MURHA.INFO

Ateisti.

Minkäänlaisista jumalolennoista ei ole koskaan löytynyt mitään todisteita, eikä mikään viittaa sellaisten olemassaoloon.

Kaikki saavat toki uskoa mihin satuolentoihin vain haluavat, mutta muiden ihmisten elämää ei tule sen perusteella rajoittaa, eikä siihen perustuen tulisi tehdä mitään yhteiskunnallisia päätöksiä. Mutta jos et tosissasi ole kirkon oppien kannalla, suosittelen eroamaan kirkosta. Pysymällä kirkon jäsenenä tuet kirkon valtaa: vajaat 80% suomalaisista kuuluu kirkkoon, ja sen prosenttimäärän ansiosta kirkolla on hyvin paljon valtaa. Eli jos todella olet esim. sitä mieltä, että homoja kuuluu syrjiä, jokainen kyseiseen uskontoon kuulumaton (eli vähintään 2/3 maailman ihmisistä) ansaitsee kuoltuaan ikuisen kidutuksen helvetissä, kaikkien pitää maksaa kirkolle veroa (yhteisöverona ym. niin senkun vaan. MUTTA jos oma uskosi on yhtään erilainen kuin kirkon oppi, ei ole mitään syytä olla pönkittämässä kirkon absurdia valtaa, maksamassa kirkkojen ylläpitokuluja ja piispojen Alfa Romeoita. Siinä tapauksessa kannattaa välittömästi klikata www.eroakirkosta.fi

Ai olet kirkossa sen harjoittaman hyväntekeväisyyden vuoksi? Noh, tosiasiassa rahoistasi menee 90% kirkon hallinto- ja ylläpitokuluihin. Hyväntekeväisyyttä voit harjoittaa paljon tehokkaammin uskonnottomien järjestöjen, kuten vaikka Punaisen ristin tai Unicefin kautta.

Ai olet kirkossa, koska haluat kirkkohäät? Keskituloinen maksaa elämänsä aikana kirkolle n. 25000 euroa. Sillä summalla vuokraa oikein hienon paikan häitä varten, jättää sukulaisille rahaa mukavien hautajaisten järjestämiseen ja vielä jää rahaa siihen hyväntekeväisyyteenkin. Uskonnottomien järjestöjen kautta löytyy parempia juhlapuhujiakin kuin papit.

Kerropa vielä mitä muita syitä sinä keksit kirkoon kuulumiselle?

(Sori, kun tästä tuli tällainen saarna. Aihe vain välillä ottaa niin kovasti pannuun...)

Oon kristitty ja kuulun ev.lut. kirkkoon.

Uskon Jeesuksen olevan tie, totuus ja elämä ja toivon, että viimeisenä päivänä mut nostetaan taivaaseen ja mun hengestä tulee iankaikkinen osa Rakkautta. Joskus on tosi vaikea pysyä uskossa, esimerkiksi luettuani tän ketjun on ajatukset ihan solmussa, en mä sitä kiellä. Surettaa lähinnä se, että kristinuskolla on niin kylmä ja sortava historia, naisia on alistettu, orjia ruoskittu ja vuosisatoja sodittu. Se esimerkki minkä Jeesus asetti ei toistu missään, ei tänäkään päivänä. Kukaan ei aseta itseään viimeiseksi, kukaan ei ole kaikkien kaveri, kukaan ei jätä heittämättä ensimmäistä kiveä. Ihmisten ymmärrys on varsin vajavainen ja jos ja kun me ei osata edes nähdä omaa napaamme pidemmälle niin miten ihmeessä me kuvitellaan tajuavamme jotakin maailmankaikkeudesta? Mun on ainakin mahdotonta olla uskomatta Jumalaan sillä maailma on siihen liian käsittämätön paikka. En voi lokeroida Jumalaa, mutta uskomalla häneen saan tälle maailman menolle sentään jotkin raamit ympärille. Tunnen myös olevani turvassa. Ymmärrän tosi hyvin, että tää saattaa jollekin kuulostaa tuudittautumiselta, harhalta tai huuhaalta. Mutta jos tää takaa mulle mielenrauhan ja ilon enkä väkisin tuputa uskoani kenellekään niin en tiedä mitä harmiakaan tästä kenellekään voi olla?

