MURHA.INFO

Nooruska kirjoitti: Puhelin oli itelle tosi tärkee (noloo myöntää, että olin kiintynyt laitteeseen. ) Sinne olin tallentanut kaikki ihanat viestit, joita usein lueskelin. Nyt kaikki taivaantuulissa. Ja muutenkin se luuri omasi kaiken, mitä tarvin ja haluan puhelimelta.

Tulee mieleen yksi vanha aikaansa seurannut (seuraava?) tuttu, jolla oli yksi ensimmæisistæ Nokian Communicaattoreista (muistaako kukaan? ) ja kun se kerran hævisi hæneltæ, hæn oli kuin sielunsa kadottanut...

Kipeä jalka. >:(

Haavat oikean käden sormissa ja se että tippui rakennustelineen lava päähän.

Lähin esimies palas (2kk mittaiselta!!!) lomalta. Se on saatana oikeesti joku sadisti. Oon tehnyt tänään täysillä töitä, koska ensimmäistä kertaa IKINÄ unohdin laittaa herätyksen ja myöhästyin siksi tunnin. Ohjeita tämänhetkiseen projektiin ei oo. Eikä oo mitään niin vittumaista kun soittaa lounasaikaan ravintoloihin, yms. mutta kuulemma soitetaan siitä huolimatta. Oon kysynyt tarkempia ohjeita ja selittänyt ongelmista projektin suhteen, mihin on vaan sanottu, että tehkää vaan jotenkin, ongelmat on kyllä tiedossa joten niistä ei tarvitse enää raportoida. Sitten kun se kysyy koko ajan, että miten paljon tulosta on saatu aikaan ja kun ei kukaan oo oikeestaan saanu paljon mitään, niin sitten valitetaan.

Tänään oon tehnyt täysillä töitä ja jo tässä vaiheessa oon tehny enemmän mitä keskivertotyöntekijä tekee päivässä. Sitten kun tehtyä työmäärää kyseltiin, niin mulle kommentoitiin vaan, että se on kyllä aika vähän, mitä oot tehny. Kun vaadittu työmäärä on jotain, mitä ei pysty edes TEOREETTISESTI kukaan tekemään määrätyssä ajassa. Itellä on vuosi siitä kun pääsin pois sairaalasta jossa olin äärimmäisen burn-outin (ei julkkisversio) takia ja tälle lähimmälle esimiehelle oon kyllä pariin otteeseen sanonut, että meiltä tavallisilta työntekijöiltä vaaditaan mahdottomia ja se asenne, jolla meihin suhtaudutaan, on saanu jo monet lähtemään ja tosi paljon huonontaa koko ilmapiiriä ja ihan suoraan heikentää tulosta. Siihen on vaan aina sanottu, että kyllä jokainen nyt osaa pitää huolta omista tauoistaan ja jaksamisestaan itekin, ei se ole pomojen tehtävä sitä seurata. Ja sitten taas sadistisen sikapomon piiska viuhuu...

Kun väitetään jonkun nössykän olevan sadistipomo! Eihän sellanen oo sadistia kun nähny, jos on pomona vaan jossain projektisoittelutyömailla. Tosisadisti olisi vähintään jonkinlaisessa verstaassa/tehtaassa huonontamassa työskentelyoloja + ergonomiaa ja kyyläämässä sekuntikellon kanssa.

Toisaalta ärsytys on ihan ookoo. Kaikenlaiset masennukset ja muut vakavammat oireet onkin sitten jo ihan toista.

