teppo kirjoitti: ↑Pe Kesä 25, 2021 8:47 am
Pieni liekki kirjoitti: ↑To Kesä 24, 2021 11:24 pm
Taitavat ylemmät esimiehet olla katoava luonnonvara, kun käsittääkseni ei esitutkinta-aineistosta eikä annetusta murhatuomiosta selviä ne henkilöt, joille Aarnion olisi pitänyt tietojaan jakaa.
Tieto siitä, kenelle Aarnio ei kertonut, löytyy tuomiosta. Väität jatkuvasti, että "käsittääksesi" jotain tietoa ei ole. Kun se sinulle kerrotaan, asia ei kuitenkaan oikeasti kiinnosta. Lukemalla kohdat, jotka pari päivää sitten jotain kysyttyäsi arvelit pistäväsi "korvan taakse", olisi tämäkin selvinnyt.
Jospa tarina menisi näin:
Jari Aarnio halutaan kiinni jostakin, koska tiedetään, että hänellä on ylimääräistä rahaa ja hänet halutaan pois virastaan. Sattumalta tapahtuu huumausainerikos, jossa keksitään, että Jari Aarnio on tässä osallisena, koska käy ilmi, että on olemassa kymmenkunta puhelinta, joista yhden päässä on yksi Suomen tunnetuimmista rikollisista nimittäin huumausaineiden salakuljettaja Vilhunen, joka on päämies järjestäytyneessä rikollisryhmässä. Tarinaa aletaan kehittämään siitä näkökulmasta, että puhelimet ovat se todellinen todiste. Sen jälkeen kerätään yksittäisiä päiviä ja huomataan, että on muitakin todistajia, jotka kertovat samoista päivistä tapahtumineen mutta ovat sijoittaneet tapahtumiin itsensä puhelinten käyttäjinä. Paikalle valjastetaan suomen ykkösmedian toimittajat, jotka haluavat kirjoittaa kirjan tapahtumista. He osuvat prostituoituun, joka janoaa sitä, että joku kuuntelee nimenomaan häntä. Uhmakkaat alaiset, jotka kertovat näistä tapahtumista leimataan siellä mediassa henkilöiksi, jotka eivät puhu totta. Sitten ollaankin jo oikeudessa ja tavataan kolme - neljä innokasta tuomaria, joiden tehtävänä on ottaa vastaan nk. mahdoton tehtävä eli päätellä, ketkä ovat käyttäneet puhelimia ja mihin tarkoitukseen. Tätä tehtävää ei voi ratkoa muulla konstilla kuin tieteellisellä näytöllä, joka perustuu ohjelmiston käyttämiseen ja perustavaa laatua olevaan analyysiin siitä, että kuinka monta käyttäjää puhelimilla voi olla. Tällainen tieteellinen näyttö puuttui ja tilalle tulivat tuomareiden yksittäisten päivien arvioinnit.
Nyt henkilö tuomitaan tästä huumausainerikoksesta näytöllä, joka ei pohjaudu tieteeseen vaan yksittäiseen tilanteen harkintaan, josta puuttuu myöskin kokonaisarvio.
Seuraavaksi henkilö on jo tuomittu huumausainerikoksista ja mennään kohti murhatuomiota. Jälleen paikalla on valtakunnan ykkösmedia jo ennenkuin edes mitään murhatuomiota on annettu. Jos olemme tarkkoja kyseinen kertomus löytyy jo sieltä toimittajien muutamia vuosia aiemmin krjoittamasta kirjasta kuvauksena murhasta. Siis tietä on jo avaistu ajatukselle murhasta.