Peace

Kerropa vielä mitä muita syitä sinä keksit kirkoon kuulumiselle?

(Sori, kun tästä tuli tällainen saarna. Aihe vain välillä ottaa niin kovasti pannuun...)

Niinhän se on, että uskonnon vapaus koskee useimmiten vain ateisteja tai uskonnottomia. Jos joku haluaa uskoa kristittyjen jumalaan tai muuten vain kuulua kirkkoon, se ei saa sitä vaapaasti tehdä. Se aihe vain välillä ottaa monilla niin kovasti pannuun...

Maksan mielelläni kirkkoveroa eikä ole aihetta/kiinnostusta erota. Ja kukaan ei voi keksiä syytä, joka saisi minut eroamaan kirkosta
Post scriptum: Ja ei, en ole idiootti.

Maybrick kirjoitti: Niinhän se on, että uskonnon vapaus koskee useimmiten vain ateisteja tai uskonnottomia. Jos joku haluaa uskoa kristittyjen jumalaan tai muuten vain kuulua kirkkoon, se ei saa sitä vaapaasti tehdä. Se aihe vain välillä ottaa monilla niin kovasti pannuun...

Hm, puhutko nyt Suomesta vai mistä maasta? Muslimimaista olen tosiaan kuullut erinäisistä kristittyihin kohdistuvista kiusanteoista ja jopa vainoista, mutta enpä ole kyllä vastaavista Suomesta tai muualla Euroopasta kuullut. Jos sinulla on parempaa tietoa tai omakohtaisia kokemuksia, niin olisi kyllä kiinnostavaa kuulla...

Heh , onneksi olkoon May .
Kerrankin Valde ei tajunnut pointtia , ei millään pahalla

Maybrick kirjoitti: Jos joku haluaa uskoa kristittyjen jumalaan tai muuten vain kuulua kirkkoon, se ei saa sitä vaapaasti tehdä. Se aihe vain välillä ottaa monilla niin kovasti pannuun...

Voi kuule, saa ihan rauhassa uskoa ja kuulua. Niinhän minäkin sanoin.

Minua harmittavat ne ihmiset jotka EIVÄT usko, mutta kuuluvat silti kirkkoon.

Uskon vapaus (ja uskonnottomuuden vapaus) pitää toki yhteiskunnassa olla. Kyllä minun puolestani kaikki muslimit ja hindut ja te muutkin saatte ihan vapaasti palvoa jumalianne niin paljon kuin sielu sietää. Vielä kun kaikki uskonnot saataisiin yhtä vapaaksi kuin kristinusko, ja esim. päiväkoteihin peräkkäiset ruokarukoukset kaikille mahdollisille jumalille, niin kaikilla olisi vielä paljon kivempaa.

härkä kirjoitti:Heh , onneksi olkoon May .
Kerrankin Valde ei tajunnut pointtia , ei millään pahalla

Ja mikähän se pointti sitten mahtoikaan olla...??

Maisteri kirjoitti:, mutta muiden ihmisten elämää ei tule sen perusteella rajoittaa, eikä siihen perustuen tulisi tehdä mitään yhteiskunnallisia päätöksiä.

Suomessa yhteiskuntarakenne on mielestäni erittäinkin neutraali päätöksissään. Vai olisiko sinulla esimerkkejä siitä, missä asioissa ateisteja sorretaan?

Uskonnon ja omantunnon vapaus

Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus.

Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.

Mielestäni tähän liittyy myös se tosiasia, että ihmiset kuuluvat/saavat kuulua edelleen kirkkoon vain ja pelkästään naimaluvan ja hautajaisten takia jos siltä tuntuu. Se on myös sitä valinnanvapautta, saa kuulua minne vain ja uskoa mihin vain. Tai olla uskomatta.
On se kumma, että nämä aatteen ihmiset ovat kuitenkin niitä pahimpia saarnaajia, kuinka pitäisi olla ja joka välissä tuodaan ja korostetaan sitä omaa ateistista maailmankuvaa esille. Ateistikin uskoo. Ateisti uskoo siihen, että mitään ei ole olemassa. Ateisti uskoo siihen niin kovasti, että unohtaa olevansa uskovainen ja sanansaattaja omassa asiassaan.

