PaxCow kirjoitti:Ja sitten tilastotieteilijät voisivat kertoa, että minkälaisia johtopäätöksiä voidaan tehdä 7:n tuomitun perusteella. Kuten aiemmin tuli todettua: alle 15 000 henkilön populaatiot ovat yliedustettuina tilastoissa jo yhden raiskaustuomion jälkeen, mikäli kantaväestöstä tuomittuja on 300. Tällöin 13-kertainen yliedustus tulisi 13 tapauksesta. Kantaväestölle ei taida tuomioita tulla vuosittain noinkaan paljoa, joten yliedustus tulee jopa tätä helpommin.
Jos se olisikin satunnaista, että tietyt pienet väestöryhmät ovat yliedustettuina raiskaustilastoissa (tekijöinä), niin mistään tilastollisesti mainitsemisen arvoisesta ilmiöstä ei voisi puhua. Mutta kun
samat pienehköt väestöryhmät ovat
vuodesta toiseen selvästi yliedustettuina raiskauksista epäiltyinä (ikä-, sukupuoli,- ym. vakioinneista huolimatta) ja toisaalta muista samansuuruisista väestöryhmistä löytyy vähän tai ei juuri lainkaan raiskauksista epäiltyjä, niin kyllä se silloin puhuu sen puolesta, että tietyn väestöryhmän jäsenet ovat alttiimpia tekemään tiettyjä rikoksia kuin toisen väestöryhmän edustajat. Miksi samat ryhmät jatkuvasti ovat tietyissä rikoksissa yliedustettuina - ja pitäisikö asialle tehdä jotakin?
Jos ottaa viimeisen kuuden vuoden ajalta (2009-2014) raiskaustilastot (
Selvitettyihin rikoksiin syylliseksi epäillyt kansalaisuuden, iän ja asuinpaikan mukaan 2009-2014, raiskaus ja törkeä raiskaus, linkki taulukkoon:
http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/sq/f6eca359 ... c8ea0878e3 ) ja hakee niistä väkimäärältään
15:n suurimman Suomessa asuvan ulkomaalaisryhmän tekemiksi epäillyt raiskaukset, niin samat ryhmät ovat vuodesta toiseen merkittävästi yliedustettuina: Euroopan ulkopuolelta tulevista irakilaiset, somalit, afgaanit, eurooppalaiseksi luetuista (tilastokeskuksen jaottelun mukaan) turkkilaiset. Eräissä toisissa väestöryhmissä taas on vähän tai ei lainkaan raiskauksista epäiltyjä.
Esimerkkejä:
Somalien kanssa suurin piirtein samansuuruinen Suomessa asuva kiinalaisten joukko ei ole ollut tarkasteluajalla selvitetyissä rikoksissa epäiltynä yhdestäkään raiskauksesta, somalit taas n. 13,6:ssa tapauksessa per vuosi/yht. 68 tapausta (viisi vuotta otettu tarkasteluun, koska somalien kohdalla tiedot olivat puutteelliset vuodelta 2010, kiinalaisten tiedot puuttuivat vuodelta 2011). Afganistanilaisia ja puolalaisia asuu Suomessa noin sama määrä, mutta puolalaiset eivät ole olleet epäiltyinä v. 2009-2014 yhdestäkään raiskauksesta, afgaanit puolestaan noin 13,2:sta raiskauksesta vuodessa/yht. 66 raiskausta (kummaltakin ryhmältä puuttuivat tiedot yhden vuoden osalta eli v luvut kattavat viisi vuotta).
Irakilaisten kanssa suurin piirtein samansuuruinen väkijoukko ovat thaimaalaiset, mutta heidän osaltaan tiedot puuttuvat (tai niitä ei ole kerrottu, koska ovat liian epävarmoja esitettäväksi/salassapitovelvollisuuden alaisia) kaikilta paitsi yhdeltä vuodelta, joten vertailua ei oikein voi tehdä (mainittakoon kuitenkin, että tuolta yhdeltä vuodelta, jolta tiedot ovat olemassa, on 5 thaimaalaista ollut epäiltynä raiskauksesta). Vuosina 2009-2014 irakilainen on ollut epäiltynä selvitetyssä raiskausrikoksessa yhteensä 168:ssa tapauksessa, mikä tekee vuosittain keskimäärin 28 tapausta.
