MURHA.INFO

Porin kirjoitti:Mahtaako Fougaa vituttaa, kun sai maistaa hetken vapauttaa ja nyt taas edessä on istumista tuntematon määrä.

tuskin vituttaa,tietentahtoen itsensä sinne hankki.

ei mikään "vahinko" ollu

Ei ollut rouva Fouganthinelta oikein kuningasidea soittaa Nikitalle, että nyt on vähän hankaluuksia saada kyytiä, ehkä selvinpäin olisi tajunnut että ukkohan lähtee sitten hakemaan, kun oma kultsi soittelee. Veikkauksia, kuinka pitkään tämä avioliitto kestää?

loneliness kirjoitti:Veikkauksia, kuinka pitkään tämä avioliitto kestää?

Minä uskon, että tämä liitto kestää. Forever. Jo kuvistakin näkee, että rakkautta on ilmassa.

Mutta tästä uutisesta repesin...

Fouganthine hävisi riidan valtiota vastaan

Elinkautisvanki Nikita Joakim Fouganthine (ent. Juha Valjakkala) hävisi Iisalmen käräjäoikeudessa torstaina riitajutun valtiota vastaan. Fouganthine vaati Sukevan vankilan ylivartijalta ja valtiolta 1500 euron korvausta kipuun ja särkyyn verrattavasta henkisestä kärsimyksestä, koska häntä ei viety vankilasta terveyskeskuslääkärin puheille viime tammikuussa. Hän olisi halunnut kriisiapua, koska hänen vaimonsa oli joutunut liikenneonnettomuuteen samana aamuna. Vaimo ei loukkaantunut.

HS 4.6.2004

Ziisus!

Mutta se oli silloinen vaimo se. Ei tämä nykyinen.

^Heheh, mahtoikohan tuolloinen vaimo olla järjestyksessä viides vai kuudes?

Mutta hei, eikös se ole nähty jo niistä Juhan aikoinaan Maritalle kirjoittamista kirjeistä, että kyseessä on syvästi tunteva, empaattinen persoonallisuus

Seuran numerossa 31/2008 oli juttu Juha Valjakkalasta. Tässä lyhennelmä siitä.

Juha Veikko Valjakkala syntyy Porissa 13.6.1965. Hän asuu joitakin aikoja Tiilinummen lastenkodissa. Valjakkalaa sanotaan Musan kauhuksi, ja hän joutuu jo ala-asteella tarkkailuluokalle. Yläasteaikana Valjakkala asuu Ulvilassa. Ulvilan ajoilta on peräisin tarina, jonka mukaan hän ajaa halko kädessä isäänsä takaa naapuritalon ympäri. Lopulta isä tulee naapureille turvaan.

Musiikki kiinnosti Valjakkalaa ja hän soittaa bassoa kellaribändeissä. Hän fanittaa Hanoi Rocksia ja käyttää yläasteen jälkeen Mikkelissä asuessaan lempinimeä Hanoi. Säpinää hän etsii hakkaamalla vastaantulijoita niittivyöllä ja heittelemällä polkupyöriä pitkin jalkakäytäviä. 15-vuotiaana Valjakkala varastaa viisi ajoneuvoa Äänekoskella ja saa ehdollisen vankeustuomion.

Kaksi kuukautta ennen 16-vuotispäiväänsä hän saa ensimmäisen ehdottoman tuomionsa autovarkauksista ja viettää puoli vuotta Keravan nuorisovankilassa. Rikoskierre on päällä ja vankeustuomioita tulee lisää. Äitinsä kanssa Ruotsiin muuttanut Valjakkala jatkaa autovarkauksia myös siellä.

Vapunpäivänä 1988 Valjakkala vapautuu taas kerran vankilasta. Hän lähtee päämäärättömälle matkalle Marita Routalammin kanssa. Valjakkala ei noudata ehdonalaisen vapautensa valvontamääräyksiä. Routalammia epäillään hotellipetoksesta Parkanossa. Molemmat etsintäkuulutetaan Suomessa

Ähtäristä katoaa Saab. He ajavat Ruotsiin ja varastavat siellä Svegiläisestä talosta kaksipiippuisen haulikon panoksineen.

