Mary kirjoitti:Toi törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön kolmas kohta, lapsen tekijää kohtaan tuntema erityinen luottamus tai tekijästä riippuvainen asema, viittaa käsittääkseni lähinnä opetus-, hoito- ja perhesuhteisiin. Voi tietty olla et tällanenkin ulottuvuus on kyseisessä tapauksessa.
Enpä minäkään tiedä mitään tästä kyseisestä tapauksesta, mutta tosiaan tuohon törkeään hyväksikäyttöön luetaan myös tuo ns. luottamusasema lapseen nähden. Klassikkoesimerkkinä vaikkapa rippipappi, tai jopa rippikoulun isonen. Eikös tämä otsikon henkilökin ollut jossain leireillä ohjaajana jne, joten voisin hyvin jostain sellaiseta tullakin. Melko pitkään on vaan ollut vangittuna, vai tuntuuko minusta vain siltä?
Kun täällä on monet kirjoittaneet, että miten voi tehdä biisiä soluttautumalla pedofiilirinkiin. Asiaa voi myös miettiä siltä kannalta, että tuskinpa sielläkään pelkästään pornoa pyörii ihmisten välillä. Eihän täälläkään rikollisten tekemiä rikosvideoita levitellä, vaikka rikoksista keskustellaankin (tosin ei onneksi niitä myöskään suunnitella

). Mutta pointtina siis se, että porukalla saattaa hyvinkin olla foorumit, joissa vain keskustellaan asiasta tms, joka voi tutkimusmielessä olla ihan arvokastakin tietoa. Pakko kuitenkin myöntää, että tuollaiseen lähteminen omin päin on vähän sama kuin ampuisi itseään jalkaan.
---
Omia kokemuksia, joita mietin pitkään kirjoitanko vai enkö:
Olen ollut netin lumoissa aina varhaisteinivuosista asti 90-luvun alkupuoliskolta. Olin nuorempana hyvinkin ujo ja en juurikaan kokenut kuuluvani mihinkään porukkaan. Ei niinkään, että minua olisi kiusattu, tai syrjitty - pieneltä paikkakunnalta ei vaan tahtonut löytyä samanhenkisiä ihmisiä. No, internetistä sitten löytyi tuolloin oma henkireikä ja erityisesti chattien ja ircin kautta pystyi helposti luomaan yhteyksiä minne päin maailmaa tahansa.
Tuolloin myös luonnollisesti alkoi vastakkainen sukupuoli herättämään kiinnostusta ja mikäpäs sitten sen oivempi tapa siihen tutustua, kuin etsiä kuvia netistä. Noihin aikoihin ei oikein voinut unelmoidakaan mistään kunnollisesta hakukoneesta ja ainoa julkisesti tiedossa ollut aiheeseen liittyvä sivusto oli playboy.com, jonka sisältö oli aika laimeaa nuoren miehen mittapuulla mitattuna. Kuvia oli siis etsittävä muualta.
Aika pian opinkin, että ircistä löytyi kanavia joissa käyttäjät ovat pistäneet jakoon omia kuvakokoelmiaan. Niitä sitten latailin yön hiljaisina tunteina. Pääosin materiaali oli sisällöltään laillista, mutta sekaan mahtui myös satunnaisia arveluttavia otoksia.
Kyseisillä kanavilla tuli vastaan myös ihan perus seksinvonkaajia ja muuta hömpänpuhujaa. Jostain syystä erääseen ulkomaalaiseen mieheen aloin tutustumaan enemmänkin. Koin miehen enemmänkin kaverina ja hänen kanssaan oli monia hyviä juttutuokioita. Siis tiedättehän, ihminen jonka kanssa pystyy puhumaan lähestulkoon kaikesta ja hän ymmärtää. Vaihdoimme myös puhelinnumeroita ja satunnaisesti juttelimme puhelimitsekin. Mitälie kokeilunhalua, mutta tuolloin olin myös kiinnostunut jossain määrin pojista, joten keskustelu tuntui siinäkin mielessä ihan luontevalta miehen kanssa.
Vähitellen hänen käytös alkoi kuitenkin muuttua. Hän ei enää vaikuttanut kovinkaan mukavalta ja läheiseltä ihmiseltä, vaan hän saattoi saada raivokohtauksia ihan pienistäkin asioista ja enemmänkin vaati minulta asioita. Hän lähetti myös minulle pari pakettia, muistaakseni jouluna ja syntymäpäivänäni, joista toinen sisälsi pornoelokuvan ja toinen rahaa. Myöhemmin hän sai raivokohtauksen mm. siitä että olin käyttänyt rahat omiin tarpeisiini, kun hän olisi halunnut, että ostan niillä kertakäyttökameran ja otan itsestäni kuvia. Jutun juoni alkoi siis vähitellen paljastua.
En laittanut vielä tässä vaiheessa välejä poikki häneen kokonaan, mutta yhteydenpito hiipui vähitellen. Hänen käytöksensä oli jatkuvasti ahdistavampaa. Samalla alkoi selvitä myös tietoa hänen yhteyksistään yhteisöihin nuoriin kohdistuvan pornon osalta, jotka pääsääntöisesti toimivat ircin kautta. Toisaalta salassa, mutta kuitenkin kenen tahansa löydettävissä. En enää muista kutsuiko hän minut tällaiselle kanavalle, vai sainko hänen osuutensa selville itse, mutta tämä oli kuitenkin viimeinen piste kaveruudellemme.
Vasta jälkikäteen olen itse tajunnut miten lähellä oli ettei minusta itsestäni tullut uhria. Etenkin, kun väkisinkin ajattelen, että tuolloin en yksinkertaisesti osannut aavistaa mitään tuollaista. Silloin, kun kaverisuhde kukoisti, niin suunnittelin jopa lomamatkaa hänen luokseen. Ja noiden kuvien ottaminen. Otin muutamia kuvia itsestäni, mutta onnekseni filmi pääsi valottumaan ja samalla järki tuli jossain määrin mukaan ja peräännyin. En todellakaan haluaisi, että ne olisivat levinneet jonnekin, tai törmäisin niihin nyt. Luotin ihmiseen ja uskoin hänen välittävän _juuri minusta_...
Puuh.