Turkkilaiset ovat olleet raiskauksiin syyllisiksi epäiltyinä keskimäärin 10,8 kertaa per vuosi (yht. 54 raiskauksesta epäiltyä 5 vuoden aikana, yhden vuoden tiedot puuttuvat). Jokseenkin samansuuruisissa brittien ja saksalaisten väestöryhmissä ei ole raportoituja raiskauksia tarkasteluajalta (tiedot tosin kummassakin ryhmässä usean vuoden osalta puutteellisia). Hieman pienemmässä vietnamilaisten joukossa on ollut yhtenä vuotena viisi raiskauksesta epäiltyä, muina vuosina ei yhtäkään (yhden vuoden tiedot puuttuvat).
(Ken haluaa, voi yllä olevien tietojen avulla laskea tarkkoja suhdelukuja raiskausepäilyistä väestöosuuksiin suhteutettuina [linkkien takaa löytyy tiedot siitä, minkä kokoisia Suomen suurimmat ulkomaalaisryhmät olivat 2013 ja 2014 ja paljonko raiskauksista epäiltyjä noissa ryhmissä oli 2009-2014]. Huomioida täytyy toki se moneen kertaan aiemminkin täällä mainittu seikka, että Suomen kansalaisuuden saaneiden ulkomaalaisten ja toisen polven maahanmuuttajien tekemiksi epäillyt rikokset luetaan mukaan suomalaisten osuuteen.)
Edellä kirjoitetun lisäksi on tiedossa, että samojen Euroopan ulkopuolelta tulevien väestöyhmien rikollisuus vaikuttaa olevan samantyyppistä sekä määrältään että laadultaan niin muissa Pohjoismaissa kuin yleisemminkin Euroopassa. Ks.
Optulan raportti, s. 46-50. Kun ilmiö on samanlainen monessa eri Euroopan maassa, on varsin epätodennäköista, että sen taustalla olisi jokin maahanmuuttopolitiikkaan, kotouttamistoimiin tms. liittyvä seikka tai seikkoja, vaan syitä siihen, miksi tietyt ryhmät ovat jatkuvasti yliedustettuina raiskaustilastoissa, täytyy etsiä näistä ryhmistä itsestään.
Jonkinlaiseen huoleen meillä pitäisi olla nyt aihetta, koska 15:n suurimman Suomen väestöryhmän joukossa irakilaiset ovat olleet määräänsä suhteutettuna aivan ylivoimaisesti yleisimmin raiskauksesta epäiltyinä viimeisen kuuden vuoden aikana selvitetyissä raiskausrikoksissa, ja tänä vuonna Suomeen tulleista yli 30 000 turvapaikanhakijasta ylivoimainen enemmistö (n. 70 %) on irakilaisia miehiä. Ratkaisu ei voi olla suomalaisten naisten sulkeminen sisätiloihin tai naisten kulkeminen vain saattajan kanssa potentiaalisesti vaarallisiksi tiedetyillä alueilla. Ratkaisu ei voi olla sekään, että suomalaisten tyttöjen ja naisten täytyy ruveta muuttamaan vaatetustaan ja käytöstään ja oma-aloitteisesti kaventamaan elinpiiriään ja justeeraamaan ulkonaliikkumistottumuksiaan - tämmöisiä ehdotuksiahan on tullut jo useammastakin suusta julkisuudessa.
Vaikka ongelma ei olisikaan kuin marginaalinen (ainakaan toistaiseksi), ei tässä asiassa voida ”sopeutua” alkukantaisiin käytäntöihin, joilla tosiasiallisesti mitätöidään sitä tasa-arvokehitystä, joka täällä on saatu aikaan. Tämän pitäisi olla aivan sanomatta selvää kaikille.