Tälläset "nössykät" on nykyajan sadistipomoja, kun kerran ne työehtosopimuksettomat alat on just tällaisilla aloilla ja muutenkin kaikkia säädöksiä rikotaan just eniten, siitähän oli ihan vähän aikaa sitten joku tutkimuskin. Kun ei oo TES:ä ja jokaisen työntekijän työsopimukseen kirjataan "kutsuttaessa", niin voi yhtenä päivänä vaan tulla töihin ja saada kuulla, että ei meillä oo tälle viikolle mitään, vaikka edelliset 12kk on ollut töitä se perus 8h / päivä. Ylityökorvauksia ei makseta ja palkkakuitit pitää kinumalla kinua ja sähköposti tulee tarkistaa väh. 10 min välein, vaikka toimisto ei ole kuin parinkymmenen neliön kokoinen. Pelkästään tänäänkin pomolta tuli n. 20 sähköpostiviestiä. Niissä tiukataan esim. kuinka monta puhelua olet tarkalleen soittanut siinä ja siinä aikana ja jos numeroita on tarvinnut etsiä, miten paljon olet etsinyt ja minuuteissa kuinka paljon aikaa siihen on mennyt, jne. Jos on joku mahdottomampi projekti, niin sitten tulee pomolta valitusta, miten projektista riippumatta tuloksen on oltava aina vähintään jotain, mitä se ei voi olla, ja miten me ollaan painolastina yritykselle ja tuottamattomia työntekijöitä ei ole järkeä pitää, miten voi olla noin vaikeeta, jne. Välillä tulee myös, jos jotkut kahvia hakemassa jäävät juttelemaan hetkeksi keskenään, tuleekin pomolta seuraavaksi koko toimiston laajuinen sähköposti, jossa sanotaan, että tällä hetkellä on sellainen ja sellainen tilanne, niin me ei voida pitää mitään omia taukoja, vaan pitää antaa 115%.

Ja niin joo, ei ole mitään ilmastointia tai tuuletusta, helteellä täällä on helposti 30 astetta, tuolit perseestä, ym. Itekin oon tehnyt viimeset puoli vuotta töitä tavis toimistotuolissa, jossa pyörät ei toimi ja selkänoja on jossain vaiheessa hukattu. Korkeuden säädöstä puhumattakaan. Osa tuoleista vielä huonompia ja parhaillaan 3 neliömetrin sisällä voi olla 5 työntekijää, jotka kaikki soittaa samaan aikaan kaikki eri kielillä.

Stressi työpaikoilla ja työntekijöiden huono kohtelu altistaa monelle, eikä se ole mitään höpöhöpöä.

^ No huh,huh mikä työilmapiiri. Ei ihme jos loppuunpalamista tapahtuu jos suhteet pomoon on kuvatulla tasolla. Mulle ei tulis mieleenkään olla moisessa duunipaikassa. Ei taida tehdä hyvää sinunkaan terveyshistorialla rimpuilla nykyisessä duunissas.
Nyt kun koululaisetkin ovat jo hakeutumassa opinahjoihinsa, loppukesäksi löytyy varmaan vapaita haravoita puisto-osastoilla: Raitista ilmaa ja seesteisiä työpäiviä...

^^
Kopkop.

- Kuka siellä?

- Burn out

- No mutta päivää! Käy peremmälle.

- Saako väsymys ja vitutuskin tulla?

- Ilman muuta! Toitteko mitään sairauksia mukana?

- Ei,ne tulevat sitten meidän jälkeen.. ;o)

Seurustelen itseäni huomattavasti vanhemman miehen kanssa, suhteessa jo pitkään. Aina appilassa käydessä saan kuulla nuoresta iästäni ja kuinka äidinsiskosta on jo tullut mummo. Näen jo oikein kuinka ajatus lapsenlapsista lentää siivillä pois minun ollessa residenssissä. En itse edes ole mikään lapsifani enkä ajatellut itse koskaan lisääntyä. NO; nyt sinne on syntynyt vauva sukuun niin arvatenkin saan jälleen tänää istua kuuntelemassa aiheesta kunnon jauhamista. Mieli tekisi olla oikein ilkeä ja skeptinen, mutta perkele, kun pitää esittää, että osaa käyttäytyä!!!!!!!!

Nooruska kirjoitti:Seurustelen itseäni huomattavasti vanhemman miehen kanssa, suhteessa jo pitkään. Aina appilassa käydessä saan kuulla nuoresta iästäni ja kuinka äidinsiskosta on jo tullut mummo. Näen jo oikein kuinka ajatus lapsenlapsista lentää siivillä pois minun ollessa residenssissä. En itse edes ole mikään lapsifani enkä ajatellut itse koskaan lisääntyä. NO; nyt sinne on syntynyt vauva sukuun niin arvatenkin saan jälleen tänää istua kuuntelemassa aiheesta kunnon jauhamista. Mieli tekisi olla oikein ilkeä ja skeptinen, mutta perkele, kun pitää esittää, että osaa käyttäytyä!!!!!!!!

