Kirjoitan vielä etpk:sta heränneistä ajatuksistani. Pitkähkö kirjoitus, joten skipatkaa, jos on tarve.
Varmuuden vuoksi: ketään ei toki voi diagnosoida luetun perusteella, ei edes ammattilaiset. Kyse on vain omista pohdinnoistani ja spekulaatioistani. Saattaa olla toistoakin, sori siitä.
Ensin, mitä tulee tuohon myrkylliseen pariskuntaan Hyyryläinen–Kiviaho, niin traumasidehän Hyyryläistä todennäköisesti on Kiviahossa kiinni pitänyt (samoin kuin Kvistin uhria Kvistissä). Ulkopuolisille tää on tietenkin paljon hämmennystä ja epäuskoa herättävää, kuten tuossa taisi joku Hyyryläisen tuttukin jo kirjoittaa. Eikä kysymys olekaan rakkaudesta, vaan mm. pelkoa ja "lämmin–kuuma" -vuorottelua sisältävästä riippuvuussuhteesta. Uhrit ei valitse tätä itse, vaikka joidenkin voi olla vaikea uskoa sitä.
Etkp:ssa ilmeni Hyyryläisen epäilleen Kiviaholla olevan ehkä dissosiatiivinen identiteettihäiriö (päättelin tämän hänen kuvauksistaan) ja/tai persoonallisuushäiriö. Kiviaho itse kielsi ainakin DID:n. Eikä kysymys välttämättä siitä olekaan.
Moni täällä varmasti tietääkin, että on aika yleistä, että rikoksen tekoa todistaneet sivulliset kuvaa, että tekijä muuttui ennen tekoa "ihan kuin eri ihmiseksi". Katse voi muuttua "mustaksi" ja tuijottavaksi, kontaktia on vaikeaa saada ja niin edelleen. Tälle on kuitenkin eri selityksiä kuvaajan omien tulkintojen ja järkytyksen lisäksi (ylivireys, voimakas stressi ja/tai tunne, fysiologiset muutokset, dissosiaatio jne.) eikä siihen siis mitään persoonallisuuden rakenteellista dissosiaatiota tarvita.
Etpk:n mukaan Kiviaho oli Mannisen kotiin tultuaan välittömästi ja nopeasti tiputtanut tavaransa, kaivanut retkikirveensä ja melkein juossut hakkaamaan Halosta. Tapahtuman alku on joo voinut vaikuttaa äkilliseltä, mutta kuten tiedetään tää väkivalta oli ollut odotettavissa jo jonkun aikaa eikä mene siksi ihan samaan lokeroon impulsiivisten päihdetappojen kanssa.
Mäkelä yritti muistaakseni silti valehdella, että Kiviahon teko oli yllättävä, äkillinen ja suunnittelematon. Manninen kuitenkin kuvasi havainneensa Kiviahon toiminnassa suunnitelmallisuutta, määrätietoisuutta tai muuta vastaavaa. (Tähän välihuomautus: pidän mahdollisena, mutten varmana, ettei Mäkelä ollut kertonut Manniselle koko totuutta hänen ja Kiviahon suunnitelmista.)
Omasta mielestäni kiinnostava juttu on sekin, että Halosen kuoleman aiheuttaneen väkivallan jälkeen Kiviaho ei kuitenkaan käyttäytynyt enää suunnitelmallisesti eikä määrätietoisesti. Vaikuttaa siltä että esimerkiksi ruumiin pois kuljettamista ja hävittämistä ei oltu suunniteltu etukäteen. Mikäli näin on, se on ristiriidassa sen kanssa, että varsinainen henkirikos olisi suunniteltu etukäteen.
Kaikesta tiedossa olevasta tuli ainakin mulle kuva Kiviahon mahdollisesta voimakkaastakin epäluuloisuudesta, jopa paranoiasta sekä kontrollin ja vallan tarpeesta. Tätä samaa kuvautuu olleen myös suhteessa Hyyryläiseen. Sairaalloiseen mustasukkaisuuteenkin liittyy epäluuloisuutta/paranoiaa, kontrollin tarvetta ynnä muuta. Mikäli tää pitää paikkansa, niin mielestäni on mahdollista, että Manninen ja Mäkelä oli tapahtumien ajan pelossa sekä Kiviahon hallinnan alla. Mäkelä nyt joka tapauksessa vaikuttaa mitä todennäköisimmin jo etukäteen suostuneen velkojen perimiseen Haloselta 1000€ korvausta vastaan. On myöntänyt teippaamista ja lyömistäkin. Sitä ei toki silti ole tiedossa(?), mitä tällainen velkojen perintä Mäkelän mielestä käytännössä on.
Näemmä joku Kiviahon tietävä oli tossa maininnut piripsykoosinkin. Mahdollista sekin. Ehkä sitten Kiviaho on pirilaskuissaan itkenyt heti 18.10. 25 Juopperille ja tämän äidille "kämmäystään".. ? kuka tietää.
