Osmo "Lusu" Ahlqvistin murha Kotkassa 1995

[Still love]

Luvattoman Alkovierailun puinti Alavuden oikeudessa
Alavuden epäonnisen viinakähvellyksen oikeudenistunto sujui siten, että mukaan paikalle pääsivät myös koirapoliisivartijat. Oikeudenkäyntipaikkaan oli hurauttanut 9 poliisiautoa, ja niistä jokainen oli parkkeerattu taloa ympäröimään. Kutsun paikalle lainvartijoista oli saanut puolisen tusinaa, ja heidän pukukoodinsa oli ollut ilmeisesti sama: tarkkaileva haukankatse ja mahdollisimman raskaasti aseistautuminen.
Kyse ei ollut mistään hupimielessä kyhätystä sirkuksesta tai viinakeikkasankarin kunnianosoituksesta. Aiemmin oikeudenkäyntiviikon alussa näet paikalle oli saapunut eräs kutsumaton vieras. Tämä ei jostain syystä ollut soittanut porttikelloa ja oli tavattu vasta vankilan muurin harjalta. Kuokkavieraalla oli tarttunut oma avainnippunkin mukaan -järeä rynnäkkökivääri ja kasapäin patruunoita...

Lusulla oli kerran 'Bodari kaverina'
Otsikon mukaisesti Lusu kaveerasi 80- luvun puolivälissä yhden turkulaisen bodarin kanssa. Tämä oli niin hyvä ystävä, että keikatkin tehtiin yksissä tuumin. Yhteistyö sisälsi niin vakuutuspetos - kuin hormoonijutun. Kaverusten, etenkin Lusun harmiksi rötökset kuitenkin paljastuivat. Lusulla itsellään ei pieni- eikä suurimuotoinen koppihoito ollut koskaan rasittanut pääkoppaa, (tämän eka lauseen lähde on Alibi-lehti v.1995) mutta kaverin laita oli toisin. Kun bodaria oli lyhkäinen tovi säilötty koppihoidossa ja kuultu hyvin rikospoliisin toimesta, oli tämän kielenkannat auenneet. Jupakkaan liittyen oli Rikoslehdestä Harry Sarpamo päässyt joulukuussa -88 haastattelemaan Lusua. (Myöhemmin Sarpamo teki Rikoslehteen suurreportaasin Lusun elämästä ja kuolemasta 1995, ja parhaillaan sinäkin luet juttua, jossa samaista reportaasia on käytetty lähteenä.)
Bodarikaveri oli lauleskeltuaan kertonut lehdille muun muassa, että niin kovaa on lyhytkin olo poliisisellissä, että vuorokausien jälkeen isollakin miehellä tulisi tunnustettua vaikka mummonsa murha!
Jutun yhteydessä bodari oli kertonut myös Ahlqvistin uhanneen räjäyttää bodaripariskunnan huvilan.
Näihin lausahduksiin Lusu oli Sarpamolle todennut kiukkuisena, että räjätysuhkaus on paskapuhetta, ja jos mies tämmöisillä periaatteilla lähtee liikenteeseen, pois päästäkseen hänen on oltava valmis keksimään joku muu rikostensa syypääksi. Tähän hän oli vielä kiukkuiseen äänensävyyn lisännyt, että "kun meikäläisellä on tällainen tausta, helppo tietysti on kaataa päälle vaikka mitä."
Lusu oli Sarpamolle vielä letkauttanut lopuksi :
- Ottaa päähän niin pirusti se jupakka, koska minä kuvittelin että me ollaan sen turkulaisen kanssa kaverit. Ja oltiinhan me oltukin, mehän myytiin yhdessä 50 000 hormonitablettia.

*Jatkuu myöhemmin...

*Lähteenä käytetty Rikoslehteä nro; 5/1995 (teksti omasta kynästä). Kyseinen lehden juttu on suurreportaasi eikä toimittaja ole lyönyt lapinlisää jutun koosta puhuessaan. Tämän vuoksi tekstit tulevat täältä päin erissä.