Sunnuntaina 3. Heinäkuuta 15-vuotias Fredrick Nilsson palaa tansseista aamukolmelta kotiinsa Åmseleen. Valjakkala varastaa pihalta pojan pyörän. Fredrick lähtee isänsä kanssa autolla perään. Ajo päättyy hautausmaalle jossa Valjakkala pakottaa heidät haulikolla uhaten povilleen ja ampuu heidät. Laukaukset kuuluvat kylälle asti ja perheen äiti Ewa löytää perheensä auton. Siellä istuu hänelle tuntematon mies. Ewa juoksee karkuun, mutta häntä lyödään haulikolla ja hänen kurkkunsa viilletään auki. Nilssonin perheestä jää henkiin vain 11-vuotias poika, joka oli tapahtumahetkellä nukkumassa teltassa kotipihallaan.

Sunnuntaina 10. heinäkuuta juna lähestyy Odensea Tanskassa. Junan konduktööri tunnistaa pariskunnan ja yhdeksän konepistoolein varustettua poliisia ryntää junaan ja pidättää heidät.

Valjakkala sai nykyisen sukunimensä kaksi kuukautta kestäneestä avioliitostaan ruotsalaisen psykologi Susie Fouganthinen kanssa 90-luvun lopulla. Fouganthine on Korsikalta lähtöisin oleva vanha aatelissuku. Avioeron jälkeen suvun päämies lupasi Valjakkalalle rahaa, jos hän luopuu Fouganthine-nimen käytöstä.

Vai psykologi tuo yksi ex-vaimo Fouganthine... Tuosta tuli mieleen se, mitä Robert Hare sanoo psykopaateista kertovassa kirjassaan, että aina toisinaan joku ammattilainen (yleensä hieman yksinäinen nainen) haksahtaa jonkun psykon viehätysvoimaan ja tuhoaa sillä uransa. Mikä lie tarina tuossa sitten takana...

sorsake kirjoitti:Vai psykologi tuo yksi ex-vaimo Fouganthine...

"Jag kan bli ihop med Juha igen"

I går på förmiddagen ringde telefonen hos Susie, 43.
Det var livstidsdömde Åmselemördaren Juha Valjakkala - Susies ex-man - som ringde från fängelset.
- Kommer han ut, är alla dörrar öppna. Jag skulle kunna tänka mig att bli ihop med honom, igen, säger Susie.

Expressen träffar Susie hemma i lägenheten i en stad i mellansverige.
På frågan om varför vissa kvinnor lockas till tungt kriminella män svarar hon:
– Vi är precis som alla andra kvinnor. Vi blir kära som alla andra. Det är inte spänningen som lockar mig. Det är en ren kärlek.
Hon gick på Livets ords bibelskola i Uppsala när Juhas namn blev känt i hela Europa, 1988.
Hon läste om honom i olika tidningar. Hon läste om en ung man som hade mördat tre personer, far, mor och deras son i Åmsele.
– Jag satte ner mig och skrev ett par rader till honom. Jag frågade inte varför han gjordet det utan jag frågade hur han hade det och hur han mådde. Det var inget kärleksbrev, säger Susie.
Men kärleken växte fram successivt.
De två raderna som hon skrev första gången följdes av flera och långa brev.
Via brevväxlingen lärde hon känna en helt annan människa än mördaren.
– Det är en känsla som inte går att beskriva. Tänk dig att du ska välja mellan olika hus. Plötsligt hittar du ett hus som du känner att det här är mitt hem. Det är ungefär så jag kände när jag lärde känna Juha, säger Susie.

Susie förklarar att många kvinnor hittar något gemensamt med de män som de bli kära i. Det är därför de vågar bli ihop med farliga män.
– Jag kände att vi hade mycket gemensamt. Tankar, språk, intressen och humor. Han är djurvän och jag gillar att rida, säger Susie.
Susie fortsatte att brevväxla och ha telefonsamtal med Juha. Någon gång under 1990-talet kände Susie att hon var mogen för att ta ett viktigt steg i livet – hon ville gifta sig med Juha.
Men är man inte rädd för att leva ihop med en mördare?
– Jag var aldrig rädd för honom. Nej, inte alls. Han är en människa som alla andra, med tårar och skratt. En person som man kan sitta och kommunicera med. Han är en riktig vän som ställer upp, säger Susie.

Susies och Juhas äktenskap varade bara fyra månader. I början av år 2000 skilde de sig.
– Det var avståndet och ekonomin som fick mig att ta det beslutet. Det var långt att åka fram och tillbaka.
Nu har Juha ansökt om nåd hos presidenten i Finland. I Susies hjärta har han en stor plats.
– Kommer han ut, är alla dörrar öppna. Jag skulle kunna tänka mig att bli ihop med honom igen, säger Susie och hon ler.