Maisteri kirjoitti:Hyväntekeväisyyttä voit harjoittaa paljon tehokkaammin uskonnottomien järjestöjen, kuten vaikka Punaisen ristin tai Unicefin kautta.

Uskotko sä nyt satuihin?

Valdovas kirjoitti:Muslimimaista olen tosiaan kuullut erinäisistä kristittyihin kohdistuvista kiusanteoista ja jopa vainoista, mutta enpä ole kyllä vastaavista Suomesta tai muualla Euroopasta kuullut

Joissakin muslimimaissa on länsimaisille exparteille annettu mahdollisuus harjoittaa omaa uskontoaan ja rakentaa kirkkoja. Luulen kuitenkin, että Maybrick ei tarkoittanut kommentillaan mitään tämän tyyppistä, mihin viittaat

Minä nyt käsitin sen vaikka näin, että ateistit vaativat kaiken kristinuskoon liittyvän pois silmistään, ei joulujuhlia, lasten kevätjuhlat ilman suvivirsiä, ei ruokarukouksia päiväkoteihin, ei mitään uskontoon liittyvää, raamatut pois hotelleista jne. Tämä luokitellaan uskonnonvapaudeksi. Minusta se olisi vapautta, jos se raamattu olisi siellä laatikossa ja sinulla on se valta ja voima joko lukea tai olla lukematta opusta. Se ei ole vapautta, että raamatut poistetaan hotellilaatikoista sillä syyllä, että se loukkaa uskonnon kieltäjiä.

Onhan uskonnon nimissä tehty paljon veritekoja ja pahuutta ja tehdään edelleenkin. Uskonto voi myös sanella pukeutumisen, käyttäytymisen ja rajoittaa/pakottaa elämään tietyssä moodissa. Pahimpia saattavat olla vanhoillislestadiolaiset ja ehkä Jehovan todistajat. Mormoonit ovat vielä asia erikseen, heillä ei mielestäni ole samaa raamattua kuin luterilaisilla. (eikä myöskään Jehovilla)
Uskonto on kuitenkin vielä täysin eri juttu kuin usko.
Maisteria ärsytti, että kirkkoon kuuluu niin paljon nimikristittyjä. Näinhän se menee tämän päivän yhteiskuntarakenne. Sehän on häpeä, jos kuulut kirkkoon ja vieläpä uskotkin raamatun sanaan. Sallittua on sensijaan kuulua kirkkoon hyvällä syyllä, häiden ja hautajaisten vuoksi. Tai vielä trendikkäämpää on erota kirkosta netin kautta ja julistaa tantrana sitä niin duunissa kuin baarissakin.

Uskontoa voi harjoittaa kuka vaan. Jokainen uskoo johonkin. Uskonto on ns. raja, mitä voit/saat tehdä ja mitä et. Joissakin uskonnoissa rajat sortaa toista sukupuolta, esim. lestadiolaiset, islam, mormoonit, jehovat... Ihmisten tekemiä sääntöjä. Näin määrittelisin uskonnon. Uskonto ilman uskoa on tyhjä kuori, ja ei perustu mihinkään pintaa syvemmälle.

En voi, osaa tai halua yrittää teidän käännyttämistä omaan uskooni, mutta naamanne voin muotoilla uuteen uskoon.

Pakko kai se johonkin on uskoa, mitäs helvetin järkeä tässä touhussa muuten olisi? Että vaan sattumalta täällä ollaan ja joskus kadotaan ja kukaan ei meistä kuule. Siihen en usko, että pitää olla jotain palvontamenoja ja kumarruksia ja ylistyslauluja, jotta joku kuulee.