[Still love]

Selvennyksen vuoksi allaolevaan:
Luvattoman Alkovierailun puinti Alavuden oikeudessa
... Kuokkavieraalla oli tarttunut oma avainnippunkin mukaan -järeä rynnäkkökivääri ja kasapäin patruunoita...

Kuten jokainen Minfolainen luultavasti jo oivalsikin, muurin harjalla kekkuloinut mies ei suinkaan ollut 'Lusu' Osmo Ahlqvist. Ahlqvist kun istui jonkun mielestä juuri tuolloin muurin väärällä puolella ja tämä oli siksi saapunut häntä vapauttamaan. Vapautusyritys kuitenkin kusi loppumetreillä, kun väärä ihminen sattui hänet bongaamaan muurinharjalta.
Seuraava kuva liittyy läheisesti tarinaan.

Vapauttamaan saapunut mies tavattiin kekkuloimasta tämän paikan muurin harjalta.

IMG_20230628_201429.jpg (98.61 KiB) Katsottu 2097 kertaa

Lähteenä käytetty: Rikoslehti, suurreportaasi Lusun elämästä ja kuolemasta; 1995 nro 5.

[Still love]

Ainakin väitetysti Lusun tekemät parit iskut virkavallan edustajia vastaan
80-luvun lopulla Lusua alettiin julkisesti vertailla itse mafiahallitsijoihin. Otteissaan oli havaittavissa jopa kansainvälistä gangteritason kädenjälkeä.
Lusun ja väitetysti hänen liigaryppäänsä katsottiin syyllistyneen lukuisiin Kymenlaaksossa 1987-1988 sattuneisiin rankkoihin rikoksiin, joissa kiistämättä oli käytetty mafiosotyylin otteita.
Loviisalainen rikoskomisario tutki laajaa kähvellys - ja kätkentärikossarjaa. Tämän tutkijan autotalli sai ihka uuden värityksen yllättävältä taholta, kun autotallia töhrittiin hieman sprayvärillä.
Kotkalainen asianajaja taas sai toimistosta poistuessaan niskaansa hauliryöpyn. Nämä terveiset välitettiin haulikon piipun avulla.
Haminan rikosryhmän päällikön autolle kävi köpelösti: se lioteltiin bensiinillä ja raapaistua tulitikkua heitettiin perään.
Kotkan satamasta noukittiin meren pohjasta miehen ruumis. Tämän henkirikoksen epäiltiin vahvasti johtuvan huumebisneksistä. Henkirikoksen tutkinnan yhteydessä Lusu pidätettiin, mutta päästettiin pian vapaalle jalalle.
Lusu kiisti kaikki itseensä kohdistuneet syytökset naurettavina kommentoiden, ettei tiedä niistä mitään, lausuen vielä perään: - Ja minäkö joku mafiakunkku? Hah hah, kaikkea hauskaa toimittajat keksivät.
Edellä mainittuja virkamiehiin kohdistuvia iskuja oli edeltänyt suuremman rikosvyyhden purkaantuminen, josta Ahlqvist sai kesäkuussa -87 neljän vuoden muistutuksen vankeusrangaistuksen muodossa.

Krp:n erikoinen, mutta tuottoisa tutkintaryhmä
1987 joku havahtui toden teolla siihen, että Suomessa oli yhtäkkiä tuutin täydeltä myynnissä pöllittyä tavaraa aina kauppoja ja marketteja myöten. Skaala oli laaja, lähes taivas oli rajana. Valikoima sisälsi työkaluja, voita ja farkkuja. Oli veneitä, oli aseita, perämoottoreitakin oli tyrkyllä. Myös autoja ja raskaan luokan työkoneita oli kaupan, ja tupakkaa...
Saman vuoden lokakuussa sisäasiainministeriö asetti kaikessa hiljaisuudessa krp:n alaisuudessa toimivan työryhmän. Tehtäväksi annettiin selvittää, mistä ihmeestä ja keneltä ihmeeltä äärettömän laaja valikoima oli oikein peräisin.
Krp:n tiimi kääri hihat ja puolen vuoden päästä tutkintaurakka alkoi tuottaa hedelmää. Tutkintatiimi lienee ollut itsekin hedelmästä hieman hämmästyneitä, sillä saldo oli rapean 170 rikosjutun pöytäkirjat ja vohkitun omaisuuden arvo likimain 4 miljoonaa mummonmarkkaa. Tästä kaikesta jäljet johtivat Lusun luo.

