Kadonnut nainen Punkaharju

[Mystikko1]

Saahan sen VR:ltä tietää, onko konnari lukenut lipun. Tosin, jos on vaikka piileskellyt wc:ssä, on voinut välttyä lippujen tarkastukselta. Matka kestää kuitenkin vain reilut puoli tuntia ja juna on tupaten täynnä porukkaa sunnuntai-iltana Hesaan päin.

[Vio-let]

Ai silleen, että asetetaan poika asemaan, jossa hän luulee äipän tehneen itsarin?

Ei. Tuntuu, että ymmärsit tahallaan väärin nyt.

Käsittääkseni kuvailemassasi tilanteessa kadotaan, mutta sellaisin ehdoin, että ei aiheuteta viattomille omaisille tuskaa, eikä olla kateissa siten, että poliisi joutuu käyttämään resursseja etsimiseen, vaikka ei tarvitsisi. Sellaisenhan tulisi olla rangaistavaa toimintaa.

No mutta jos on ollut täysin alistettuna ( esim ei rahaa, ei pankkikorttia, ei puhelimen käyttöoikeutta jossain korven keskellä, ehkä ilman että tuntee edes naapuria) pidemmän aikaa, mitkä ovat ne keinot päästä siitä pois? En edelleenkään väitä, että näin olisi tässä tapauksessa, mutta nämä asiat kyllä alkaa hiipimään mieleen.

Mietityttää myös tuo, että poliisillr on annettu kuva henkilöstä, joka ei pysty huolehtimaan itsestään. Onko se todellista vai joku keino saafa asiallr mahdollisimman laaja huomio? Miten tällainen henkilö on voinut kuitenkin toimia opettajana
Savonlinnassa?

[Ross Sullivan]

Saahan sen VR:ltä tietää, onko konnari lukenut lipun. Tosin, jos on vaikka piileskellyt wc:ssä, on voinut välttyä lippujen tarkastukselta. Matka kestää kuitenkin vain reilut puoli tuntia ja juna on tupaten täynnä porukkaa sunnuntai-iltana Hesaan päin.

Pitkästä aikaa älyllistä kirjoittelua. Olen tuota ihmetellyt itsekin. Eikö muka VR:n järjestelmästä näy, että ostettu on leimattu (ja ainakin ajankohta)?

[Ross Sullivan]

Ei. Tuntuu, että ymmärsit tahallaan väärin nyt.

Käsittääkseni kuvailemassasi tilanteessa kadotaan, mutta sellaisin ehdoin, että ei aiheuteta viattomille omaisille tuskaa, eikä olla kateissa siten, että poliisi joutuu käyttämään resursseja etsimiseen, vaikka ei tarvitsisi. Sellaisenhan tulisi olla rangaistavaa toimintaa.

No mutta jos on ollut täysin alistettuna ( esim ei rahaa, ei pankkikorttia, ei puhelimen käyttöoikeutta jossain korven keskellä, ehkä ilman että tuntee edes naapuria) pidemmän aikaa, mitkä ovat ne keinot päästä siitä pois? En edelleenkään väitä, että näin olisi tässä tapauksessa, mutta nämä asiat kyllä alkaa hiipimään mieleen.

Mietityttää myös tuo, että poliisillr on annettu kuva henkilöstä, joka ei pysty huolehtimaan itsestään. Onko se todellista vai joku keino saafa asiallr mahdollisimman laaja huomio? Miten tällainen henkilö on voinut kuitenkin toimia opettajana
Savonlinnassa?

Ymmärtääkseni sellaisessa tilanteessa mennään turvakotiin tai jonkun tutun luokse.

Luin kesällä kirjan Kohtalona Nokia (suosittelen). Kari Kairamo oli toimitusjohtajana yhdessä Suomen suurimmistä yrityksistä (ja vieläpä menestyksellisesti). Hirtti itsensä ja ulkomuistista siteeraten silloista lakiasiainjohtajaa niin asia "tuli ihan puskista ja ykskask yllättäen". Tosin tässä ketjun tapauksessa ei ehkä ole yllättävää, että nainen on kateissa, jos on ollut ongelmia jo pitkään.

[Vasikkahattu]

Mitä ihme uusavuttomia tyyppejä täällä on, jos naisen katoaminen on heidän mielestä vaatinut hirveästi ennakkosuunnittelua tai varustautumista.