Näissä keskusteluissa lähes aina fanaattisimmat kiihkoilijat ovat ateisteja. Järkisyin ja perin vajavaisen tieteemme käsittein ei Jumalaa voikaan olla tai löytää, koska sitä ei aistimme osaa hahmottaa. Paras selitys, jonka olen lukenut on tuo.

rosamarine kirjoitti: Joissakin muslimimaissa on länsimaisille exparteille annettu mahdollisuus harjoittaa omaa uskontoaan ja rakentaa kirkkoja. Luulen kuitenkin, että Maybrick ei tarkoittanut kommentillaan mitään tämän tyyppistä, mihin viittaat

Toukotiili on varmaan paras henkilö itse selittämään mitä hän tarkoitti ja mitä ei, mutta jos tuo hänen kirjoittamansa luetaan sellaisenaan, niin minusta tuo esittämäni kysymys on kyllä edelleen aiheellinen, sillä en ole kyllä pahemmin kuullut kristittyihin kohdistuneista vaino- tai syrjimistapauksista Suomessa ja mikäli sellaisia tosiaan jonkun mielestä on, niin niistä olisi kiinnostavaa keskustella. Sanomattakin lienee selvää, etteivät eriävät mielipiteet jollain keskustelupalstalla tuollaisia kriteerejä täytä.

Minä nyt käsitin sen vaikka näin, että ateistit vaativat kaiken kristinuskoon liittyvän pois silmistään, ei joulujuhlia, lasten kevätjuhlat ilman suvivirsiä, ei ruokarukouksia päiväkoteihin, ei mitään uskontoon liittyvää, raamatut pois hotelleista jne. Tämä luokitellaan uskonnonvapaudeksi. Minusta se olisi vapautta, jos se raamattu olisi siellä laatikossa ja sinulla on se valta ja voima joko lukea tai olla lukematta opusta. Se ei ole vapautta, että raamatut poistetaan hotellilaatikoista sillä syyllä, että se loukkaa uskonnon kieltäjiä.

Pointti tuontyyppisissä hankkeissa on käsittääkseni katsomusneutraaliuden tavoite eli se, ettei joku tietty uskonto tai katsomussuunta olisi "automaattisesti" ja erioikeudella edustettuna julkisissa konteksteissa. Itseäni ei nyt esim. hotellihuoneessa olevat Raamatut hetkauta eikä sekään vaikka siellä olisi Koraaneja, Urantia-kirjoja, Mein Kampfeja, Maon pieniä punaisia kirjoja tai Keskustapuolueen pamfletteja, mutta luulen, että mikäli noita jälkimmäisiä alkaisi olla, aika monetkin saattaisivat närkästyä. Pointti onkin, että kaikki nuo ja monet muut pitäisi olla samalla viivalla eikä lähtökohtaisesti eri viivoilla.

Tietääkseni rukouksien osalta keskustelu ei myöskään ole liittynyt siihen, että keneltäkään kiellettäisiin oikeutta rukoilla niin paljon kuin haluaa, vaan siihen, että nykyisellään se on kouluissa käytännössä pakollinen niillekin, jotka eivät sitä halua tehdä. Luulen, että mikäli vallitseva normi olisi esim. islaminmukaiset päivittäiset viisi kumarruusrukousta Mekkaan päin, niin siihen pakottaminen herättäisi jo aika paljonkin kritiikkiä meidän yhteiskunnassamme.

Onhan uskonnon nimissä tehty paljon veritekoja ja pahuutta ja tehdään edelleenkin. Uskonto voi myös sanella pukeutumisen, käyttäytymisen ja rajoittaa/pakottaa elämään tietyssä moodissa. Pahimpia saattavat olla vanhoillislestadiolaiset ja ehkä Jehovan todistajat. Mormoonit ovat vielä asia erikseen, heillä ei mielestäni ole samaa raamattua kuin luterilaisilla. (eikä myöskään Jehovilla)
Uskonto on kuitenkin vielä täysin eri juttu kuin usko.