Näin rakennat miljoonatalon 1500 mk/kk- tuloilla...
Edellä mainittujen monimuotobisnesten jälkien johdatellessa tutkijat Lusun luokse selvisi tapauksen tutkintavaiheessa, että Osmo Ahlqvist oli rakentanut itselleen talon 1987. Eikä mitä tahansa hökkeliä, vaan miljoonatalon joen varteen. Luksustalon erikoisuutena oli ennen kaikkea se, että se oli rakennettu vain 1500 markan kuukausituloilla!
Muitakin erikoisuuksia talo piti sisällään, kuten vankisellikopion, jonka kalterit ja makuulavitsa ovat tarujen mukaan ehtaa tavaraa. Lienevätkö ehdalta paikalta lähtöisinkin?
Mitä enemmän tutkijat hyörivät talossa, sen enemmän he tekivät eriskummallisia löytöjä. Muun muassa 40 metriä pitkä salakäytävä johdatti virkavallan talon parkkipaikalle. Tiilistä muurattu salakäytävä sijaitsi talon kuntosalin vaatekaapin alla.

Kavereiden kertomaa ja poliisien 'pidättämistä' Lusun tyyliin
Seuraavat puheet kuvaavat Lusua ilmeisesti häntä hyvin tunteneiden suulla.
-Se asettuu kuulemma aina pienempien ja päähän potkittujen puolelle. Jotenkin se ei voi sietää, että pienempää kiusataan tai että joku kärsii jostain vääryydestä, esimerkiksi byrokraattien pallottelusta. Siinäkin suhteessa se on poikkeuksellinen kauppamies, ettei se välttämättä kuseta persaukista. Saattaa päinvastoin tyrkätä kouraan satkun ja käskeä mennä jonnekin syömään.
- Nuorena jätkänä se soitti kitaraa kuin joku Jimi Hendrix, yhtä aggressiivisesti ja semmoisella intohimolla että nää nykyiset teknorämpyttäjät kuulostaa lähinnä pelleiltä. Mutta osasi se käsitellä sitä skittaa tunnelmoidenkin, loihtia siitä kaihoa ja kyyneleitä.
- Rankka kauppamies, ei häviä ikinä. On varmaan Suomen ainoa keskikoulupohjalta rikoksilla miljonääriksi yltänyt konna.
- Lusu kuulemma ei käytä ite lainkaan väkevii, ei oo kai koskaan käyttänyt. Sama juttu röökienkin kanssa. Se ei oo ikinä polttanut. Ja kahviakaan se ei juo, pelkästään kaakaota.
- Mummonpotkijat saa Lusulta joka käänteessä turpiin, ainakin henkisesti. Lusun arvomaailmassa mummonpotkija on suunnilleen sama asia kuin basilli tai yksisoluinen jätös, joka täytyisi kiireesti hävittää maan päältä. Yksienkin mummonryöstäjien tuomioksi Lahdessa se ehdotti, että jätkät naulattaisiin käsistä kiinni katuun ja jätettäisiin kadulla liikkujien tallottaviksi.
- Tummia se kuulemma inhoo melkein yhtä paljon kuin raiskaajia. Kerran se niputti kolme mannea. Yksi niistä oli huijannut Lusua jossain kaupassa. Kun se meni huomauttaan asiasta, joku tummista rupesi repiin poskeaan ja isotteleen. Kaveri erehtyi vielä töniin Lusua. Tilanne riistäytyi kokonaan käsistä, kun ne muutkin kolme tummaa meni jeesaan kaveriaan. Lusu poltti pinnansa ja antoi palaa.
-Vasikoimista se inhoo yhtä paljon kuin raiskaajia, näkee heti punaista jos kuulee että joku on vasikoinut. Pettureita se kanssa kohtelee säälimättömästi. Syksyllä 1965 Riksussa konepajalla Lusu hakkasi henkihieveriin yhden tyypin, joka vasikoi sen ja yhden toisen jätkän hatkayrityksen. Lusun käsittelyn jälkeen vasikan pää oli kuin verisylttyä. Niiden piti ottaa autoverstaalta kaara alle ja yks pamppu panttivangiksi ja ajaa alaportista läpi.
-Kerran Lusu sitoi pari sitä pidättämään tullutta kyttää jaloista ja käsistä ja lähti pakoon niiden autolla. Sen jälkeen sitä kuljetettiin pitkän aikaa rosiksissa jalkaraudoissa.