Nyt tuomareiden tehtävänä on päätellä, että onko henkilö yli 15 vuotta sitten ollut tietoinen rikoksen tekemisen mahdollisuudesta, johon hän itse olisi osallistunut. Tätä tehtävää ei myöskään voi helposti ratkoa yksittäisten seikkojen tai tapahtumien kerronnalla tai niistä tehtävällä päättelyllä. Nyt siis aihetodisteiden avulla pyritään tekemään kokonaiskuva syytetyn tekemisistä aikanaan. Ongelmana tässä on se, että kyseinen henkilö ei ole ollut mukana murhan suunnittelussa eikä toteutuksessa, jossa on jo aikoinaan selvitetty tekijät ja itse teko. Tehtävä siirtyy nyt juridiikan puolelle, jossa on mahdollisuus kehitellä uusi keino saada tuomio aikaan ja testata sitä käytännössä. Tämä onnistuu jostain syystä oikeudessa, vaikka sillä ei ole esikuvaa mistään toisesta tapauksesta. Henkilö siis tuomitaan murhasta, johon hän ei ole osallistunut. Itse kirjallisuus käyttää tästä nimitystä juridinen konstruktio, jonka alkuperäinen tehtävä on ollut tuomita sellaisia henkilöitä, jotka laiminlyövät esim. lapsen ruuan saannin tai uimavalvoja ei valvo uimassa olevia ja joku hukkuu tai lääkäri jättää potilaansa hoitamatta.
Nyt syytetyn omaisuus ja perintö on siirtynyt hänen hallinnastaan muualle. Hänet on tuomittu 13 vuoden rangaistukseen huumeista ja lisäksi elinkautiseen vankeuteen murhasta. Jäljellä on enää yksi oikeusaste, jossa asiaa käsitellään. Sen jälkeen tämä henkilö on siis Suomessa ehkä korkeimpaan mahdolliseen tuomioon tuomittu henkilö. Elinkautiset tuomiot ovat hyvin harvinaisia Suomessa ja muuallakin, koska se vaatii tekijän tietoisuutta ja vakaata harkintaa teon suorittamisessa.
Tapahtumissa on herättänyt huomiota se, että miksi tuomarit lähtevät tällaiseen mukaan ilman pitäviä todisteita. Heillä on asiassa ratkaisuvalta, joten he ovat jutun keskiössä ja päättävät tämän tarinan juridisen oikeellisuuden. He tuomitsivat henkilön 13 vuoden rangaistukseeen ilman pitäviä tieteellisiä todisteita vain omalla harkinnallaan. Nyt he tuomitsevat tämän saman henkilön elinkautiseen tuomioon juridisella rakenteella, jolla tuomio voidaan juridisesti tehdä mutta ilman pitäviä todisteita tai paremminkin tässäkin tapauksessa vastatodistelun ollessa selkeästi näyttöarvoltaan korkeampaa luokkaa. Tällainen esimerkki on Herralan tapaus, jossa yhden miehen kertomus riitti tuomioon, kun viralliset asiakirjat ja muiden todistajien kertomuksen sivuutettiin.
Miksi siis tuomiolaitos toimii näin?
Keskustelu esimiehestä on mielenkiintoinen, koska se toi ilmi sen seikan, ettei taustalla ole kuin oletus siitä, että jossain on esimies, johon Aarnion olisi kuulunut tukeutua silloin vuonna 2003, kun murha tapahtui. Murharyhmän päällikkö Tolvanen ei ollut Aarnion esimies vaan kollega. Tämäkin riitti tuomiolaitokselle. Tarina pistää myös miettimään sitä, että mihin tuomarit ovat uskoneet ja mikä heidät on näin perinpohjaisesti vakuuttanut Aarnion konnan roolista. Se ei nimittäin selity ainakaan todisteilla, jotka virallisesti ovat esille tulleet. Kukaan täysjärkinen ja harkitseva ihminen ei tuomitse ketään ihmistä elinkautiseen vankeuteen, jos hänellä on pienikin epäilys siitä, että henkilö ei ole syyllistynyt tähän asiaan.
Kysymys on siitä, että mikä on se kertomus, joka on vakuuttanut kaikki tuomarit siitä, että Jari Aarnio on se henkilö, joka on nämä rankaisutoimenpiteet ansainnut?