MURHA.INFO

en tunne nunnaa henkilökohtaisesti. tulkitsin vain minkälainen voi olla henkilö joka on räväkkä
millaiseksi joku häntä tällä sivustolla kuvaili, hän voi olla toki ihan muunkinlainen. tässä nyt kun muistelen niin onhan häntä kuvattu hieman omaperäiseksi syrjästä katselijaksi ja hiljaiseksikin kait? mistä lienee sitten tuon räväkäksi tulkinta on peräisin. vaikkei kauhean räväkkä olekkaan niin kuitenkin voi olla suorapuheinen, sanoo sen mikä on hänen mielestään oikein, eli totuuden katsomatta henkilöön eikä mielistele. ihmisiähän me kaikki olemme ja omanlaisia persoonallisuuksia jokainen ja käyttäydymme kukin omalla tavallamme. ei luostari elämä heidän persoonallisuuttaan pitäisi muuttaa, mutta niin kuin sanotaan henki on altis mutta liha on heikko vähän joka alueella, ja siinähän heillä sitä kilvoittelemista riittääkin. mutta tuo ennusmerkkejä koskeva kommentti voi hyvinkin pitää paikkansa, uskovien keskuudessa se on vähän sellaista joidenkin kohdalla, tulee ylilyöntejä. kuvailin vai mielestäni omien kokemusteni perusteella sitä miten uskovainen ihminen voi käyttäytyä, jollainen Elisabetkin oli.

mutta toki Elisabet on voinut olla tulipalon suhteen huolissaan ihan jostain muustakin?

toki ovat maan hiljaisia ja ovat uhranneet elämänsä jumalan ja toisten ihmisten palvelemiseen.siinä heitä kaikkia pitää ratkaisunsa vuoksi kunnioittaa.
onhan tie nunnaksi vihkimiseen todella pitkä ja vaatii suuria uhrauksia, sille tielle ei lähdetä hetken mielijohteesta, heillä on siihen jokaisella kutsumus.

mainitsin kommenteissani vain sen mitä se pahimmillaan voi olla kun ihmisiä kuitenkin ovat,
mutta sitä ei voi yleistää kaikkiin, tuohon kilvoitukseen kun kuuluu myös sisäisen ihmisen muuttuminen joka karsii huonoja ominaisuuksia pois.

onhan luostarissa töissä myös talkoolaisia, siellä käy vierailijoita, siellä voi kai yöpyäkin ja viettää lomaa. heillä on myymälä ja netti kauppakin.

tarkoitukseni oli tuoda esiin se että motiiveja ja syitä käytökseen voi olla monenlaisia, ja tämähän on vain minun omia ajatuksiani tapauksen tiimoilta, eikä niillä tarvitse olla mitään tekemistä todellisuuden kanssa tässä sisar Elisabetin tapauksessa.

Jokainen kaiketi tällä palstalla omia mielipiteitään lausuu ja ei aina tarvitse itse olla oikeassa myös muiden mielipiteet voivat osua hyvinkin kohdalleen. Me kun ei ajatella asioista samalla tavalla...onneksi...
Nunnasta puheenollen on kerrottu hänen olevan hiljainen ja hyvin luostariin orjentoituneen niillä tiedoilla olen itse profiloinut hänelle sen sekavan mielentilan johon on kuulunut tämä katoamispäivän levottomuus ja vielä iltamyöhällä ikäihmisen uloslähteminen palopaikalle ja varsin erikoista on jos hän jo päivällä siellä kävi, että oli uusi tarve sinne lähteä.

sivulla 17 VELLAMON viestistä saa sen käsityksen että Elisabet olisi käynyt jo kertaalleen palopaikalla koska halusi mennä sinne uudelleen.

isoäiti kirjoitti:niinpä. panttasiko Tolvanen tietoa Elisabetin kohtaamisesta, ei välttämättä,
ja hänhän tunsi Elisabetin hyvin koska oli ollut talkoissa Lintulassa.

mutta kun Tolvanen oli Elisabetin ensimmäisenä etsintäpäivänä osallistunut ristisaattoon
joka Lintulan luostarissa samaan aikaan pidettiin, helikopterikin pörräsi luostarin lähistöllä.

saattoihan Tolvanen Elisabetin tuntien ja etsijöihin luottaen ajatella että etsijät Elisabetin kyllä löytävät, kun niin ei tapahtunutkaan, meni ja ilmoitti havainnostaan poliisille.

voihan olla ettei ollut ensimmäinen kerta kun Elisabet oli kävelyretillään, ja siksi hiukan odotteli seuraten tilannetta.