*Jatkuu myöhemmin...
*Lähteenä toimi Rikoslehti nro 5/1995

[dippainssi]

Ikävä kaveri ja huono isä tämä rikollinen Osmo Ahlqvist.

Jos joku väittää tietävänsä kuka hänestä tapporahat maksoi, niin pistäkää kertoen.

Oliko se teidän mielestänne Tienhaara, Vilhunen vai kuka hesan mafioso.

[Still love]

Ikävä kaveri ja huono isä tämä rikollinen Osmo Ahlqvist.

Ainakin tarina kertoo ihan toista, mitä hänen isänä oloon ja luonteeseen tulee.

Lusu oli hyväntahtoinen ja lempeä perusluonteeltaan
Ahlqvist rakastui lopulta ja perusti perheen.
Lusun kanssa tukalatkin tilanteet nähnyt nuoruudenystävä kuvailee miehen olleen ennen kaikkea suora ja jämpti ihminen, jonka sanaan saattoi aina luottaa. "Jos Lusun kanssa ryhtyi johonkin, ainakaan hän ei pettänyt".
Eräs eläkkeellä oleva vanginvartija kuvaa Ahlqvistin olleen kaikin puolin erittäin sympaattinen ja perusluonteelta lempeä, sekä hyväntahtoinen - niin nurinkuriselta kuin se saattaakin kuulostaa. Tämä kertoo Lusun myös inhonneen kaikkea väkivaltaa, vaikka oli joskus turvautunut siihen itsekin, liiankin kanssa.
Lusun vielä eläessä eräs kotkalaisnainen kertoi Lusun rakastavan lapsiaan enemmän kuin mitään muuta, suorastaan jumaloivan heitä. "Lastensa edestä Osmo varmaan lähtisi taistelemaan vaikka kokonaista komppaniaa vastaan."

* Tässäpä oikeastaan kaikki Rikoslehden 5/-95 anti. Loppuosa kertoo surman hetkiltä, todennäköisesti sisältämättä mitään uutta, joten se jääköön tänne laittamatta.

Seuraavaksi em. Rikoslehdestä vielä parit kuvat, joista ainakin osa näkyy aiemmin Dr Lecterin laittaman YLE:n juttulinkin takaa.

Vasen: salakäytävän alkupäätä. Oikea: kiukaan yläpuolella oleva kätkö

IMG_20230630_183958.jpg (150.7 KiB) Katsottu 1727 kertaa

Saunan kätkö ja oikealla vierashuone

IMG_20230630_184111.jpg (196.72 KiB) Katsottu 1727 kertaa

[Kosti]

Kiitos taas kerran Still lovelle valaisevista postauksista! Nämä tuovat kaivattua lisäarvoa näihin keskustelunaiheisiin.

