tutkia ihan jo pelkästään sen takia, että DNA-tutkimukset sulkivat paljon pois. Mutta on siellä paljon muitakin seikkoja, joihin voisi palata.
Joutsenlahden mukaan hän ei ole muuttanut mieltään vuosien varrella missään vaiheessa Auerin syyttömyyden suhteen. Hän on ajatellut antavansa tutkijoille apua, jos sitä tarvitaan. Jos ei tarvita, hän pystyy elämään asian kanssa näinkin.
– Sehän oli kaiken kaikkiaan kummallinen juttu.