Ensinnäkään junalipun ostossa ei vaadita pitkällistä suunnittelua. Ajatus siitä mihin haluaa mennä, VR:n sivu auki ja ostamaan lippua.

Ei käteistä tarvitse kenenkään täysjärkisen mennä erikseen nosteleen salaa. Kyllä sitä nyt ihmisellä pitää käteistä olla. Ainakin muutama satanen mukana ja piirongin laatikossa lisää. Persaukiset ja kädestä suuhun eläjät on eri asia.

Jos hän on ollut iltakuuden ja seitsemän välissä vielä Punkaharjulla S-marketissa, niin ei sitä mitään mahdotonta kiirettä ole pidetty katoamisen kanssa.

Jos lähdetään kotoa, niin lukitaan ovi ja sammutetaan valot. Kissakin pärjää ulkona hienosti.

ja sitten,

Ihminen voi viihtyä kotona ilmankin, että joku pitää sitä vankina kellarissa. Varsinkin jos on terveysongelmia, niin ei sitä paljon halua mihinkään lähteä.

Timon tekstit on just sellaisia mitä tuollaisiltä hihhuleilta voi odottaa ja hyvin linjassa esimerkiksi Unikuvia kirjan takakansitekstiin.

On kohtuullisen suuri todennäköisyys siihen, että Ingalla on todella jotain terveysongelmia. Ei poliisit muuten etsintäkuuluta kuvalla noin nopeasti katoamisen jälkeen.

Missään ei ollut sanottu, että kortteja tai puhelinta olisi piilotettu. Ne olivat vain löytyneet myöhemmin. Todennäköisesti ihan samasta yhteydestä, niinkuin nykyään on tapana. Aikajänne tapahtumilla on noin alle 3 tuntia, jolloin on soiteltu poliisille, poliisi on tullut paikalle ja etsinyt dronella Ingaa, tehnyt puhelimen paikannuksen ja löydetty puhelin ja kortit. Ei ole voinut edes olla kovin hyvin piiloteltuna. Ja on ollut päälläkin vielä, kun kerran paikannus on pystytty tekemään. 500m voisi hyvin olla tarkkuus syrjäseudulla, millä tuon paikannuksen pystyy tekemään.

Ingassa ei ole mitään silmiinpistävää, niin suurin osa ihmisistä ei edes kiinnitä huomiota häneen.

Timon viimeisessä päivityksessä lukee, että aktiivinen etsintä on lopetettu. Siinä ei sanota, etteikö etsittäisi uudestaan jos tulee jotain vinkkejä. Ja en minä olisi edes kolmea päivää kiertänyt Imatraa päämäärättömästi. Siinä hukataan vain aikaa ja voimavaroja.

Mitäkö sitten on tapahtunut. Ilman lipun ostoa veikkaisin, että olisi saanut kauppareissulla sairaskohtauksen ja makaisi jossain ojassa. Mutta koska oli lipun ostanut, niin todennäköisesti on vain lähdetty syystä tai toisesta menemään. Masentunut voi vaan vaikka haluta hetkeksi jonnekin missä saa olla omissa oloissaan, eikä silloin paljoa kiinnosta toisten mielipiteet asiasta.

hommassa oikeastaan on mielenkiintoisinta se, että miksi VR:n kameroista ei ole saatu kuvaa ja jos lippu on ostettu, niin onko sillä matkustettu ja mihin. Sen jälkeen voisi arvuutella enemmän tapahtumista.

[ristweiler]

Vaimon rahatilanteen voi kai tietää ainoastaan niin, että pariskunnalla on yhteinen pankkitili ja sen saldoa seurataan tarkasti.
Tavalliselle tallaajalle tuskin käteistä ilmestyy mistään noin vain. Varsinkin, jos ruokakaupassa on käytössä pankkikortti, eikä käteisnostoja tilillä ole. Jos rahat ovat yhteisiä, ja käteistä on pidetty kotona, on kai selvää, että ukko tietää, paljonko sitä on hävinnyt.

Rahan salaa jemmaaminen pakomatkaa varten vaatisi käteiskauppoja tavaroista, marjoista tms. Kuvittelisi, että ukko tietää, jos vaimo hankkii lisäansioita marjastamalla. Tai tiedä sitten.