Aivan, ja ne pitäisikin pystyä loogisesti erottamaan toisistaan. Usko on privaattia ja jokaisen ihmisen ihan ikioma juttu. Uskonto on automaattisesti jotain sosiaalista, kulttuurista, julkista ja usein myös poliittista, joka vaikuttaa uskovan tai ei-uskovan henkilön ohella moneen muuhunkin. Ensinmainittua ei ulkopuolisten ylipäätään pidä mennä ronkkimaan, mutta jälkimmäinen on yhteistä ja siihen liittyen voidaan ja pitääkin sopia yhteisistä ja kaikille yhtä reiluista pelisäännöistä.

Uskontoa voi harjoittaa kuka vaan. Jokainen uskoo johonkin. Uskonto on ns. raja, mitä voit/saat tehdä ja mitä et. Joissakin uskonnoissa rajat sortaa toista sukupuolta, esim. lestadiolaiset, islam, mormoonit, jehovat... Ihmisten tekemiä sääntöjä. Näin määrittelisin uskonnon. Uskonto ilman uskoa on tyhjä kuori, ja ei perustu mihinkään pintaa syvemmälle.

Tuossa on aika normatiivinen asenne uskoon ja siihen, että jotkut uskon muodot ovat "oikeita" ja toiset taas eivät, mutta jo uskon yksilöllisestä asemasta (ks. yllä) johtuen tuollainen määrittely ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Mikään ei anna kenellekään meistä oikeutta lähtökohtaisesti kritisoida toisen uskon sisältöjä. Toki meillä on mahdollisuus kritisoida itse kunkin tekoja, mikäli hän esittää niille perusteita uskostaan, mutta tämä onkin sitten jo ulkoisen sfäärin toimintaa. Tämäkin triviaali tosiasia tuntuu usein uskontokeskusteluissa unohtuvan.

Väite, että "jokainen uskoo johonkin" on tietysti siinä mielessä totta, että jokaisella on jonkinlainen käsitys maailmasta ja perusteista, joille hän ajattelunsa rakentaa, mutta käsitys, että se olisi lähtökohtaisesti jotain teologista, on selkeästi väärä. Monilla ihmisillä usko on tavalla tai toisella sisällöltään ja/tai lähtökohdiltaan uskonnollista, mutta ei kaikilla eikä se siten ole mikään välttämättömyys, vaikka sellaistakin usein virheellisesti väitetään.

Uskonnot ovat luonnollisesti ihmisten tuotosta, mutta niinhän on itse asiassa uskokin, joka on itse kunkin henkilökohtaisia valintoja joskin tietysti käytännössä usein hyvinkin voimakkaasti ympäröivän yhteiskunnan ja sen ajattelutapojen ohjaamaa. Sikäli kun yleistä uskonto- tai katsomuspolitiikkaa tarvitaan, niin näkisin sen ensisijaisena tehtävänä juuri sen turvaamisen, että itse kukin saisi muodostaa omat uskonnolliset ja muut käsityksensä mahdollisimman vapaasti ilman minkäänlaista ulkopuolista painetta tai painostusta suuntaan tai toiseen.

olen perus luterilainen....en ole vaivautunut uskooni muuttamaan....tosin onhan se vaikea uskoo asiaan jota ei ole nähnyt....mutta enpä saarnaa enempää...uskon mitä uskon.....

Piskooppi kirjoitti:Vertailun vuoksi: kukaan ihminen tai eläin ei ole syntynyt 100% neitseellisesti.

On ihan pakko korjata tämä täysin epäolennainen asia, kun kerrankin tiedän jotain! Itse asiassa biologia tuntee myös neitseellisen syntymisen, mutta nimittää sitä vain partenogeneesiksi. Kokeellisesti on saatu ihmisen alkionkin kehitys alkuun neitseellisesti. Alkio ei kuitenkaan ole selvinnyt kauhean pitkälle. Luonnollisesti partenogeneesiä esiintyy kuitenkin esimerkiksi joillain hyönteisillä ja hämähäkeillä. Ja jälkeläiset ovat siis emonsa klooneja, eivätkä kristuksia, joten...

Ex-ev.lutti, nykyinen myöhäiseronnainen.