Tuo lapsiasia on juuri niitä mitä monet, varsinkin vanhemmat naiset, harrastavat: "Mitä, eihän mikään ole ihanampaa kuin pienet lapset! Ei mikään! Kuinka kukaan voikaan muuta ajatella!?"

Tällaista siis vähän kaikkeen. Ihan sama homma vaikka kun ne sanoo: "Maistappas hyvää luumusoppaa, näin hyvää luumusoppaa ei saa mistään muualta!" Ja saattaa hyvinkin olla maailman parasta tököttiä, mutta jos ei jumalauta tykkää luumusopasta lainkaan, niin on ihan hiton sama kuinka monta tähteä se saa! Pahaa on! Se ei vaan mene perille: "Maista nyt, edes vähän, niin huomaat miten on niin mahtavan makuista!"

Jos alkaa kiljua: "En syö, en syö, en saatana syö! En nyt, en ikinä, enkä sen jälkeekään, kun tulee ygät ja bryynit ja guvottaa!" Niin olet huonokäytöksinen kusipää, joka ei osaa edes syödä oikein.

Mutta jos he eivät pidä jostakin jutusta, niin sehän on ihan itsestään selvä tosiasiafakta, että se on huonoa, tyhmää ja mautonta jne.

Nepenthe kirjoitti: Tänään oon tehnyt täysillä töitä ja jo tässä vaiheessa oon tehny enemmän mitä keskivertotyöntekijä tekee päivässä. Sitten kun tehtyä työmäärää kyseltiin, niin mulle kommentoitiin vaan, että se on kyllä aika vähän, mitä oot tehny. Kun vaadittu työmäärä on jotain, mitä ei pysty edes TEOREETTISESTI kukaan tekemään määrätyssä ajassa.

Tätä harrastetaan nykyisin kaikilla aloilla, mutta aivan erityisesti työntekijävaltaisilla sellaisilla. Ne tietävät sen kyllä, mutta luottavat siihen, että koska porukan äo-jakauma noudattelee Gaussin käyrää, ainakaan puolet ei tajua sitä ja lopuistakin osa on tunnollisuutensa riivaamia. Älä turhaan vedä itseäsi piippuun, työnantajalle olet kuin koneen osa, täysin korvattavissa.

Olen kokenut burnoutin itsekin, mutta koska se oireili fyysisesti, ei psyykkisesti, tajusin sen vasta jälkeenpäin. Ennen muutan vaikka telttaan metsään kuin annan enää kyykyttää itseäni tai kuuntelen hienosti verhoiltua vittuilua ja vähän huonommin verhoiltuja epäilyjä siitä, etten ole oikeasti sairas.

Meni työt 22 asti - vaikka alunperin piti hommat lopettaa jo 16 aikoihin. Noh, meninpä siinä sitten fiksuna likkana unipuulle. Kukapa se herääkään parin tunnin päästä silmät pallona ja energiaa puhkuen??

Eihän tässä olisikaan kuin kahden tunnin päästä lähtö tien päälle ja 400 kilometriä edessä Suomen halki.

Ärsyttää toiseen kainaloon ilmaantunut (ilmeisesti) karvatupen tulehdus. Patti on kivulias.

Huoli masennuksen palaamisesta. Ainakin pitkään poissa ollut paniikkihäiriö nostaa taas päätään. Töissä jonkun hyväkkään meneminen mun paikalle riitti laukausemaan kohtauksen. Vaikka kerrankin pomo sitten meni avautumaan hyväkkäälle, että mitä vittua siinä istut, kun se on meidän vakkarin Nepen paikka, minkä jälkeen sain paikkani takas, kohtaus on yhä päällä. Kohta Nepe rupee rääkymään ja hyperventiloimaan, kun henki ei kulje ja huoneen seinät kaatuu päälle.

tyttöystävän kuukautiset