taavetti kirjoitti:
Tästäpä tulikin mieleen jo jonkun aikaa Markjan (ja hänen suurten gurujen) palokirjoitelmissa häirinnyt asia; hän kiivassanaisesti koko ajan paasaa Muhammadin lapsivaimosta. Eikös hän ymmärrä, että Muhammad eleli puolitoista vuosituhatta sitten ja tuolloin ei nykyisiä pitkiä lapsuuksia ja suojaikärajoja ollut varmaankaan missään. Lapset pantiin töihin, naimisiin ja jälkikasvua tekemään heti, kun se oli mahdollista. Tarkkoja syntymäpäiviä ei syynätty eikä odotettu elinikäkään seilannut seitsemän ja kahdeksankymmenen välillä. Aissan naimaikä on arvioitu kuuden ja kahdentoista välille, ainakaan jälkimmäinen ei tuohon aikaan liene ollut kovinkaan tavatonta.
Niin, ja sehän uskontojen ja niiden kanonisoitujen kirjoitusten ongelma onkin, että ne ovat syntyneet yhteiskunnissa ja aikoina, jolloin elinolot ja arvomaailma ovat olleet kovin erilaisia kun tänä päivänä, mutta silti niistä etsitään ikiaikaisia "totuuksia" ja suoria ohjeita tämän päivän ongelmiin. Ja erityisen suuri ongelma on, että niille annetaan "pyhyytensä" vuoksi sellaista auktoriteettia, joka "oikeuttaa" niiden nimissä toimivien henkilöiden käyttää joskus hyvinkin brutaalia valtaa yli muiden. Vastaavaa on toki sittemmin toteutettu myös maallisempienkin ideologioiden nimissä, mutta tämä ei tietysti oikeuta kumpaakaan.
Se, että jotkut (eivät siis läheskään kaikki) äärilaidan uskovaiset pitävät edelleen kiinni ikiaikaisista käytänteistä onkin jo eri asia.
Niin, ja se on juuri se ongelma, johon tämäntyyppisissä keskusteluissa olisikin varmaan syytä keskittyä. "Pyhien" kirjoitusten ja muiden opillisten kysymysten yhteiskunnallisessa käsittelyssä olennaista olisi lähinnä ehkä vain se, millä jyrkimmin niiden nimiin vannovat oppisivat suhtautumaan niihinkin kriittisesti ja kyseenalaistamaan niiden kaikkein jyrkimmät ja ehdottomimmat tulkinnat.
Ongelma islamin suhteen tässä onkin juuri se, että edelleen varsin laajalti Koraani hyväksytään
sellaisenaan (ei siis ihmisten tulkitsemana) Jumalan sanaksi, jolloin sen vähäistäkin kritisointia voidaan pitää (ja on pidettykin) Jumalanpilkkana eikä sen kyseenalaistamiseen usein riitä rohkeutta liberaaleimmillakaan teologeilla tai tulkitsijoilla, ja tällöin keskustelua käydään lähinnä haditheista, joskin löytyy niitäkin, jotka haluaisivat pitää nekin keskustelun ja kritiikin yläpuolella.
Kristinuskossahan jopa kaikkein kirjaimellisimmin Raamattuun suhtautuvat myöntävät, että se on ihmisten, joskin jumalaisen ilmoituksen vallassa olleiden, kirjoittamaa
tulkintaa Jumalan ilmoituksesta, jolloin siihen on voitu asennoitua hiukan rennommin, ja mahdolliset ristiriidat ja muut ongelmat on voitu tarvittaessa aina panna näiden inhimillisten välittäjien piikkiin loukkaamatta Erehtymätöntä Jumalaa. Koraanin tapauksessa tätä mahdollisuutta ei valitettavasti ole asettamatta koko asetelmaa ainakin jossain määrin kyseenalaiseksi, mikä edellyttääkin sitten jo huomattavasti pitemmälle edennyttä sekularismin astetta.