Ei se elämä ole niin mustavalkoista ja yksioikoista, etteikö rikollisissakin voisi olla ainakin läheisistään välittäviä ja huolehtivia ihmisiä. Paljonhan Lusu ehti ennen kuolemaansa touhuta, turhan tökerön lopun sai mielestäni täysin onnettoman rikollisen toimesta. Karma sentään toimi lopulta tuon kyseisen tappajan kohdalla.

[dippainssi]

Hyvä isä ei mielestäni ole rikollinen joka hoitaa itsensä linnaan ja tuollaisten kirjojen kirjoittajat ovat jotain fanipoikia tai fanityttöjä.

Myös tuollaiset rivit ovat varsin huvittavia, "että inhosi väkivaltaa vaikka itsekin siihen joskus turvautui LIIANKIN kanssa", heh.

Aikamoista pyhimyskehä on laitettu tulemaan.

Onko kellään oikeaa tietoa kuka ois ollu tapon tilaaja, vai meneekö nololle, tietäjää -osastolle.

[Still love]

^ Itseasiassa ainoa seikka, mikä Lusussa itseäni on koskaan kiinnostanut, on juuri tämä dippainssinkin esiin ottamatta fanitus, suorastaan jumalonti, mitä olen aina välillä, ja kovasti ihmetellyt.
Luettuani suurreportaasin ja pari muuta Alibiin tehtyä juttua miehestä, luulen kuitenkin, että luoneenkuvaus niissä pitää paikkansa ja siinä on avain siihen, miksi pitkän linjan rikollinen voi olla noin suosittu ja ikään kuin fanitettu. Ihmisen psykologia toimii sillä tavalla, että sen valossa katsottuna tämä on ihan järkeenkäypää. Samoin on järkeenkäypää, että kaikki 'eivät samaistu' eivätkä fanita, tai päinvastoin ns. väheksyvät, ja nämä kuuluvat vähemmistöön.

Käyttäjä dippainssi nosti esimerkiksi hyvän kaksoissidonnaisen lauseen esille, eli eläköityneen vartijan kuvaus väkivaltaan liittyen. Havahduin ihan samaan, ja vanginvartijan suuta lainatakseni: "niin nurinkuriselta kuin se saattaakin kuulostaa" : kyllä, ja vähän ehkä liiankin, kun lauseen sanoo Lusun entinen vanginvartija...

Lususta halusin itse nostaa kuitenkin esille myös toisenlaista kerrottua tietoa mitä ei täällä aiemmin ollut esillä. Tämä avasi omaa mysteeriä Lusuun liittyen -olen myös vakuuttunut psykologisesta näkökulmasta tarkasteltuna, että niiden tietojen on oltava totta - eipä olisi mies muuten näin kunnioitettu kuolemansa jälkeen.
Suoraan sanottuna, en tajunnut tippaakaan, mikä äijässä ylipäätään muilla kiehtoo, ennen kuin luin ajatuksen kanssa aiemmin aina yli hypätyt jutut hänestä. Pakko myöntää, että ajattelin "vihaa raiskaajia enemmän kuin..." ja 'heikompien puolustaja' -kohdalla, että vautsi vau! En kuitenkaan hyväksy rikollisuuttaan, lähinnä yhä pohdin, mikä sai hänet tämän tien valitsemaan, miehessä kuin olisi ollut ainesta paljon muuhunkin. Vaikka hänestä muovautui legendaarinen rikollinen, en näe syytä nostaa Lusua jalustalle.
Legendaarisuuden syitä ovat mm. julkisuuden kaihtaminen(ihmisiä kiehtoo ymmärrettävästi mitä vähemmän toisesta tiedetään), omaperäisyys (vierashuone oli hieman erikoinen, mutta niin oli salakäytäväkin. Ja keikka Alkoonkin oli. Olipa sekin, että myypäisi pöllittyä tavaraa kuin tukusta konsanaan marketteihin), sympaattisuus ja heikompien puolustaminen (lisää kiinnostusta, herättää useissa kunnioitusta ja samaistumisen tunnetta), mysteeriksi jäänyt surmatyön syy ja todennäköisesti teettäjä (jos tiedettäisiin varmasti, ei olisi mysteeriä ja mielenkiintoa mysteeriin liittyen).