En edelleenkään ymmärrä, miten tämä tapaus on ylittänyt uutis- ja tutkintäkynnyksen niin nopeasti. Aikuinen, täysin toimintakykyinen aikuinen kyseessä. Ja sitten ei kuitenkaan saada VR:lta turvakameratallenteita? Niillä kuitenkin melko nopeasti selvittäisi, miltä rautatieasemalta rouva on kävellyt ulos. Jos sähköpostissa on ollut vain yksi lippu, ei liene edes mahdollista, että olisi asemalla saanut käteisellä ostettua jatkoyhteyden, vai onko Imatralla vielä lipunmyyntitiski, jolla tämä on mahdollista?
Jollei ole, seuraavan kulkupelin olisi kai oltava bussi, vai onko noohinkään enää lippuja noin vain tiskiltä ostettavissa? Puhelintakaan ei ole mukana, jolla ostoksia voisi tehdä, ja jos olisikin, näkyisiväthän ne tilillä.

Jos rouva on Imatralla jäänyt junasta, eiköhän hän ole siellä edelleen. Jollei sitten ole ottanut taksia tai saanut kyytiä joltain. Muutoin on jalkapatikassa, suunta vaan on epäselvä. Tai sitten, kuten on arveltu, on matkustanut Imatralle jonkun tuttavan luo, jolta saa apua.

Pitää vielä muistaa sekin, ettei rouva aivan kädetön voi olla, kun on kuitenkin netistä ostanut lipun. Eikä tietysti ukkokaan, kun on hoksannut sivuhistorian tutkia.

[Raadonkannattaja]

Luulen, että puhelimen mestarillinen piilottaminen ei ollut Ingalla päällimmäisenä mielessä. Joku rooli sillä täytyi olla.

Puhelimen ja kortit voi heittää vaikka roskikseen lähtiessään, jos pointtina on kulkea kohti uutta elämää ilman että tulee jäljitetyksi. Kun tavarat jätettiin kotiin koskemattomana (eikä tehty mitään suuria rahansiirtoja), se ainakin omassa mielessäni implikoi joko sitä että henkilöllä oli tarkoitus tulla takaisin, lähteä lopullisesti tai määränpäässä em. asioiden suhteen on olemassa jokin uusi ratkaisu.

Vaikka kulkisi pummilla, ainakaan bussilla Inga ei olisi enää kotiinsa päässyt. Eikä olisi voinut soittaa miehellekään, että "Ohhoh, tässä kävi nyt näin".

Täytyy olla aika varma käsitys takaisinpaluusta, jos varaa liput jonnekin jossa ei normaalisti käy ja jättää sen jälkeen kaiken merkityksellisen omaisuutensa kotiin. Tai sitten niin kumma käsitys ihmisten ilmoilla olemisesta, että ei osaa suunnitella kulkemisiaan tämänkään vertaa.

Selitin muutama sivullinen sitten dissosiaatiosta. Siinä missä se on kaunis teoria ja tutkimisen arvoinen, uskon että Ingan suunnitelmallisuus toiminnassa puhuu nyt vähän sitä vastaan... ellei hän ole ostanut ja tulostanut lippua jonkinlaisen valtaisan "mun pitää lähteä heti pois" -kurimuksen kourissa.

Minulla ja Timolla on muutama yhteinen tuttu. Liikumme osin samoissa piireissä. Niissä luuraa Suomessakin vähän erikoista porukkaa (oman elämänsä guruja, poliittisen agendan ajajia, heitä jotka ovat vetäneet vähän liikaa psykedeelejä ja väittävät että kaikki pahuus on hengitetty heistä hevonhelvettiin).

Solidaarisuus voi olla yllättävän tiivistä, vaikka pienissä päissä joskus ajatellaankin että kollegoiden jutut ovat sekavaa horinaa ja oman egon kiillottelua eikä mitään todellista pyrkimystä henkiseen elämään. Todellisuudesta irtaantuneisuutta peräti kannustetaan, koska se tuo kentälle kiehtovaa särmää ja näkökulmia. Ja se myy.

Vaarana on se, että henkilö jää vangiksi oman henkisen ja älyllisen työnsä sisälle. Menettää otteen ihmisyhteisöstä.