Av Kassem Hamadé, Expressen
Publicerat 17 juni 2007

Ohessa vapaa käännös ruotsinkielisestä artikkelista. Oikaisut tervetulleita.

”Saatan mennä vielä yhteen Juhan kanssa”

Eilen aamupäivällä Suien, 43, luona soi puhelin. Soittaja oli elinkautisvanki, Åmselen murhaaja Juha Valjakkala, Susien entinen mies, joka soitti.

- Kun hän pääse vankilasta, ovat kaikki ovet avoimina. Voisin kuvitella palaavani yhteen hänen kanssa uudelleen, Susie sanoo

Expressen tapaa Susien tämän kotona keskiruotsalaisessa kaupungissa. Kysymykseen miksi rikolliset houkuttelevat tiettyjä naisia, hän vastaa:

- Me olemme aivan kuten muutkin naiset. Me rakastumme kuten muutkin. Jännitys ei houkuta minua, vaan pelkkä rakkaus.

Susie kävi Livets ord-järjestön raamattukoulua Upsalassa kun Juhan nimi tuli tunnetuksi koko Euroopassa, 1988. Hän luki Juhasta eri lehdistä. Hän luki miehestä, joka oli murhannut kolme ihmistä, isän, äidin ja heidän poikansa Åmselessä.

- Istuin alas ja kirjoitin hänelle pari riviä. En kysynyt, miksi hän teki sen, vaan kysyin mitä hänelle kuuluu ja kuinka hän voi. Se ei ollut mikään rakkauskirje, Susie sanoo. Rakkaus kasvoi sitä mukaa.

Niitä kahta ensimmäistä riviä seurasi useita pitkiä kirjeitä. Kirjeenvaihdon myötä Susie oppi tuntemaan aivan toisen ihmisen kuin vain murhaajan.

- Se on tunne, jota ei voi kuvailla. Ajattele, että sinun on valittava kahden talon välillä. Yhtäkkiä löydät talon, josta tiedät, että tämä on kotini. Suurin piirtein näin tunsin, kun opin tuntemaan Juhan, Susie sanoo

Susie selittää, että monet naiset löytävät jotain yhteistä niistä miehistä, joihin rakastuvat. Sen tähden naiset uskaltavat mennä yhteen myös vaarallisiksi kutsuttujen miesten kanssa.

- Minä tunsin, että meillä oli paljon yhteistä. Ajatukset, kieli, mielenkiinnon kohteet ja huumori. Juha pitää eläimistä, minäkin pidän ratsastuksesta, Susie kertoo.

Susie jatkoi kirjeenvaihtoa ja puhelinkeskusteluja Juhan kanssa. Jossain vaiheessa 1990-luvulla hän tunsi, että hän on kypsä ottamaan tärkeän askeleen elämässä – hän halusi mennä naimisiin Juhan kanssa. Mutta eikö häntä pelottanut elää yhdessä murhaajan kanssa?

- En koskaan pelännyt häntä, en ollenkaan. Hän on ihminen kuten kaikki muutkin, kyynelineen ja nauruineen. Hän on ihminen, jonka kanssa voi istua ja jutella. Hän on oikea ystävä, joka auttaa, sanoo Susie.

Susien ja Juhan avioliitto kesti vain neljä kuukautta. Vuoden 2000 alussa he erosivat.

- Välimatka ja taloudelliset asiat saivat minun tekemään päätöksen.

Nyt Juha on hakenut armoa Suomen presidentiltä. Susien sydämessä hänellä on aina tärkeä paikka.

- Kun hän vapautuu, on kaikki ovet avoinna. Voisin kuvitella olevani vielä yhdessä hänen kanssaan, sanoo Susie ja hymyilee.

Sillä lailla. Oikeasti mikä noita naisia vaivaa...

Millä kielellä nuo kaksi muuten mahtoivat kommunikoida noissa syvällisissä kirjeissään? En usko Valjakkalan ainakaan tuolloin 1988 osanneen kummoisesti kieliä, ainakaan niin että olisi voinut kirjoittaa kovin hyvin. Ulkomaailmassahan ihmisille syntyy suhteita hyvinkin vähäisellä yhteisellä kielitaidolla kunhan ruumiinkieli pelittää... Sittemminhän Nikita on kyllä opiskellut ja varmaan petrannut niiltäkin osin.

Tässäkin viestiketjussa on jossain päin, että Valjakkala asui joitain aikoja äitinsä kanssa Ruotsissa, eli luulen kirjeenvaihdon käydyn ruotsiksi. Hänellä lienee kohtuuhyvä ruotsinkielen taito.