Isänä olosta olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että (raitis) mies joka on rakastanut lapsiaan, ei ole näitä kohtaan väkivaltainen vaan suojelee, ja viettänyt aikaa heidän kanssaan, ei voi olla ainakaan pelkästään huono isä. Se on mihin vertaa.
Jonkin verran kyllä kiehtoo psykologisesta lähtökohdasta edelleen, miksi Lusu ei pystynyt lopettamaan/halunnut lopettaa rikollista uraansa, vaikka rakastui, ja sai lapsia, joita rakasti.

[Still love]

Kiitos taas kerran Still lovelle valaisevista postauksista! Nämä tuovat kaivattua lisäarvoa näihin keskustelunaiheisiin.

Ei se elämä ole niin mustavalkoista ja yksioikoista, etteikö rikollisissakin voisi olla ainakin läheisistään välittäviä ja huolehtivia ihmisiä. Paljonhan Lusu ehti ennen kuolemaansa touhuta, turhan tökerön lopun sai mielestäni täysin onnettoman rikollisen toimesta. Karma sentään toimi lopulta tuon kyseisen tappajan kohdalla.

Hyvän asian nostit esille. Väittäisin, että valtaosa rikollisista välittää hänelle läheisistä ihmisistä. Jo senkin takia, että tämä on välttämätöntä ihmiselle. Psykopaatit ovat asia erikseen, joskin hekin pystyvät esittämään uskottavasti, opitun kaavan mukaan, välittävänsä, jos ja kun siitä hyötyvät.
Tunnen erään aikanaan yhden vankilan pelätyimmän rikollisen, josta suorastaan hämmästytti kuulla tällainen tieto ulkopuoliselta jälkeenpäin. Sen vuoksi, mikä suhtautuminen hänellä oli läheisiin ihmisiin ja millainen luonteensa oli. Tämän ihmisen kohdalla en äkkiä olisi uskonut, mihin kaikkeen on pystynyt, ja myös oli aika ajoin nähtävissä, kuinka teot vaivasivat häntä. Avautui joskus vähäisesti niistä alkkoholia ja muuta nautittuaan. Hänen kohdallaan pidän satavarmana syynä kaikkeen diagnosoimatonta ADHD:ta, kun tiedän lapsuudestaan lähtien seikkoja, ja myös sukugeenistönsä tukee varsin periytyvää ADHD;n esiintyvyyttä.

Suurimmalla osalla suomen linnakundeista on taustatekijänä joko diagnosoimaton ADHD, tai se, ettei sitä lääkitä päideriippuvuuden vuoksi (ADHD aiheuttaa itsessään osalla päihderiippuvuutta, kun hermoverkot toimivat eri tavalla ja tätä kautta stimulointitarpeen vuoksi). Tämä ADHD:n suuri määrä vankilassa olijoilla pohjautuu erään neuropsykiatrin (joita ei montaa Suomessa muuten ole) laajoihin tutkimuksiin vuosien taakse, ja vaikka tätä aikanaan ei ole yrityksistä huolimatta saatu edistymään, erittäin todennäköisesti tulevaisuudessa tämäkin asia muuttuu, eli linnareissuja tekevä päihderiippuvainen ADHD -oireinen saa lääkkeet ADHD -oireisiinsa ja pääsee sen avulla päihderiippuvuudesta ja sitä myötä irti helpommin rikollisesta elämäntyylistä.
Jännityksen haku ja impulssiivisuus kuuluu osalla oireistoon, mikä heillä selittää ajatumista rikoskierteeseen. Valtaosa 'ADHD-ihmisistä' on empaattisempia kuin ne, joilla oireistoa ei ole. Kaikki oireistoa potevat eivät myöskään ole päihteiden käyttäjiä.
Ei mitään hajua, olisiko Lusun kohdalla sitten voinut olla tällaista oireistoa (mm. jännityksen haku, omaperäisyys, hyvä mielikuvitus, usein koulut jäävät kesken tai jatko-opintoihin ei ryhdytä jne. jne.) ; näiden perusteella ei voi vielä mitään johtopäätöksiä tehdä.