Lueskelin tätä ketjua uudelleen syksyn jälkeen ja löytyi tieto miksi Tolvanen kertoi tietonsa poliisille viiveellä eli tiistai iltana nunna katosi ja keskiviikkona Tolvanen oli saanut tiedon että Irmeli Vuolle on kadonnut jonka jälkeen hän teki ilmoituksen omasta näköhavainnostaan edelliseltä illalta...en nyt sitten tiedä onko tuossa tiedon panttaamista mun mielestä ei.

isoäiti kirjoitti:sivulla 17 VELLAMON viestistä saa sen käsityksen että Elisabet olisi käynyt jo kertaalleen palopaikalla koska halusi mennä sinne uudelleen.

Niin siitä saa, mutta en kyllä hakemalla löytänyt mistään muualta sitä tietoa...nunna oli kyllä kysellyt tulipalosta luostarissa, mutta oletan ettei ehtinyt päivällä käymään kun oli valmisteltava seuraavan päivän ristisaattoa ja heillähän oli myös muita luostarin hyväksi tehtäviä jokapäiväisiä töitä. Jos Vellamamo kertoisi kun sattuu tämän lukemaan mistä tieto on peräisin niin saadaan palapeliä koottua siltäkin osin.

skoone kirjoitti:

Hurja kirjoitti:https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/ku ... -elisabet/

En ihan oikein muistanut tuota juttua, mutta olettamustani kyllä tukee

Kiitos tuosta artikkelista. Se selittää todella paljon Nimittäin: nunna oli syntynyt 1943 sodan aikoihin, koti ollut Vienan Karjalassa, sukulaisia Sallassa. Olisiko lapsi pelästynyt jossain sodan kauheuksia ja jäänyt "säikähtäneeksi"? Nyt kun uutisoidaan sodista ja sodan uhista yhtenään, niin olisiko Elisabethille palautunut lapsuuden pelot Ja tuo viimeinen, tulipalon savuavat rauniot palauttivat hänen mieleensä lapsuuden kauhut. Hän lähti pakenemaan ja joutui paniikkiin, hän ehti varmaan pitkällekin ja ilmeisesti menehtyi jonnekin rämeikköön

Siitä lyhdystä tuli mieleeni, mitä jos Elisabethilla oli lyhty mukanaan ja hän jätti sen ikään kuin merkiksi "perässä tuleville"?

Nostan tätä ylöspäin, kun tämä on kait hukkunut toisten viestien joukkoon. Olen edelleen sitä mieltä, mitä tuossa yllä kirjoitin. Ja lukekaa ihmeessä tuo linkitetty artikkeli. Siinä on nunnan elämä kuvattu hyvin.

skoone kirjoitti:

skoone kirjoitti:

Hurja kirjoitti:https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/ku ... -elisabet/

En ihan oikein muistanut tuota juttua, mutta olettamustani kyllä tukee

Kiitos tuosta artikkelista. Se selittää todella paljon Nimittäin: nunna oli syntynyt 1943 sodan aikoihin, koti ollut Vienan Karjalassa, sukulaisia Sallassa. Olisiko lapsi pelästynyt jossain sodan kauheuksia ja jäänyt "säikähtäneeksi"? Nyt kun uutisoidaan sodista ja sodan uhista yhtenään, niin olisiko Elisabethille palautunut lapsuuden pelot Ja tuo viimeinen, tulipalon savuavat rauniot palauttivat hänen mieleensä lapsuuden kauhut. Hän lähti pakenemaan ja joutui paniikkiin, hän ehti varmaan pitkällekin ja ilmeisesti menehtyi jonnekin rämeikköön

Siitä lyhdystä tuli mieleeni, mitä jos Elisabethilla oli lyhty mukanaan ja hän jätti sen ikään kuin merkiksi "perässä tuleville"?

Nostan tätä ylöspäin, kun tämä on kait hukkunut toisten viestien joukkoon. Olen edelleen sitä mieltä, mitä tuossa yllä kirjoitin. Ja lukekaa ihmeessä tuo linkitetty artikkeli. Siinä on nunnan elämä kuvattu hyvin.

Silminnäkijä havainnon(Tolvanen) mukaan Vuolle oli näyttänyt normaalilta kun hän kohtasi autoillessaan tämän hieman ennen katoamista. Tuossa vaiheessa ei ole ilmeisesti lyhtyä ollut mukana koska siitä salaperäisestä lyhdystä ei Tolvasen kertomaan ole mainintaa. Tuosta oletan, että Vuolle ei kantanut lyhtyä mukanaan.
Vuolteen isä oli aikanaan maininnut tytärtään omituiseksi ja sellaisena päätyi huomattavan nuorena luostariin ja sinne yleensä on päätynyt hieman vanhempia henkilöitä joilla on jo muuta elämää koettuna siten että hakevat itselleen omimpaa tapaa elää.Vuolle oli jonkinlaisena silmälläpidonalaisena juuri nuoren ikänsä vuoksi ja hänelle annettiin aikaa ikäänkuin vakuuttaa, että tämä oli valinnut oikein elämänsä suunnan. Nuorena luostariin päädyttyään hän siitä johtuen olikin nykyisin luostarin pitkäaikaisin asukas.