Nepenthe kirjoitti:On ihan pakko korjata tämä täysin epäolennainen asia, kun kerrankin tiedän jotain! Itse asiassa biologia tuntee myös neitseellisen syntymisen, mutta nimittää sitä vain partenogeneesiksi. Kokeellisesti on saatu ihmisen alkionkin kehitys alkuun neitseellisesti. Alkio ei kuitenkaan ole selvinnyt kauhean pitkälle. Luonnollisesti partenogeneesiä esiintyy kuitenkin esimerkiksi joillain hyönteisillä ja hämähäkeillä. Ja jälkeläiset ovat siis emonsa klooneja, eivätkä kristuksia, joten...

Jep, kiitos valaistuksesta! En toki väitä, että neitseellisesti syntyminen olisi mahdotonta edes ihmiselle. Empirian kautta voidaan toki väittää, että melko epätodennäköisestä tapahtumasta on kysymys. Kuten joidenkin mielestä maailman olemassaolo ylipäätään.

Valdovas kirjoitti: Pointti tuontyyppisissä hankkeissa on käsittääkseni katsomusneutraaliuden tavoite eli se, ettei joku tietty uskonto tai katsomussuunta olisi "automaattisesti" ja erioikeudella edustettuna julkisissa konteksteissa. Itseäni ei nyt esim. hotellihuoneessa olevat Raamatut hetkauta eikä sekään vaikka siellä olisi Koraaneja, Urantia-kirjoja, Mein Kampfeja, Maon pieniä punaisia kirjoja tai Keskustapuolueen pamfletteja, mutta luulen, että mikäli noita jälkimmäisiä alkaisi olla, aika monetkin saattaisivat närkästyä. Pointti onkin, että kaikki nuo ja monet muut pitäisi olla samalla viivalla eikä lähtökohtaisesti eri viivoilla.

Juu, tulee tietysti mieleen, mitkäs ne Suomen valtiokirkot olikaan... evankelisluterilainen ja ortodoksinen kirkko taisivat olla, eikö se silloin ole ihan luonnollista, että meilläkin se jossain näkyy, aivan niinkuin muslimeilla minareetit joikuvat 24h. Eihän Suomessa uskonnot tarvitse olla samalla viivalla, vaikka uskonnonvapaus olisikin. Valtio tunnustaa luterilaisuutta ja siinä sivussa ortodoksisuuden.

Valdovas kirjoitti:Tietääkseni rukouksien osalta keskustelu ei myöskään ole liittynyt siihen, että keneltäkään kiellettäisiin oikeutta rukoilla niin paljon kuin haluaa, vaan siihen, että nykyisellään se on kouluissa käytännössä pakollinen niillekin, jotka eivät sitä halua tehdä. Luulen, että mikäli vallitseva normi olisi esim. islaminmukaiset päivittäiset viisi kumarruusrukousta Mekkaan päin, niin siihen pakottaminen herättäisi jo aika paljonkin kritiikkiä meidän yhteiskunnassamme.

No minä en ole kuullut, että kouluissa ruokarukouksia edes olisi, tuskin päiväkodeissakaan, ei ainakaan meilläpäin. Taitaa kuitenkin olla urbaanilegenda se, että lasten olisi pakko rukoilla ruokarukoukset, niin kaunis tapa kuin se olisikin.
Meillä oli aikoinaan yksi jehovantodistaja luokalla, ja hän aina päivänavauksetkin oli ulkopuolella. Kaiken huippu oli mun mielestä se, että poikaressu ei saanut piirtää joulukuusta kuviksen tunnilla. Niin. Olisihan siinä voinut olla se vaara, että kuusen piirtäminen olisi saanut aikaan luterilaisen heräämisen.

Mekkaan päin tuskin suomalaisen tarvitsee kumarrella. Ei ainakaan Suomessa. Meillähän oli se valtion uskonto eri kuin islaminuskoisissa maissa. Ja ei sielläkään länkkärin tarvitse kumarrella, eheiii...Tässä taas toistona voisin kertoa, että ei ne kaikki uskonnot ole samalla viivalla täällä Suomessa, eikä tule olemaankaan. Eihän ne ole maailmallakaan. Jokainen maa tunnustaa jotain uskontokuntaa, ja se on kuitenkin lähtökohta tällä hetkellä. Tiedä sitten, mitä tapahtuu, kun/jos ekumenia ottaa vallan.