Tuo toiseksi viimeinen lause oli mielenkiintoinen Kostilta, psykologisesta näkökulmasta joskin ymmärrettävää. Toinen pitkänlinjan rikollinen tappaa toisen. Kiehtoo, että valtaväestön osalta ajatellaan, että "Kolivaara sai lopulta lopun, minkä ansaitsi". Kyllä ihan samalla tavalla ajattelin itse, kun aikanaan Kolivaaran poismenosta luin. Itsellä vaikutti eritoten Kolivaaran empatiakyvyn puute sekä raiskailunsa. Toki on niin, että näitä kahta rikollista ei ehkä voi oikein keskenään vertailla muuten kuin luonteen eroavaisuusnäkökulmista käsin, mitä "ammatteihinsa" tulee.

[Kalle-Ville]

Onko kellään oikeaa tietoa kuka ois ollu tapon tilaaja, vai meneekö nololle, tietäjää -osastolle.

Jos joku tuollaisen asian oikeasti tietää, niin ei hän siitä varmastikaan mitään tule tänne kirjoittelemaan.

[Kalle-Ville]

Isänä olosta olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että (raitis) mies joka on rakastanut lapsiaan, ei ole näitä kohtaan väkivaltainen vaan suojelee, ja viettänyt aikaa heidän kanssaan, ei voi olla ainakaan pelkästään huono isä. Se on mihin vertaa.
Jonkin verran kyllä kiehtoo psykologisesta lähtökohdasta edelleen, miksi Lusu ei pystynyt lopettamaan/halunnut lopettaa rikollista uraansa, vaikka rakastui, ja sai lapsia, joita rakasti.

Ei ole kovin helppoa pitkän linjan ammatti- ja taparikollisille ryhtyä elättämään itseään ja perhettään millään muulla tavalla, minkä vuoksi se alanvaihto rikollisuudesta rehelliseen työhön vain hyvin harvoilta onnistuu.

[SYLWAR]

Suoraan sanottuna, en tajunnut tippaakaan, mikä äijässä ylipäätään muilla kiehtoo, ennen kuin luin ajatuksen kanssa aiemmin aina yli hypätyt jutut hänestä. Pakko myöntää, että ajattelin "vihaa raiskaajia enemmän kuin..." ja 'heikompien puolustaja' -kohdalla, että vautsi vau!

No itseasiassa juuri sellainen mainittu mummojen potkiminen ja vaikkapa lasten fillareiden varastelu ei ollut niitä juttuja joista Lusu isommin piti.

[dippainssi]

Kyllä nyt on maailman ihanimmasta yksilöstä ollut kyse, kun joidenkin juttuja lukee.
Heh, heh, heh!

[Still love]

Isänä olosta olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että (raitis) mies joka on rakastanut lapsiaan, ei ole näitä kohtaan väkivaltainen vaan suojelee, ja viettänyt aikaa heidän kanssaan, ei voi olla ainakaan pelkästään huono isä. Se on mihin vertaa.
Jonkin verran kyllä kiehtoo psykologisesta lähtökohdasta edelleen, miksi Lusu ei pystynyt lopettamaan/halunnut lopettaa rikollista uraansa, vaikka rakastui, ja sai lapsia, joita rakasti.

Ei ole kovin helppoa pitkän linjan ammatti- ja taparikollisille ryhtyä elättämään itseään ja perhettään millään muulla tavalla, minkä vuoksi se alanvaihto rikollisuudesta rehelliseen työhön vain hyvin harvoilta onnistuu.

