Jokuroti kirjoitti:SVL:n jäsenistön arviointi on sinänsä helppoa kun kyseessä on kuitenkin niin pieni terroristijärjestö. Hyvinkin tuohon kouralliseen voi kuulua muutama harhautunut insinööri ja muu moniosaaja. Yhteiskuntaluokkahan ei sinänsä kerro mitään älykkyydestä ja oikeiston puolella se isoin puute onkin tuossa loogisessa hahmottamisessa. Tuosta hiukan linkkiä vielä luettavaksi
http://www.dailymail.co.uk/sciencetech/ ... acist.html
Tämä sama asia on todistettu monissakin tutkimuksissa, vaikkapa tässä:
http://www.tekniikkatalous.fi/tiede/ova ... ja-3307180
samoin uskovaiset ovat uskonnottomia "tyhmempiä":
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201308 ... 3_ul.shtml
Nämä ovat itsestään selviä tuloksia, koska konservatiivisuus on nimensäkin mukaisesti pysyttelyä vanhassa, vanhan säilyttämistä. Uuden keksiminen ja erilaisuuden sietäminen vaatii älyä ja mielikuvitusta ja empatiakykyä. Nimenomaan empatiakyvyn erot selittävät paljon poliittista suuntautumista.
Uskovaisuus taas on jo määritelmän mukaan tutkimisen ja oppimisen vastakohta; se suhtautuu uuden oppimiseen suorastaan kieltäen: ei tarvitse oppia, ymmärtää ja tutkia, koska jumala kyllä kertoo, miten mennään. Oikeistolaisten diktaattorinkaipuu on tätä samaa: kun tulisi joku, joka antaisi minulle arvon ja johdattaisi meidät kukoistukseen ja kertoisi, minne pitää marssia ja millä tavalla. Joku jota voisi palvoa, kun itse en yksin pärjää, joku ryhmä, johon kuuluisin. Kun joku muu sanoo, miten tehdään, ei tarvitse käyttää omia aivojaan.
Kun on altavastaajan asemassa ja omaa konservatiivisen maailmankuvan, näkee kaikkialla uhkia, joiden poistamiseen ei ymmärrä kuin yksinkertaisia keinoja: karkottaa ne tai tappaa ne. Oma perusturvattomuuden tunne johtaa ihmeelliseen siilipuolustukseen täysin mielikuvituksellisia vihollisia vastaan, ja tällaisissa ääritapauksissa antaa koko elämälle merkityksen ja sisällön. Koko elämä on sitä, että vihaa jotain itse keksimiään vihollisia (jotka tietysti ovat aina vähemmistö, koska vähemmistöjä on aina turvallista vihata), ja pyrkii tämän avulla nostamaan itsetuntoaan. Äärimmillään, kun ihminen huomaa, ettei itsetunto nouse siitä mihinkään, eikä koskaan tule saavuttamaan muiden (ja etenkään itsensä) silmissä arvostettua asemaa, päätyy sitten Breivikin ja Auvisen linjoille. Koko ikänsä vahvemman oikeudesta kärsineet ihmiset yrittävät käyttää ihan samaa metodia, joilla heitä on (kuvitellusti tai oikeasti) sorrettu. Heillä ei ole kykyä nähdä eikä löytää muita ratkaisuja kuin se yksinkertainen.
Elämässä epäonnistuminen selitetään tämän vähemmistön syyksi; oikeastaan sille epäonnistumiselle annetaan oikeutus, koska ne viholliset on pakottaneet epäonnistumaan. Siksi jokainen natsi vihaa veronmaksua ja yrittää kaikin keinoin luistaa kaikista yhteiskunnallisista velvollisuuksistaan: hänellä on hyvä tekosyy siihen, ettei hän todellisuudessa PYSTY huolehtimaan näistä vastuista. Miksi maksaisin veroja tälle yhteiskunnalle, joka on minut hylännyt ja antaa rahani mamuille? Miksi menisin töihin? Voin siis hyvällä omatunnolla olla ihan samanlainen loinen kuin nämä mamut. Mutta jotenkin kummasti olen silti heitä paljon parempi.
Tällä konstilla sitten karismaattinen johtaja, joka antaa tällaisille aggressiivisille altavastaajille LUVAN purkaa aggressioitaan vähemmistöjä kohtaan ja kertoo, että sinä et ole elämässä epäonnistunut luuseri, vaan olet SANKARI ja taistelet isänmaasi edestä kunniakkaasti vihollista vastaan, saa yksinkertaiset massat taakseen. Näitä kirkassilmäisiä pellavapäitä sitten pistetään rintamalle ja muutaman vuoden he saa tuntea olevansa voittajia ja vihdoinkin joku huomaa heidät ja pelkää heitä. Mutta loppujenlopuksi kyse ei ole mistään muusta kuin tämän diktaattorin omien fantasioiden ja suuruudenhulluuden palvelemisesta, ja diktaattorilla ei ole näille kirkassilmille mitään muuta arvoa kuin käyttöarvo. Ja niin miljoonat pellavapäät kituvat kuoliaaksi täysin turhaan ja heidän johtajansa hylkää heidät ja lopulta he tajuavat, että yksin he tässä maailmassa kuolevat, eikä kukaan välitä heistä paskaakaan.
Vihaa palvelemalla ei saa ystäviä.