Olisi mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuisi, kun suomalainen nainen pakotettaisiin pukeutumaan rätteihin ja itsenäisyyttä leikattaisiin. Suomalaiset eivät vaan ole luotuja islamin oppiin. Ja tämä ei ole yleistys, poikkeus tietenkin aina vahvistaa säännön.

Valdovas kirjoitti:Aivan, ja ne pitäisikin pystyä loogisesti erottamaan toisistaan. Usko on privaattia ja jokaisen ihmisen ihan ikioma juttu. Uskonto on automaattisesti jotain sosiaalista, kulttuurista, julkista ja usein myös poliittista, joka vaikuttaa uskovan tai ei-uskovan henkilön ohella moneen muuhunkin. Ensinmainittua ei ulkopuolisten ylipäätään pidä mennä ronkkimaan, mutta jälkimmäinen on yhteistä ja siihen liittyen voidaan ja pitääkin sopia yhteisistä ja kaikille yhtä reiluista pelisäännöistä.

Kyllä, näinpä juuri =)

Valdovas kirjoitti:Tuossa on aika normatiivinen asenne uskoon ja siihen, että jotkut uskon muodot ovat "oikeita" ja toiset taas eivät, mutta jo uskon yksilöllisestä asemasta (ks. yllä) johtuen tuollainen määrittely ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Mikään ei anna kenellekään meistä oikeutta lähtökohtaisesti kritisoida toisen uskon sisältöjä. Toki meillä on mahdollisuus kritisoida itse kunkin tekoja, mikäli hän esittää niille perusteita uskostaan, mutta tämä onkin sitten jo ulkoisen sfäärin toimintaa. Tämäkin triviaali tosiasia tuntuu usein uskontokeskusteluissa unohtuvan.

Ymmärsit lauseeni hieman väärin. En missään nimessä halua vähätellä kenenkään uskoa yhtään mihinkään, uskoi se ihminen sitten ufoihin tai mihin vaan. Tai on uskomatta. Kyse oli siitä, että seurakunnissa on paljon nimikristittyjä, vailla uskoa siihen, mitä installaatiota he edustavat. Silloin uskonnon harjoittaminen on aika tyhjää. Tosin uskonnot ovat tietysti syntyneet juuri uskonpalosta, samoin kuin aatteet ja muutkin yhdistystoiminnat. Kaikkea pitää kunnioittaa ja antaa ihmisen tehdä se henkilökohtainen ratkaisu elämässään, mitä polkua haluaa kulkea.
Mä olen itse viime aikoina pohtinut paljon kirkosta eroamista, mutta en sen vuoksi, että en uskoisi, vaan siksi, etten ole samaa mieltä välttämättä ihan kaikesta. Siltikään en pakota muita perheenjäseniä tekemään valintaa omalla kohdallaan, jokainen tehkööt sen itse. Ja olisihan se seurakunta kuitenkin kiva olla, mietin kovasti ortodokseja, millaista se olisi. Toisaalta olen niin laiska tekemään asialle mitään, että todennnäköisesti pysyn kirkossa.

Valdovas kirjoitti:Väite, että "jokainen uskoo johonkin" on tietysti siinä mielessä totta, että jokaisella on jonkinlainen käsitys maailmasta ja perusteista, joille hän ajattelunsa rakentaa, mutta käsitys, että se olisi lähtökohtaisesti jotain teologista, on selkeästi väärä. Monilla ihmisillä usko on tavalla tai toisella sisällöltään ja/tai lähtökohdiltaan uskonnollista, mutta ei kaikilla eikä se siten ole mikään välttämättömyys, vaikka sellaistakin usein virheellisesti väitetään.

Ei tietenkään tarvitse olla teologista. Saa olla vaikka usko ufoihin tai evoluutioon, apinoihin, alkuräjähdyksiin, mikrobeihin, jälleensyntymiseen, ihan mihin vaan Tai olla olematta. En henk. koht. usko rationalisuuteen ihmisen kohdalla niin paljon, että ei olisi mitään teoriaa alusta kuin lopustakaan.