Aivan, tuo on se yleisin syy, mitä rikospolulle lähteneet ovat itse syyksi kertoneet. Näin se varmasti onkin, että helppoa ei ole toista tietä valita. Mahdollista se kuitenkin on. Ensin tarvitaan ainakin tärkein seikka eli motivaatio (rakastuminen tai/ja lapset olisivat voineet olla sellainen), toisena tukiverkosto (ilmeisesti tämäkin oli kunnossa).
On kuitenkin heitä, joilla on onnistunut jättää rikollinen ura taakse, ja jos CV: hen on kertynyt paljon vuosia tällä saralla, se ei suinkaan ole yhtä helppoa kuin 'alanvaihto' noin yleensä ottaen.
Millaiset lie olleet tukimuodot tuolloin, kun kakku lusittu? Lusu olisi voinut lähteä opiskelemaan tai hakea työtä, tuolloin useaan duuniinpääsyyn ei papereita tarvittu. Mies olisi ollut haka jossain myyntihommissa provinkkapalkalla. Vaikka vakuutusmyyjä, ehkä olisi tienannut, jos kerran sai myytyä vaikka lunta eskimolle.
Myös kaveripiirin olisi tullut vaihtua, mikä ei tietysti olisi ollut helppoa. Olisiko noilla seuduin sitten palkattu duuniin, jos entinen ura olisi todennäköisesti tunnettu hyvin?

Kun kuvioihin kuuluivat erittäin todennäköisesti huumeet, olisiko se tehnyt irtaantumisesta vaikeampaa? Ainakin "tulot" olisivat pudonneet - ei millitalon lainojakaan 'tonniviissatasen' kuukausituloilla paljon maksella.

Lusulla noin kuitenkin yleensä ottaen olisi ollut ihan ok lähtökohdat ja mahkut muuttaa reittiä myymällä lukaali (tosin 90-luvun lama olisi saattanut vaikeuttaa myyntiä, vaikutti vissiin asunnon arvoonkin, ehkä?).

[Kalle-Ville]

Millaiset lie olleet tukimuodot tuolloin, kun kakku lusittu? Lusu olisi voinut lähteä opiskelemaan tai hakea työtä, tuolloin useaan duuniinpääsyyn ei papereita tarvittu.

Tukimuotoja tuolloin ei ole ollut varmaan paljoa, ellei ole vankilassa opiskellut työn tekemisen sijasta jotakin. Ongalmana pitkän linjan tyypeillä on ne ulosottovelat, minkä vuoksi työn pitää olla sellainen, että siitä saa riittävästi rahaa itsensä ja perheensä elättämiseen sekä niillä tehdyillä rikoksilla aiheutettujen vahinkojen korvaamiseen, joita palkasta ulosmitataan. Useimmat vankilassa ylioppilaaksi kirjoittaneet eivät tästä syystä suoriudu, koska raha ei yksinkertaisesti kaikkeen riitä.

Monista vankilassa edes ylioppilaaksi opiskelleesta rikollisesta on hehkutettu ja kirjoitettu paljon, vaikka he eivät mitään muuta ole elämässään saaneet aikaan, mutta yhden ainoan heistä tiedän myös maksaneen kaikki itsellään ulosotossa olleet velat ja tehneen itsestään miljonäärin, mutta se vaati suuntautumista hyväpalkkaiselle alalle lääketieteeseen, erikoistumista kirurgiaan sekä väittelemistä vielä lääketieteen tohtoriksi, mitä kautta pääsi lopulta aikoinaan tunnetun yksityissairaalan omistajien joukkoon. Tällaiseen vain hyvin harva noista lähtökohdista pystyy, kun se ei ole helppoa paremmistakaan lähtökohdista. Kts. ko. henkilöstä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Christer_Lyb%C3%A4ck