Henkisyys on kaunis termi sille, että haluaa yleistää mututuntumansa ja kriisin jälkeisen leijuntaeuforiansa koskemaan koko yhteisöä... tai kuvaamaan jotain "absoluuttista totuutta" (mitä ei tietenkään yhden ihmisen pään sisältä löydä). (Edit: ei sillä että se Timoa kuvailisi, mutta erityisesti itsenäistä luovaa työtä tehdessä päätyy usein olemaan yksin ja syvissä vesissä).

Inga on persoonana ollut vähän vetäytyvämpi. Hänen näkökulmaansa ei saada framille oikein edes takautuvasti. Sosiaalisessa mediassakin on julkaissut niin vähän.

[Ross Sullivan]

Vaimon rahatilanteen voi kai tietää ainoastaan niin, että pariskunnalla on yhteinen pankkitili ja sen saldoa seurataan tarkasti.
Tavalliselle tallaajalle tuskin käteistä ilmestyy mistään noin vain. Varsinkin, jos ruokakaupassa on käytössä pankkikortti, eikä käteisnostoja tilillä ole. Jos rahat ovat yhteisiä, ja käteistä on pidetty kotona, on kai selvää, että ukko tietää, paljonko sitä on hävinnyt.

Rahan salaa jemmaaminen pakomatkaa varten vaatisi käteiskauppoja tavaroista, marjoista tms. Kuvittelisi, että ukko tietää, jos vaimo hankkii lisäansioita marjastamalla. Tai tiedä sitten.

En edelleenkään ymmärrä, miten tämä tapaus on ylittänyt uutis- ja tutkintäkynnyksen niin nopeasti. Aikuinen, täysin toimintakykyinen aikuinen kyseessä. Ja sitten ei kuitenkaan saada VR:lta turvakameratallenteita? Niillä kuitenkin melko nopeasti selvittäisi, miltä rautatieasemalta rouva on kävellyt ulos. Jos sähköpostissa on ollut vain yksi lippu, ei liene edes mahdollista, että olisi asemalla saanut käteisellä ostettua jatkoyhteyden, vai onko Imatralla vielä lipunmyyntitiski, jolla tämä on mahdollista?
Jollei ole, seuraavan kulkupelin olisi kai oltava bussi, vai onko noohinkään enää lippuja noin vain tiskiltä ostettavissa? Puhelintakaan ei ole mukana, jolla ostoksia voisi tehdä, ja jos olisikin, näkyisiväthän ne tilillä.

Jos rouva on Imatralla jäänyt junasta, eiköhän hän ole siellä edelleen. Jollei sitten ole ottanut taksia tai saanut kyytiä joltain. Muutoin on jalkapatikassa, suunta vaan on epäselvä. Tai sitten, kuten on arveltu, on matkustanut Imatralle jonkun tuttavan luo, jolta saa apua.

Pitää vielä muistaa sekin, ettei rouva aivan kädetön voi olla, kun on kuitenkin netistä ostanut lipun. Eikä tietysti ukkokaan, kun on hoksannut sivuhistorian tutkia.

Varmaan siksi herätti huomiota (herätettiin huomiota), että tässä oli jonkinllainen mahdollisuus itsemurha estää. Valitettavasti se aikaikkuna on kulunut umpeen ja seuraavaksi löydetään ruumis.

Oma tulkintani on: katoajalla ollut jo pitkään vakavia mielenterveydellisiä haasteita ja mies ollut niistä tietoinen. Ehkä seuraavaksi olisi ollut edes laitosvaihe tai jokin uusi lääke tms. Nainen päätti tehdä oman ratkaisunsa, että kärsimykset ovat kärsitty.

Jokaiselle, jonka ÄO on yli 100, on täysin selvää, että mies ei ole tässä tapauksessa naista tappanut. Voi hyvin olla, että kaksi vaihtoehtoihmistä on kohdannut ja miehellä on jonkinlainen hoivavietti korostuneena, jonka takia luuli voivansa naista itse parantaa. Ikävä tapaus kyllä kaikkinensa. kirsikkana kakun päällä on, että Minfon ÄO 80 -torvelot syyllistävät miestä.

[johannax]

Luulen, että puhelimen mestarillinen piilottaminen ei ollut Ingalla päällimmäisenä mielessä. Joku rooli sillä täytyi olla.