Voi hyvänen aika. Aivan kuin kymmenvuotiaan tytön ajatuksia.

Susie selittää, että monet naiset löytävät jotain yhteistä niistä miehistä, joihin rakastuvat. Sen tähden naiset uskaltavat mennä yhteen myös vaarallisiksi kutsuttujen miesten kanssa.

Juha pitää eläimistä, minäkin pidän ratsastuksesta, Susie kertoo.

Tiedän, että rakastumisen syitä on vaikeaa selittää, mutta että...öh... siis aika harva ihminen kai ei pidä eläimistä ja aika harvan kanssa kai ei löydä kerrassaan mitään yhteistä.. Toivon, että tuossa tekstin tyylissä on toimittajan sormet pelissä, mutten silti haluaisi tuollaisen psykologin sohvalle makaamaan...

Kolmoismurhasta elinkautista rangaistusta kärsivä Nikita Fouganthine (entinen Juha Valjakkala) on saanut valitusluvan korkeimmalta oikeudelta vapauttamisensa epäämisestä.

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotim ... id=1576705

Korkein oikeus varmaan kaikessa armollisuudessaan määrää Valjakkalan vapautettavaksi. Onhan KKO ennenkin puoltanut miehen armahtamista.

Tämäkin vielä.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2008082 ... 1_uu.shtml
Pitäs nyt vain lusimassa tuon "Fuugan" ja sitten karkoitus johonkin Huitsin Nevadaan, Siperiaan tms.

Harriet Makepeace kirjoitti:Kyllä itse olen sitä mieltä että kovemmat rangaistukset vähentävät rikollisuutta.

paskaa puhetta!

kovemmat rangaistukset= kovemmat rikolliset=törkeämmät rikokset.

-sanotaan vaikka että pahoinpitelystä saisi aina minimissään 2 vuotta istumista,niin jos syyllistyisin vaikkapa nyt vaikka sinun pahoinpitelyyn,niin eipä jäisi enää enää pariin nyrkin iskuun,murjoisin koko 2 vuoden edestä luita poikki ja toivoisin sinun vammautuvan erittäin vakavasti,pahimmassa tapauksessa kuolisit.

-jos aseellisesta ryöstöstä saisi aina vaikkapa 8 vuotta istumista minimissään ja tekisin jostain syystä kyseisen tempun,niin aivan varmasti ampuisin surutta kohti jokaista joka yrittää estää pakoa.
saattasiin ampua varmuuden vuoksikin jos epäilisin jonkun yrittävän jotain..

vai mitä olet mieltä kun islamin maissa varkaalta katkaistaan puuduttamatta ja nukuttamatta veitsellä käsi ranteesta jolla varasti ja jalka nilkasta jolla juoksi karkuun..irti poikki..sitten heitetään kadulle..ja tämä kaveri silti varasti turistilta huivin vaikka tiesi rangaistuksesta?

oli vanhassa alibissa kuva vielä kun jalkaterä oli poikki tiellä ja kaveria nostettiin kadulle ovesta ilman toista kämmentä ja jalka terää.

DollariExpress kirjoitti:
-sanotaan vaikka että pahoinpitelystä saisi aina minimissään 2 vuotta istumista,niin jos syyllistyisin vaikkapa nyt vaikka sinun pahoinpitelyyn,niin eipä jäisi enää enää pariin nyrkin iskuun,murjoisin koko 2 vuoden edestä luita poikki ja toivoisin sinun vammautuvan erittäin vakavasti,pahimmassa tapauksessa kuolisit.

-jos aseellisesta ryöstöstä saisi aina vaikkapa 8 vuotta istumista minimissään ja tekisin jostain syystä kyseisen tempun,niin aivan varmasti ampuisin surutta kohti jokaista joka yrittää estää pakoa.
saattasiin ampua varmuuden vuoksikin jos epäilisin jonkun yrittävän jotain..

Pahoinpitelyistä, joista jää toiselle jokin pysyvä vamma, tulisi aina tuomita ankarasti. Jos asiaa katsoo toiselta kantilta kuin dollariexpress, niin onhan rikollinen kuitenkin pitemmän ajan poissa ihmisten ilmoilta pahoinpitelemästä muita viattomia. Se mitä vapautumisen jälkeen tapahtuu onkin sitten eri juttu, mutta tehdään rikoksia aina, oli sitten tuomio lyhyt tai pitkä. Moni vanki ei lyhyenkään tuomion jälkeen enää sopeudu yhteiskuntaan ja pysty hakemaan normaaleja töitä ja olemaan "kiltisti".