Mutta niinhän se muutenkin on, että päihteiden käyttökin moninkertaistaa väkivallan riskin. Päihderiippuvuus altistaa myös persoonallisuuden muutoksille. Mietin lisäksi tietyille alakulttuureille tyypillisiä rooleja: niitä jäykkiä ja sukupuolistuneita. Mielestäni päihdealakulttuurille tyypillinen miesrooli vaikuttaa nivoutuvan etenkin miehen maineen ja kunnian lisäämiseen/säilyttämiseen: oli kyse sitten velkojen perimisestä tai naisystävän ja ystävien uskollisuudesta. Joku täällä minfossa kuvasikin hyvin sitä, että tuossa kulttuurissa pärjätäkseen tosissaan otettavana miehenä ei ole oikein vaihtoehtoa väkivallan käyttämiselle.
Hyyryläisen ja Juopperin kuvausten perusteella Kiviahon toimintaa värittää myös tällainen päihdealakulttuurille ominainen miesrooli. Pitää olla kova ja kylmä, valmis väkivaltaan jne., mutta myös puolustamaan "omiaan". Toisaalta sitten taas hakata tarvittaessa niitäkin. Heikkoutta ei saa näyttää. Etenkin Kiviahon pitkäaikaisen ystävän, Juopperin, kuvaus Kiviahosta tukee tätä roolinottoa: Kiviaho pullisteli, liioitteli, yritti näyttäytyä kovana miehenä. Todellisuudessa oli kuitenkin myös muuta, sanoikohan Juopperi tätä jopa vässykäksikin.
Etpk:ssa Mäkelä ja Manninen kuvaa väkivallan aikaisia havaintojaan, joiden mukaan Kiviaho nautti väkivallan kohdistamisesta Haloseen, muun muassa hymyili. Ei ole kaukaa haettua, että Kiviaholla voi olla sadistisia (ja esim. antisosiaalisen persoonallisuushäiriön) piirteitäkin. Toisaalta ihmiset saattaa joskus tosi voimakkaassa tunnekuohussa ja stressissä nauraa/hymyillä hermostuneisuuttaan. Myös osa traumatisoituneista tai psykoottisista ihmisistä saattaa hymyillä ns. väärissä tilanteissa.
Ottaen kuitenkin nyt Kiviahon kohdalla huomioon myös sen läpinäkyvään sadetakkiin ja pellenaamariin pukeutumisen, tulee mieleen ennen kaikkea tunne-elämältään epäkypsäksi jäänyt wannabe-Patrick Bateman (American psycho). Sanotaanhan, että tunne-elämän kehitys loppuu siihen, mistä päihteiden aktiivikäyttö alkaa.
Kiviaho järjesti oikein shown, minkä halusi Mannisen videoivan. Motiiveja tällaiseenkin voidaan lähinnä arvailla (huomion ja kunnioituksen tarve ainakin tulee mieleen).
Siinä missä päihdealakulttuurille tyypillisesti tällaista saatetaan ihailla, niin ainakin mulle ja todnäk muillekin ulkopuolisille tuo kaikki näyttäytyy vain tosi nolona ja säälittävänä touhuna. Aikuisen iässä olevat miehet (ja naiset) tekee tällaista ja vielä ihan tosissaan. Vaikka olisi omia lapsiakin jo.
Hyyryläisen ja Juopperin kuvauksista sekä siitä Kiviahon tapahtuman jälkeisestä voimakkaasta tunnereaktiosta (itkeminen, tolaltaan oleminen) niin pian teon jälkeen tuli kuitenkin myös mieleen, miten paljon Kiviaho itse saattaa niin sanotusti olla tunne-elämänsä "vanki". Hyyryläinenkin kuvasi kuulusteluissaan Kiviahon kärsineen kovastikin raivareistaan vai miten se meni. En yhtään ihmettelisi, jos Kiviaholla olisi myös se surullisen kuuluisa väkivaltageeni.
Tuo itkeminen ym. voi olla mahdollisten pirilaskujen lisäksi aitoa katumusta ja empatiaa, mutta toisaalta myös vaikka järkytystä ja pelkoa siitä, miten itselle tulee käymään. Psykopatia tai antisosiaalinen persoonallisuushäiriökään ei estä itkemistä. Ehkä näiden kohdalla kuitenkin kyse on ennemmin itselle koituvien seurausten tiedostamista ja katumuksesta kuin tapahtuneiden tarkastelusta uhrin näkökulmasta. Mahdollista on myös toki esim. manipulaatio, millä tekijä alkaa valmistella puolestaan puhujia itselleen tai muuta vastaavaa.
No, oli asia miten oli, niin tietenkään mikään edellä mainitusta ei tee Kiviahon toiminnasta yhtään hyväksyttävämpää. Alleviivaa kuitenkin traagisuutta, mitä ihmisyyteen välillä kuuluu.