Puhelimen ja kortit voi heittää vaikka roskikseen lähtiessään, jos pointtina on kulkea kohti uutta elämää ilman että tulee jäljitetyksi. Kun tavarat jätettiin kotiin koskemattomana (eikä tehty mitään suuria rahansiirtoja), se ainakin omassa mielessäni implikoi joko sitä että henkilöllä oli tarkoitus tulla takaisin, lähteä lopullisesti tai määränpäässä em. asioiden suhteen on olemassa jokin uusi ratkaisu.

Vaikka kulkisi pummilla, ainakaan bussilla Inga ei olisi enää kotiinsa päässyt. Eikä olisi voinut soittaa miehellekään, että "Ohhoh, tässä kävi nyt näin".

Täytyy olla aika varma käsitys takaisinpaluusta, jos varaa liput jonnekin jossa ei normaalisti käy ja jättää sen jälkeen kaiken merkityksellisen omaisuutensa kotiin. Tai sitten niin kumma käsitys ihmisten ilmoilla olemisesta, että ei osaa suunnitella kulkemisiaan tämänkään vertaa.

Selitin muutama sivullinen sitten dissosiaatiosta. Siinä missä se on kaunis teoria ja tutkimisen arvoinen, uskon että Ingan suunnitelmallisuus toiminnassa puhuu nyt vähän sitä vastaan... ellei hän ole ostanut ja tulostanut lippua jonkinlaisen valtaisan "mun pitää lähteä heti pois" -kurimuksen kourissa.

Minulla ja Timolla on muutama yhteinen tuttu. Liikumme osin samoissa piireissä. Niissä luuraa Suomessakin vähän erikoista porukkaa (oman elämänsä guruja, poliittisen agendan ajajia, heitä jotka ovat vetäneet vähän liikaa psykedeelejä ja väittävät että kaikki pahuus on hengitetty heistä hevonhelvettiin).

Solidaarisuus voi olla yllättävän tiivistä, vaikka pienissä päissä joskus ajatellaankin että kollegoiden jutut ovat sekavaa horinaa ja oman egon kiillottelua eikä mitään todellista pyrkimystä henkiseen elämään. Todellisuudesta irtaantuneisuutta peräti kannustetaan, koska se tuo kentälle kiehtovaa särmää ja näkökulmia. Ja se myy.

Vaarana on se, että henkilö jää vangiksi oman henkisen ja älyllisen työnsä sisälle. Menettää otteen ihmisyhteisöstä.

Henkisyys on kaunis termi sille, että haluaa yleistää mututuntumansa ja kriisin jälkeisen leijuntaeuforiansa koskemaan koko yhteisöä... tai kuvaamaan jotain "absoluuttista totuutta" (mitä ei tietenkään yhden ihmisen pään sisältä löydä). (Edit: ei sillä että se Timoa kuvailisi, mutta erityisesti itsenäistä luovaa työtä tehdessä päätyy usein olemaan yksin ja syvissä vesissä).

Inga on persoonana ollut vähän vetäytyvämpi. Hänen näkökulmaansa ei saada framille oikein edes takautuvasti. Sosiaalisessa mediassakin on julkaissut niin vähän.

Itsekin jotain tuosta henkisyyden maailmasta ja siellä viihtyvästä porukasta tiedän. Parhaimmillaan hyvää porukkaa, mutta noissa ympyröissä pyörii valitettavasti myös persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä (myös narsisteja) , muodostuu kulttityyppisiä porukoita ja symbiooseja, ja joillain se homma menee ihan överiksi ja flippaavat psykoottisesti. Yleisenä huomiona tähän väliin, en tiedä liittyykö tämä millään lailla tähän tapaukseen. En tiedä, oliko Inga kovin innostunut näistä asioista. Mitään selkeää viitettä siitä ei ainakaan ole.

[ristweiler]

Muistaako kukaan, miten nopeasti Nelasta tuli aikanaan bussin kamerasta kuvat? Ja silloin ei ollut kei edes lippua Nuuksioon ostettu, ainoastaan puolison aavistus, että sinne voisi olla matkalla.

Pidän jotenkin typeränä, että katoamista tutkitaan ja havaintoja pyydetään, mutta kameramateriaalia ei saada. Kohta tallennustila on taas ylikirjoitettu, sinne meni, hups. Etsitäänkö tosissaan vai ei?