Elisabethin vanhemmat muuttaneet Suomeen 1920 luvulla, joten sodan kauheuksia ei ole kokenut.
Kyllä muutoin vääjäämättä syntyy ajatus tulipalon vaikuttaneen tähän katoamiseen.

Hurja kirjoitti:Elisabethin vanhemmat muuttaneet Suomeen 1920 luvulla, joten sodan kauheuksia ei ole kokenut.
Kyllä muutoin vääjäämättä syntyy ajatus tulipalon vaikuttaneen tähän katoamiseen.

-43 syntyneenä on syntynyt sotavuosien aikaan, mutta onko ne vuodet muistissa on sitten eriasia. Muutoin olen myös sitä mieltä, että tulipalo naapurissa sai hänen mielensä järkkymään ja kun ei ollut oikein tasapainoinen hänestä saadun kuvauksen perusteella niin lähti päämäärättömästi kulkemaan. Jostain toivottavasti löytyy kun lumet sulaa.
Sota voi jättää jälkensä myös lähipiiriin jotka sitten oireilevat tavallaan ja se heijastuu jälkikasvuun tottakai näistä on niin paljon esimerkkejä kerrottavana.

Tässä ketjussa ei vielä tainnut olla linkkiä tuohon Ylen Elävästä arkistosta löytyvään videoon, joka on kuvattu Lintulan luostarissa. Dokumentti on esitetty vuoden 1965 joulukuussa. Siinä haastatellaan tätä sittemmin kadonnutta naista.

En ole katsonut dokumenttia alusta loppuun asti, mutta ainakin kohdasta 12:18 eteenpäin esiintyy tuolloin sisar Irmelinä tunnettu tuttavamme. Oikein viehättävän oloinen, ujolta vaikuttava ihminen.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/02/1 ... n-keskella

Hurja kirjoitti:Elisabethin vanhemmat muuttaneet Suomeen 1920 luvulla, joten sodan kauheuksia ei ole kokenut.
Kyllä muutoin vääjäämättä syntyy ajatus tulipalon vaikuttaneen tähän katoamiseen.

Jos on syntynyt 1943 ja asunut Kemissä, niin on aika todennäköistä, että sota on kulkenut todella läheltä. Suomessahaan käytiin sellaistakin sotaa, jota kutsuttiin Lapinsodaksi.
ks mm Kemin valloitus tästä https://fi.wikipedia.org/wiki/Kemin_valtaus

Tosiaan Kemi ollut lapinsodan näyttämönä. Tästä sotakuviosta aloittanut lienee tarkoittanut mahdollista Vienastä karkuun lähtöä, sillä huomioin tuon kirjoituksen. Vaikea Elisabethin päänsisään näin jälkikäteen on päästä. Toivottavasti hänellä on nyt rauhaisa olo.

Hurja kirjoitti:Tosiaan Kemi ollut lapinsodan näyttämönä. Tästä sotakuviosta aloittanut lienee tarkoittanut mahdollista Vienastä karkuun lähtöä, sillä huomioin tuon kirjoituksen. Vaikea Elisabethin päänsisään näin jälkikäteen on päästä. Toivottavasti hänellä on nyt rauhaisa olo.

Minähän niistä varhaislapsuuden tapauksia mietin, sota kuin sota - tai muu traaginen kokemus jättää pienillekin lapsille "jälkensä". Nunna aivan varmasti pelästyi tuota tulipaloa, alitajunnasta pyrki pahat muistot esiin. - Tuli mieleeni sekin, että jospa Lintulassa oli turistien joukossa myös saksalaisia ja tuo kieli jotenkin "laukaisi" lapsuudenaikaiset kauhukuvat.

Rakennuspalo on iäkkäämmille ja pienille lapsille monesti hyvinkin järkyttävä kokemus vaikka palossa tuhoutuisi pelkästään materiaalia. Olen ollut 80-90 luvuilla palomiestehtävissä jonkin aikaa kunnes silmät ei enää kestäneet savua ja jouduin lopettamaan ne touhut.
Usein juuri iäkkäät ihmiset tulivat katsomaan täydellisesti tuhoutuneita rakennuksia ja siunailivat tulen mahtia.
Lieneekö tuossa nunnan tapauksessa näin käynyt kiinnostus kuitenkin palopaikalle oli ollut.

Tuo johtuu kai siitä, että vanhusten nuoruudessa elämänpiiri on ollut niin paljon pienempi. Paikallinen rakennuspalo oli merkittävä tapahtuma heille, kun ei ollut jatkuvaa uutisvirtaa eikä youtubesta nähty videota sodista jne. Siksi he kokevat tulipalon edelleen "merkkitapauksena", jota pitää tietenkin mennä katsomaan ainakin jälkikäteen.

Sotaan ja sen psykologiaan en usko tapauksen liittyvän mitenkään.